Kilpirauhasen vajaatoiminta ja potilaiden vaikeudet saada diagnoosi

vastuuvapauslauseke:

En ole lääkäri, etkä jutun lukijana ole hoitosuhteessa minuun. Tämän kirjoituksen sisältöä ei saa käyttää lähdeaineena päätettäessa hoidostasi. Vastuu hoidostasi kuuluu sinulle itsellesi ja lääkärillesi. Sinulla on myös täysi oikeus olla tästä kirjoituksesta mitä mieltä haluat.

-------------------------------------------------



 

kuva: Pixabay

Tämä maa on täynnä kilpirauhaspotilaita, jotka kärsivät joka päivä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, mutta he eivät saa diagnoosia tai hoitoa. Oireita pistetään muiden asioiden piikkiin: 

-"Olet lihava ja laiska (laiskuutta ei aina sanota suoraan, vaan tämän sanan voi lukea rivien välistä tai se sanotaan kiertoilmauksin). Sinun pitäisi vain syödä vähemmän ja liikkua enemmän." Todellisuudessa harva kilpirauhaspotilas syö oikeasti liikaa. He saattavat lihomisen pelossa syödä myös aivan liian vähän ja tämä itse asiassa pahentaa oireita ja hidastuttaa aineenvaihduntaa entisestään. Jaksaisitko itse liikkua enemmän, jos olisit koko ajan väsynyt, masentunut, sinulla olisi ummetusta tai muita vatsavaivoja, erilaisia kiputiloja ja tuntisit lisäksi ettei kukaan ymmärrä sinua. Kun on pitkään sairas, se myös lannistaa ihmistä. Vajaatoimintaoireista liikunta myöskään harvoin piristää, vaan se lisää oireita ja väsyttää entisestään.

Me emme ole koneita. Me olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme rakkautta, tukea ja ymmärrystä toisiltamme. Lisäksi tarvitsemme aitoa aktiivista kuuntelua. Suurin osa kilpirauhaspotilaista on naisia ja monilla naisilla on kokemusta siitä, että heidän oireita vähätellään eivätkä he tule kuulluksi lääkärin vastaanotolla. Miehien diagnosointia voi niinikään vaikeuttaa sukupuoli, siksi että ajatellaan kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan keski-ikäisten naisten sairaus. Hoikkien kilpirauhaspotilaiden diagnoosia viivästyttää se, että he eivät oireile tyypillisesti liikapainolla ja nuorien diagnoosia se, että on harvinaisempaa sairastua vajaatoimintaan nuorempana. Jos aikaa on 10 minuuttia, paljonko siinä ajassa ehtisi edes silloin kun asenteet ja osaaminen ovat kohdallaan?

Lääkäreille ja oireita potevien läheisille ja ystäville neuvoksi: Kysele ja kuuntele. Kuuntele oikeasti. Sinulla on syystäkin vain yksi suu, mutta peräti kaksi korvaa. Älä heti luule tietäväsi potilaan/läheisen/ystävän asioita paremmin kuin hän itse. Äläkä vertaa heitä itseesi: "Kyllä mä tossa tilanteessa vaan tekisin sitä sun tätä ja ongelma olisi sillä selvä.." Kukaan meistä ei voi tietää täsmällisesti, mitä on aidosti kävellä toisen saappaissa. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Jos haluat tietää asiasta lisää aktiivisen kuuntelun merkityksestä, taidosta ja hyödyistä, googlaa "aktiivinen kuuntelu". Liikunta- elämäntapa- ja ruokavaliosuositukset voivat toki auttaa, mutta ne eivät poista tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle silloin kun ihmisen elimistö ei tuota tarpeeksi sille elintärkeää kilpirauhashormonia. Jos kilpirauhashormonien vähyys on ns. pullonkaula voida paremmin, hormonien lisääminen on ainoa keino auttaa.

On toki joitain tilanteita, joissa esimerkiksi autoimmuunitulehdus saadaan pysähtymään ravintoterapian ja esim. funktionaalisen lääketieteen keinoin. (minä kilpirauhasasiantuntijana ja ravintoterapeuttina uskon tähän ja olen ollut todistamassa tätä, mutta virallinen lääketiede ei tunnista eikä tunnusta tätä asiaa). Kilpirauhasen vajaatoiminta ei myöskään aina johdu kilpirauhasesta itsestään. Se voi johtua myös aivojen virheellisestä kemiallisesta ohjauksesta (jolle voi olla myös monia eri syitä ja ilmenemismuotoja), tai siitä, että aktiivista kilpirauhashormonia ei syystä tai toisesta ole riittävästä kohdesoluissa, vaikka kilpirauhanen kykenisi tuottamaan hormonejaa.

-"Olet varmasti masentunu. Tässä sinulle masennuslääkkeet." Tämä masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet-temppu näyttää olevan monen lääkärin bravuusi saada potilas nopeasti pois vastaanotolta kun on kiire. Näin potilaat asian usein kokevat. He myös toteavat usein vertaistuessa: "Olipa taas ihan hukkareissu".Toki masennusta on monenlaisilla ihmisillä ja kilpirauhaspotilailla masennus voi kuulua taudin oireisiin. Liian vähä määrä aktiivista kilpirauhashormonia aivoissa voi myös aiheuttaa nk. hoitoresistenttiä masennusta. Masennuslääkkeet voivat toimia varsin huonosti muutenkin ja ne pitäisi joka tapauksessa aina yhdistää terapiaan.

Kilpirauhaspotilailla on vertaistuessa kautta linjan huonoja kokemuksia masennuslääkkeiden tehosta. Toki jotkut saavat niistä apua. Vertaistuessa on joka tapauksessa sekä kansainvälisesti, että Suomessa valtavat määrät ihmisiä, joilla on kokeiltu useita eri masennuslääkkeitä ja jopa psykoosilääkkeitä ja sähköhoitoja. Tuloksetta. Itsellänikin pitkäaikainen vakava masennus helpottui vasta kun sain kilpirauhaslääkitykseni oikeanlaiseksi ja riittävälle annostukselle.

Masennusta voi lisätä myös sairauden oireet itsessään. Kyllä siinä masentuu kun tuntuu että koko elämä on kamppailua mm. uupumusta, turvotuksia ja lihomista vastaan, samoin kuin lukuisia muita oireita vastaan. Elämältään olisi ehkä toivonut jotain varsin muuta. Moni kokee myös olevansa muille ihmisille taakka. Harva asia masentaa enempää kuin kokemus siitä, ettei ole pelkästään hyödytön, vaan muille jopa harmiksi. Kilpirauhaspotilas saattaa esimerkiksi ajatella: "Muut joutuu tekemään kotityöt kun minä en työpäivän jälkeen jaksa muuta kuin maata sohvalla" Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita poteva tarvitsee paljon rakkautta ja vakuutteluja siitä, että on tärkeä ja rakastettava. Ehkä parasta, jota voisit sanoa läheisellesi, joka potee kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on:

"Lepää hetki, käydään sitten ihan pienellä happihyppelyllä, jotta saat pikkuisen raitista ilmaa ja liikuntaa. Minä tiskaan ja minä kyllä tiedän ja uskon, että jos vain jaksaisit ja pystyisit ja tekisit vaikka mitä. Uskon täysin, että sinulla on ne kaikki oireet josta puhut. Olet rakas ja tärkeä".

-Sinulla on ärtyneen suolen oireyhtymä/fibromyalgia/laitan sinut reumakokeisiin/ei tuossa iässä nyt enää niin jaksavaisia ollakaan/sinua ei vaivaa mikään muu kuin vaihdevuodet. Tässsä sinulle estrogeeniresepti.. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta sairastavilla on usein sairauteen liittyviä liitännäissairauksia tai sitten oireet pistetään kokonaan jonkun toisen sairauden tai tilan piikkiin. Raudanpuute on yleistä ja senkin tutkimisessa ja diagnosoinnissa on valtavia ongelmia. Kilpiruhasen vajaatoiminta heikentää ruoansulatusta ja tästä seuraa kehon monissa osissa oireilevia tiloja, eli vaikutukset eivät ole pelkästään suolisto-oireet ja ravintoainepuutokset. Kun suolistossa on epätasapainotilaa mm. siinä miten suolen pinta voi tai millainen on mikrobiomi eli suoliston mikrobikanta, tämä lisää autoimmuunisairauksien ja allergioiden ilmaantuvuutta ja vaikuttaa hyvin monenaisesti kaikkiin elimistön säätelyjärjestelmiin: hormonitoimintaan, hermoston toimintaan ja immuunipuolustukseen. Suoliston hyvinvointi ja mikrobiomin tasapaino ovat myös isoja vaikuttavia tekijöitä mielenterveydelle. Monet rappeuma- ja tulehdussairaudet, samoin elimistön matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja ennenaikainen vanheneminen ja raihnaistuminen linkittyvät suoliston hyvinvointiin ja mikrobiomiin.

Mitä diagnosoimattomalta kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalta kuitenkin joka tapauksessa puuttuu, jotta ihminen voisi aidosti voida paremmin on riittävä määrä kilpirauhashormoneita. Voidaan hoitaa vaikka hamaan tappiin saakka muita oireita ja sairauksia, mutta jos vajaatoimintaa ei löydetä eikä hoideta oikein, ihminen jää kärvistelemään oireidensa kanssa. Lääkäri laittaa tilanteen ns. "seurantaan". Minulla tilannetta seurattiin aikanaan 14 pitkää vuotta, joina kärsin oireista ja sillä aikaa minua hoidettiin mielenterveys- lihavuus- ja fibromyalgiapotilaana.

Miksi diagnosoinnissa on ongelmia?

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on osattu diagnosoida ja hoitaa paremmin, ennen kun laboratoriokokeista ja tyroksiinista tuli standardihoitoa. Lääkärit ovat perustaneet diagnoosinsa potilaiden tutkimiseen ja oireiden kartoittamiseen ja lisäksi he ovat tunnustelleen kilpirauhasen ja mitanneet potilaidensa lämpötilan. Sitten on annettu kuivattua sian kilpirauhasta sellaiset annokset, jotka vievät oireet pois ja normalisoineet kehon lämmön (alle 36.6 lämmöt eivät ole optimaaliset tai normaalit kenellekään ihmiselle). Ainoat ongelmat olivat siinä, ettei näitä lääkkeitä osattu vielä välttämättä valmistaa yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Hormonimäärät saattoivat vaihdella ja lääkkeiden teho heikentyä jos niiden valmistamisesta oli jo aikaa. Niiden hyllyikä ei siis ollut välttämättä yhtä hyvä kuin nykyään. Lisää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoinnin ja hoidon historiasta löytyy esimerkiksi Stop The Thyroid Madness kirjoista I ja II. 

Nykyään lääkäreitä kouluttavat lääkiksessä opettajat, jotka osaavat itse diagnosoida ja hoitaa vajaatoimintaa puutteellisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminta käydään koulutuksessa läpi hyvin lyhessä ajassa ja siitä annetaan varsin yliyksinkertaistettu ja jopa virheellinen kuva. Tässä sijaitsee lääkärikunnassa täysi sokea piste. Luullaan, että tiedetään ja osataan, ja kuitenkin merkittävä joukko potilaita vertaistuesta kansainvälisesti ja pieni vähemmistö heitä hoitavia lääkäreitä näkee aivan selvästi, että homma on ihan pielessä. Nykyisillä ohjeistuksilla ja opeilla saadaan hoidettua vain osa potilaista ja heistäkin iso osa hoidetaan puutteellisesti. Tästä kirjoitan seuraavissa kirjoituksissa lisää.

(Ette usko kuinka monia satoja, ellen tuhansia ihmisiä olen viime vuosina ohjannut niiden harvojen lääkäreiden vastaanotolle, joiden olen tiennyt osaavan auttaa paremmin. Parhaita hoitotuloksia on tullut kun on yhdistetty ravintoterapiaa ja lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita hoitomuotoja. Tällä hetkellä teen ravintoterapeuttina yhteistyötä ulkomaisen lääkärin kanssa ja yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Kielikään ei ole este, koska lääkärikäynnelle järjestyy tulkkaus, eikä lääkärin luokse tarvitse matkustaa kun vastaanotto onnistuu videopuheluna ja tarvittavat tutkimukset järjestyvät Suomesta. Tarvittaessa järjestyvät myös ne lääkitykset, joita on vaikea saada järjestymään Suomesta, kuten silloin kun tarvitsee kokeilla aktiivista T3-hormonia tai eläinperäisiä tai jos tarvitaan mm. uupumuksen tai autoimmuunitilojen hoitoon esimerkiksi LDN tai kortisonia. Ainoa negatiivinen palaute, jota saan on se, että ihmiset harmittelevat sitä, etteivät ole varanneet tälle lääkärille aikaa jo vuosia sitten.)

