Sivut

lauantai 26. joulukuuta 2020

Älä tuhlaa nuoruuttasi ulkonäkösi murehtimiseen!

Olin nuorena huomattavan kaunis. Ainakin sen perusteella millaisia kommentteja ja huomiota sain ja miltä omasta mielestäni näytän nuoruuteni kuvissa. Arvatkaapa mitä? En ollut silti oikein koskaan tyytyväinen ulkonäkööni.

Minä 17-vuotiaana. Tämä tyttö ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä. Hänellä oli mielestään mm. liian iso maha, liikaa painoa ja hän oli liian karvainen. Painon kanssa kikkailu erilaisilla dieeteillä johti myöhemmin jojolaihtumiseen, haitallisen ylipainon kehittymiseen ja aineenvaihdunnallisiin ongelmiin, jotka vielä korostuivat kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena. Kriittisyys omaa ulkonäköä kohtaan vei aikaa, energiaa ja synkensi elämää aivan turhaan. Oli toki kausia kun tyttö osasi myös iloita kauneudestaan ja nuoruudestaan. Olisipa niitä ollut enemmänkin! Kukaan muu ei ollut häntä kohtaan niin ankara kuin hän oli itseään kohtaan.


Olin liian karvainen, aina olisin voinut olla 5-10 kiloa hoikempi ja mulla olisi voinut olla pienempi maha. En kuitenkaan oikein koskaan saanut ns. itseäni niskasta kiinni ja mm. treenaamaan ja laihduttamaan niin että olisin ollut täysin tyytyväinen kroppaani. Olisi pitänyt täyttää jotkut minulle jotensakin epärealistiset mallimitat.

Ehkä ihan hyvä etten lähtenyt piiskaamaan itseäni huippukuntoon. Itseni tuntien se olisi voinut olla minulle vaarallista ja riistäytyä hallinnasta. Mukaan kuvioihin olisi voinut tulla syömishäiriötä ja ehkä sellaista on jossain vaiheessa vähän ollutkin jonkinlaisen ahmimishäiriön muodossa. Sen verran tuli myös joskus treenattua parikymppisenä kuntosalilla, että kärsin jonkinasteisesta ylikuntotilasta, joka sai mm. hormonitoimintaa sekaisin ja kropan keräämään nestettä ja rasvaa. Tapahtui siis juuri päinvastoin kuin olisi pitänyt ja mikä minulla oli toiveissa. Enpä silloin tiennyt mm. sitä, että stressihormonit saattavat lihottaa ja jos treeni on liian kovaa ja sen lisäksi elämässä muutakin stressiä, kuntoilu voi kääntyä itseään vastaan. En muista että silloin olisi juurikaan ollut puhetta mistään kunnon palautumisista tai ainakaan se ei ollut minulla kiinnostuksen kohteena. 

Liika ulkonäkökeskeisyys vaikutti jossain määrin nuorena minun hyvinvointiini sekä fyysisellä, että psyykkisellä tasolla, mutta toki tilanne olisi voinut äityä siitä vielä pahemmaksikin.

Aikakoneella menneisyyteen

Olen usein miettinyt, että olisipa vanhempi minäni tullut aikakoneella tulevaisuudesta takomaan päähäni järkeä. Hän olisi nimittäin sanonut minulle seuraavia asioita:

Ninni, tajuatko että jos vain esimerkiksi n. prosentti ihmisistä täyttää armottomat ja tiukat kulttuurimme nykynormit ulkonäön suhteen, on aika iso todennäköisyys, että juuri sinä kuulut siihen vähän tavallisemman näköiseen 99%:n jengiin?

Ninni, tarvitseeko sinun käyttää niin paljon aikaa ja energiaa hyvän ulkonäön perässä juoksemiseen, mm. siihen että peilailet peilin edessä, kokeilet erilaisia meikkejä, shoppailet tuntikausia kirppiksillä ja alennusmyynneissä ja selailet postimyyntikuvastoja? Normaaleja asioitahan nuo ovat, mutta voisiko niissäkin miettiä vähän tasapainoa? 

Oletko Ninni miettinyt myös sitä, että se aika ja energia, jonka käyttää ulkonäköön panostamiseen ja siitä murehtimiseen voi olla pois asioista, jotka saattavat olla elämäsi kannalta antoisampia ja merkityksellisempiä, kuten terveys, henkiset ja hengelliset asiat, toisten auttaminen, luontoyhteys, yhdessäolo ystävien ja läheisten kanssa, uuden oppiminen yms.? Vanhempana sinuna ymmärrän myös, että nuoruutesi olisi onnellisempi ja huolettomampi ilman sitä ylimääräistä taakkaa, joka tulee pienen pömppömahan, karvaisuuden tai sen murehtimisesta että olet ruumiinrakenteeltasi jo lähtökohtaisesti ennemminkin vähän roteva kuin lihaksikas, suhteellisen vähärasvainen ja ohut.

Ulkonäkö voi olla vähän kuin hiukset. Ihmiset ei ole usein tyytyväisiä siihen millaiset hiukset heillä on syntyjään. Ohuthiuksinen haluaa paksummat hiukset. Paksuhiuksista tympii hiusten painavuus, hallitsemattomuus ja hidas kuivuminen. Suorahiuksinen haluaa kiharat, kiharahiuksinen suorat, tummahiuksinen vaaleat jne. Entä jos muuttaisitkin asennoitumista sen sijaan että toivoisit kovasti näyttäväsi erilaiselta? Mitä jos yrittäisitkin olla kiitollinen ihmeellisestä kehostasi ja kaikesta hyvästä, joka elämässäsi on? Tyytymättömyys ja kiitollisuus ovat molemmat asioita, jotka kasvavat kun niitä ruokkii. Kumpaa haluat ruokkia elämässäsi?

Mitäpä jos kerron sinulle, että nelikymppisenä et ole enää yleisten kauneusihanteiden mukaan yhtä kaunis kuin nyt olet, mutta sinulla on elämässäsi paljon ihmisiä, jotka rakastavat sinua. Sinäkin rakastat isoa joukkoa ihmisiä ja aivan erityisesti muutamaa ihan elämäsi spesiaalia ihmistä.. Sinulla kiinnostava työ, tyydytystä tuottavaa vapaaehtoistyötä, teet taidetta ja olet oppinut aika hyvin asettamaan ulkonäön tasapainoiseen asemaan elämässäsi. Sinä itsekään, et nyt etkä tulevaisuudessa valitse ystäviäsi heidän ulkonäkönsä mukaan. Miksi sinun pitäisi siis olla omaakaan ulkonäköä kohtaan niin kovin vaativa? 

Ninni, esitän sinulle nyt myös muutaman kysymyksen, josta toivon olevan sinulle apua. Sinun ei tarvitse vastata minulle vaan voit miettiä niitä itseksesi:

 

"Millaisena haluat ihmisten sinut muistavan?" Mitkä ominaisuudet sinussa ovat sellaisia, joita oikeasti haluat vaalia? Millaisten ihmisten haluat kiinnostuvan sinusta? Ulkonäkökeskeistenkö? Mistä elämässäsi saat tyytyväisyyttä ja mielekkyyttä? Millaista on hyvä elämä? Mikä on oikeasti sinulle tärkeää? Millainen olo henkisesti sinulle jää niistä hetkistä, jolloin murehdit ulkonäköäsi? Onko ulkonäön murehtimisesta sinulle jotain hyötyä? Tarvitseeko sinun miellyttää toisten ihmisten silmää ja jos niin miksi? Jos haluat tehdä toisiin ihmisiin vaikutuksen niin millä sen vaikutuksen oikeasti haluat tehdä? Tarvitseeko sinun erityisesti tehdä vaikutus vai mitä jos oikeasti olisit vain rennosti oma itsesi? 

