Oksidatiivinen stressi ja antioksidantit

Antioksidanttipitoisia ruoka-aineita

Antioksidantti on tuttu sana ja ihmiset yleisesti tietävät että se liittyy johonkin terveelliseen, mutta mitä ovat antioksidantit ja mihin niitä tarvitaan? Tämä kirjoitus on pieni pintaraapaisu antioksidanttien ja vapaiden radikaalien elimistössämme jylläävään ikuiseen sotaan. Kumpi osapuoli on voitolla?

Vapaat radikaalit

Normaali aineenvaihdunta, kuten sokerin ja rasvan polttaminen energiaksi tuottaa vapaita radikaaleja. Myös tietyt immuunipuolustuksen solut tappavat taudinaiheuttajia tuottamalla vapaita radikaaleja. Vapaita radikaaleja ovat vapaat happiradikaalit (ROS, reactive oxygen species) ja vapaat typpiradikaalit (RNS, reactive nitrogen species). Vapaat radikaalit ovat atomeja tai molekyylejä joilla on pariton elektronimäärä, yleensä seitsemän elektronia uloimmalla elektronikuorella. Koska atomit pyrkivät elektronioktettiin, eli täydentämään uloimman elektronikuorensa, tämä tekee vapaista radikaaleista erittäin reaktiivisia. Elimistössä ne pyrkivät nappaamaan lähellä olevista molekyyleistä elektronin ja sitten puolestaan tästä molekyylistä tulee radikaali. Näin syntyy ketjureaktio, jossa voi muodostua yhä enemmän vapaita radikaaleja. Elimistössä vapaat radikaalit aiheuttavat tuhoa mm. solukalvoille, solujen "energiantuotantolaitoksille" mitokondrioille, DNA:lle ja immuunipuolustuksen soluille.

Antioksidantit

Laadukkailla ravintolisillä voit varmistaa riittävän antioksidanttien saannin.

Antioksidantit ovat suojaravintoaineita. Antioksidantit ovat aineita, jotka estävät vapaiden radikaalien tuhoa elimistössä tarjoamalla vapaalle radikaalille elektronin, jotta se lakkaa olemasta reaktiivinen. Usein se tässä tapauksessa itse muuttuu ainakin osittain radikaaliksi, jonka puolestaan pelkistää sitten joku toinen antioksidantti. Niinpä antioksidantit toimivatkin yhdessä synergisesti. Jotkut tieteelliset tutkimukset ovat tuottaneet tuloksia, joista on virheellisesti päätelty että antioksidanttien nauttiminen ravintolisinä ei ole terveydelle hyödyllistä, mutta näissä päätelmissä ei ole otettu huomioon, että antioksidanttien tulee toimia yhdessä eikä yksittäin otettuna. Toki myös käytetyn ravintolisän imeytyminen ja bioaktiivisuus vaikuttavat sen toimivuuteen antioksidanttina.

Antioksidanttijärjestelmään kuuluu kolmenlaisia antioksidantteja:

1. Antioksidantteina toimivat entsyymit, kuten superoksididismutaasit (SOD), glutationiperoksidaasit ja katalaasit. Näiden rakenteissa on hivenaineita, kuten sinkkiä, rautaa, mangaania, kuparia. Mm. siksi on tärkeää saada riittävästi hivenaineita ja varmistaa myös suoliston kunto, jotta ne pääsevät imeytymään suolistosta elimistöön riittävän hyvin.

2. Antioksidantit, jotka elimistö pystyy itse valmistamaan, kuten ubiqinon Q10 ja glutationi, tosin näistäkin voi olla usein pulaa ja mm. alkoholi kuluttaa nopeasti elimistön glutationivarantoja sillä glutationia tarvitaan myös alkoholin metabolointiin maksassa. Ubiqinon-tasot alkavat alentua jo nuorella aikuisella ja varsinkin ikääntyessä sitä kannattaa nauttia ravintolisänä. Ubiqinol-muodossa se on bioaktiivisinta ja menee varmiten solujen käyttöön. Se on tärkeä myös mm. sydänterveydelle.