Väitetään, että aktiivista kilpirauhashormonia mittaavaa koetta T3v ei yleislääkäri tarvitse, vaikka nimenomaan se usein kertoo tilanteen paljon täsmällisemmin kuin pelkät T4v ja TSH. Tämä tosin vain silloin kun tätä kokeen tulosta osataan tulkita oikein, eikä tuijoteta puusilmäisesti pelkkiä viitearvoja. Yksi iso ongelma on myös TSH-arvon tulkitseminen täysin pieleen. Ajatellaan, että viitealueella oleva TSH kertoo aina kilpirauhasen normaalista toiminasta. Ei kerro. TSH voi olla alakanttinen sekä tilanteissa, joissa kilpirauahshormonia on liikaa, että tilanteissa jossa sitä on liian vähän ja se voi olla myös ns. optimaalinen, vaikka henkilöllä on vajaatoiminta. Hyvin monella oireisella T4v pysyy viitearvoissa, mutta monella se keikkuu viitearvojen alakolmanneksessa. Kun TSH on sitten lääkärin mielestä normaali ja T4v on viitearvoissa, ei potilaalla voi lääkärin mielestä olla vajaatoimintaa, vaikka hänellä olisi useita vajaatoimitaan viittaavia oireita ja vaikka suvussa on kilpirauhassairauksia. Tämä on tuskallisen yleinen tilanne.

Myöskään siitä, onko potilaalla mahdollisesti autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ei saada tietoa, koska kilpirauhasen vasta-aineita ei mitata ja välttämättä lääkäri ei edes tunnustele kilpirauhasta. Monilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla on myös kyhmyjä ja struumaa ja pitkäaikainen jodin ja seleenin vajaus. Näistä ei lääkärin vastaanotolla hiiskuta koskaan yhtään mitään, ellei lääkäri satu olemaan yksi niistä hyvin harvoista yksityisen puolen lääkäreistä, jotka tietävät näistä em. asioista jotakin.

On aivan liian yleinen ongelma, että kilpirauhasen vajaatoimintaoireita potevaa ei osata diagnosoida ajoissa. Hänen vointinsa vain heikkenee vuosi vuodelta ja hän saa kenties useita erilaisia lääkityksiä vajaatoiminnan oireisiin ja liitännäissairauksiin. Näitä lääkkeitä ovat usein:

-kolesterolilääkkeet
-vatsansuojalääkkeet
-lihasrelaksantit
-särkylääkkeet
-betasalpaajat
-verenpainelääkkeet
-diabeteslääkkeet
-unilääkkeet
-rauhoittavat lääkkeet
-masennuslääkkeet
-psyykelääkkeet

Muistan omasta terveyshistoriastani ajan, jolloin ramppasin terveyskeskuksessa ja tulin aina uuden diagnoosin ja lääkereseptin kanssa kotiin. Silti voin aina vain huonommin ja huonommin. Lopulta elin lääketokkuroissani sohvan, vessan ja keittiön välistä reittiä laahustaen. Napsin unilääkkeitä, että sain nukuttua, lihasjäykkyyteen ja erilaisiin kipuihin lihasrelaksanttia ja kolmiokipulääkkeitä, ahdistukseen rauhoittavia ja masennukseen masennuslääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin söin betasalpaajia ja vatsansuojalääkkeitä. Olin kolmekymppinen ja vihasin elämääni.

Parhaassa tapauksessan monilta lääkityksiltä vältyttäisiin, jos diagnoosi tehtäisin ajoissa ja kun lääkitykseen yhdistettäisiin elintapa- ja ravitsemushoito ja tarvittaessa myös mielen hoitoa tai henkilöstä riippuen ns. "sielunhoitoa".

Vaikka diagnoosin saisi myöhäänkin, moni kertoo vertaistuessa, että he ovat oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen turvin voineet jättää monia muita lääkityksiä pois. Toki tietenkin lääkärin valvonnassa. Monet kertovat, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta kun jaksaakin jotain, kivut vähenevät, painonhallita helpottuu, lihaskireydet helpottavat ja kun lääkkeitä on vähemmän, myös niiden sivuvaikutuksia on vähemmän. Mielikin voi paljon paremmin. Itse kuvaisin omalta kohdaltani tunnetta siitä, kun alkaa oikeanlaisen kilpirauhaslääkityksen toimin voimaan paremmin sellaiseksi, että valot ja värit palaavat elämään.

---------------------------

Kun luette eri medioiden kirjoittamia juttuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, neuvon kyseenalaistamaan monet niissä mainitut faktat ja ottamaan ne lääkäreiden mielipiteinä. Näissä jutuissa haastatellaan usein lääkäreitä, jotka eivät osaa kuin aivan perusasiat tai toistavat papukaijoina sitä mitä ovat lääkiksessä tai ns. ylemmiltään tai vertaisiltaan kuulleet. Lääkärikunta on myös hyvin hierarginen. Ylempiään on uskottava ja toteltava, koska muuten joutuu vaikeuksiin tai saa potkut ja jopa lääkärien oikeuksia voidaan rajoittaa, myös perusteettomasti ja näin on käynytkin. 

Tämä minun juttuni, jonka nyt kirjoitin on masentava, myönnän sen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että epäkohdat tulee tuntea, jotta niille voisi joskus tehdä jotakin ja jotta voi yksilönä välttyä pahimmilta sudenkuopilta. 

--------------------------

Minusta kirjoittajana uusille lukijoille:

Olen kilpirauhaspotilas, joka on saadakseen oikeanlaista toimivaa hoitoa käynyt hyvin vaikean tien. Olen ollut vuosia aktiivisesti mukana sekä suomalaisessa, että kansainvälisessä vertaistuessa ja olen myös Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n jäsen.

Koska sain apua oikeanlaisesta lääkityksestä, ravintoterapiasta ja funktionaalisesta lääketieteestä, tämän avun turvin mahdollistui se, että kouluttauduin ravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Olen myös opiskellut monia asioita omaehtoisesti koulutukseeni kuuluvien lääketieteen perusteiden lisäksi. Näitä osa-alueita ovat mm. psykologia, psykiatria, endokrinologia, mikrobiologia, gynekologia, biokemia, solubiologia, biostatiikka ja epidemiologia. Lisäksi olen NLP Master Practitioner ja NLP:n lisäksi olen omaehtoisesti opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta.

Työkseni toimin ravintoterapeuttina ja pidän yksityisvastaanottoa videoyhteyksien välityksellä. Aikaisemmin toimin myös Amplia klinikan asiantuntijana. Olen toiminut myös vertaistukityöntekijänä ja luennoinut mm. kilpirauhaspotilaille, mutta myös muunlaiselle yleisölle ja monista eri ravitsemusta sivuavista aiheista. Teen työkseni myös artikkeleiden kirjoittamista yrityksille, lehtiin ja yhdistyksille. Tähän blogiin kirjoitan räväkällä persoonallani, mutta tilauksesta kirjoitan myös nk. asiatekstiä.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja toiminut yrittäjänä vuodesta 1997. Ennen opiskelua ravintoterapeutiksi olin kuusi vuotta kokonaan työkyvytön ja lääkärinlausunnon mukaan pidettiin epätodennäköisenä, että tulen koskaan palaamaan työelämään. Onneksi en uskonut!

Vaikka minulla on useita sairauksia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan toimia rakastamassani ammatissa auttaen ihmisiä voimaan paremmin.

Yksityisvastaanotolla minulla käy hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Merkittävä osa on kilpirauhaspotilaita, mutta minulla on myös lapsiasiakkaita ja asiakkaita, joilla on muita hormonaalisia hankaluuksia, uupumusta, suolisto-oireita, aknea, PCOS, autoimmuunisairaus tai jotka tarvitsevat yksilöllistä apua ja tukea muutokseen ruokavaliossa.

Varsinaisen ravintoterapian ohella voidaan käyttää apuna myös NLP-harjoituksia ja erilaisia aktivoivia kysymyksiä. Mielestäni on tärkeää, että mieli pysyy mukana tekemisessä ja myös tunteet, ajatukset, arvot ja päämäärät elämässä huomioidaan ravintoterapiassa.

Jos tämä kirjoitus on mielestäsi mielenkiintoinen tai hyödyllinen, jaa siitä linkkiä eteenpäin! Kiitos kun luit!

Tyytyväisyys ja vaatimattomuus luovat terveyttä

 

Tuntuu, että nykyään toitotetaan joka paikassa siitä että pitää olla päämääriä, unelmia ja pitää kehittyä, tulla paremmaksi versioksi itsestään. Voiko kuitenkin olla, että tässä itsensä ja elämänsä kehittämisen huumassa voi unohtaa pysähtyä välillä havaitsemaan, mitkä kaikki asiat jo ovat hyvin ja mistä voi olla kiitollinen?

Ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä on menestys. Monille se merkitsee rahaa ja taloudellista turvaa. Joillekin ensisijassa onnellisuutta ja sitä että on rakkautta ja hyviä ihmisiä elämässä. Jollekin se voi olla sitä, että elää arvojensa mukaista elämää. Monille se on tätä kaikkea. 

Se, miten ihmiset sitten tavoittelevat onnellista ja menestyksellistä elämää voi kuitenkin pettää heidät ja he voivat päätyä ikäänkuin maalaamaan itsensä nurkkaan. Jos täytyy saada paljon ja mielellään nopeasti, ei ole välttämättä onnellinen siitä että ulkoiset puitteet ova kohdillaan. Kenellä on se mahtavin puoliso, fantsuimmat lemmmikkieläimet ja ketkä ovat saaneet järjestettyä itselleen riesaksi sen isoimman mahdollisen asuntolainan? Kuka tunnetaan ja ketä arvostetaan ja kenellä on hyödyllisin verkosto? En sano, että näissä asioissa on mitään pahaa. Entä jos ne eivät kuitenkaan anna sinulle sitä mitä niiltä asioilta etsit? Tunnetko vieläkin outoa tyhjyyttä? Tyytyväisyyttä saattaa puuttua sieltä, missä mikään ei tunnu riittävän eikä olevan tarpeeksi. Mitä oikeasti tarvitset ja voiko joskus se itse tarvitseminen olla itse ongelma?

Saatamme päätyä elämään elämäämme sen pohjalta miten ympärillämme olevat ihmiset, yhteiskunta tai kulttuuri olettaa olevan meille parasta. Niin moni päätyy suorittamaan itsensä puolikuoliaaksi ja on kaiken saavuttamansa keskellä silti onneton. Moni jahtaa unelmiaan myös saavuttamatta niitä. Kun rima on korkealla, niin ovat stressitasotkin, mutta mieli on matalalla.

Entä jos tyydymme vähempään? Entä jos emme halua tehdä viittä päivää viikossa töitä, vaan vain kolme? Entä jos jäämmekin vuokralle kaksioon ja ostamme bussikortin? Entä, jos päädymmekin nauttimaan välillä myös silkasta joutenolosta tai seuranpidosta ytävien ja lähestemme kanssa? Mitä jos jäisikin enemmän aikaa vaikka levolle ja sille, että antaa aikaansa pyytettömästi toisille ihmisille esimerkiksi vapaaehtoistyössä?

Mitä jos tähyilemme tilaisuuksia auttaa ja olla läsnä muille ja löytää elämästä asioita, joista voi olla kiitollinen? Ehdotan, että alat kirjoittamaan näitä kiitollisuudenaiheita ylös joka päivä. Mitä jos pyrimme etsimään kanssaihmisistä ensisijaisesti hyvää ja arvostettavaa? Mitä jos rakkaus on itseisarvo ja rakastamme silloinkin kun joitain meistä on viisaampaa rakastaa kauempaa ja silloinkin kun emme vielä tunne toista? Olemmeko me se kertomuksen laupias samarialainen omassa käytännön elämässämme? Annamme itsestämme, mutta pidämme myös itsestämme samalla huolta. Annamme itsestämme ja teemme sen koska voimme ja haluamme, emme siksi, että pelkäämme meille tapahtuvan jotain pahaa jos emme niin tee, emmekä siksi että on pakko.