Sitten vielä muutama neuvo. Rakas, nuori ihana ihminen: Pyydän, älä tuhlaa liian isoa osaa nuoruudestasi ulkonäkösi murehtimiseen. Toivon, että oppisit pian mm. sen, että vaikka onkin tasapainoista ja viisasta oppia sopivissa määrin pitämään itsestä huolta ja jossain määrin myös kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseemme, on hyvä välttää ns. liiallista oman navan tuijottelua ja pyrkiä elämässä myös asettumaan palvelemaan toisia ihmisiä ja jotain itseään suurempaa. Siitä nousee todellista tyytyväisyyttä. Et tarvitse elämääsi ihmisiä, joiden mielestä sinun ulkonäkösi ei ole riittävän hyvä!


Ehkä nuorempi minäni ei olisi kuunnellut minua. Se on hyvin mahdollista. Toivon silti, että edes yksi ihminen saisi hyötyä tästä minun kirjoituksestani.

Mitä jos olisikin mahdollista sanoutua irti sellaisesta ulkonäkökeskeisyydestä ja turhista epävarmuuksista oman ulkonäön suhteen, joka tuottaa pahoinvointia ja jopa mahdollisia fyysisiä tai psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia? Ehkä se alkaa keskustelusta ja sitä keskustelua onkin mielestäni jo ilahduttavasti. Jatketaan sitä. Iloitaan siitä että meitä on monenlaisia ja monenlaiset ihmiset voivat olla kauniita niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ehkä voisi tehdä jonkinlaisen vakaan päätöksen, jopa lupauksen siitä että sinä riität. Ulkonäkösikin puolesta.


lauantai 12. joulukuuta 2020

Kirjaesittely: Satu Sjöholmin VHH ruoka- ja herkkuohjeita

Yhteistyö on kaupallinen siinä mielessä, että olen saanut kirjan käyttööni kustantajalta veloituksetta.



Tätä kirjoittaessa on lauantai ja poikkeuksellisesti olen päättänyt tehdä työtä. Nimittäin kirjoittaa Satu Sjöholmin kirjasta VHH ruoka- ja herkkuohjeita tänne blogiini. Näyttää nimittäin siltä että kirja on vihdoin vapaa eikä sitä käytetä tuolla kyökin puolella. Mies aikoo kuitenkin tehdä illaksi pitsaa, joten kohta se pitää taas luovuttaa hänelle. Pistetäänpä siis hösseliksi! Kirja on ollut meillä viime viikot supersuosittu. Supersuosittu se on ollut kaikenkaikkiaan muutenkin, sillä tämän Basam Booksin kustantaman kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun alta aikayksikön! En kyllä ihmettele yhtään. Kerronpa miksi.

Kauniit kirja, satu, herkut ja koirat

Minusta kirja näyttää hyvältä, siinä on ystäväni Satu Sjöholmin kauniina ja iloisena ja ihania ruokia ja herkkuja kannessa. Takakannessa on myös Satun kuva ja lisäksi hänen koiriensa Tuton ja Oven kuvat! Ainakaan minua ei haittaisi yhtään jos jokaisen kirjan kannessa olisi jossain kohtaa suloisten eläinten kuvia, oli aihe sitten mikä tahansa. Satu ja koirulit ovat tuttuja Satun suositusta blogista nimeltä Kutsu Vapauteen, jossa olen itsekin ollut muutaman kerran haastateltavana eri aiheista. Koska fanitan Satua ja olemme ystäviä, en voi kirjoittaa varsinaista kirja-arvostelua, koska se olisi varmasti puolueellinen! Siksi kirjoitan sen sijaan kirjaesittelyn.

Järkevä, informatiivinen ja fiksu Satu

Kirjan alussa Satu kertoo itsestään ja siitä millainen elämäntapa ja ruokavalio hänellä itsellään on. Lisäksi on monenlaista asiaa kirjan ohjeiden tueksi ja selitetään mm. vähähiilihydraattisia ruokavalioita, niiden eroja ja sitä miten eri tavoin kirjan ohjeita voi omassa ruokavaliossaan käyttää. On mm. hyvää asiaa makeanhimosta, liikunnasta, palautumisesta ja siitä miten hiilihydraatteja voi alkaa vähentämään turvallisesti. Kirjassa on myös vinkkejä miten resepteistä voi muokata maidottomia. Reseptit ovat jo valmiiksi gluteenittomia. Satu kirjoittaa myös painonhallinnasta ja pysyvästä elämäntapamuutoksesta ja painottaa myös, että jos sairastaa jotakin sairautta, on tärkeä keskustella ruokavalioasioista lääkärin kanssa. 

"Arvostan sekä tieteellistä tutkimusta, että yksilön omaa kokemusta erilaisista terveyteen ja ravintoon liittyvissä asioissa. Haluan kirjoittaa ravitsemusasioista mahdollisimman objektiivisesti ja kiihkoilematta. Mielestäni on tärkeää, että jokainen ihminen löytää sellaisen ruokavalio, joka sopii juuri hänelle, ei ole olemassa ruokavaliota, joka sopii kaikille."
Mahdollisuudet monenlaiseen uuteen ja kiinnostavaan

Mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen osuus kirjan alussa on myös listaus ja selostukset joistain kirjan resepteissä käytetyistä ruoka-aineista. Monille kirjan anti voi olla myös jännittävä hyppäys aivan uudenlaisten ruoka-aineiden maailmaan. Itselleni uutta olivat mm. lupiinijauhot enkä ollut käyttänyt aikaisemmin omassa keittiössäni myöskään karppisokeria, vaikkakin muualla siitä tehtyjä herkkuja onkin tullut maisteltua. Myös perunakuitu pofiber on minulle uusi tuttavuus. Mascarpone-juustoakaan ei ole tullut muistini mukaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ostettua.

Kirjassa on todella monia kiinnostavia ohjeita, laskin että yli 80. Niitä löytyy arkiruoista suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Varmasti jokainen löytää sieltä suosikkinsa ja kirjasta on pitkään iloa kunhan ei vahingossa unohda sitä käyttämättömäksi jonnekin hyllyn perukoille. Käyttökirjoja ei kannata säilyttää kirjahyllyssä. Kirjahylly on paikka, jonne moni hyvä kirja raahautuu kuolemaan aivan turhan päiten, koska me ihmiset olemme sellaisia ettei meidän kaalissa välttämättä pysy järin montaa asiaa kerrallaan.

Minä iloitsen kirjan ohjeissa siitä, että niistä löytyy niin paljon ideoita uudistaa omaa ruoanlaitto- ja leipomistapaa. Lisäksi monet ohjeet ovat hienolla tavalla myös muunneltavissa erilaisiksi. Olemme jo esimerkiksi kokeilleet kolmea erilaista tapaa reseptille, joka on alunperin kirjassa nimeltä kana-aurajuustopiiras. Aurajuuston tilalla olemme kokeilleet myös fetajuustoa ja lisäksi olemme kasviksina lisänneet myös pinaattia ja keitettyä parsakaalta ja vaihtaneet sipulin purjoon. On myös aina huomioitava, että vaikka reseptit kuinka hyvin testaisi, aina mm. ruoka-aineissa, uuneissa ja ruoanvalmistusastioissa voi olla eroavaisuuksia. Siksi mieheni, joka pääosin resepteistä kokkasi saattoi esimerkiksi seuraavan kerran muuttaa uunissaoloaikaa tai vaikkapa nesteen määrää reseptissä.

