maanantai 11. helmikuuta 2019

Kilpirauhaspotilaan paratiisi, utopiaa?


Ajatelkaa jos olisi sellainen maailma, jossa jo koulussa opetettaisiin biologian tunnilla mitkä asiat altistavat kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja millaisin keinoin voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään sairastumista. Kerrottaisiin, että suvuissa joissa on autoimmuunisairauksia voi olla paikallaan suosia paleotyyppisiä ruokavalioita ja olla hyvin tarkkana varsinkin gluteenin ja maitoproteiinin suhteen. Kerrottaisiin lisäaineiden, prosessoidun ruoan ja sokerin vaaroista, mutta ei ryvettäisi siinä mitä ei kannata syödä vaan painotettaisiin mitä kannattaa syödä. Tällaisia ruokia sitten ihan aidon oikeasti myös kokkailtaisiin koulun kotitaloustunneilla.

Ajatelkaa, jos ihmisiltä otettaisiin riittävän laajat tutkimukset, jos heillä oireiden perusteella epäiltäisiin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tätä varten olisi myös yleislääkäreitä, jotka olisivat käyneet lisäkoulutuksia nimenomaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olemuksesta, tutkimisesta ja hoitamisesta. Jokaisessa terveyskeskuksessa tai ainakin jokaisella alueella olisi pääsy funktionaaliselle lääkärille ja ravitsemusasiantuntijalle ja heidän palvelut maksaisi saman verran kuin terveyskeskuslääkärillä ja sairaanhoitajalla käynti. Oirekuvan syntyessä tutkittaisiin heti kunnolla ja puututtaisiin heti alkuunsa asioihin. Kaikki kilpirauhaseen  liittyvät tärkeät tutkimukset kuten geenitestit, joditasot, T4v, T3v, TSH TPOAb ja rT3.

Moni välttäisi tällöin joutumasta lääkitykselle jos syynä on ollut mm. sopimaton ruokavalio, jodin puute, stressistä sairastuminen tai infektiot. Elimistöä pyrittäisiin tasapainottamaan mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin. On nimittäin tosiasia, että varsinkin alkuvaiheessa autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa voidaan saada kuriin eikä kilpirauhanen ehdi tuhoutumaan niin pahasti että välttämättä tarvitaan lääkitystä. Vaihtoehtona olisi myös halutessa muita suuntauksia kuten kiinalainen lääketiede, homeopatia tai Ayurveda. Sen mukaan mitä potilas valitsee ja millaisen hoidon hän tuntee omakseen. Hän voisi myös käyttää eri hoitoja yhdessä sen mukaan miten ne sopivat samaan aikaan käytettäväksi. Eri hoidoista oltaisiin toki tehty tieteellistä tutkimusta ja mm. tyytyväisyyskyselyjä.

Niissä tilanteissa joissa korvauslääkitystä tarvittaisiin, liikkeelle lähdettäisiin ensisijaisesti sellaisella kokeilulla jota potilas itse toivoo. Jos hän on avoin eri kokeiluille, eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä pidettäisiin ensisijaisena, koska se sisältää kaikkia kilpirauhasen hormoneja ja siihen ollaan yleensä tyytyväisimpiä. Toki tarvittaessa käytettäisiin myös Thyroxinia tai sen ja T3-hormonin yhdistelmää, joskin tunnustettaisiin myös reilusti ja rehellisesti se, että on olemassa pieni porukka, jolla ei toimi mikään muu lääkitys kuin T3-hormoni yksinomaisena hoitona ilman T4-hormonia eläinperäisestä tai Thyroxinista. Kaikki lääkkeet olisi saatavissa apteekista ilman erityislupaa, lääkäreiden kollegat tai viranomaiset eivät vainoaisi lääkäreitä, lääkäreille tarjottaisiin asianmukaista koulutusta eri kilpirauhashormonien käytöstä ja kuka tahansa lääkäri voisi määrät mitä tahansa kilpirauhaslääkityksiä. Saahan toki teoriassa nykyäänkin, mutta käytännössä siitä useinmiten tulee lääkäreille ongelmaa, vaikka yksikään potilas ei valittaisi, koska me emme elä täydellisessä maailmassa. Monille nyky-Suomi on ennemminkin kilpirauhaspotilaan painajainen kuin paratiisi.

Niin. Ajatella jos kaikkia kilpirauhaspotilaita hoidettaisiin Suomessa asianmukaisesti ja niin että he saisivat juuri sellaista hoitoa kuin tarvitsevatkin ilman ennakkoluuloja, lääkärien ja viranomaisten masinoimaa "kilpirauhassotaa" ja ilman sitä että potilaat joutuvat nykyään usein hankkimaan lääkkeensä ja hoitonsa ulkomailta.

Mitäs vielä voisi kuulua kilpirauhaspotilaiden elämään? No vaikkapa se, että ihmiset olisivat saaneet tietoa siitä että siinä vaiheessa kun hoitotasapaino ei ole vielä kunnossa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat usein masentuneita, lihovat ja ovat hyvin väsyneitä. Heillä on monenlaista terveysongelmaa ja oiretta ja he eivät ole tahallaan sellaisia kuin ovat. He tarvitsevat ymmärrystä, apua ja tukea. Mitä jos vaikka lääkärit, läheiset, ystävät, työkaverit ja kaikki vaikka aloitettaisiin tästä ymmärtämiskohdasta?

P.S. Tämä on minun unelmani, sinun saattaa olla toisenlainen. Siinä tapauksessa, unelmoitaisiinko sulassa sovussa silti rinnakkain? Jos unelmasi ovat samansuuntaisia, ehkä unelmat yhdistyvät ja kasvavat ja kantavat joskus hedelmää.