Voiko sinun mielestäsi taipumus tyytyväisyyteen ja tervemielinen vaatimattomuus luoda terveyttä?

Kysy myös itseltäsi: Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin? Jos et vielä tiedä, se voi olla tärkeä kysymys pohtia.

Tyytyväisyys vähempään voi joskus olla niin outo ilmiö, että jos ihminen ei nimeä unelmiaan eikä ole koko ajan tarvitsemassa jotain, hänen saatetaan jopa olevan masentunut. Joillekin voi kuitenkin riittää ihan tavallinen, joidenkin mielestä jopa tylsä ja lattea elämä. Onnellisuus ja tyytyväisyys karkaavat käsistämme ehkä juuri silloin, jos niitä jahtaa kuin päätön kana.

Turvan kokeminen luo terveyttä

kuva: Pixabay

Mielestäni se, että osaa luoda kontakteissa toisiin ihmisiin turvallisen ilmapiirin on supertaito, jolla on tässä ajassa suurta kysyntää. Se, että on ihmisenä hyväksyvä, lämmin ja helposti lähestyttävä on tärkeää. Sitä varten itsenkin tarvitsee tuntea turvaa ja varmuutta. Se taas ei välttämättä kolkuta automaattisesti oveasi, vaan sitä voi olla viisasta etsiä ja luoda.

Turvattomuutta elämässään kokenut, ehkä jopa traumatisoitunut ihminen on virittäytynyt taajuudelle, jossa saattaa olla oletuksena se, että toiset ihmiset ovat potentiaalinen uhka ja voivat tehdä tai sanoa pahaa, haavoittaa, kiusata tai saattaa jollakin tavalla vaikeaan tilanteeseen. Silloin tietämättään katselee maailmaa ikäänkuin uhka- ja uhri-silmälasien läpi. Turvattomuutta herkästi tunteva voi kokea avuttomuutta eikä oikein usko, että pystyy itse vaikuttamaan kokemaansa. Miten tällaisesta voi vapautua? Asian tiedostaminen on tietenkin tärkeää. Voisiko osa ratkaisua olla myös sen harjoitteleminen, että opettelee luomaan turvaa muille, jotta voi kokea sitä myös itse?

Millaisia kokemuksia sinulla on turvattomuuden tunteen kokemisesta ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa? Entä turvallisen ilmapiirin luomisesta ympärillesi?

Ravintoterapeuttia tämäkin teema kiinnostaa, koska kaikenlainen stressi ja jännitys vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti terveyteen ja mm. ruoansulatukseen. Terveellinenkään ruoka tai ravintolisät eivät välttämättä yksinään auta riittävästi, jos ruoka ei sula. Jos jännittää, joskus tietämättäänkin, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, voi päätyä herkemmin tilanteeseen, jossa kärsii monista ravintoainepuutoksista heikon ruoansulatuksen takia. Monilla ilmenee myös erilaisia ruoansulatuskanavan oireita kuten turvotusta, vatsakipua, röyhtäilyä, närästystä, ripulia tai ummetusta.

Ravintoainepuutokset voivat johtaa mm. väsymykseen, ennenaikaiseen vanhenemiseen ja lisääntyneeseen sairastavuuteen niin kroonisten kuin akuuttienkin sairauksien suhteen. Heikentynyt ruoansulatus saattaa osaltaan laukaista mm. allergioita, yliherkkyyksiä, matala-asteista tulehdusta ja autoimmuunisairauksia. Mahasuolikanavan pintarakenteiden ja mikrobiston tila vaikuttaa terveyteemme ja mm. elimistön säätelyjärjestelmiin, immuunipuolustukseen, hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan laaja-alaisesti.

Turvallisuuden tunteen vaaliminen ja lisääminen elämäämme ja ympäristöömme on  terveysteko niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin.

Metsäterapiaharjoituksesta läsnäoloa ja itsetuntemusta

kuva: Pixabay

Menetkö ns. "tukka putkella"?

Ravitsemuksella, liikunnalla, mielekkäällä tekemisillä, hyvillä ihmissuhteilla ja riittävällä levolla saadaan aikaan hyvinvointia ja hyvää elämää.

Hyvin moni ihminen pitää kuitenkin itsensä liian kiireisenä. Heistä saattaa tuntua siltä, ettei sille voi mitään. Sellaista elämä nyt vaan on. Onko tämä totta? Entä jos onkin viisasta esittää muutama kysymys, kuten ”Mitä pakoilen turvautumalla suorittamiseen ja kiireeseen?” tai ”Mitä tapahtuisi, jos pysähtyisin tai hidastaisin tahtia? Putoaisiko taivas niskaani?

Onko kiireinen ja aktiivinen elämäntyyli sitten pahasta? Tätä kysymystä relevantimpi saattaisi olla: ”Onko tällainen elämäntyyli sinulle hyväksi ja oletko siihen tyytyväinen? Haluatko tätä? Olisiko muita mahdollisuuksia?

Monet asiakkaistani ovat uupuneita ja he kärsivät erilaisista terveysongelmista, kuten suolisto-ongelmat, hormonaaliset ongelmat, sairastelut, masennus, ahdistuneisuus, uniongelmat, muutokset painossa jne. Kun he kertovat minulle elämästään, saan usein tietää, etteivät he tunnu haluavan tai pystyvän antamaan itselleen yhtään aikaa vain olla, levätä ja kerätä voimia. Tällöin ravintoterapia voi auttaa heitä vain rajallisesti.

Useille heistä ajatus siitä, että olisi hetken aikaa vain tekemättä tai suorittamatta mitään ja vain ”laiskottelisi” tai olisi jollakin tapaa ”tuottamaton” tai ”hyödytön” yksilö on ahdistava, pelottava ja vastenmielinen. Ajatus päivästä sohvalla katsellen televisiota niin ettei tee edes kotitöitä tai valmista itse ruokaansa tuntuu absurdilta. Niinpä kun elämä käy tarpeeksi kuormittavaksi, kroppa tekeekin päätöksen ihmisen puolesta ja esimerkiksi sairastuu niin että päätyy sitten sinne sohvan pohjalle kipeänä pakosta eikä vapaaehtoisesti.

Meiltä saattaa unohtua, että ihmisen elämään kuuluu myös lepoa, joutilaisuutta ja palautumista. Emme ole koneita. Joutilaisuus ei anna vain meidän kehollemme mahdollisuuksia toipua arjen rasituksista vaan myös mielellemme. Ihmisen kuuluu voida levätä tarpeeksi eikä lepoa ole pelkästään vain nukkuminen. Mieli rasittuu, jos ei ole juuri koskaan riittävästi aikaa vain pysähtyä olemaan rauhassa. Stressaannumme, vaikka emme aina tunnista sitä, että olemme stressaantuneita.

Tällainen stressi ja levon ja joutilaisuuden puute alkaa kuitenkin näkyä mm. siinä, ettemme ajattele enää niin kovin selkeästi. Ilmenee myös erilaisia fyysisiä oireita. Myös luovuus, tuotteliaisuus ja ongelmanratkaisukyky vaativat välillä joutilaisuutta ja hiljentämistä. Uskotko tämän?

Joutilaisuus- läsnäolo- ja pysähtymisharjoitus metsässä 

Tutustuaksesi ja tutkiaksesi omaa tilannettasi edellä kirjoitetun valossa, olen kehittänyt pienen yksinkertaisen harjoituksen. Sitä varten tarvitset puoli tuntia aikaa metsässä luonnon helmassa yksin ilman kiirettä. Laita myös kännykkä sellaiseen tilaan, jossa siitä ei kuulu minkäänlaista ääntä eikä se edes värise. Jos mukanasi on eväitä, syö ne ennen tai jälkeen harjoituksen, ei sen aikana.

Tarkoitus on käyttää kaikkia aisteja ja havainnoida sekä itseä, että ympäristöä, tulla sekä ympäristöstä, että itsestäsi tietoiseksi ja olla läsnä hetkessä. Istu tai seiso paikoillasi ja tunnustele miltä ympäristössä jokin, kuten kivi, puunrunko tai sammal tuntuu kädessä. Haistele miltä metsässä tuoksuu ja mitä kuulet ympärilläsi. Miltä metsässä näyttää, mitä värejä siellä havaitset ja millaisia kasveja ja erilaisia muotoja siellä on. Käytä kuhunkin aistiin ja ympäristöösi keskittymiseen useita minuutteja.

Käy myös rauhassa mielessäsi läpi kehoasi ja sitä miltä sen eri osissa tuntuu. Havaitsetko tuntemuksia vatsassa, tuntuuko lihaskireyksiä, miltä kengät tuntuvat jaloissa, onko sinulla sopivan lämmin vai onko kylmä tai kuuma jne. Havainnoi myös millaisia ajatuksia, tunteita ja oivalluksia nousee mieleesi. Jos ajatukset yrittävät karata esimerkiksi huoliin tai tekemättömiin töihin, palaa takaisin hetkeen havainnoimaan ympäristöä, itseäsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Keskittyminen hengittämisestä havainnoimiseen tai vaikka se miltä jalkapohjasi tuntuvat kengissäsi palauttavat sinut välittömästi nykyhetkeen.

Kun puoli tuntia on kulunut, jää vielä hetkeksi kirjaamaan ylös oivalluksiasi ja tuntemuksiasi. Niitä voi nousta mieleesi myös jälkeenpäin. Kirjaa nekin ylös. Aluksi harjoitus tai jopa ajatus siitä voi tuntua vastenmieliseltä, oudolta tai hankalalta, mutta arvelen että juuri se on merkki siitä, että saatat tarvita enemmän pysähtymistä, lepoa, läsnäoloa ja hiljentymistä arjessasi.

Harjoitusta voi käyttää niin rentoutumiseen, palautumiseen, kiireen katkaisuun, kuin itsetuntemuksen ja tietoisuuden lisäämiseen. Metsäharjoitus voi olla kertaluonteinen tai usein toistettava ja vaikka se aluksi tuntuisi stressaantuneesta ja kiireistä elämää viettävästä hankalalta, sitä voi alkaa kaipaamaan, samoin kuin metsän hyvää tekevää vaikutusta muutoinkin.

Löydät runsaasti lisätietoa hakemalla netistä aiheesta esimerkiksi hakusanoilla "metsän rentouttava vaikutus tutkimus"

P.S. Saatat ajatella, että "Joo, kyllähän minä liikun luonnossa. Tämä harjoitus on mulle turha". Hiljentyminen yksin ilman, että on esimerkiksi koira mukana, suorittaa siellä metsässäkin jotain kuiten kerää marjoja tai kävelee kovaa vauhtia saattaa silti olla ihan uusi asia. Suosittelen kokeilemaan. Se on erilaista!

Kuituisa VHH marjajugurtti ja ravintoterapeutin tunnustuksia

kuva:Pixabay

Itsellä on käytössä suhteellisen vähähiilihydraattinen ruokavalio, koska painoni nousee erittäin herkästi. Näin on ollut teini-ikäisestä asti ja epäilen asian liittyvän mm. sairastamaani polykystisiin munasarjoihin. (PCOS) Aikanaan painoni pysyi helpoiten terveellisissä lukemissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Iso merkitys oli myös sillä, että kilpirauhaslääkkeeni vaihdettiin minulle oikeanlaiseksi ja toimivaksi. Ns. tavallinen ruokavalio aiheutti kovaa himoa makeaan ja tärkkylyksiin ja väsytti ja niin se tekee tänäkin päivänä.

Nykyään en voi munuaissairauteni ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia noudattaa VHH-ruokavaliota kovin täydesti ja käytössä on myös jonkin verran tärkkelystä ja joskus herkuttelen sokerillakin. Oloni menee erittäin huonoksi, jos en saa ravinnostani tarpeeksi energiaa. Isoa määrää rasvaa ei kuitenkaan maha kestä ja munuaissairauden takia minulla on neste- suola ja proteiinirajoitus. On siis tehtävä kompromisseja. Tällä hetkellä munuaisten suojeleminen on ykkösprioriteetti, vaikka olen sitten vähän isokokoisempi daami.