Kirjan anti meillä

Minun suosikkejani kirjan tähänasti kokeilluista resepteistä on ehdottomasti marjapiirakka, kana-aurajuustopiirakka, patonki, useatkin siemennäkkäreistä, pitsa ja suklaamousse. Vielä monet kirjan kiinnostavista ohjeista on kokeilematta ja odotamme kokkailua innolla!

Meillä on itse asiassa mieheni Kimmon kanssa koittaneet ihan uudenlaiset ajat elämässämme kun molemmat lapsemme ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Olemme ulkoilleet paljon yhdessä ja mm. sienestäneet ja teemme myös entistä enemmän ruokaa yhdessä. Se vähän vaihtelee kumpi kulloinkin on avustavissa ja kumpi pääkokin roolissa, mutta mikä ihana yhteinen harrastus!

Tykkäämme molemmat syödä terveellisesti ja kokkailla kotona terveysruokia. Monet Satun kirjan ruokaohjeista soveltuvat erityisesti viikonloppuruoiksi, joskin alkuinnostuksessamme olemme syöneet jälkkäreitä viikollakin. Myönnettäneen! Kuitenkin, jos syö vähähiilarista juustokakkua aamupalaksi, se ei ole ihan sama asia kuin jos söisi tavallista sokerijauhojuustokakkua, varsinkin jos ottaa kyytipojaksi myös marjoja, kuitujauhetta, vettä ja tuoretta inkivääriä sisältävää marjasmoothia tuomaan aterialle myös vähän tuoretta ja antioksidantteja. Marjasmoothie siis oma lisäykseni kirjan reseptiantiin.

Tänään lauantaina lounaaksi oli kanafetapinaattipiirakkaa kera runsaan raikkaan salaatin (oma sovellus), jossa oli salaattia, rucolaa, ituja, kurkkua, tomaattia, avokadoa ja paprikaa. Kylkeen myös hapankaalta! Namm!


Kiitos Satu ja Basam Books ihanasta kirjasta!

Muita kirjaesittelyjä tässä blogissa:
http://jalkeilla.blogspot.com/search/label/kirjaesittely



tiistai 17. marraskuuta 2020

Ruokarauha kuuluu kaikille

Kun minulta kysytään, mikä on mielestäni tämän ajan suurin ongelma ihmisten syömisissä, saatetaan odottaa vastaukseksi, että liika sokerin ja tärkkelyksen määrä, liiat lisäaineet ja liian ravintoköyhä ruoka. Toki nämä ovat merkittäviä asioita ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Isoja ongelmia ovat myös yli- ja alisyöminen ja epäsäännölliset, liian harvat tai liian tiheät ruokailuvälit ja se, ettei saada tarpeeksi nesteitä.

Vastaan kuitenkin tähän kysymykseen, että minun mielestäni hyvin merkittävä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin haittaa tekevä asia on epäterve suhde ruokaan. Äärimmäisissä tilanteissa kyse on varsinaisista syömishäiriöistä, joihin voi kuolla. Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia ja niiden hoitamiseen tarvittaisiin lisää resursseja ja syömishäiriöihin erikoistuneita ammattilaisia. Lisäksi erittäin yleistä on tunnesyöminen, epäterveellinen diettailu ja jojolaihduttaminen.

© Can Stock Photo / lenm



linkkejä:  

Syömishäiriöliiton sivut
Tietoa eri syömishäiriöistä
Kirjasuositus: Psykologi Katarina Meskanen - Pysäytä Tunnesyöminen

Syöminen voi olla kiitollisuuden, ilon ja nautinnon lähde

Moni ihminen on oppinut pelkäämään lautasellaan olevaa ruokaa ja jotkut rajoittavat syömisiään tarpeettomasti niin että tämä aiheuttaa ahdistuneisuutta, vajaaravitsemusta, virheravitsemusta, terveys- ja jaksamisongelmia, ruoansulatusongelmia ja ravintopuutoksia. Aina toki ei ole näin kun rajoitetaan ruokavaliota. Syynä voivat olla myös allergiat, yliherkkyydet, joidenkin vaivojen hoito tai sairauksien tukihoito.

Syöminen ei usein todellakaan ole niin mutkatonta kuin se voisi olla. Ei syöjälle itselleen tai hänen elämässään oleville ihmisille. Syöminen on parhaimmillaan kiitollisuuden ja ilon aihe, osa sosiaalista elämäämme ja kulttuuriamme, nautinnon lähde ja henkinen ja fyysinen voimavara. Soisin kaikille sen, että ruoka, syöminen ja ateriat tuottaisivat jo ajatuksena ihmisille miellyttäviä tunteita ja muistoja. Siinä, missä joku ihmissuhde voi olla joko riesa ja murhe, tai sitten rikkaus ja voimavara elämässä, niin voi olla syöminenkin.

Anna ja vaadi ruokarauha

Syöminen on äärimmäisen henkilökohtainen asia ja se on myös kytköksissä mielenterveyteen ja tunteisiimme. Kaikki asiat, joihin liittyy aistiemme käyttöä, voi olla hyvin emotionaalisesti herkkää aluetta. Syömiseen liittyvät käytännössä kaikki aistimme: Se miltä ruoka tuoksuu, maistuu, tuntuu suussa, miltä ruoka näyttää ja myös mitä ääniä, kuten millaista puhetta, ympäröivää melua tai ruoanvalmistuksesta kuuluvia ääniä kuulemme.

Elämämme aikana kerrytämme erilaisia muistoja ruokailutilanteisiin ja syömiseen ja hahmotamme niitä, mielteitämme ja ehdollistumisiamme hyvin pitkälti aistien kautta. Ruokailutilanteen tulisi olla kaiken ikäisillä miellyttävä ja rauhallinen ja ihmisen pitäisi syödessään saada tuntea olevansa turvassa ja hyväksytty. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?


Sitä, että voi olla hyvin psyykelle ja suhteelle syömiseen tuhoisaa saada kuulla esimerkiksi huomauttelua painosta, lautasen sisällöstä, siitä kuinka paljon ja mitä syö. Ruokapöydässä ei saisi olla liikaa meteliä tai huono ilmapiiri, kuten mykkäkoulua, vaivautunutta tai kiusaantunutta ilmapiiriä tai riitelyä. Lisäksi jos on kriittisyyttä, syyllistämistä ja moittimista, tämä ja kaikki edellä mainittu edistää ikävällä tavalla sitä että ihminen alkaa liittämään ruokaan ja syömiseen kielteisiä tunteita, kuten syyllisyyttä, ahdistuneisuutta, pelkoa, vihaa tai häpeää. Aika jyrkkä vastakohta sille, että parhaimmillaan syöminen tuottaa tyytyväisyyttä, kiitollisuutta, iloa, hyvinvointia, jaksamista, terveyttä ja voimaantumista.

Stressaantuneen ihmisen ruoka ei sula kunnolla ja ruoansulatusongelmat aiheuttavat mm. ravintopuutoksia, mahasuolikanavan erilaista oireilua. Vaikutukset tuntuvat myös hyvin laajasti koko kehomme ja mielemme voinnissa. Älä siis aiheuta toiselle stressiä tai mielipahaa ruokapöydässä!

