maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kilpirauhasen vajaatoiminta, ruoansulatus ja suolisto

Funktionaalisen lääketieteen näkökulmaa ruoansulatuksen ja suoliston huomioimiseen kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla

Työskentelen kilpirauhaspotilaiden parissa sekä vertaistuessa, että työssäni kokemusasiantuntijana ja ravintoterapiaopiskelijana. Minulla on etu työskennellä yhteistyössä monien asiantuntijoiden kanssa asiakkaitani auttaessa ja minulle on tässä muutaman vuoden aikana muodostunut melko hyvää kuvaa siitä, millaisia oireita ja terveysongelmia niillä yksilöillä usein on, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta tai siihen selkeästi viittaava oireisto. Tietynlaiset ongelmat löytyvät lähes aina sieltä taustalta ja ne liittyvät mahasuolikanavaan.

Puutteellinen ruoansulatus

On hyvin tavallista, että kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutteellinen ruoansulatus. Voi olla vaikea tässä kohden päätellä oliko ensinnä muna vai kana, vajaatoiminta vai ruoansulatusongelmat,  mutta pitäisi aivan ensimmäisenä kiinnittää huomiota siihen, että ruoka sulaa riittävän hyvin. Miksi? Siksi, että elimistömme toiminta riippuu pitkälti siitä saammeko riittävästi kaikkia ravintoaineita. Puutteellisesti sulaneesta ruoasta ei imeydy tarpeeksi hyvin mikroravintoaineita elimistömme toimintojen, kuten kilpirauhasen käyttöön. Lisäksi puutteellisesti sulanut ruoka ärsyttää suolistoa ja suolen pinta voi muuttua liian läpäiseväksi. Tämä altistaa mm. allergioille, yliherkkyyksille ja maksan kuormittumiselle.

Maksa voi kuormittua siitä, että se joutuu käsittelemään suolistosta porttilaskimon kautta tulevia puutteellisesti pilkkoutuneita ruoan ainesosia vierasaineina kuin myös siitä, että huonosti voivassa suolistossa majailee epäterve suolistomikrobikanta, josta vapautuu toksiineja maksa paran ja muutenkin elimistö paran riesaksi. Kun maksa ja suolisto ovat rasittuneessa tilassa ja meillä on ravintopuutoksia, elimistön kyky taistella myös ulkoapäin tulevia myrkkyjä, kuten saasteita, myrkyllisiä muoveja, lääkejäämiä, raskasmetalleja ja torjunta-aineita vastaan heikkenee. Mitä toksisempi ihminen on, sitä alttiimpi hän on monenlaisien sairaudentilojen kehittymiselle. Ruoansulatuksesta ja suoliston kunnosta on siis todella tärkeä huolehtia, vaikkakin on helppo vuosien varrella tottua erilaisiin ruoansulatusongelmista kieliviin oireisiin, kuten närästykseen, röyhtäilyyn, ilmavaivoihin, ripuliin, ummetukseen, turvotukseen ja väsymykseen.


Puutteelliseen ruoansulatukseen liittyy hyvin usein läheisesti puutteellinen suolahapon eritys. Yleisesti luullaan, että närästys kertoo aina suolahapon liikaerityksestä. Yleisesti saatetaan syödä vuosikausia närästyslääkkeitä, jotka johtavat ravintopuutosten kehittymiseen, kun ruoka ei sula kunnolla ja kehittyy suoliston epätasapainotila . Suoliston epätasapaino vaikuttaa taas  koko kehoon.

Mistä tiedämme, onko meillä puutteellinen suolahapon eritys? Jotakin voi päätellä siitä, missä vaiheessa närästysoireet tulevat. Jos närästys tulee nälkäisenä ja syöminen auttaa, se voi kertoa ruoan olevan se, joka auttaa sitomaan itseensä liiallisen suolahapon ja närästys helpottaa kunnes taas maha on tyhjempi. Jos närästysoireet alkavat pian syömisen jälkeen, se on usein merkki puolestaan puutteellisesta mahahapon erityksestä. Suolahapon vajaaeritys on paljon yleisempi närästyksen syy kuin suolahapon liikaeritys. Tämän ovat havainneet mm. funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntijat asiakastyössään kautta maailman. Koululääketieteen ja ravitsemustieteen puolella tätä ilmiötä ei kuitenkaan tunneta. Puutteelliseen mahahapon eritykseen liittyy usein myös turvotusta, röyhtäilyä, tunnetta että maha on täynnä pitkään jo pienilläkin annoksilla ruokaa. Koska puutteellinen ruoansulatus ärsyttää koko suolistoa, ongelmat voivat esiintyä hyvin moninaisilla tavoilla.