Minun on myös pakko myöntää, että vaikka olen itse ravitsemuksen ammattilainen, minun oma kamppailuni liittyy tunnesyömiseen. Olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, toisinaan hyvin analyyttisen ja rauhallisen kuoreni alla. Kun elämässä on stressaavia ja vaikeita aikoja, olen ainakin tähän asti reagoinut tavalla, joka johtaa painon nousemiseen ja epäviisaaseen tapaan syödä. Ehkä opin joskus tässä suhteessa kypsemmällä tavalla toimivaksi ihmiseksi. Toisaalta armollista on myös hyväksyä sekä oma, että toisten keskeneräisyys. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja ominaisuutemme. Siksi ehkä kuitenkin sitten myös ymmärrän samoja haasteita kokeneita asiakkaitani.

Minusta hyvä kompromissi omassa tilanteessa ja ehkä monen muunkin tilanteessa voi olla se, että hyödyntää VHH-ruokavaliota siten, että pyrkii pitämään osan päivän aterioista vähähiilihydraattisina. Väitän, että se edistää painonhallintaa, verensokerisäätelyä ja virkeyttä, sekä auttaa siinä että lautaselle mahtuu enemmän vihanneksia ja marjoja. Useimmilla meistä ei ole tarvetta noudattaa jotakin erityisruokavaliota ainakaan ns. liian tiukkapipoisesti. Syömisensä on hyvä pyrkiä järjestämään siten, että homma toimii pitkäaikaisesti myös käytännön elämässä, ei vain erilaisina kuureina.

Halusin jakaa tähän helpon ja maukkaan, suhteellisen VHH ateriavinkin, joka sopii vaikkapa aamiaiseksi.

Kuituisa marjajugurtti

-3 dl marjoja (tuoreita tai sulaneita tai lähes sulaneita pakastemarjoja. Kokeile erilaisia ja tee marjasekoituksia!)
-3 dl maustamatonta jugurttia (maidottomalla ruokavaliolla olevat voivat laittaa 3 rkl proteiinijauhetta ja 2 dl kookosmaitoa tai kookoskermaa)
-1 tl psylliumia tai 0,5 tl omenapektiiniä (ei pakollinen)
-2 rkl chiansiemeniä tai pellavansiemeniä
-1 rkl vehnänalkioöljyä, kameliaöljyä tai pellavansiemenöljyä

Ainekset sekoitetaan yhteen ja soseutetaan sauvasekoittimella. Makeuttaa voi esimerkiksi parilla tipalla steviaa. Jos haluat tuunata jugurttia, mukaan sopii moni sellainen terveellinen ainesosa kuin smoothieenkin. Kokeile lisätä mukaan esimerkiksi 1rkl kollageenijauhetta, 1 rkl lesitiiniä, ripaus jauhettua nokkosta, ripaus jotakin muuta viherjauhetta tai vaikkapa lakkakääpä- tai pakurikääpätippoja.

Kollageenijauhe sisältää tärkeitä ravintoaineita, jota oma kehomme voi käyttää kollageenin tuotantoon. Kollageeni on elimistön joustavaa proteiinia ja sitä on meissä mm. ihossa, sidekudoksessa, ikenissä, rustossa, jänteissä ja lihaskalvoissa. Lesitiini sisältää fosfolipidejä, joita on elimistössä mm. solukalvoissa, aivoissa, hermostossa ja sappinesteessä. Nokkonen on yksi planeetan monipuolisimmista ja ravintorikkaimmista kasveista. Lakkakääpä ja pakurikääpä ovat paljon tutkittuja ja tunnettuja kasvirohdoksia immuunipuolustuksen tueksi.

Voit koristella oman annoksesi kourallisella marjoja ja pähkinöitä. Pähkinät tuovat annokseen lisää ruokaisuutta ja nälkä pysyy kauemmin loitolla.

Oletko raudanpuutteinen?

 

Ravintoterapeuttina yksi aihepiiri, johon olen erityisesti perehtynyt, on raudanpuute. Olen perehtynyt aiheeseen omien kokemusten ja vertaistuen kautta ja lisäksi siksi, että aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Raudanpuute on yleinen ihmisten elämänlaatua heikentävä vaiva. Koska en ole lääkäri, en diagnosoi sairauksia enkä määrää enkä muuta heidän lääkityksiään. Ravintoterapeutilla käyminen ei koskaan korvaa lääkärin antamia tutkimuksia ja hoitoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ravintoterapia voi olla erinomainen tukihoito raudanpuutteisille.

Raudanpuutteen tyypillisiä oireita ovat mm. uupumus, heikko rasituksen sieto, hengästyminen pienestäkin liikunnasta, heikentynyt ihon ja kynsien kunto. Raudanpuutteinen voi näyttää kalpealta ja myös nk. levottomien jalkojen oireyhtymä saattaa liittyä raudanpuutokseen.

Kun ihmistä halutaan hoitaa kokonaisvaltaisesti, raudanpuutoksen kohdalla on tärkeä selvittää mistä raudanpuutos johtuu ja mitä muita mahdollisia ravintoaineiden puutoksia ihmisellä voi olla. Omassa työssäni olen havainnut selvästi, että raudanpuutos on harvoin ainoa ravintoaineen puutos ja koska rautaan liittyvät biokemialliset tapahtumat kehossa tarvitsevat myös lukuisia muita ravintoaineita toimiakseen hyvin, ei kaikkein optimaalisin ratkaisu usein ole vain ottaa rautavalmisteita purkista. Se ei usein riitä poistamaan elämää haittaavia oireita.

Raudanpuutoksen syyt voivat olla hyvin yksilölliset. Raudanpuutos voi johtua esimerkiksi. runsaista kuukautisista tai muista syistä johtuvasta verenhukasta, stressin, sairauden, iän tai lääkitysten aiheuttamasta heikentyneestä ruoansulatuksesta (jolloin on tavallista, että kärsitään monista muistakin ravintopuutoksista), tai vajaa- tai virheravitsemuksesta.

On valitettavan tavallista, että raudanpuutosta tutkitaan puutteellisesti. Jotta saadaan riittävän selkeä käsitys tilanteesta, tarvitaan riittävä määrä tärkeitä laboratoriokokeita, kuten pvk eli pieni verenkuva, transferriinin saturaatio (sisältää osatutkimuksena seerumin raudan ja transferriinin määritykset) eli TrFeSat ja ferritiinin. Pelkkä pienen verenkuvan (sisältää mm. nk. punasoluindeksit ja hemoglobiinin mittauksen) ja ferritiini mittaus eivät välttämättä tuota riittävän kokonaisvaltaista informaatiota nimenomaan ravintoterapian tueksi. Ruoansulatuksen puutteellisuutta tai vajaaravitsemusta epäiltäessä on hyvä mitata myös prealbumiini. Vaikka en ravintoterapeuttina tee diagnooseja, laboratoriotutkimusten tulokset auttavat minua päättelemään, millaisia suosituksia teen ravitsemuksen ja ravintolisien suhteen. Ohjaan asiakkaani tarvittaessa myös lääkärin vastaanotolle.

Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse (ninni ät nimda piste fi), jos haluat varata ajan. Vastaanotot tapahtuvat videopuhelujen tai tarvittaessa tavallisten puhelujen välityksellä, joten sinun ei tarvitse matkustaa tapaamaan minua kasvotusten. Lisätietoja vastaanotostani löytyy Jalkeilla-blogistani:

http://jalkeilla.blogspot.com/p/vastaanotot.html

Fiksuja kompromisseja ruokavalioon

Hyvin monet ihmiset ei jaksa, viitsi tai halua syödä koko ajan tosi terveellisesti. Se vain on fakta. Ihmisillä kun on elämässään muutakin kuin terveysasioiden ja terveellisen ruoan miettiminen. Välillä halutaan helppoa ja nopeaa ja mieluiten halpaakin ja välillä halutaan herkutella lempiherkuilla.Toisaalta, ei tarvitse olla olemassa kaksi ääripäätä: Aivan törkeleellisen epäterveellisesti syövät possut tai hifistelevät terveysnatsit. Ei. Mikä kenellekin on riittävän hyvää syömistä on henkilökohtainen asia. Kenellä muka olisi valta päättää miten meidän pitäisi syödä? Se on jokaisen oma asia ja monille myös aika herkkää aluetta.

Useille meistä on suorastaan kipeä asia, että on kyllä halua syödä terveellisemmin, mutta tuntuu, ettei siihen vain pysty. Yrityksiä saattaa olla kymmeniä tai jopa satoja elämän aikana. Voisiko yksi syy olla siinä, että ollaan liian ehdottomia? Voisiko puolestaan ratkaisu olla siinä, että söisi kohtuullisen terveellisesti ja välillä saisi myös herkutella? Miten se voisi onnistua? Tässä muutamia ehdotuksia:

1. Valitse muutama viikonpäivä, jolloin panostat erityisesti terveelliseen ruokaan ja jolloin syöt niin terveellisti kuin osaat, pystyt, ottaen huomioon myös rahatilanteesi. Muina päivinä voi olla sitten ehkä vähän vapaampaa. Ole joustava ja merkkaa tarvittaessa kalenteriin vaihtoehtoiset terveysruokapäivät, jos tavanomaiseen terveellisen ruoan päivääsi osuu jokin meno tai tapahtuma, jonka vuoksi et voi toteuttaa terveysruokapäivääsi.

2. Kokeile noudattaa nk. 80/20 sääntöä, jossa 80% aterioista on terveellisiä ja 20% aterioistasi voi olla myös jotakin ei niin terveellistä. Tällöin voi aivan hyvin myös muutaman kerran viikossa ns. herkutella tai päästää itsensä helpolla.

3. Sisällytä jokaiselle aterialle terveellisiä elementtejä, kuten vihanneksia, marjoja, kuitulähteitä, proteiinia ja terveellisiä rasvoja. Tällöin jää vähemmän tilaa terveyden kannalta heikommille vaihtoedoille. Riittävä kuidun syönti aterialla myös hidastaa aterian sisältämän sokerin tai tärkkelyksen imeytymistä ainakin jonkin verran. Kuitu ja proteiinit auttavat myös ylläpitämään kylläisyyden tunnetta. Kun syöt säännöllisesti, riittävästi ja aterioillasi on terveellisiä ruokia, se voi estää sinua kaipaamasta usein ja isoja annoksia mm. runsaasti sokeria, tärkkelystä ja epäterveellisiä rasvoja sisältäviä ruokia.

Tässä esimerkkejä, miten monille hyvin tavanomaisista aterioista tuunataan helposti astetta terveellisempiä:

Maksalaatikko

alkuperäinen versio: Kaupan maksalaatikko kumotaan lautaselle ja laitetaan pariksi minuutiksi mikroon. ehkä puolukkahilloa pari ruokalusikallista päälle ja ääntä kohden. Hyvää tässä ateriassa on se, että nälkä lähtee ja saa vähän proteiinia ja maksan mukana A-vitamiinia ja muitakin ravintoaineita. 

uusi versio: Puolikas maksalaatikosta lämmitetään mikrossa. Sen kanssa syödään salaattia, jossa on kourallinen parsakaalin ituja (myydään kaupassa silmusalaatin nimellä), kourallinen hapankaalia, kourallinen pähkinöitä ja kourallinen kirsikkatomaatteja. Kastikkeeksi 1 rkl extra virgin oliiviöljyä ja 1 rkl omenaviinietikkaa. Maksalaatikon päälle pari rkl puolukoita

Pitsa

alkuperäinen versio: Tehdään tai tilataan pitsa ja ahdetaan kokonainen iso pitsa naamaan

uusi versio: Tehdään tai tilataan pitsa, josta syödään puolet ja toinen puoli säästetään seuraavalle aterialle tai pakastetaan. Jos teet itse pitsan, laita täytteeksi rasva- ja proteiinipitoisten ainestin lisäksi myös vihanneksia, kuten tomaatti, paprika, sipuli ja valkosipuli. Makuelämys on usein parempi kun vihannekset pilkkoo tarpeeksi pieniksi kuutioiksi tai riittävän ohuiksi suikaleiksi. Pitsaa ennen syödään värikäs ja ravintoaine- ja antioksidanttipitoinen alkusalaatti. Siinä voi olla esimerkiksi tomaattia, kurkkua, salaattia, tuoretta persiljaa ja rucolaa, kourallinen auringonkukan siemeniä, ihan ohueksi leikattua punakaalta ja punasipulia, sekä ituja. Kastikkeeksi esim. loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Puuro

alkuperäinen versio: Keitetään jokin puuro veteen tai maitoon, lisätään vähän suolaa ja voita ja sitten naamariin.

uusi versio: Keitetään puuro ja jätetään se hieman löysäksi, eli laitetaan tavanomaista vähän enemmän nestettä. Tämä siksi, että puuroon lisättävät chian siemenet turpoavat ja imevät itseensä vettä. Valmiiseen puurolautaseen lisätään pari desiä marjoja ja 1 rkl chiansiemeniä. Marjoista saa kuituja, elektrolyyttejä, vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja ja chiansiemenistä kuituja. Pyri suosimaan arjessasi täysjyväpuuroja niiden kuitupitoisuuden vuoksi.