Jo pikkulapsen ruokailusta saatetaan tehdä niin iso ongelma, että ongelmallinen suhde ruokaan kylvetään jo lapsuudessa. Liika huolehtiminen, hössöttäminen ja vieressä vahtiminen ja maanittelu ei edistä sitä että lapsi oppii itse ja rauhassa syömään sopivan määrän monipuolista ruokaa. Laita ruoka tarjolle ja keskity juttelemaan mukavia. Voi olla hyvä että pyrkii opettamaan jo vauvaa erilaisiin makumaailmoihin eikä ensimmäisten kiinteiden ruokien tarvitse olla vain mietoja ja makeita makuja. Tutustuta lasta jo vauvasta asti monipuolisesti erilaisiin makuihin ja koostumuksiin. Konsultoi tarvittaessa ammattilaista. Osalla lapsista ongelmiin syömisten kanssa voi liittyä myös lääketieteellisiä asioita ja osa on luonnostaan valikoivempia ja pieniruokaisempia kuin toiset.

Yhteishyvä-lehden artikkeli sormiruokailusta

Koita joka tapauskessa pysyä rauhallisena, sillä tärkeintä on miten suhtaudut siihen jos lapsi tuntuu syövän liian vähän, liikaa tai hyvin hyvin valikoivasti. Lapset ovat mestareita vaistoamaan jos vanhempi hermostuu tai huolestuu. Yritä säilyttää kaikenikäisten lasten kanssa myönteinen ilmapiiri koskien ruokaa ja ruokailua. Vedä lempeät, mutta napakat rajat sille mitä syödään ja kuinka usein herkutellaan. Sopivat rajat ovat rakkautta, mutta hössöttäminen, panikoiminen, hermostuminen, huutaminen, moittiminen, kritiikki ja vieressä kyttääminen kun toinen syö ovat vahingollisia.

Sukulaiset tai ystävät saattavat tunkea aikuisenkin ihmisen tontille syömisasioissa. Jos on huolissaan, siitä voi toki kertoa asiallisesti sopivassa yhteydessä (ei ruokapöydässä), mutta jatkuva huomauttelu, kritisoiminen, huumorinkin varjolla ja toisen syömisten moittiminen, syö hän sitten omasta mielestä liikaa, liian vähän, liian terveellisesti tai liian epäterveellisesti on vahingollista eikä edistä kenenkään terveyttä tai hyvinvointia. Päin vastoin. Muistakaa: ihmisille pitää antaa ruokarauha. Ruokarauhan rikkominen on henkistä väkivaltaa.

Kun kysyt joltain tämän syömisestä tai ruokavaliosta, kuuntele oikeasti mitä hänellä on sanottavaa. Älä keskeytä ja puhu päälle. Kysymykset voivat olla keskustelussa parempia kuin omien käsitystensä ja mielipiteittensä tuputtaminen. Joskus mikään ei ole niin rasittavaa kuin puoliksi pakolla annetut neuvot silloin kun neuvoja ei kaivata.

Kunnioittakaa toisten ihmisten rajoja ja omia rajojanne ja kommunikoikaa rajat selkeästi, niin syömisasioissa kuin muissakin asioissa. Suorapuheinen voi olla eikä se tarkoita että olisi epäystävällinen. Jos jonkun suhtautuminen sinun syömisiisi ärsyttää tai ahdistaa toistuvasti, sinulla on oikeus sanoa esimerkiksi ettet halua keskustella aiheesta. Jos tämä ei auta, sinulla on myös oikeus sanoa että lähdet pois jos toivettasi ei kunnioiteta. Sinun ei tarvitse aikuisena ihmisenä myöskään selitellä perheesi ulkopuolisille ihmisille miksi syöt kuten syöt ja jopa perheen sisälläkin on oltava tiettyjä rajoja.

Ruokarauhan suominen kaikille on hienotunteisuutta ja terveysteko.

maanantai 26. lokakuuta 2020

Pahoinpiteletkö henkisesti tai fyysisesti, oletko kiusaaja?


 Nykyään on tapetilla ehkä enemmän kuin koskaan erilaiset kiusaamis- ja pahoinpitelyasiat kuten koulukiusaaminen, koulussa tapahtuvat pahoinpitelyt, perheväkivalta, työpaikkakiusaaminen, seksuaalinen häirintä yms. Ihmiset tuomitsevat nämä vääryydet melko lailla yksimielisesti ja tietenkin tuomitsevat. Nehän ovat aivan kamalia asioita.

Valtaosalla meistä on kuitenkin melko hyvä omatunto omia tekemisiämme tai tekemättä jättämisiämme kohtaan: "Ainakaan minä en kiusaa enkä pahoinpitele ketään ja olen aina väärin kohdeltujen ihmisten puolella". Oletko tosiaan?

Oletko miettinyt, kohteletko itse itseäsi yhtä hyvin kuin haluat kohdella muita? Väitän, että monet meistä ovat niitä kaikkein pahimpia kiusaajia ja rääkkääjiä omia itsejään kohtaan.

Annatko itsellesi riittävästi lepoa ja pyritkö järjestämään elämäsi niin että sinulla olisi hyvä olla? Tarjoatko itsellesi mahdollisimman ravitsevaa ruokaa ja sopivasti liikuntaa ja raitista ilmaa, sen mukaan kun se on sinulle mahdollista? Pyritkö vaikuttamaan siihen millaiselle seuralle altistut vai oletko ehdoin tahdoin sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuottavat sinulle jatkuvasti huonoa fiilistä ja tuskaa? Oletko kehittänyt taitoja asettaa rajoja? Osaatko sanoa ei? Suojeletko itseäsi ja omaa sisintäsi sillä tavoin kuin haluaisit itse suojella jotakuta toista jos näet että häntä kohdellaan väärin? Annatko kävellä ylitsesi tai alistutko kynnysmatoksi?

Rääkkäätkö itseäsi erilaisilla kitudieeteillä tai sellaisella liikunnalla joka repii, raastaa ja uuvuttaa eikä edistä terveyttäsi? Haalitko niin paljon vastuita ja tekemistä että siitä riittäisi kokopäivätöiski kahdelle tai kolmelle ihmiselle? Miten sinä kohtelet omaa mieltäsi ja kehoasi?

Miten puhut itsellesi? Puhutko itsellesi yhtä lempeästi, arvokkaasti ja kohteliaasti, yhtä rakastavasti kuin muillekin ihmisille?

Emme toki voi aina vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta voisimmeko kohdella itseämme nykyistä paremmin? Se ei ole toisilta pois. Päin vastoin. Meillä on muillekin sen enemmän annettavaa, mitä paremmin voimme. Eipä silti. Ei arvomme ole kiinni vain siitä miten paljon annamme itsestämme. Ihmiselämä on joka tapauksessa arvokas.

Ihminen saattaa kuitenkin olla oman itsensä pahin pahoinpitelijä ja kiusaaja. 

Onko se oikein?