Luontaistuotekaupoissa on saatavissa suolahappokapseleita tai tabletteja, joilla voi testata suolahappotilannettaan. Suolahappovalmistetta ei tule testata, jos närästys on ärsyttänyt ruokatorvea tai on epäilys siitä, että mahalaukun seinämässä tai pohjukaissuolessa on tulehdusta tai haavaumaa. Voi olla viisasta antaa lääkärin ensin tähystää tilanne jos oireet ovat pahat ja jatkuneet pitkään. Myös GastroPanel-veritesti (linkki: http://gastropanel.com/fi ) voi antaa tärkeää informaatiota mahalaukun tilasta. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut hyvin seikkaperäisen ohjeen mahahappojen testauksesta: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/ Lootuskaupassa on myös olemassa suolahappokapseleita, joissa ei ole maidon ainesosia. Solgarin suolahappovalmisteita saa laajemmin luontaistuotekaupoista, mutta ne sisältävät maidon ainesosia eivätkä siis sovi niille, jotka noudattavat täysin maidotonta ruokavaliota.

Suolahappolisää saatetaan tarvita joitakin kuukausia tai jopa pari vuotta, mutta kokonaisvaltaisella hoidolla saadaan yleensä ajanoloon oma tuotantokin palautettua. Poikkeuksena tästä ovat henkilöt, joilla on atrofinen gastriitti eli mahalaukun seinämä on pysyvästi vaurioitunut. Tällöin myös B12-vitamiini tavallisesti annetaan säännöllisin väliajoin pistoksina, sillä sen imeytyminen on riippuvainen mahalaukun seinämän normaalista toiminnasta.

Lievemmissä ruoansulatusongelmissa voidaan saada apua myös esimerkiksi omenaviinietikan nauttimisesta aterian yhteydessä tai ruotsintipoista. On hyvä myös tiedostaa, että ei ole ollenkaan harvinaista, että alakanttisten mahahappojen ja muiden mahaoireiden taustalla voi olla myös puutteelliset kortisolitasot, vaikka ne laboratoriotesteissä olisivatkin viitearvoissa.

Joskus tarvitaan apuna lisäksi myös muita ruoansulatusentsyymejä. Näitä on melko hyvin saatavilla luontaistuotekaupoista mm. Solgarin ja Enzymedian tuotemerkeiltä. Jos proteiinien pilkkoutuminen on heikkoa, voimme jäädä paitsi riittävistä aminohapoista. Erityisesti punaisen lihan sisältämää proteiinia on monien vaikea sulattaa varsinkin, jos suolahappoa puuttuu. Mahdollisesti osa kasvissyöjistä on siirtynyt kasvissyöjiksi joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska liha ei heillä ole sulanut kunnolla eikä sitä ole tuntunut mielekkäältä siksi syödä.

Jos rasva ei sula kunnolla, se voi aiheuttaa ripulia ja kelluvia ulosteita. Rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien puutosta voi esiintyä henkilöillä, joilla sappinestettä tai haiman lipaasia ei erity tarpeeksi. Näitä tarvitaan rasvojen pilkkoutumiseen imeytyvään muotoon. Muistathan, että mahakivut, varsinkin äkilliset ja kovat ovat aina syy hakeutua lääkäriin. Syynä voi olla vaikkapa sappikivet.