Muita ideoita terveellistämään ruokaa:

Alkupalaksi tai jälkiruoaksi marjasmoothie

Laita tilkka vettä, pari desiä marjoja, kuituja (esim. 1 rkl akaasiakuitua, 2 tl psylliumia, 1 tl omenapektiiniä, 2 rkl chiansiemeniä tai 2 rkl pellavansiemeniä) ja pieni pala tuoretta inkivääriä blenderiin ja surauta smoothieksi. 

Tyrkkää ruokiin terveellisiä ainesosia

Monet yrtit, mausteet ja villiyrtit ovat huipputerveellisiä. Sisällytä ruokiisi mm. kuivattua nokkosta, merilevärouhetta, valkosipulia, mustapippuria, kurkumaa tai inkivääriä.

Piilota ruokiin vihanneksia

Jos vihannekset eivät ole sinun tai lapsiesi herkkuruokaa, niitä voi piilottaa ruokiin. Voit vaikkapa keittää tomaattimurskan kanssa sipulia, kesäkurpitsaa, valkosipulia, porkkanaa, yrttejä, yrttisuolaa ja mausteita ja surauttaa koko komeuden sileäksi sauvasekoittimella. Syntyy pasta- tai jauhelihakastike, josta kukaan ei osaa arvata mitä kaikkea se sisältääkään. Ruokaan voit piilottaa myös mm. paprikaa, kukkakaalia tai parsakaalia. Myös lihapullataikina on hyvä kohde erilaisille piilotettaville kasviksille. Keitä ja mausta ne ensin, soseuta ja laita lihapulla- tai lihamureketaikinaan.

Piilota ruokiin marjoja

Lapset eivät välttämättä innostu marjoista, mutta haluaisivat pirtelöä. Silloin tällöin se voi olla ihan ok ja heille voi kelvata myös vaniljajäätelöstä, maidosta ja marjoista tehty pirtelö. Miten mahtava tilaisuus syöttää lapsille marjoja, kuten mustikkaa, mansikkaa ja mustaa viinimarjaa! Mukaan voi saada myös kuitulähteenä huomaamattoman makuista omenapektiiniä, joka toimii myös sakeuttajana. Tällöin jäätelöä menee vähemmän ja nestettä suhteessa enemmän. Sama idea toimii toki myös lapsenmielisiin aikuisiin.

Terveellisiä ainesosia smoothieen

Jos pidät tapanasi tehdä silloin tällöin, jopa joka päivä itsellesi smoothien, saa sinne tuupattua vaikka mitä terveellistä. Se auttaa tilanteessa, jossa päivän muut ruoat eivät välttämättä ole täysin mallikelpoisia ravitsemukselliselta sisällöltään. Smootieen voi mm. lisätä E-vitamiinipitoista vehnänalkioöljyä tai muita terveellisiä öljyjä kuten kameliaöljy. Tutustu myös lesitiiniin, kollageenijauheeseen ja erilaisiin kuitujauheisiin. Smoothieen saa myös helposti menemään päivän marja-annos, esim. 2-3 dl ja myös mm. porkkanaa tai avokadoa. Nopeuttaaksesi smoothien tekoa voit myös sekoittaa kuivista aineksista oman valmiin seoksen. Myös marjoista voi tehdä pakastimeen valmiita seoksia smoothieen. Miltä kuulostaisi marjaseos, jossa on metsämustikkaa, puolukkaa, tyrniä ja mustaa viinimarjaa?

Puolita annoksia ja lisää terveellisiä ainesosia

Millainen on olo kun on syönyt valtavan satsin kebabia ranskanperunoilla? suurimmalla osalla meistä varmasti aika ähky, turvonnut ja väsynyt. Jaa annos kaverin kanssa ja syökää ensin alkusalaatti ja jälkiruoaksi marjasmoothie. 

Facebook poisti aminohappotekstini

Facebook poisti aminohappoaiheisen tekstini, joka oli ollut Facebook-ryhmäni tiedostoissa jo useita vuosia. Oli kuulemma roskapostia ja yhteisönormien vastaista. Julkaisen tekstin tässä. 

MIELENTERVEYS JA AMINOHAPOT

Saamme aminohappoja ruokamme proteiineista. Aminohappoja tarvitaan kehon rakenteisiin, tiettyihin hormoneihin, entsyymeihin, aivojen välittäjäaineisiin, veren kuljetusproteiineihin, DNA:han ja proteiinisynteesiin soluissa ja moneen biokemialliseen tapahtumaan kehossa.

Eri proteiiniruoissa on erilainen aminohappokoostumus. Eläinperäisistä proteiineista saa usein melko täysipainoisesti ja helposti riittävän monipuolista settiä aminohappoja. Vegaaniruokavaliossa pitää olla tarkkana että ruokavaliossa on riittävän monipuolisesti eri kasviproteiinilähteitä. Vaikeuksia voi tulla varsinkin jos viljat tai palkokasvit tai molemmat tuottavat ongelmia suolistolle tai immuunipuolustukselle.

Mielenterveyden kannalta sekä hormonitoiminta, että hermoston ja aivojen hermovälittäjäaineet ovat aminohappojen saannin kannalta todella tärkeitä. Tiedätkö muuten mitä? Stressi heikentää ruoansulatusta ja vaikka stressin aikana huolehtisit proteiinilähteiden saannista ruokavaliossa, saatat jäädä vajaaksi tietyistä aminohapoista jos ruoka ei sula kunnolla! Tällöin avuksi saattaa tulla ruoansulatusentsyymit ja suolahappo. Kaisa Jaakkola on blogissaan kirjoittanut melko täydellisen ohjeen suolahapon tarpeen testaamisesta. Huomaathan, että ulkomailta ei saa tilaa suolahappoa vaikka sitä Suomessa saakin olla myynnissä luontaistuotekaupoissa ja luontaistuotteiden verkkokaupoissa. http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Jos suolisto on heikossa kunnossa, jos epäilet ettet ole saanut ravinnosta riittävästi aminohappoja tai jos olet heikkokuntoinen tai toipulas niin aminohappoja kannattaa käyttää laajakirjoisena vapaissa muodoissa ravintolisinä. Niitä on saatavina sekä jauheina, että kapseleissa. Suomessa myydään lähinnä välttämättömiä aminohappoja urheiluravinteena (EAA eli essential amino acids), mutta itse pidän laajakirjoisempaa sellaisena jota elimistö pystyy paremmin käsittelemään varsinkin kun maksan ei tarvitse niin paljoa muuntaa eri aminohappoja toisiksi aminohapoiksi. Puolet kahdestakymmenestä elimistölle välttämättömästä aminohaposta on sellaisia, jotka tulee saada valmiina ja jota elimistö ei pysty itse valmistamaan. Muita pystytään valmistamaan elimistössä, mutta kuten todettu, tulapäisesti voi olla hyvä ottaa laajakirjoisempaa valmistetta tukemaan elimistön toimintoja ja toipumis- ja parantumisprosesseja.

Aminohappoja voi ottaa ravintolisinä myös yksittäisinä. Levottomuuteen ja unta antamaan voi kokeilla mm. teaniinia tai tauriinia ja unta antamaan myös tryptofaania tai siitä muunnettua melatoniinin esiastetta 5-htp:tä. Näitä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää jos käytössä on serotoniinin takaisinottoon perustuva masennuslääke, sillä vaarana on serotoniinimäärien kasvu liian isoksi, sillä näistä aminohapoista muodostuu kehossa myös serotoniinia melatoniinin lisäksi.

Masennuksen yhteydessä on totuttu puhumaan lähes yksinomaan serotoniinista, vaikka puutteita aivokemian suhteen on aivan yhtä usein myös dopamiinista ja mm. endorfiineista. Aminohapoista dopamiinin ja endorfiinin toimintaa voi tukea fenyylialaniinivalmisteella. L-muotoisena (L-phenylalanine) se sopii usein henkilöille jotka ovat hyvin uupuneita ja innottomia, D-muotoisena (olen onnistunut löytämään tässä muodossa vain Iherbin nettikaupasta) se toimii myös niille jotka kärsivät herkästi levottomuudesta ja ahdistuneisuudesta. Tällaisille henkilöille L tai DL-muotoinen fenyylialaniini (DLPA) voi olla ahdistuneisuutta ja levottomuutta lisäävä. Endorfiininpuutteisella on usein ahmimista ja pakottava tarve saada hemmotella itseään herkkuhetkillä. Serotoniininpuutteisella on usein sen sijaan kova itsekuri ja tarve hoivata ja puolustaa heikompien oikeuksia, esim. eläinten.

Tryptofaanista myös sen verran, että joillain se toimii rauhoittamaan ja unta antamaan paremmin kuin 5-HTP eli 5-hydroksitryptofaani, vaikka 5-HTP onkin biokemiassa lähempänä tuotantoketjussa varsinaista melatoniinia tai serotoniinia.

Jos masentuneisuuteen ja uupumukseen liittyy alentunut kilpirauhashormonitaso, saattaa joissain tilanteissa avuksi tulla myös tyrosiini, joka on kilpirauhashormonien lähtöaine. Tämä sopii usein siinä vaiheessa kun potilas on hyvin väsynyt ja flegmaattinen ja haluaisi levätä ja nukkua paljon ja on aloitekyvytön. Tyrosiini on kuitenkin myös katekoliamiinien kuten adrenaliinin lähtöaine, joten tyrosiini saattaa myös nostaa sykettä ja tuoda levottomuutta ihmisillä, joilla on valmiiksi paljon adrenaliinintuotantoa. Joskus tyrosiinin ottamisen jälkeen tullutta levottomuus- tai ahdistuneisuustilaa tai sykkeen nousua erehdytään luulemana tilaksi, jossa kilpirauhashormonia on elimistössä liikaa, vaikka kyseessä olisikin katekoliamiinien voimakas erittyminen.

Aminohappotasoja voidaan mitata esim. sormenpäästä otettavalla veritippatestillä, joka voidaan tehdä kotona. Tällaista testiä saa mm. niiden ammattilaisten kautta, joilla on käytössää Nordic Laboratoriesin modernin lääketieteen testit. Toisaalta paljon voidaan päätellä myös haastattelemalla, kartoittamalla ruokavaliota ja ruoansulatusta ja mielialojen laatua. Suomen Terveysopisto Saluksesta valmistuneiden ravintoterapeuttien koulutukseen aminohappoterapia kuuluu pakollisena, joten kaikki Saluksen diplomiravintoterapeutit hallitsevat sen.

Laajakirjoisia aminohappovalmisteita löytyy kapseleina Jalkeilla-shopista Biocaren ja Klaire Labsin sarjasta ja lisäksi amino happojen (amino acids) kohdalta löytyy myös jauhemaisena ja yksittäisinä aminohappovalmisteita. Iherbistä saa myös tosiaan L-muotoista fenyylialaniinia. On hyvä huomioida että 5-htp on valmiste jota ei saa tilata ulkomailta vaikka sitä myydäänkin suomalaisissa nettikaupoissa ja luontaistuotekaupoissa, samoin oli siis myös suolahapon laita.

Suolahappovalmisteeksi suosittelen Lootuskaupan Hulda Clarkin sarjan 350mg:n kapselia, jossa on hyvä hintalaatusuhde.

