maanantai 25. tammikuuta 2016

Olemme jo voittajia

Olen kirjoittanut Suomessa jo useamman vuoden velloneesta ja viimeaikoina aina vain pahentuneesta "kilpirauhassodasta" useita postauksia. Ne löytyvät blogin sivupalkin sanahausta sanalla "kilpirauhaskiista".

Mm. tämän linkin takana ilmion ja tapahtumien kuvausta: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/10/kilpirauhassota-ilmion-kuvausta-ja.html

Koimme T3-hormonia sisältävästä kokonaisvaltaisesta hoidoista hyötyneiden potilaiden ja heitä hoitavien lääkärien kanssa yhden tappion KHO:n päätöksen muodossa. (linkki jäljempänä) Päätös oli monelta kantilta potilaiden mielestä, joita asia viimekädessä koskettaa täysin turha nollapäätös, joka kuitenkin saattoi antaa viranomaisille käsitystä ettei heidän tarvitse mitenkään muuttaa toimintaansa, vaikka Valvirassa on ollut YT:neuvottelut ja budjettiakin tulee karsia. Kukapa edes tietää miten paljon kansalaisten verovaroja tämä meneillään oleva farssi/tragedia on kuluttanut ja tulee edelleen kuluttamaan. Mitä jos vastaava ajojahti käynnistyisikin niitä lääkäreitä kohtaan, jotka ovat saaneet ihan todellisia vahinkoja aikaiseksi potilaillaan, kuten turhien kolesterolilääkkeiden aiheuttamat vakavat sivuvaikutukset tai ne sadat tapaukset joissa lääkäri on virheellään aiheuttanut potilaan kuoleman? Kenenkään potilaan mielestä, jota tämä asia suoranaisesti koskettaa tässä Valviran aiheuttamassa ajojahdissa ei todellakaan ole käytetty minkäänlaista tervettä suhteellisuudentajua.

Olen läheisissä tekemisissä kilpirauhaspotilaiden kanssa päivittäin sekä työssäni, että vapaaehtoistyössä vertaistuessa. Mitä mieltä he ovat Valvirasta ja kollegoistaan kantelevista ja heidän hoitoaan haittaavista uppiniskaisista ja jääräpäisistä lääkäreistä voitaisiin tiivistää muutamaan sanaan: pahaa, rumaa ja väärin. Myös sana viranomaismielivalta vilahtaa keskustelussa. Ihmisten luottamus ja arvostus viranomaisia, päättäjiä ja oikeuslaitosta kohtaan on kovalla, kovalla koetuksella puhumattakaan siitä mitä tämä pitkittynyt "asemasota" on saanut aikaan monien henkilökohtaisessa tilanteessa kun hoitoa ei saa, lääkityksen joutuu hakemaan ulkomailta jos sinne on vara matkustaa ja jos on tarpeeksi kielitaitoa. Kovin tämä herättää vihaa ja epätoivoa. Tietenkin herättää! Täysin normaalia että itsesäilytysvaistot heräävät kun terveys, toimintakyky ja elämänlaatu ovat vakavasti uhattuna. Ihmisiä pelottaa.

Asiasta kirjoitettu:

KHO: http://kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1453293579484.html
Huom: Päätöksessä ei siis otettu kantaa varsinaiseen asiaan ollenkaan, eli onko ollut lääketieteellisiä perusteita rajoittaa lääkärin ammatinharjoittamisen oikeutta. Asiasta on vielä menossa useampikin hallinto-oikeudessa, sillä Valviran taktiikka on langettaa samalle lääkärille aina uusi ja uusi rajoitus vaikka edellinen olisi oikeudessa kumottu. Näin prosessi saadaan kestämään vuosia ja lääkäri pidettyä pois hoitamasta potilaitaan, jotka haluavat lääkärinsä takaisin.