Myös tietynlaisten hiilihydraattien pilkkoutumisongelmat ovat tavallisia. Niihin voi auttaa mm. laktoosin välttäminen ja/tai nk. FODMAP-ruokavalio. Tällainen ruokavalio on kuitenkin melko työlästä toteuttaa pitkiä aikoja ja se ei välttämättä ole tarpeen loppuelämäksi, jos ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia onnistutaan hoitamaan riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, kuten funktionaalisessa lääketieteessä pyritään toimimaan. Kokonaisvaltaisella, yksilöllisellä tutkimisella ja hoitamisella, kun mahasuolikanavan vaivoja poteva itse sitoutuu hoitoon ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnistaan, ovat monet sellaisetkin päässeet vapaaksi pitkäaikaisista maha-ja suolisto-ongelmista, joilla lääkäri on diagnosoinut jonkin sairauden, kuten ärtyneen suolen oireyhtymän ja kehottanut vain oppimaan elämään vaivojen kanssa.

 Suoliston epätasapaino

Nykymaailmassa harvoilla ei ole minkäänlaisia vatsanväänteitä tai jonkinasteisia ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia. Miljoonat myrkyttävät parisuhteitaan jatkuvilla ilmavaivoilla, sietävät iltapäivisin töissä lounaanjälkeistä mahan turvotusta ja väsymystä, sairastelevat antibioottikuurin jälkeen jatkuvasti, kun antibiootti on häirinnyt suoliston mikrobistoa laskien vastustuskyvyn mm. erilaisille infektioille huonoksi. Tässä vain siis pari käytännön esimerkkiä siitä miten mahasuolikanavan tila voi vaikuttaa päivittäiseen elämäämme.

Kilpirauhaspotilaan kannalta suoliston kunto on myös aivan olennainen. Funktionaalisessa lääketieteessä tiedetään, että suoliston lisääntyneellä läpäisevyydellä on tekemistä mm. autoimmuunityreoidiitin eli autoimmuuniperäisen kilpirauhassairauden kanssa ja että monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa potevilla, varsinkin niillä, joilla vajaatoiminta on autoimmuunitulehduksen aikaansaamaa, ongelmallisimmat ruoka-aineet ovat gluteeniviljat ja maitotuotteet. Paleo-tyyppisistä ruokavalioratkaisuista on saatu erinomaisen hyviä tuloksia sen ohella, että lääkitys on oikeanlainen ja ihmistä on muutenkin hoidettu riittävän kokonaisvaltaisesti. Sen sijaan niillä on hoidossaan usein paljon huonommat tulokset, jotka keskittyvät liiaksi pelkän lääkityksen titraamiseen ja joilla ei riittävän suurella intensiteetillä ja periksiantamattomuudella keskitytä huolehtimaan ruokavaliosta, ruoansulatuksesta ja suoliston tasapainosta. Vajaatoimintapotilailla on usein monenlaisia ravintopuutoksia, joten aluksi melko tehokkaitakin ravintolisäohjelmia on käytetty hyvällä menestyksellä.

Ummetus on myös varsin tavallista kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Vajaatoiminta heikentää suoliston motiliteettiä eli kykyä liikuttaa sisältöään. Ummetus helpottaa usein jo sillä, että lääkitys saadaan toimivaksi ja riittäväksi tai jos lääkitystä ei tarvita ja kilpirauhasen toimintaa saadaan tuettua luonnollisin keinoin. Ummetus tuottaa erittäin epämukavan olon ja sen lisäksi se myrkyttää kehoa mm. sitä kautta, että elimistöön imeytyy takaisin sellaisia aineita, joita elimistön on ollut tarkoitus poistaa mm. sappinesteen mukana ulos kehosta. Ummetus vahingoittaa ajanoloon myös suoliston seinämää. Lisäksi ummettuneessa suolistossa on myös usein epäterve bakteerikanta tuottamassa elimistöön toksiineja. Kakata pitäisi joka päivä ainakin kerran, eikä ulos tuleva tavara saisi olla sen enempää tuskallisesti ulos puserrettua rautakankea kuin löysä läjäkään.