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestit työssäni


Minulla on työssäni käytössä laaja kokoelma erilaisia nk. funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestejä, joissa yhteistyökumppanina minulla on kansainvälinen Nordic Laboratories, jolta olen saanut myös vuosien varrella hyvää koulutusta testien tulkintaan. Testit ovat veri- ja veritippatestejä, uloste- ja virtsatestejä, hengityskaasuanalyysejä ja sylkitestejä. Monet testit ovat melko samankaltaisia, vaikka laboratoriotarjoaja olisi jokin toinen toimitsija. Yleensä ei ole siksi ongelmallista, vaikka asiakkaalla olisi minun vastaanotolle tullessaan myös muiden firmojen testituloksia mukanaan. Joistain muiden toimitsijoiden testeistä olen aikanaan käynyt myös koulutuksissa, mutta olen päätynyt työssäni käyttämään Nordicin testejä. Niissä on laaja valikoima ja hyvät mahdollisuudet kouluttautua. Nordicin parissa on myös hyvä verkostoitua muiden ammattilaisten kanssa.

Testien joukossa on immunologisia testejä, jotka liittyvät mm. ruoka-aineyliherkkyyksiin. Lisäksi on erilaisia suolistotestejä kuten ulostetestinä tehtäviä laajoja ruoansulatusanalyysejä tai virtsatestinä tai hengityskaasuanalyysinä tehtyjä testejä. Osa testeistä mittaa aineenvaihduntaan ja energiantuotantoon liittyviä asioita, osa hormoneja, osa ravintotekijöitä. On myös erilaisia geenitestejä, joista osa on nk. nutrigenoomisia testejä ja liittyvät mm. ravitsemukseen, liikuntaan ja elintapoihin ja osa tutkii yleisten lääkeaineiden geneettistä soveltuvuutta yksilölle.

Ymmärrän myös monia tavanomaisia laboratoriotestejä, jotka liittyvät ravitsemukseen ja minun on hyödyllistä tietää mm. asiakkaani D-vitamiini, rauta- ja B12-vitamiinitasoista, jotta osaan antaa neuvontaa ravintolisien käytössä ja niiden annostelussa.

Erilaiset testit voivat olla hyvinkin hyödyllisiä ravintoterapian tukena. Ne tarjoavat tärkeää lisäinformaatiota. Toisinaan testejä käytetään tilanteissa jossa ravintoterapiaa sovelletaan yhteistyössä myös lääkärin kanssa. Minä kun en ammatissani tee diagnooseja enkä tietenkään myös aloita tai muuta ihmisten lääkityksiä. Suosittelen herkästi asiakkaalle yhteyden ottamista lääkäriin, jos havaitsen että jokin asia ei kuulu ns. minun tontilleni työssäni. Toisinaan suostun jatkamaan yhteistyötä asiakkaan kanssa vasta kun hän on ensin käynyt lääkärissä.

Minulta on toisinaan tiedusteltu, saako kauttani joitain tiettyjä testejä ja olen niitä joskus järjestänytkin, kunhan olen ensin varmistanut että joko minä tai joku muu ammattilainen on tulkitsemassa testiä. Olen tormännyt kuitenkin välillä tilanteeseen, jossa asiakkaalla on jo testi valmiina kun hän tulee vastaanotolleni eikä hänellä ole ollut testilleen tulkitsijaa. Joskus asiakas on luullut ymmärtäneensä testin, mutta koska hänellä ei ole sen tulkintaan vaadittavaa perusosaamista eikä itse testin tulkintaa ole opastettu hänelle, hän on saattanut tehdä virheellisiä tai puutteellisia päätelmiä. Usein on myös niin, ettei asiakas tiedä juuri lainkaan mitä hänen testituloksensa merkitsee.

Olen päättänyt soveltaa omaa ammattietiikkaani siten, että testit ovat minulla käytössä vain osana ravintoterapiaa. En siis järjestä ihmisille testejä siten että ensin otetaan testi, odotetaan sen valmistumista ja vasta sitten varataan puolen tunnin tai tunnin aika sen tulkintaa varten. Haluan varata ensin asiakkaani kanssa kunnon alkukartoitusajan ja pyytää asiakasta täyttämään etukäteen esitietolomakkeita.

Vasta alkukartoituksessa usein näkee, kannattaako edes mitään testiä aluksi tehdä, vai onko ensin hyvä laittaa esimerkiksi joitain keskeisiä perusasioita kuntoon tai tavata ensin lääkäri. Joskus en suosittele suolistoanalyysiä ennen kuin lääkäri on ottanut kantaa asiaan. Lääkäri saattaa haluta ensin ottaa peruskokeita tai järjestää esimerkiksi suoliston tähystystutkimuksia. Joskus asiakas on hyvin kiinnostunut jostain tietystä testistä, mutta mielestäni tilanne viittaakin siihen, että joku toinen testi olisi todennäköisesti informatiivisempi ja hyödyllisempi.

Poikkeuksena testeistä ovat nutrigenoomiset geenitestit. Niitä järjestän myös ennakkoon, mutta myös ne haluan tulkita siten, että kerään asiakkaastani esitietoja ja keskustelen hänen kanssaan rauhassa. En halua tehdä vain pintapuolisia testien tulkintoja vaan haluan palvella asiakkaani huolellisesti ja yksilöllisellä tavalla. Vain tietyt yksittäiset muutaman geenin geenitestit tai lääkkeiden geneettiseen soveltuvuuteen liittyvät testikokonaisuudet ovat testejä, jotka eivät vaadi laajempaa tulkintaa.

Pääosin järjestän ja tulkitsen siis laboratoriotestejä vain asiakkailleni ja osana ravintoterapiaa.

Kuka mielestäni voi tulkita testejä? Niiden tulkintaan vaaditaan riittävä ymmärrys ihmisen fysiologiasta, biokemiasta, ravitsemusfysiologiasta ja lääketieteen perusteiden ymmärtämistä. Tällaisen perustiedon lisäksi on toki testistä riippuen tärkeä saada itse testin tulkintaan koulutus. Moniin testeihin on olemassa myös ammattilaisten käyttöön tarkoitettuja tulkintamanuaaleja sähköisessä tai kirjallisessa muodossa.

perjantai 25. syyskuuta 2020

Mitä Nina Saine tekisi, jos saisi koronatartunnan?

Korona-aika voi olla aika erilaista sellaiselle, joka kuuluu riskiryhmään verrattuna nuoreen ja terveeseen ihmiseen. Olen pistänyt merkille, että ihmisten mielipiteet, tunteet, ajatukset ja toiminta ovat vaihdelleet hyvin paljon kuluneen n. puolen vuoden aikana liittyen nykyiseen pandemiaan. Ei tämä tietenkään ihme ole. Me ihmiset olemme hyvin erilaisia. Meitä on joka lähtöön.


Olen itse pyrkinyt välttämään SARS-CoV-2-virustartuntaa melko tarkasti, koska kuulun sairauksieni, kuten munuaissairauteni vuoksi riskiryhmään ja koska pidän elämänlahjaa, sekä omaa, että toisten, hyvin korkeassa arvossa.

Mielestäni SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama COVID-19 ei ole vaarallinen vain siksi että siihen voi kuolla varsinkin jos on iäkäs tai jos on tietynlaisia sairauksia tai muuten alttiutta saada vakava taudinkuva. Se on vaarallinen myös siksi, että nuoret ja terveetkin saattavat saada siitä hyvin pitkäaikaisia ja mahdollisesti pysyviä vaivoja, oireita ja terveyden ja toimintakyvyn heikentymistä.

Jokaisella on oikeus muodostaa nykyisestä pandemiasta ja siihen liittyvästä viruksesta ja sen aiheuttamasta taudista omat mielipiteensä ja käsityksensä. Kerron tässä lyhyesti mitä itse tekisin, jos varotoimistani huolimatta saisin tartunnan. 