Suomen Kilpirauhaspotilaat ry: http://kilpirauhaspotilaat.fi/ajankohtaista/kho-julkaisi-odotetun-paatoksensa


Suomen Terveysjärjestö ry: http://www.terveysjarjesto.fi/13-blogi/74-korkein-hallinto-oikeus-on-tehnyt-kilpirauhasenhoitokiistassa-nollapaatoksen

Erään kilpirauhaspotilaan blogi: http://www.stoori.fi/melkein-oikeissa-toissa/vaarin-parannetut/

Joitakin KHO:n päätökseen liittyneen "lääkäri A:n" kilpirauhaspotilaiden viestejä lääkärilleen, joita minulla on lupa julkaista:
Olen ollut tyytyväinen saamaani hoitoon. Yhteinen taipaleemme alkoi alkukartoituksella, verikokeilla ja keskusteluilla aiemmin saamastani hoidosta. Huomasimme puutteita sekä lääkityksessä että yleisessä olotilassa. Sain lääkkeet, jotka aloitin pienellä määrällä olotilaani kuunnellen ja vähitellen toista lääkettä laskien. Oloni parani ja jatkokäynnillä otettiin uudet laboratoriokokeet ja todettiin paremmiksi kuin edellisessä mittauksessa. Olen kiitollinen että pääsin potilaaksesi sillä en usko että olisin enää kirjoittamassa tätä jos ei näin olisi käynyt. 


Paras palkintoni johon tämän lääkärin hoito johti, oli että tulin raskaaksi, vaikka jo 10-vuotta sitten olin hedelmättömäksi julistettu. Nyt 41-vuotiaana elämäni on täysin muuttunut, olen onnellinen 1-vuotiaan pojan äiti. Se ajatus, etten olisi saanutkaan tämän lääkärin toipumiseeni johtavaa hoitoa on suorastaan karmaiseva. Olen niin kiitollinen, että sain elämäni takaisin, jopa vielä mahdollisuuden luoda lisää elämää.


Lääkärilleni: Sinä päivänä kun astuin vastaanotollesi, katsoit silmiin ja kysyit "kuinka minä voin" tavalla jolla sai minut murtumaan. Sinä kuuntelit, kymmenet eivät koskaan! Kirjoitit minulle Thyroxinin vaikka arvoni olivat viitteissä, mutta päältä näkyi että kaikki on todella pielessä. Menetin ennen vastaanotollesi tuloa työni ja ystäväni. Lastani en jaksanut hoitaa kun nukuin 90% päivästä. Avioliitto kärsi, lapsi kärsi ja läheiset.
En olisi varmaan hengissäkään enää ja lapset olisivat huostassa ilman sinua! Pari vuotta meni että sain itseni totaalisen hyvään oloon ja olo on kuin 2-kymppisellä...! Kiitos sulle kaikesta mitä olet monen eteen tehnyt, halataan jos joskus vielä tavataan.
Sain paljon muitakin viestejä viikonlopun aikana. Niistä välittyi, että tämän lääkärin potilaat olivat surullisia ja vihaisia KHO:n päätöksestä. Erityisesti heitä raivostutti se etteivät viranomaiset missään vaiheessa ole nähneet tippaakaan merkitykselliseksi kysyä asianomaisten potilaiden mielipidettä.

Pohdintaa

Tämä blogi ei ole tiedeblogi. Siksi täällä voi olla myös blogistin henkilökohtaisia pohdintoja. Tunnen tuon Valviran hampaissa olevan lääkärin, joka on hyvin arvostettu potilaiden keskuudessa. Häntä pidetään aidosti välittävänä ja osaavana lääkärinä, joka pitää potilaidensa kuulemista arvossa. Hänen potilaansa haluavat hänet takaisin lääkärikseen. Yksi potilas totesi: "Miksi tuntuu siltä, että hyvät ihmiset joutuvat aina kärsimään eniten vääryyttä?"