Ummetukseen voi auttaa kuitujen lisääminen ruokavalioon mm. kasvisten ja erilaisten kuitulisien muodossa, mutta akuutissa ummetusvaiheessa kuidun lisääminen voi pahentaa tilannetta. Myös riittävä veden juominen ja riittävä rasva ruokavaliossa ovat tärkeitä ummetuksen ehkäisijöitä. Jos tilanne pääsee tosi vaikeaksi, saatetaan tarvita apteekissa myytäviä pienoisperäruiskeita esim. kertaluonteisesti. Marketeissakin myytävät halvat magnesium-oksidivalmisteet usein auttavat myös ummetukseen, sillä ne imeytyvät heikonlaisesti elimistöön, mutta vetävät vettä perässään suolistoon näin löystyttäen suolen sisältöä.

Kun olen katsonut kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden funktionaalisen lääketieteen suolistoanalyysitestien tuloksia, monilla löytyy suolistomikrobiston epätasapainotiloja. Toisinaan joitain epäterveitä kantoja joudutaan häätämään antibiooteilla tai luonnontantibiooteilla, toisinaan riittää "hyvien" kantojen lisääminen ja suoliston hoitaminen ruokavaliolla, ravintolisillä ja yrtein. Kaikille tavanomaiset probioottivalmisteet eivät sovi, jos havaitaan, että näytteessä laktaattitasot ovat korkeat. Tällöin tilataan erityisvalmiste. Usein kuitenkin toimii laadukas probioottivalmiste luontaistuotekaupasta ja sen rinnalle boulardii-valmiste. Hyviä merkkejä ovat mm. Biolatte ja Biomed. Jos mahasuolikanava on ärtynyt, sitä voi hoitaa myös mm. glutamiini-aminohapolla, joka auttaa korjaamaan mahasuolikanavan seinämän epiteelikerrosta. Myös mm. lakritsijuurivalmiste, josta on poistettu verenpainetta nostava glykyrritsiini-ainesosa rauhoittaa monien mahaa.

Funktionaalinen lääketiede ja kilpirauhasen vajaatoiminta

Kun funktionaalisessa eli kokonaisvaltaisessa lääketieteessä hoidetaan ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia kilpirauhaspotilailta, joudutaan ottamaan huomioon hyvin moninaisia asioita. Lähdetään liikkeelle tiedon keruusta eli asiakasta pyritään haastattelemaan mahdollisimman perusteellisesti. Millainen on ollut terveyshistoria, millaisia sairauksia on suvussa, mitä on tapahtunut elämässä niinä aikoina kun hän on sairastunut, onko taustalla stressiä, vaikeita elämäntilanteita, menetyksiä, traumoja yms. On myös tärkeää kartoittaa ruokavaliota, ravintolisiä, kartoittaa lääkitystilannetta ja laboratoriokokeita lääkärin avulla. Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla haasteena hoidossa on mm. se, että kokonaisvaltainen hoito ei välttämättä tuota riittävästi tuloksia jos lääkitys on riittämätön tai vääränlainen ja toisaalta lääkitystä ei voi välttämättä vielä kohentaa jos keho ei ole riittävän vahva ottamaan vastaan tehokkaampaa tai oikeanlaisempaa lääkitystä. On siis tiedettävä mistä päin lähdetään liikkeelle kun tehdään moniammatillista yhteistyötä.

 Mistä aloitetaan?

Usein on parasta lähteä liikkeelle ruoansulatuksen ja suoliston tilan huomioimisesta ja kohentamisesta. Tällä tavalla saadaan varmistettua ravintoaineiden imeytyminen ja vähennettyä elimistöä kuormittavaa tilaa, joka syntyy mahasuolikanavan epätasapainotiloista. Ruokavalio laaditaan yksilöllisesti ja siitä karsitaan allergiaa ja yliherkkyyttä aiheuttavia ainesosia. Kilpirauhaspotilailla usein riittää viljojen tai maidon ja viljojen poisjättäminen, tosin joskus autoimmuunityreoidiittia lähdetään hoitamaan tiukemmalla autoimmuuniruokavaliolla. Käyttöön otetaan sopiva ja yksilöllisesti suunniteltu ravintolisäohjelma. Myös tulehdustilan eli inflammaation vähentäminen ja ennaltaehkäisy otetaan huomioon ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa, samoin ruokavalion verensokerivaikutus. Vaikka ruokavalio olisi varsinkin aluksi tiukka, asiakkaita usein motivoi kohentunut olo  ja ravitsemuksen sekä mahasuolikanavan huomioiminen alkavat näkyä myös laboratoriotestien tuloksissa.