Kotimaassa hyviä laajakirjoisia ruoansulatusentsyymivalmisteita on mm. Enzymedigan Digest Gold, Natura Median Monizym 10 ja Jalkeila- shopista löytyy ulkomaan valikoimien helmi, Klaire Labs-sarjan Vital Zymes Complete

Sekä suolahappoa, että ruoansulatusentsyymiä on paras ottaa joko heti aterian päätyttyä tai vielä suositellummin aterian keskellä siten että kapseli alkaa sulaa mahalaukussa ruokamassan keskellä. Kohentunut ruoan sulaminen ruoansulatuskanavassa edistää myös suoliston tasapainoa ja suoliston seinämän kuntoa, jolla on niinikään mielenterveyteen tärkeä yhteys.

Vitsaus nimeltä toisten ongelmien vähätteleminen

Olen vuosien varrella kirjoittanut tähän blogiin paljon terveysaiheisia asioita. Aluksi pääosa aiheista koski kilpirauhasen vajaatoimintaa ja siihen läheisesti liittyviä asioita. Vuosien aikana olen halunnut laajentaa aihepiiriä muuhun terveyteen, ravitsemukseen, hyvinvointiin, elämänlaatuun, ihmisenä kehittymiseen, mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin asti.


Saako vakaammissa yhteiskunnissa valittaa?

Tänään haluaisin nostaa aiheeksi mielenkiintoisen havaitsemani ilmiön. Olen törmännyt siihen ajoittain ja nyt törmäsin siihen yhteydessä, jossa ulkomailla kehittyvässä maassa pitkään asunut paluumuuttaja teki omista lähtökohdistaan havainnon, että suomalaiset ovat etuoikeutettuja, heillä on kaikkea ja silti he valittavat. 

On varmasti totta että kaikenkaikkiaan monet asiat ovat täällä paremmin kuin köyhissä maissa. Täällä ei kuole nälkään eikä viluun ja jos tulee lääketieteellinen hätätilanne, ambulanssi hakee sairaalaan.

Kuitenkin. Täälläkin on ihmisillä omat ongelmansa ja murheensa. Ei ole yhtään kolkkaa maan päällä, jossa kaikki olisivat kaiken aikaa onnellisia ja ongelmista vapaita. En myöskään usko, että on olemassa etuoikeutettujen yhteiskuntaa, jossa valitetaan turhasta. Jos näin uskoo, katsoo maailmaa aika kapean linssin läpi. Asiat kun eivät ole mustavalkoisia.

Ihmisillä on tuskaa ja ongelmia joka paikassa. On varmasti myös ns. etuoikeutettujen ongelmia ja näiden ongelmien korostajat ja lietsojat olisivat onnellisempia jos osaisivat olla kiitollisempia ja ymmärtäisivät olla valittamatta monista pienistä ongelmistaan.

Mitkä ovat ne todelliset asiat, joka ihmistä painaa?

Toisaalta moni valittaa pienempiä ongelmia, koska heidän todelliset kipeät kohtansa heidän elämässään tuntuvat liian vaikeilta uskaltaa tunnustaa itselleen tai muille. Ne voi olla painettuna niin syvälle sisimpään, että tietoinen mieli ei edes enää muista niitä. Ihmisellä saattaa olla ulkoisesti lähes kaikkea, mutta hän saattaa tuntea suurta tyhjyyttä, koska ei ole löytänyt tarkoitusta elämälleen, eikä tiedä miksi on olemassa. Hän saattaa tuntea suurta yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, vaikka omistaisi ison omakotitalon, kesämökin, kaksi autoa ja hänellä olisi puoliso, lapsia, koira ja kissa.

Sanon suoraan. On sivistymätöntä, ylpeää ja rumaa vähätellä toisten ongelmia. Me emme usein tiedä toisten ihmisten asioita niin hyvin kuin kuvittelemme tietävämme.

Ihmisten syvät tuskat voivat oireilla monissa muissa paikoissa kuin mistä ne todella kumpuavat. Näin on henkisten asioiten laita, siinä missä ruumiillistenkin. Heikosta ruoansulatuksesta johtuvat ravintoainepuutokset voivat oireilla iho-oirein, heikkona immuunipuolustuksena tai vaikkapa väsymyksenä ja masennuksena. Arvottomuuden, merkityksettömyyden ja ulkopuolisuuden tunteet voivat oireilla pikkuasioista valittamisena ja traumaattiset väkivaltaiset kokemukset lapsuudesta esimerkiksi äkkipikaisuutena ja vihan puuskina.

Ihmiset pyrkivät aina parempaan

Valtaosa ihmisistä ei asu enää savannilla savimajoissa tai metsästäjäkeräilijänä sademetsässä. Jos ihmiselle riittäisi aina nykyiset olosuhteet, eläisimme kaikki varsin primitiivisesti. Ei olisi nettiä, jonka ansiosta sinä voisit lukea tätä blogia. Ihmiset haluavat kehittyä niin yhteisöinä kuin henkilökohtaisella tasolla. Siksi erilaisissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa elävillä ihmisillä on erilaisia ongelmia, tuskia ja vaiheita.

Jos meillä ei ole nöyryyttä ja viisautta nähdä, kunnioittaa ja tunnustaa toisten ihmisten ongelmia ja tuskia, millaisia ihmisiä me oikein ollaan? Empatia ja halu tukea ja auttaa on liima, joka pitää meitä ihmisiä yhdessä. Toinen vaihtoehto on tuomitseminen ja hajautuminen. Se miten me kommunikoimme toisille ihmisille voi joko lähentää meitä tai katkaista yhteyden. Kun yhteys katkeaa, emme halua ottaa vastaan sitä mitä toinen meille sanoo. Menetämme mahdollisuutemme.

Onko meillä kaikki hyvin?

Kuvittele, että olet pienituloinen eläkeläinen, jonka pitää toisinaan miettiä ostaako ruokaa vai lääkkeitä kun kaikkeen eivät varat riitä. Et oikein ehkä tiedä mistä voisit pyytää taloudellista apua ja olet oppinut ettei pienestä saa valittaa. Kärsit hiljaa.

Kuvittele, että olet lapsi, joka joutuu peloissaan kuulemaan ja todistamaan alkoholisoituneiden vanhempien riitoja ja väkivaltaa. Kukaan ei ole moneen päivään käynyt ruokakaupassa ja sinulla on nälkä ja olet likainen.

Kuvittele, että valitat taloyhtiön hallitukselle monenlaisista  näkemistäsi ja kuulemistasi asioista. Sinulla on hankalan ihmisen maine. Todellisuudessa et osaa olla muunkaanlainen, koska sinulle niin harva ihminen elämäsi aikana on ollut ystävällinen. Elät yksin ja se kalvata tyhjyyden tunne, jota et oikein osaa selittää on yksinäisyyttä ja se syö sinua elävältä joka ikinen päivä. Olet epämääräisen onneton ja olet alkanut uskomaan että se johtuu siitä, että elät niin ongelmallisessa taloyhtiössä.

Kuvittele, että puolisollasi on terveysongelmia ja koitat varoitella häntä epäterveellisestä syömisestä, jotka saattavat varsinkin illalla johtaa rytmihäiriäkohtaukseen, josta joutuu soittamaan ambulanssin. Sinua pelottaa, koska tiedät että paikkakunnallasi on valtava hoitajapula. Saako puolisosi kaiken sen hoidon, mitä hän tarvitsee jos joutuu yötä vasten sairaalaan?

Kuvittele ne nuoret, jotka tarvitsisivat kipeästi apua mielenterveysongelmiin, mutta jonot ovat pitkät. Kuvittele ne maatalousyrittäjät, jotka ovat joutuneet talousvaikeuksiin. Heidän tuottamaansa ruokaa tarvittaisiin, mutta siitä ei saa riittävästi elantoa, vaikka raataisi joka päivä kellon ympäri.

Kuvittele nyt miltä näistä em. ihmisistä tuntuu sen ihmisen väite, että Suomessa ihmisillä on kaikkea ja silti he valittavat.

Tehdäänkö tänään yhdessä päätös, että ei pidetä tapana vähätellä toisten ongelmia?

Turpaduunari Christer Sundqvistin viikoittaiset terveysohjeet

Polttoaineen hinta kallistuu, ruoka kallistuu, Pisan torni kallistuu, mutta biologi Christer Sundqvistin viikoittaiset terveysohjeet maksavat vain 20€ vuodessa. Mikä tämä homma oikein on? Haastattelin ystävääni Christeriä, jota myös Turpaduunariksi kutsutaan asian tiimoilta.

Christer on aina ollut kiinnostunut terveydestä ja elättänyt itsensä ja perheensä puhumalla ja kirjoittamalla terveydestä. Erikoispiirteenä hänellä on tutkimustiedon pukeminen yksinkertaiseen kirjoitus- ja puheasuun ja jatkuva pyrkimys kehittyä puhujana ja kirjoittajana. Olen ollut kuuntelemassa Christeriä ja hän todella osaa puhua ns. ihan tavallisille suomalaisille Matti ja Maija Meikäläisille innostavasti ja käytännönläheisesti unohtamatta arkihuumoria. Christer on uransa aikana kirjoittanut kymmenen omaa kirjaa ja lisäksi kääntänyt pari kirjaa. Hän on myös blogannut vuodesta 2005. Tällä hetkellä hänellä on sivusto osoitteessa turpaduunari.fi. Kysyin Christeriltä, että miten hänen viikoittaiset terveysohjeensa saivat alkunsa, mitä ne tarjoavat lukijoille ja miten niihin pääsee käsiksi? Näin hän vastasi:

"Ensimmäiset terveysohjeeni ilmestyivät vuoden 2014 lopussa. Minulla oli noihin aikoihin käytössä Iltalehden terveysblogin lisäksi omat terveysblogini, joihin tuli aika paljon kommentteja ja kysymyksiä. Joihinkin kysymyksiin piti paneutua huolellisesti ja vastausta varten pengoin kirjallisuutta ja luin tiedekirjoituksia. Päädyin laatimaan runsaanlaisesti vastauksia kysymyksiin ja varastoon jäi kirjoitusideoita terveyskirjojani varten. Kirjan kirjoittaminen on kuitenkin hidasta puuhaa ja halusin saada tiedon nopeammin liikkeelle ystävilleni. Ratkaisuksi muodostui viikoittainen terveysohje, joka aluksi oli tarkoitettu vain ystävilleni, mutta vähitellen käyttäjiä tuli lisää, tuttuja ja tuntemattomia. Yhteen aikaan tilaajia oli vähän yli 500. Tällä hetkellä 83 tilaajaa saa viikoittaiset terveysohjeet. Terveysohjeet käsittelevät terveysaiheita kuudesta eri näkökulmasta: ravitsemus, liikunta, lepo, henkinen tuki, rentoutuminen ja päivittäiset terveyshaasteet. Terveysohjeiden hinta on aina ollut 20 euroa vuodessa. Hinnankorotuspaineita ei oikeastaan ole, mutta kieltämättä hinta ei välttämättä kerro tässä koko totuutta. Maksamalla minä tahansa ajankohtana tuon 20 euron vuosimaksun, tilaaja saa halutessaan PDF-tiedoston, jossa on kaikki aiemmin ilmestyneet terveysohjeet. Saatuaan tämän tiedoston, joka itse asiassa on varsin laaja terveyskirja (yli 250 sivua luettavaa!), muutama ystävä on maksanut vapaaehtoisesti ja pyytämättä kannatusmaksun. Vau! Voit varmistaa terveysohjeiden saannin sähköpostiin 20 euron vuosimaksua vastaan. Maksa 20 euroa tilille FI94 5723 3320 0772 65 (OKOYFIHH), Christerin Akatemia. Kirjoita viestikenttään sähköpostiosoitteesi (jotkut pankkiohjelmat eivät hyväksy @merkkiä, korvaa se jollain muulla merkillä). Voit myös maksaa MobilePay-ohjelmalla (0407529274)."