Miksi yhden lääkärin kohtalo merkitsee niin paljon? Hänestä tämä koko sota alkoi. Nyt se on levinnyt niin, että monelta muultakin lääkäriltä on riisuttu oikeuksia eikä suurin osa muista lääkäreistä enää uskalla määrätä muuta hoitoa kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin Thyroxinia, jos sitäkään, eikä tämä lääke totisesti kaikkia potilaita auta. He tarvitsevat muunlaista lääkitystä. Näen mielessäni Tv-dokumentin otsikon: Valviran pelottelemat, joissa haastateltaisiin lääkäreitä ja heidän potilaitaan. Nyt valtamedia on jo pitkään vaiennut. Jos asiasta yritetään saada aikaiseksi juttuja TV:ssä tai isoissa sanomalehdissä, tyssää jonkinlaiseen muuriin. Tämän ovat saaneet lukuiset toimittajatkin huomata, jotka olisivat olleet kiinnostuneita tekemään asiasta tutkivaa journalismia. Arvatkaa, miltä tämä tuntuu meistä potilaista? Aika hirveältä.

Miksi otsikko "Olemme jo voittajia"? Moni tuntee sydämessään, että moraalisesti olemme voittajia, me "väärin parannetut" suhteellisen normaalilla oikeustajulla varustetut ja maalaisjärkeä käyttävät potilaat. Sitä tosiasiaa ei voi kukaan ottaa meiltä pois, että me kaikki ansaitsemme sellaisen lääkityksen, sellaisen kohtelun, sellaisen hoidon joka meitä parhaiten auttaa. Tarvitsemme meitä parhaiten auttavan lääkityksen siinä missä verenpainetautiakin poteville potilaille haetaan se parhaiten toimiva lääkitys. Verenpainelääkkeitä on useammanlaisia, mutta niin on kilpirauhaslääkityksiäkin! Miksi kilpirauhasen vajaatoiminta olisi sairaus, jossa yksi ja sama lääke toimii kaikilla? Me olemme biokemiallisesti ja geneettisesti erilaisia ja niin ovat tilanteemme ja terveydentilammekin.

Osaavatko päättäjät, viranomaiset ja tuomarit ottaa huomioon miten heidän toimintansa vaikuttaa tavallisen ihmisen ja heidän vaikutuspiirissään olevien läheisten päivittäiseen elämänlaatuun ja toimintakykyyn? Ei heidän ehkä tarvitse kun voivat piiloutua sen taakse että "tekevät vain hommansa". Olettaisin että suurin osa sydämessään kannattaa tervettä järkeä ja ihmisten kohtelemista hyvin ja oikeudenmukaisesti, ainakin ajatuksissa, ei sitten välttämättä tekojen tasolla.

Olen usein miettinyt, että näen tässä kilpirauhassodassa piirteitä klassisesta hyvän ja pahan taistelusta. Oikeassa elämässä tosin pahaa tekevä ihminen ei usein ymmärrä tekevänsä pahaa ja jos yhtäkkiä herääkin ymmärtämään, asia on niin kiusallinen että kasvojen menettämisen pelossa sitä omaa väärässä olemistaan ja pahan tekemistään ei kehdata myöntää. Siihen vaaditaan henkisesti aika iso ihminen, että kääntää takkinsa ja lopettaa tekemästä vääryyttä toisia ihmisiä kohtaan. Jos siitä pahantekemisestä saa vielä rahaa ja yhteiskunnassa arvostusta ja mainetta, totisesti tarvittaisiin iso ihminen.

Otan tämän asian melko henkilökohtaisesti, sillä omakin lääkärini on Valviran tutkinnassa enkä tiedä kuinka kauan vielä saan lääkkeeni Suomesta. Olen myös vähävarainen ihminen, joten on aika iso operaatio saada aikaiseksi hankkia lääkitys tarvittaessa ulkomailta. Onneksi kielitaitoa on. Toivottavasti on sillä lääkärilläkin, jonka vastaanotolle sitten ehkä esimerkiksi Kreikassa menen.

Ne potilaat, joita tämä taistelu koskettaa, tuntuvat sanovan: Kun teet pahaa minun lääkärille, teet pahaa minulle.