 Kilpirauhaspotilas on yksilöllinen kokonaisuus

Kun ihmisellä on kilpirauhasen vajaatoiminta, elimistössä on jo siihen mennessä kehittynyt epätasapainotila, joka on luonut otolliset olosuhteet sairaudentilan kehittymiselle. En ole vielä tavannut ketään, jonka ainoana terveysongelmana olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Se ei sairautena iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiheuttaa sen sitten jodin puute, jokin lääkitys, autoimmuunitulehduksen kehittyminen, subakuutti kilpirauhastulehdus tai mikä tahansa muu vajaatoiminnan syy tai sen syntymiseen myötävaikuttanut asia. Meitä ihmisiä ei mielestäni ole järkevää hoitaa vain paloina: vain kilpirauhasta, vain päänsärkyä, vain ummetusta, vain poskiontelotulehdusta. Olisi aina syytä esittää kysymys: mistä tämä kaikki on saanut alkunsa? Syitä metsästämällä ja syihin puuttumalla saadaan aikaan pidempiaikaista hyötyä, kuin pelkkien oireiden hoitaminen lääkkeillä tai luontaistuotteilla.

Monet kilpirauhaspotilaat tuntevat olevansa aivan yksin terveysongelmiensa viidakon kanssa. Varsinkin jos ajatus kokonaisvaltaisesta hoidosta on uusi tai täysin tuntematon, voi olla melko haastavaa lähteä tukemaan hyvinvointiaan yksin. Tarvitaan vertaistukea, jota löytyy mm. sosiaalisen median vertaistukiryhmistä ja uudesta yhdistyksestä Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:stä. Suomen Terveysjärjestö ajaa myös aktiivisesti kilpirauhaspotilaiden asiaa.

Silloin kun aloitetaan kokonaisvaltaisesta hoidosta ravitsemuksellisin keinoin, apua ja tukea voi saada myös funktionaalisen lääketieteen perusteita työssään käyttäviltä ravintoasiantuntijoilta ja funktionaalisilta lääkäreiltä. Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja löytyy mm. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen sivuilta:  http://www.rafy.fi/index.php?item=460 Kannattaa myös vertaistuen parissa tiedustella suosituksia toisilta potilailta.

Voi tuntua kaukaa haetulta lähteä selvittelemään ruoansulatusta ja suoliston tilaa, jos kysymyksenä on se, miten kohentaa kilpirauhasen vajaatoimintaa potevan ihmisen hyvinvointia. Vaikka ei tiedostaisi juuri minkäänlaisia mahasuolikanavan oireita, niihin on silti syytä kiinnittää huomiota. Erinäisiin pieniltä tuntuviin oireisiin usein myös tottuu niin, että niitä alkaa pitämään normaaleina. Joku ajattelee, että on normaalia kakata vain kerran viikossa tai potea närästystä joka kerta, kun syö tiettyjä ruokia. Moni on tottunut rupsuttelemaan harvase päivä niin, että joutuu työpaikalla tekemään välillä ylimääräisen vessareissun ettei maha tule kipeäksi pidättelemisestä.

Kaikki mahasuolikanavan epätasapainotilat eivät myöskään tunnu mahan alueella. Ne saattavat tuntua ja näkyä ihossa, hiuksissa, lihaksissa, nivelissä, ajatustoiminnassa, mielialoissa ja energiatasoissa. Jos olet kilpirauhaspotilas tai epäilet, että sinulla voisi olla kilpirauhashormonien suhteen jonkinlaista epätasapainoa, pidä mielessä ruoansulatuksen ja suoliston rooli kilpirauhashormoneihin liittyvissä kysymyksissä.

Nina Saine kokemusasiantuntija, ravintoterapiaopiskelija

Teksti julkaistu alunperin Suomen Terveysjärjestön blogissa