Voit vapaasti ohittaa tämän jutun eikä sinun tarvitse jatkaa pidemmälle jos minun mielipiteeni ja valintani eivät ole sellaisia, jotka sopisivat sinun maailmankuvaasi. Minä en nimittäin ala väittelemään tai perustelemaan mitään, enkä ole lainkaan kiinnostunut kuulemaan jos pidät mm. homeopatiaa, yrttilääkintää tai ravintolisiä epäkelpoina hoitomuotoina. Tiedän jo, että jotkut ovat sitä mieltä ja saavat vapaasti olla.

Tätä juttua voivat miettiä ja hyödyntää ne, jotka niin haluava tehdä. Juttua ei ole tarkoitettu hoito-ohjeeksi eikä jutussa väitetä minkään parantavan yhtään mitään. Jokainen on itse vastuussa omasta ja huollettaviensa terveydestä asian suhteen.

Homeopatia 

Varaisin heti akuuttiajan homeopaatille ja pysyisin hänen hoidossaan koko sairauteni ajan. Käyttäisin homeopatiaa muun hoidon rinnalla, kuten mahdollisen lääkehoidon, yrttien ja ravintolisien.

Tiettyjen ravintolisien annostuksen lisääminen

Käytössäni on jo joitakin ravintolisiä, kuten migreenini pois pitävä aktiivinen ubiqinon, monivitamiini, jotkut B-vitamiinit, joista oli pulaa hiljattaisissa mittauksissa, D-vitamiini 100µg päiväannostuksella (mittauksissa arvo yli 100 ja tiedossa mittausten perusteella on, että 125µg on liikaa ja 50µg liian vähän), K2-vitamiini, magnesium, A-vitamiini, kalaöljy, purasruohoöljy, vehnänalkioöljy, fenyylialaniini (mittauksessa pulaa), C-vitamiini, ruoansulatusentsyymit. 

C-vitamiiniannosta ottaisin ensimmäisenä päivänä gramman tunnin välein, siitä lähtien 5 g päivässä. C-vitamiini hyödyntäminen suolistosta lisääntyy samalla kun tarvekin lisääntyy, kuten infektioissa ja stressissä.

Sinkkiä lisäisin ainakin viikon ajan sen lisäksi, että saan sitä monivitamiinista siten, että sitä tulisi 90mg päivässä jaettuna kolmeen ottokertaan. Myös sinkin imeytyminen suolistosta lisääntyy infektioissa.


Yrtit

-Ottaisin käyttöön antiviraaliset yrtit Echinan ja Tacunan ja antioksidanttilisäksi rutiinin ja kversetiinin

Aminohapot

-Ottaisin käyttöön laajakirjoisen aminohappovalmisteen, koska infektiot kuluttavat hyvin paljon aminohappoja. Ne ovat mielestäni tärkeitä myös toipumisvaiheessa.

NAC eli N-asetyylikysteiini

-Ottaisin käyttöön NAC-ravintolisän antioksidanttilisäksi, hajottamaan limaa ja mahdollisia taudin tyypillisesti aiheuttamia verisuonitukoksia mm.keuhkoissa ja muualla kehossa.

Nesteytys ja elektrolyytit

Munuaissairauteni vuoksi minulla on nesterajoitus, eli en voi juoda niin paljon vettä kuin mieleni tekisi. Se nestemäärä, jota voin käyttää olisi veden lisäksi myös mm. kookosvettä, joka sisältää hyvin elektrolyyttejä. Elektrolyyttejä tarvitaan varmistamaan mm. hyvää neste- ja suolatasapainoa ja hermoston ja lihasten, kuten sydämen toimintaa.

Hunaja:

Yskään ottaisin hunajaa. Mahdollisesti käyttäisin manuka-hunajaa sen antimikrobisten ominaisuuksien vuoksi tai sitten kuumentamatonta tavallista hunajaa.


Jos tilanne pahenisi, toki hakeutuisin tarvittaessa sairaalahoitoon.

Luettavaa:

D-vitamiinista, professori Ilari Paakkari, Duodecim
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044

Vitamin C and infections, Hemilä, 2017
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5409678/

IFM:n näkemys:
https://www.ifm.org/news-insights/the-functional-medicine-approach-to-covid-19-virus-specific-nutraceutical-and-botanical-agents/

Katsottavaa:

MedCram Youtube- kanava: COVID-19 ja NAC
https://www.youtube.com/watch?v=Dr_6w-WPr0w

MedCram Youtube-kanava: COVID-19, NAC ja veritulpat
https://www.youtube.com/watch?v=kK-DNyKnb5c

MedCram. Youtube-kanva: COVID-19 ja oksidatiivinen stressi
https://www.youtube.com/watch?v=gzx8LH4Fjic 









sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Haaste: Tee itsellesi ruoka-ainekartta



Mikä ihme on ruoka-ainekartta?


Se on lanseeraamani erittäin simppeli, mutta huippuhyödyllinen keksintö, jossa listataan ruoka-aineryhmittäin tarkkaan kaikki käytettävissä olevat ruoka-aineet ylös kirjallisessa muodossa joko käsin kirjoittaen (ruutuvihko tai iso paperi) tai jollekin laitteelle tiedostomuodossa. (esim. word-tiedosto)

Olen käyttänyt tätä keksintöä jo jonkin aikaa työkaluna asiakkailleni ravintoterapeutin työssäni. Siitä on ollut erityisesti apua niille, joilla on ruokavaliorajoituksia, mutta siitä voi olla apua aivan kaikille, jotka haluavat pitää ruokavalionsa terveellisenä ja monipuolisena ja tehdä sekä ruokaostoksista, että ruoanlaitosta helpompaa ja vaivattomampaa arjessa.

Ne, joilla on ruoka-ainerajoitteita:

Kun ruokavaliosta karsitaan joko pysyvästi tai tilapäisesti ruoka-aineita allergioiden, yliherkkyyksien tai muiden syiden vuoksi, mieli voi temppuilla ja tuottaa mm. epäviisaan ajatuksen: "Mitä mä nyt sitten syön kun multa viedään kaikki" No ei tietenkään viedä kaikkea ja kuka vie? Lääkäri? Ravitsemusasiantuntija? Jokin epämääräinen ilkeä paha henkiolento, jonka ainoa tehtävä on viedä ihmisiltä mahdollisuuksia käyttää joitain ruoka-aineita? Kyllähän sinä saat edelleenkin syödä vaikka pieni kiviä jos haluat. Kukaan ei vie sinulta yhtään mitään vaan nimenomaan sinä itse päätät edelleen mitä syöt tai et syö ja miksi. Olisiko terveempi ajatus:

"Ok. no onpa hienoa että asia selvisi ettei minun nyt ainakaan toistaiseksi ole hyvä syödä tätä tai tuota. Mahtavaa, että pystyn nyt itse omilla toimillani vaikuttamaan terveyteeni ja hyvinvointiini ja kokeilemaan millainen ruokavalio minulla toimii. Ryhdytäänpäs sitten toimiin ja selvitetään mitkä tarkalleen ottaen ovat ne ruoka-aineet, jotka minulla on yhä käytössä ja millaisia erilaisia ruokia niistä voi valmistaa. Tämähän on oikeastaan ihan kiinnostava ja mielenkiintoinen haaste!"

tai:

"No joo, onhan tää vähän mälsää että löytyi tällaisia allergioita, mutta joillain ihmisillä nyt vaan on allergioita enkä minä ole siis ollenkaan ainoa. Mitenhän muut pärjää allergioidensa kanssa? Ehkä netistä löytyisi vertaistukea? Nyt kannattaa sitten selvittää mitä ruokia tästä eteenpäin kannattaa kaupasta ostaa ja miten voin allergioista huolimatta pitää ruokavalion terveellisenä ja monipuolisena."

tai:

Okei, eli ravintoterapeutti ehdotti kolmen kuukauden kokeilua tällaisella erityisruokavaliolla. No sen ajan nyt suomalaisella sisulla seisoo vaikka päällään ja hienoa jos tästä on apua minullekin kun moni muu on tästä jo hyötynyt. Jos ei, niin ainakin olen kokeillut. Nyt täytyy vaan tehdä vähän suunnitelmia miten toimin. Alankin nyt heti kirjoittamaan sitä ravintoterapeutin suosittelemaa ruoka-ainekarttaa ja teen niinkuin hän kehotti eli täydennän sitä aina kun hoksaan sinne uusia ruoka-aineita, joita sieltä vielä puuttuu. Koitan saada listasta mahdollisimman kattavan.

Ne, jotka haluavat, että heidän ruokavalionsa olisi mahdollisimman monipuolinen ja he haluavat myös säästää aikaa ja tehdä ruoanlaitosta ja ruokakaupassa käymisestä nopeampaa ja helpompaa:

Ruoka-ainekartta toimii eräänlaisena aivojen ulkoisena kovalevynä. Kaikkea ei tarvitse säilyttää muistin varassa. Aivomme toimivat siten, että ne pyrkivät yksinkertaistamaan, pelkistämään ja poistamaan turhaa. Ikävä kyllä ne eivät aina onnistu tehtävässään täydellisesti vaan pienentävät meidän sinne tuuttaamia listojamme silloinkin kun haluaisimme säilyttää ne kokonaisuudessaan ja kirkkaana mielessämme.

Ruoka-aineiden ja ruokareseptien suhteen tässä käy ajanoloon niin että huomaamme syövämme aina yksiä ja samoja ruokia ja ostavamme kaupasta aina yksiä ja samoja ruoka-aineita. Sitten meistä saattaa alkaa tuntumaan ettei meillä oikein ole mitään mielikuvitusta ruoanlaittomme suhteen. Silmämme ei ikäänkuin edes enää rekisteröi kaupassa käydessä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Koska viimeksi ostit jotain tiettyä tuoreyrttiä? Oletko koskaan kokeillut erästä tiettyä juuresta?

Saatamme jopa alkaa ajattelemaan, että "kokkaus on tylsää ja puuduttavaa, ei olleskaan mun hommaa" tai "emme osaa laittaa ruokaa kovin hyvin". Kaupassa käyminenkin on tylsää ja puuduttavaa. Ehkä olisi se meidän tyyli ostaa vain valmista tai tilata noutoruokaa? Todellisuudessa olemme itse tulleet luoneeksi oman tylsyytemme kaupassakäymiseen ja ruoan laittoon. Lue se uudelleen: Todellisuudessa olemme itse luoneet oman tylsyytemme kaupassakäymiseen ja ruoanlaittoon. Näkökenttämme mahdollisuuksiemme suhteen on supistunut, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Koska olemme itse luoneet ongelman, voimme itse sen myös korjata!

Miten ruoka-ainekartta tehdään ja miten sitä käytetään?

Idea on simppeli. Niin simppeli, että saatat ajatella että ei noin yksinkertaisesta ideasta voi mitään hyötyä olla. Kyllä siitä voi! Homma tehdään niin, että kirjoitat ylös eri ruoka-aineryhmät. Voit jakaa ne esimerkiksi seuraavanlaisiksi: Tärkkelykset (kypsät juurekset ja viljatuotteet), rasvat, proteiinit (lihat, kalat, palkokasvit, maitotuotteet, munat, riista jne), vihannekset, marjat, siemenet ja pähkinät, yrtit, mausteet, sienet.

Tämän jälkeen alat kirjaamaan ylös käytettävissä olevia raaka-aineita (jätä pois vain ne, joita et käytä ruokavaliossasi, esimerkiksi maidottomassa ruokavaliossa ei käytetä voita, juustoja tai muita maitotuotteita) mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja kattavasti. Marjalistassasi voi olla mm. tyrni, puolukka, karpalo, mustikka, pensasmustikka, mustaviinimarja, punainen viinimarja, valkoinen viinimarja, karviainen, mansikka, juolukka, saskatoon, marja-aronia, lakka, karhunvatukka, vadelma. Älä niputa ruoka-aineita yhteen vaan kirjaa kaikki ylös yksityiskohtaisesti. Älä kirjoita proteiinilistaan "riista", vaan esimerkiksi hirvi, poro, peura jne..

Kaikkea ei tarvitse saada kerralla valmiiksi. Täydennä listaa aina kun hoksaat sinne jotakin uutta, katso kaupassa valikoimaa vähän tarkemmin ja koita bongata sieltä sellaista, jota voit syödä, mutta jota ei ole vielä listassasi

Nyt voit listaa käyttäen miettiä mistä et ole hetkeen tai kenties koskaan tehnyt ruokaa ja voit jättää kauppalistasta välillä jopa pois aineita, joita käytät jatkuvasti. Voit käyttää listaa myös miettiessäsi esimerkiksi mitä laitat smoothieen, salaattiin tai keittoon. Hyvästi ainainen samoista aineista kyhätty jauhelihakeitto tai iänikuinen lehtisalaattikurkkutomaattipaprikasalaatti! Kokeile salaattia jossa on rukolaa, ohueksi leikattua punakaalia, pari kourallista puolukoita ja ohueksi pätkittyä varsiselleriä.

Älä luovuta jos uudet ruoat ei heti ole makuusi. Tylsiin ja ainaisiin samoihin makuihin tottuneena joudut ensin opettelemaan monipuolisempaa syömistä myös makujen ja koostumusten suhteen. Se onnistuu kyllä, mutta vaatii toistoa, mahdollisesti esimerkiksi parisenkymmentä kertaa. Kiität minua myöhemmin! Älä ole lälläri! ;)

Listaa silmäilemällä on helpompi ja nopeampi tehdä kauppalista ja suunnitella reseptiikkaa ja aterioita. Listan jälkeen voit lisäksi myös suunnitella listoja, joissa on sellaisia aineksia, joita et halua päästää loppumaan ruokakaapistasi, esimerkiksi jotkut kuivatuotteet, tietyt mausteet, säilykkeet, öljyt tai pakasteet.

Voit myös alkaa keräämään reseptipankkia. Se voi olla vaikka ateriatyyppien mukaisesti tai aakkosjärjestykseen laadittu sähköinen tiedosto tai vanha leipälaatikko, jossa on lehdestä leikattuja, tulostettuja tai käsin kirjoitettuja ruokareseptejä. Ahkera arkistoija taas puolestaan järjestää reseptinsä pieniin kansioihin. Tähän voi yhdistää myös askarteluharrastuksen. Luova ja taitava kotikokki julkaisee lopulta jossain vaiheessa jopa oman keittokirjan!