Tee itsellesi terveysteko ja tilaa nämä viikoittaiset terveysohjeet! Saat niistä uutta tietoa, näkökulmia ja ajateltavaa. Hyvinvoinnin ja terveyden huomioiminen voi joskus jäädä arjessa vähemmälle huomiolle. Kun luet asiasta pienen tekstin joka viikko, aihe pysyy juuri sopivasti vireillä ja pinnalla. Tämä auttaa meitä pitämään hyvää huolta itsestämme!

Pro ainekirjoittajasta hyvinvointikirjoittajaksi

Olen blogannut vuodesta 2005. Ensimmäinen blogini käsitteli neulomista. Sitten kirjoittelin pikkulapsiarjesta perheessä, jossa äidillä oli vaikeita terveysongelmia. Jossakin vaiheessa blogasin harrastuksistani, kuten saippuan ja kotikosmetiikan tekemisestä ja hapattamisesta. Tämän blogin aloitin 2013. Blogin kirjoittamisen lisäksi kirjoittelen ahkerasti Facebookissa ja teen julkaisuja omassa ryhmässäni, sivullani, monissa ryhmissä ja kirjoittelen myös ahkerasti kommentteja erilaisissa ryhmissä. Kirjoitan siis paljon. Ravintoterapeutin työssä kirjoitan asiakkaille yhteenvetoja vastaanottokäynneistä ja erilaisia ohjeistuksia ja listoja. Laadin myös kurssimateriaaleja verkkokursseille ja pieniä reseptivihkosia PDF-muotooon. Erittäin mieleinen osa työtäni on kirjoittaa artikkeleita toimeksiantoina eri hyvinvointialan yrityksille.

Niin kauan kuin muistan, olen kokenut kirjoittamisen omaksi jutukseni ja nauttinut siitä. Olen aina kokenut kirjoittamisen olevan helppoa ja mielekästä. Peruskoulun jälkeen minulla oli myös kirjallisen ilmaisun kursseja ilmaisutaidon lukiossa Tampereella. Opin tosin kirjoittamaan koneella vasta parikymppisenä. Nuorena minulla ei ollut tietokonetta. Kirjoitin siis käsin. 19-vuotiaana menin naimisiin ja aviomieheni opetti minut käyttämään tietokonetta ja mm. sähköpostia. Vähitellen opin kirjoittamaan tekstiä aika nopeastikin. 

Meidän aikuisten kannattaa kannustaa lapsiamme kirjoittamaan pienestä pitäen. Mielestäni on hyvä kannustaa asiassa niin luovuuden, mielikuvituksen, kuin oikeinkirjoittamisenkin suhteen. Ei ole ollenkaan huono juttu, jos hallitsee yhdyssanat ja pilkut, pisteet ja isot kirjaimet ovat siellä missä niiden pitääkin olla. En ole oikeinkirjoittamisessa ehkä se kaikkein paras, mutta ehkä olen kuitenkin riittävän hyvä. Työelämässä ei välttämättä anna itsestään kovin ammattimaista kuvaa jos ei osaa kunnolla kirjoittaa. 

Koskaan ei voi tietää miten tärkeään osaan kirjoittaminen jonkun elämässä voi yltää. Jopa ammattiin asti. Kirjoitustaitoa tarvitaan myös monenlaisissa erilaisissa työtehtävissä. Sitten on vielä kaikenkirjavat ja pitkäveteiset viralliset ja vähemmän viralliset kaavakkeet, jollaisia kansalaisten tulee elämänsä aikana täyttää. Mitä kivuttomammin tällainen sujuu, sen parempi. 

Äitini toi hiljattain tuliaiseksi vanhan kolmannen luokan ainekirjoitusvihkoni. Kun olin selannut sitä vähän aikaa, tuumasin, että tästä tulee riittämään viihdettä lähipiirissä pitkäksi aikaa. Haluan jakaa ainekirjoitusvihkoni antia myös blogin lukijoille. 

Asuin lapsuuteni maalla ja meillä oli eläimiä. Tässä hulvaton tositarina päivästä, jolloin riitelin äitini kanssa ja lähdin vuohien ja marjaämpärin kanssa metsään.

Karkumatkalla

Kyllä suututti koko juttu.Se kävi niin, että aamulla äiti kiukutteli minulle. Se sano, että nyt laitat petin kuntoon ja vielä lisäsi, että mun pitäisi vielä siivota huone uudestaan. Kyllä äitit osaa olla inhottavia.

Silloin minä suutuin ja hain mun repun. Sulloin siihen niin paljon leipää ja ruokaa ettei äitille jääny ja äiti vain makasi. Mä hain kilit ja painuin mettään. Mä menin kalliolle ja keräsin puolukoita ja sit mä menin alas ja keräsin mustikoita oikein raivolla. Sitten mä vielä menin vattupaikalle ja keräsin kaksi tuntia vattuja ja sain marjoja viisi litraa. Me palattiin kotiin vasta illalla ja mä vein kilit karsinaan ja laitoin myös marjat pakkaseen.

Mietin tätä kirjoitusta lukiessani, että miten oli mahdollista, että keräsin myöhemmin kypsyviä puolukoita samaan aikaan kun keräsin mustikoita ja vadelmia. Sitten muistin, että puolukat kypsyivät melko aikaisin korkealla aurinkoisella kallioilla, jonne usein vuohien kanssa kiipesin. Vuohet olivat ilman hihnaa mukanani. Ne eivät karanneet vaan kulkivat perässäni metsissä, joissa niille riitti myös runsaasti syötävää. Kallion alapuolella oli varjoisia metsiä, joissa mm. osa vadelmista kypsyi suhteellisen myöhään. Siksi niitä saattoi kerätä puolukoiden kanssa samaan aikaan. Lukiessani juttua ääneen äidilleni, hän vain pudisteli päätään. En ollut aina se kaikkein sävyisin mahdollinen lapsi, mutta sain kuitekin paljon aikaan. Pidin mielelläni huolta eläimistä, marjastin, hoisin kasvimaita ja kuivatin eläimille talveksi ruokaa. Saatoin aamulla lypsää vuohen ja tehdä aamiaiselle lämmintä vuohenmaitokaakaota ennen kouluun lähtöä. Kanalasta tuli usein myös haettua munia ja paistettua niitä pannulla ruoaksi. Muistan, että kun nokkosia poimi munakkaita varten tarpeeksi varovasti, ne eivät polttaneet käsiä. 

Mietin myös, miksi mahdoin kirjoittaa, että "äiti vain makasi". Sitten muistelin, että äiti harrasti minun lapsuudessani paljon mm. lukemista ja sanaristikoiden tekemistä ja pötkötteli usein sängyssä mm. lehtien ja sanaristikoiden parissa. 

Ainevihkosta löytyi laaja kokoelma tyyliltään hyvin erilaisia kirjoituksia, kuten omaperäiseen tapaan kerrottuja lomamuistoja, tarina aikakoneella matkustamisesta ja kirjoitelma harrastuksistani. Sieltä löytyi myös pari jatkoarinaa: kauhun genreen sijoittuva kirottu metsä-sarja ja tieteiskirjallisuuden ja fantasian genreen sijoittuva Vaarallinen suu-sarja.

Ajelehditko kuin "lastu lainehilla" terveysasioissa?

Kuvittele kevyttä vuoltua puulastua, joka on virran vietävissä. Se pompahtelee koskessa sinne tänne ja virta vie sitä eteenpäin joessa. Jossain vaiheessa se jää ehkä kiinni rantaruokoihin tai ajelehtii jopa merelle asti.

Samalla joella on veneessä onkija, joka heittää ankkurin pohjaan, jotta pysyy valitsemassaan hyvässä kalapaikassa, kunnes ämpärissä on päivän lounas.

Seurattuani ja kuunneltuani ihmisten matkoja heidän etsiessään terveyttä ja hyvinvointia, olen havainnut ilmiön, joka muistuttaa lastua laineilla ja toisaalta ilmiön, jossa saadaan vankemmin tuloksia. Mitä tarkoitan?

Lastu

Jos jokin kappale on kevyt eikä sillä ole omaa voimanlähdettä ja keinoa säädellä liikkumista tai pysyä paikoillaan, se on jokaisen virran vietävissä ja jokaisen tuulen riepoteltavissa. Terveys- ja hyvinvointiasioissa näin voi olla, jos innostuu ehkä liiankin herkästi jokaisen gurun opeista tai jokaisesta erilaisesta poppaskonstista tai metodista. Saattaa myös olla, että löydetään jo hyvä ja sopiva linjaus esimerkiksi elintapojen ja syömisten kanssa tai solmitaan asiakkuus jonkun ammattilaisen kanssa, mutta asiassa "heittelehditään", eikä ns. päästä maaliin. Usein asioissa, jotka vievät meitä kohti parempaa vointia ja terveyttä tarvitaan nimittäin pitkäjänteisyyttä, tiedostamista ja kurssissa pysymistä. On toki mahdollista, että kurssia pitää välillä korjata ja asioita sovittaa sopimaan omaan tilanteeseen paremmin. 

Ihmiset saattavat kuitenkin jättää herkästi ns. leikin kesken ja singota jo pian kohti jotain uutta. Näin ei välttämättä päästä tavoitteisiin tai apu ei ole pitkäaikainen. On toki tarpeen tarvittaessa hylätä tai muokata toimimattomia keinoja, mutta eikö totta, usein se on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, joka tuottaa tulosta?

Kuuriajattelu painonhallinnassa voi olla syöpynyt ihmisen ajattelu- ja toimintamalliksi ja tämä tuottaa painon heittelemistä ja hankaloittaa tai tekee mahdottomaksi pitkäaikaisen pysymisen tavoitellussa painossa. Asiaan voi liittyä ihmisen taipumus siihen, että asiat jätetään kesken ja siihen voi liittyä myös usein tunnesyömistä. Meillä voi olla taipumus toistaa tiettyjä kuvioita elämässämme, kuten sitä että toteamme muutaman epäonnistumisen jälkeen, että "tämä ei toimi" tai "minusta ei kertakaikkiaan ole tähän".

Ankkuri

Miten saisimme toimintaamme johdonmukaisuutta ja pitkäaikaisia tuloksia kun tavoittelemme mm. hyviä elämäntapoja, vaivojen ja sairauksien hoitoa elämäntavoilla ja ruokavaliolla, sairauksien ennaltaehkäisyä tai vaikkapa painonhallintaa?

Minulla ei ole tähän valmiita vastauksia, sillä minä en ole mikään guru, jota ihmisten tulee seurata. Minulla on vain lisää pohdintoja ja ajatuksia. Ehkä ne kuitenkin auttavat joitakuita?

1. Pohdi ja pyri tiedostamaan

Miten olet tähän asti toiminut ja mihin asiat ovat tyssänneet? Mikä on mennyt pieleen ja miten voisit vastaisuudessa välttää samat sudenkuopat? Liittyykö asiaan mm. tunnesyömistä, tunteiden välttämistä joitain tiettyjä toimintoja? Esimerkkeinä vaikkapa suklaan ahmiminen, pakonomainen liikunta ylikuntoon asti, elämän pakonomainen suorittaminen, tietttyjen asioiden ja tilanteiden välttely, päihteillä itsensä turruttaminen, itsensä pitäminen kiireisenä, jotta vaikeat tunteet ja asioiden mietiskely pysyisivät loitolla tms. Voiko asiaan liittyä se, että sinun olisi hyvä ensin tehdä jotain muita muutoksia, jotta se mihin olet nyt pyrkinyt, mahdollistuisi? Tarvitsetko vaikkapa ensin psykotterapiaa ja sitten vasta PT:n tai ravintoterapeutin apua? Haittaavatko ihmissuhdeongelmat itsestäsi huolta pitämistä?

2. Hanki perustietoa

Jos sinulla on melko vähän tietoa mm. ihmisbiologiasta, ravitsemuksesta, liikunnasta yms., sinun voi olla vaikea arvioida ovatko saamasi tai lukemasi neuvot hyviä. Sen sijaan, että olisi passiivinen hoitojen tai menetelmien kohde, opiskele itsekin asioita. Voit lähteä ihan pienestä. Vaikkapa kerrata peruskoulun terveystietoa ja biologiaa ja siirtyä siitä lukion materiaaleihin. Nyt ei tarvitse suorittaa eikä tehdä kokeita. Asioita voi tutkia omaehtoisesti ja mielenkiinnosta ja vähitellen edistyä. Kun sitten seuraat somessa ja ehkä muutoinkin erilaisia asiantuntijoita ja heidän neuvoja, pidä mielessä, että kaikki neuvot eivät ole ehkä yhtä viisaita, vaikka ne sellaisilta kuulostaisivat ja joku toinen saattaa neuvoa samassa asiassa aivan eri tavalla. Ei välttämättä kannata lähteä ensimmäisen asiantuntijan matkaa. Mitä enemmän sinulla on itselläsi tietoa, sen pienempi todennäköisyys, että sinulle saa syötettyä pajunköyttä.