3. Ravinnosta saatavat antioksidantit, kuten E-vitamiini, C-vitamiini, karotenoidit, seleeni, flavonoidit ja monet fytokemikaalit. Karotenoidien eli A-vitamiinin esiasteiden hieno puoli antioksidanttijärjestelmässä on se, että ne eivät itse muutu radikaaleiksi pelkistäessään radikaaleja. Erittäin tehokas antioksidantti on karotenoideihin kuuluva astaksantiini, joka on mikrolevien tuottava vaaleanpunainen pigmentti. Mm. äyriäiset, lohet ja äyriäisiä syövät flamingot saavat siitä punaisen värinsä. Kasvatetun lohen hinnasta jopa viidenneksen muodostavat kalan ruokintaan käytetty synteettinen astaksantiini, jolla saadaan loheen kaunis väri. Monet antioksidantit ovat voimakkaan värisiä, joten niitä saa ravinnosta etenkin värikkäistä kasviksista. Kuten monen muunkin ruoan suhteen, luonnosta vapaasti saatavat antioksidantit ovat ravinnetiheämpi kuin jalostetut ja viljellyt lajikkeet. Esimerkkinä vaikkapa villimustikka verrattuna viljeltyyn ja jalostettuun pensasmustikkaan. Kesällä luonnosta kerätyt villiyrtit eivät myöskään ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto kaupan salaateille. Jos haluat hyötyä kaakaon antioksidanteista, valitse lähteeksi luomulaatuinen raakakaakao tai raakasuklaa, jota ei ole kuumennettu.

Oksidatiivinen stressi

Lisää kuvateksti

Sellaista tilaa jossa elimistön vapaita radikaaleja on liikaa antioksidantteihin verrattuna kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi. Tällöin vapaiden radikaalien tuho esim. aivoissa ja immuunijärjestelmässä, verenkiertoelimistössä ja ylipäätään ympäri kehoa saa jatkua ketjureaktiona ilman, että antioksidantit kykenevät riittävästi tuota tuhoa suitsimaan. Tila voi johtua vapaiden radikaalien kiihtyneestä toiminnasta, antioksidanttien vähyydestä (mm. hivenainepuute, ruoasta saatavien antioksidanttien puute, puutteellinen ruoansulatus ja ravinnon imeytyminen) tai molemmista.

Sisäsyntyisiä eli endogeenisia syitä vapaiden radikaalien toiminnan kiihtymiselle ovat mm. infektiot, jolloin kyse on normaalista, tarkoituksenmukaisesta ja ohimenevästä tilanteesta, kunhan infektio lopulta saadaan hallintaan. Immuunijärjestelmän tuottama hapetusstressi eli oksidatiivinen stressi valitettavasti tuhoaa myös tervettä kudosta, joten antioksidanttien ja myös energiaravintoaineiden, varsinkin proteiinien saanti on tulehduksen yhteydessä ja sen jälkeen tärkeää. Akuutti tulehdus kuluttaa kaikenkaikkiaan paljon aminohappoja. Muita endogeenisia syitä oksidatiiviselle stressille on stressi, liiallinen liikunta, krooniset sairaudentilat ja elimistön hiljaa kytevä tulehdus, joka johtuu pääosin virheellisestä ruokavaliosta. (mm. liian omega 6-voittoinen rasvansaanti, liian vähäinen omega 3-rasvansaanti, liiallinen sokereiden ja muiden "huonojen" hiilihydraattien saanti)

Ulkoisia eli eksogeenisia syitä hapetusstressille ovat mm. ilmansaasteet kuten pienhiukkaspäästöt, kuuma, kylmä, auringon UV-säteily, ja monet muut säteilyn lajit yms.

Oksidatiivinen stressi vaikuttaa negatiivisesti moneen asiaan terveydessämme. Kehon hiljaisen tulehduksen eli kroonisen inflammaation lisäksi se on tärkeä taustatekijä monien rappeutumissairauksien synnyssä. Jos mitokondrioitamme vahingoittuu ja tuhoutuu, solujemme kyky tuottaa energiaa heikkenee ja väsymme. Solumme eivät toimi kunnolla jos solukalvomme eivät ole kunnossa. Monet vapaaradikaalit ovat rasvahakuisia ja ovat varsinkin monityydyttymättömien rasvahappojen perään. Solukalvot, aivomme ja immuunipuolustuksen solut ovat siksi vapaiden radikaalien herkkua. Niille kelpaa myös DNA ja entsyymit, joten aikamoista tuhoa ne saavat aikaiseksi. Radikaalien hyökkäys myös vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti.

Maaperämme, ravintomme ja ruokavaliomme on usein melko ravinneköyhää, joten ravinnosta saatavien antioksidanttien puute on erittäin yleistä. Mm. sairailla, toipilailla, stressistä kärsivillä ja paljon urheilevilla antioksidanttien tarve on kasvanut. Oksidatiivista stressiä voidaan hoitaa sekä pyrkimällä minimoimaan runsasta happiradikaalien syntyä esimerkiksi stressinhallinnalla, pitämällä liikunta kohtuullisena, ja pyrkimällä hoitamaan sairauksia ja elimistön epätasapainotiloja kokonaisvaltaisesti. Lisäksi on hyvä huolehtia terveellisesta antioksidanttipitoisesta ruokavaliosta, ruoansulatuksesta, suoliston kunnosta ja myös hyvästä ja monipuolisesti antioksidantteja sisältävästä ravintolisäohjelmasta.

Linkkejä:

http://www.antioksidantit.com/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13677624
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=192