3. Mieti suhdettasi ruokaan, liikuntaan, uneen, ihmissuhteisiin yms.

Kannattaa pohtia millaisia ajatuksia ja uskomuksia sinulla on terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista ja olisiko noita asioita mahdollisesti tarpeen päivittää. Ehkä nykyiset ajattelu- ja toimintatapasi eivät nykyisillä keinoillasi palvele sinua parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä löydät ne asiat, jotka ovat hyvin ja huomaat myös päivitettävää. Kun me tiedostamme tunteitamme ja ajattelumallejamme, tämä voi muuttaa myös toimintaamme parempaan suuntaan.

4. Rajoita terveysasioiden pohtimista

Työteho kärsii jos teemme liian pitkiä työpäiviä eikä meillä ole tarpeeksi vapaa-aikaa ja taukoja. Sama juttu aivotyössä, jota myös terveysasioiden pohtiminen ja suunnitteleminen on. Itsestä huolehtimiseenkin voi uupua. Voit korvamerkitä kalenteriisi vaikkapa puoli tuntia viikossa, jolloin suunnittelet mitä teet seuraavaksi itsesi hoitamiseen liittyvissä asioissa, kuten lääkäriajan tilaamisessa, kuntosalikäyntien aikatauluttamisessa, jonkun terveysaiheisen kirjan lukemisessa, seuraavan viikon ostosten ja aterioiden suunnittelussa tms. Elämässäsi tarvitsee olla muitakin asioita kuin terveyshuolet tai hyvinvoinnin ja terveyden pohtiminen ja suunnittelu. Vapauta itsellesi aikaa muillekin asioille jotka sinulle ovat tärkeitä ja jotka ovat sinulle mahdollisia. Se voi olla Netflixin katsomista, kaverin kanssa kävelylenkille lähtemistä, viherkasvien hoitamista, neulomista, saunailta hyvässä seurassa, dekkarin lukemista, ajan viettämistä perheen kanssa jne. Mikä juuri sinulle on tärkeää ja mitä haluat tehdä? 

Luota viiiveeseen! Se tarkoittaa sitä, että kun pitää kunnolla taukoa asioiden pohtimisessa, aivoissamme tapahtuu silti meidän tiedostamattomissa edistystä. Ns. tuoreilla aivoilla saatat keksiä parempia ratkaisuja ja nähdä tilanteesi selkeämmin. On olemassa sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi" Väsyneenä voi tehdä huonoja päätöksiä ja päätelmiä.

5. Kirjaa ylös, älä luota liikaa muistiisi

Asioiden ylös kirjaaminen saattaa tuntua joltain, joka ei ole sinun tyyliäsi. Kokeile sitä silti. Voit kirjoittaa, piirtää kaavioita, leikellä mukaan kuvia. Kirjoita käsin, tee Exeliin tai Wordiin, mikä sinulle onkin luontevin tapa ja kokeile myös uusia tapoja. Älä kangistu kaavoihin! Aivoillamme on tapana tulkita asioita tiettyjen filttereiden läpi ja muuntaa tulkintoja ajan kuluessa. Ajan kuluessa myös listat ja asiat muistissamme pelkistyvät. Terveysasioissa emme välttämättä muista mitä olemme kulloinkin aikoneet ja päättäneet, miten olemme asiat kokeneet, mikä on toiminut, mikä ei ole toiminut ja mitä on tapahtunut, jos asoista ei ole kirjallista dokumentaatiota. 

Listat päässämme lyhenevät. Tämä näkyy mm. työssäni ravintoterapeuttina. Asiakkaani saattaa alussa käyttää erilaisia terveellisiä hänelle suosittelemiani ruoka-aineita monipuolisesti ja kaikki on uutta ja innostavaa, joskus vähän jopa pelottavaa. "Miten opin tämän uuden tavan syödä ja valmistaa ruokaa?". Sitten alkaa käymään vähitellen niin, että kaupasta tuodaan aina ne yhdet ja samat ruoka-aineet, josta tehdään aina yksiä ja samoja ruokia. Päätelmä saattaa olla, että "Tämä ruokavalio on kyllä todella rajoittava ja puuduttava". Tosiasiassa auttaisi, jos kaikissa käytettävistä ruoka-aineista olisi olemassa päivittyvä ja kattava lista, jota silmäilemällä ruokavaliotaan saisi pidettyä kiinnostavampana ja monipuolisempana. Älä anna itsesi urautua!

Jonkinlainen terveys- tai hyvintointipäiväkirja voi olla hyvä idea. Siihen voi kirjata erilaisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä tapahtumia ja muutoksia kuten lääkärikäynnit, muutokset ruokavaliossa, ravintolisissä, lääkityksissä, liikunnassa, elintavoissa ja muutokset voinnissa. Myös sairastumiset, loukkaantumiset yms. voi kirjata ylös. Selaamalla tätä päiväkirjaasi aika ajoin, voit kenties estää itseäsi toistamasta virheitä tai löytää uusia ratkaisuja. 

6. Mieti kolikon toinen puoli

Jos joku asiantuntija on jostakin asiasta jotakin mieltä, voi olla hyvä selvittää onko joku toinen eri mieltä ja mitä näiden eroavaisuuksien taustalla voi olla. Tämä voi auttaa sinua muodostamaan asiasta vankemman, oman käsityksesi tai pidättäytymään mielipiteen muodostamisesta kunnes tiedät asiasta enemmän. Jos jotain asiantuntijaa tai menetelmää kehutaan paljon, on hyvä ehkä myös selvittää, onko ihmisiä jotka eivät ole saaneet apua tai jotka eivät ole tyytyväisiä. Näin saattaa muodostaa asiasta tasapainoisemman kuvan, eikä lähde niin helposti ns. imuun mukaan. Joku ruokavalio saattaa auttaa isojakin ihmismassoja, mutta auttaako tämä ruokavalio kaikkia ja jos auttaa, kuinka pitkäaikaisesti? Voiko jonkun neuvon tai ruokavalion noudattamisesta olla jollekin jopa haittaa ja voiko se olla suorastaan vaarallinen? Minulle on esimerkiksi neuvottu, että minun tulisi syödä paljon proteiinia ja juoda runsaasti nestettä, tietämättä, että nämä neuvot ovat vaarallisia, koska sairastan munuaissairautta.

Kolikon toinen puoli voi olla myös se, että sinua opastava henkilö saattaa olla karismaattinen ja innostava ja häntä kehutaan kovasti, mutta hänellä ei ole välttämättä juuri sinun tarpeitasi ja tilannettasi ajatellen riittävästi koulutusta. Jos osallistuu verkkovalmennukseen tai lukee kirjan, se on myös hyvin eri asia kuin se, että joku perehtyisi yksilöllisesti juuri sinun tilanteeseesi.

7. Mieti tahti ja järjestys

Onko sinulla ollut tapana tehdä asiat hetken mielijohteesta, nopeasti jostain asiasta innostuen ja sitten säntäät suinpäin tekemään? Onko tämä toiminut, vai olisiko hyvä kokeilla tehdä asiat hitaammin, ehkä vähän toisella tavalla ja vaiheittain?

Tekemisessä ja muutoksissa, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin, on usein tärkeää, että ns. "pää pysyy mukana", eli ehdit myös mietiskelemään rauhassa ja kuulostelemaan omia tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia. Jos toimii hätiköiden, voi tehdä epäviisaita ratkaisuja, päätyä luomaan itselleen epätervettä suhtautumista mm. syömisiin ja elämäntapoihin liittyviin asioihin ja saattaa uupua ennen maaliin pääsyä. Mikä se maali edes on? Mistä tiedät, että olet tavoitteessasi ja mitä sitten pitää tehdä? Miten toimit pitkäaikaisesti kun vaikkapa olet saanut verenpaineen ansoihin, suoli toimii säännöllisesti, nostat penkistä niin ja niin paljon ja kun ruokavalio on saatu toimivaksi ja paino siihen lukemaan mihin sen halusikin?

Jos et halua tehdä kaikkea yhtäaikaa, mistä aloitat ja mikä on tärkeintä? Kirjaa suunnitelmasi ylös.

8. Perusasiat ensin

Tarvitsemmeko todella jonkin erikoismenetelmän tai valtavan yhtäkkisen muutoksen? Voi olla parempi tehdä asiat vaiheittain ja hitaasti ja kokeilla mihin pääsemme sillä, että saamme perusasioita kuntoon.

Näitä peruasioita voi olla esimerkiksi kiireen rauhoittaminen elämässä (tässä joutuu joskus tekemään uhrauksia ja laittamaan asioita radikaalistikin uusiksi), ihmissuhdeasioiden laittamista kuntoon (Kenen kanssa ja kuinka paljon haluat oikeasti viettää aikaa ja kuka sinulta vie energiaa ja kenen seurassa sinulla tulee hyvä olo?), säännöllinen elämänrytmi nukkumisten ja syömisten suhteen, riittävä nesteen saaminen, kehonhuolto, aikaa luonnossa liikkumiselle yms. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, et välttämättä tarvitse mitään erikoisruokavaliota tai metodia tai valtavaa yhtäkkistä elämänmuutosta, jota et jaksa ylläpitää kahta kuukautta kauempaa. 

Vuoden mittainen suunnitelma muutokseen voi olla parempi kuin "vatkaa kaikki uusiksi parissa viikossa"-menetelmä. Ensimmäisen kuukauden aikana esimerkiksi riittävästi unta ja tarpeeksi vettä, seuraavana kuukautena ruokavalioon lisää marjoja, vihanneksia ja kuituja, kolmantena kuukautena päivitetään rasvat parempilaatuisiksi, neljäntenä kuukautena aletaan käymään kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja pitkällä kävelyllä kerran viikossa ja kiinnitetään huomiota proteiinien riittävään ja monipuoliseen saantiin.

Tai joillain se voi mennä niin, että ensimmäisenä kuukautena aletaan etsiä pienempää asuntoa, jotta neljä päivää töitä viikossa riittäisi ja muutetaan sellaiseen paikkaan, jossa ei tarvita kahta autoa, seuraavana kuukautena sovitaan kalenteriin tapaamisia ihmisten kanssa, joiden seurassa tulee hyvä fiilis, kolmantena kuukautena kokeillaan uusia liikuntamuotoja ja muokataan liikuntaohjelmaa paremmin palautumista tukevaksi.

Joskus muutokset ovat helpompia toteuttaa, joskus hyvinkin rankkoja. Joku vaihtaa maata, heivaa jonkun ihmisen pois elämästään, joku vaihtaa ammattia tai työpaikkaa, joku myy talonsa. Mitä juuri sinä tarvitset, voidaksesi paremmin? Lisää vettä? Uusia ystäviä? 

9. Mieti oletko oikeilla jäljillä

Me saatamme haukkua väärää puuta. Saatamme juuttua ajattelemaan, että jokin tietty asia on se juttu, joka selvittämällä vaivamme parantuvat. Kuinka valmiita olemme heittämään ankkurin uuteen kohtaan kun kalastimme ensin kalattomassa paikassa pitkät tovit? Tai kuinka lopettaa ajelehtiminen menetelmästä tai ammattilaisesta toiselle sellainen tarina mukana, joka ei ehkä pidäkään paikkaansa?

Joskus vatsavaivat eivät parane ellemme käsittele traumojamme tai opi ulos stressaamisen kierteestä. Joskus oireet ja vaivat eivät hellitä, ennenkuin kasvamme ulos uhrin tai taistelijan roolista. Joskus lääkkeet eivät auta, koska kehossamme on ravintopuutoksia, inflammaatiota ja oksidatiivista stressiä.



Toivon mukaan nämä tänään kirjoittamani asiat, herättivät joissakin teistä lukijoistani hyödyllisiä ajatuksia.