Kaikki tämä vaatii vain vähän järjestelmällisyyttä ja ajankäyttöä projektiin nimeltä ruoka-ainekartta. Kokoa siis itsellesi ruoka-ainekartta ja värvää samaan projektiin muitakin. Näytä elämäsi ihmisille tämä kirjoitus. 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Testailua suihkemaisilla ravintolisillä


Tämä postaus on sikäli kaupallinen, että pyysin Nordic Healthilta testaukseen suihkemaisia ravintolisiä muutamalle ihmiselle testattavaksi ja ideaani suostuttiin ilomielin. Itseänikin kiinnosti ihmisten kokemukset, koska jossakin määrin käytän näitä tuotteita itsekin ja suosittelen niitä toisinaan myös työssäni. Halusin myös auttaa testausprojektilla paria testihenkiöistä, koska tiesin heidän olevan melko vähävaraisia ihmisiä, jotka tekevät myös pyyteettömästi vapaaehtoistyötä toisten hyväksi ja ovat myös motivoituneita pitämään itsestään, ravitsemuksestaan ja elintavoistaan huolta.

Valitsin testihenkilöt eri ikäryhmistä ja erilaisin taustoin. Haastattelin heitä heidän kokemuksistaan tuotteiden parissa nimenomaan siitä näkökulmasta, miten he kokivat tuotteiden käytön arjessaan verrattuna esimerkiksi tabletti- ja kapselimuotoisten ravintolisien käyttöön.


Testaaja 1, mies, 17-vuotta, perusterve, mutta raudanpuutos todettu

Testaajalla oli käytössä vahva rauta, D-vitamiinisuihke ja monivitamiinisuihke. Hänen mielestä kaikkia tuotteista on helppo käyttää ja hän käyttää mieluummin suihkemaisia tuotteita, sillä tabletit ja kapselit saattavat tuntua ikävältä kurkussa. D-vitamiinia ja rautaa hän kuvaa hyvänmakuisiksi, mutta monivitamiini ei ole yhtä hyvänmakuinen.

Kaikki testaajat ovat tästä asiasta samaa mieltä ja valmistajalta sain myös tiedon, että monivitamiinin suhteen onkin ollut vaikeaa saada makua kohdilleen ja kyseessä on jo kolmas makuvariaatio. Nyt vaikuttaa siltä, että maun kanssa on onnistuttu, sillä kukaan testaajista ei kuitenkaan pidä makua sellaisena että sen vuoksi jättäisivät tuotteen käyttämättä tai valitsematta. Se vain ei ole heidän mielestään yhtä hyvän makuinen kuin muut tuotteet.

Testaaja 1 pitää myös hyvänä asiana sitä että jos matkustaisi pidemmäksi aikaa pois kotoa, suihkeet ovat kätevän kokoisia ottaa mukaan. Ei tarvitse raahata mukana isoa purkkiarmeijaa.

Testaaja 2, kolmikymppinen nainen, uupumusta ja suolisto-ongelmia, todettuja ravintopuutoksia ja mm. raudanpuutos

Käytössä testaajalla oli vahva rauta, monivitamiini, D-vitamiini ja B12-vitamiini

Näin hän itse raportoi tuotteiden käytöstä minulle sähköpostitse: "Ikä 32, syynä käyttää ravintolisiä on selvät todetut puutokset ja kilpirauhasen toiminnan tukeminen. Ravintolisiltä toivon, että niiden avulla arvot saadaan tarpeellisille tasoille ja elimistön toiminta toipumaan normaaliksi.

Suihkeiden käyttö on äärimmäisen helppoa ja pidän niistä erityisesti, koska kapseleista saan helposti vatsaongelmia, suihkeet on vapauttaneet niistä huolista kokonaan.
Maut on onnistuneet ja hyvät, ainoastaan multivitamiinisuihkeessa oleva maku on voimakas eikä järin miellytävä itselleni. Ilmeisesti suihkeessa olevan jodin vuoksi, se on otettava aamupäivällä/päivällä, muussa tapauksessa yön unista ei tule rauhallisia sykkeiden nousun vuoksi.
Lisäksi multivitamiinissa on paljon kaikenlaista, siksi alussa oli hieman arkuutta mitä muuta ja kuinka paljon voin ottaa, mutta pienen opettelun jälkeen sen käyttö on vähentänyt purkkiarsenaalia merkittävästi!
Hyvät rutiinit auttaa muistamaan myös ravintolisät, ne on siis tullut otettua joka päivä.
Ajattelisin, että kaikki ne, jotka saa esimerkiksi rautalisästä tai muista kapselivalmisteista vatsaongelmia, saattaisi hyötyä suihkeista, samoin useita eri tuotteita käyttävät. Nämä on niin paljon helpompia ja kulkee mukana paljon kätevämmin kuin kauhea purkkikasa. ...ja tietenkin kaikki, jotka haluaa helppoutta elämään!"

Testaaja 3, viisikymppinen nainen, joka epäilee itsellään kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta sitä ei vielä todettu. Lisäksi hänellä on raudanpuutetta ja B12-vitamiinin puutetta ja pitkäaikaista uupumusta

Testaajalla oli käytössään D-vitamiini, monivitamiini, vahva rauta, B12 ja Nordic Healthin ihotuotteista Uni Magnesiumvoide.

Testaaja kuvaa tuotteita "erittäin miellyttäviksi" käyttää ja hän pitää niiden mausta, erityisesti B12-vitamiinisuihkeen mausta, jota hän kuvaa "taivaalliseksi". Hän kertoi myös että vaikka ei aluksi pitänyt kovin paljoa monivitamiinisuihkeen mausta, siihen tottui muutamassa päivässä. Hän pitää suihkemaisten ravintolisien käytön etuna itsellään sitä, että hän tulee paremmin käyttäneeksi tuotteita joka päivä. "On inhottava nieleskellä kourallinen pillereitä ja helposti ne jää sitten ottamatta".

Testaaja 3 suosittelee Nordic Healthin suihkemaisia ravintolisiä kaikille, jotka haluaa käyttää ravintolisiä, mutta joilla meinaa pillerit jäädä purkin pohjalle. Hän kiittelee sitä, että rautavalmiste ei aiheuttanut vatsaongelmia ja ummetusta, joista hän on aikaisemmin rautavalmisteita käyttäessään kärsinyt. Univoidetta hän on hieronut jalkoihinsa iltaisin ja hänen mielestä siinä on aivan ihana tuoksu ja on mukava käydä nukkumaan kun on ensin rentoutunut hieromalla jalat voiteella. Hänen tyttärensä oli myös tullut hänen luoksensa kylään ja saanut rentouttavan jalkahieronnan univoiteella.

Testaaja 4 olen minä, eli nelikymppinen monisairas, mutta sitkeä sissi. Tiedän että minulla on sairauksieni vuoksi lisääntynyt tarve monille ravintotekijöille ja täydennän ravintolisiä käyttämällä melko terveellistä ruokavaliotani varmistaakseni ettei terveyteni heikkene ainakaan sen vuoksi että minulla ilmenisi ehkäistävissä olevia ravintopuutoksia. Tavoitteenani on myös pitää immuunipuolustukseni mahdollisimman hyvässä terässä.

Käytössä testauksessa minulla oli B12-suihke (todettu lievä puutos, joten kuuri tarpeen), monivitamiini ja D-vitamiini, jossa on mukana myös K2-vitamiinia. Kaikkia tuotteita, paitsi D-K2-vitamiinia käytin ohjeiden mukaan, sillä menossa on D-vitamiinitasojen nosto ylemmälle tasolle, koska D-vitamiinin annoksen laskeminen 125µ:n annoksesta 50µ:n annokseen oli laskenut D-vitamiinitasojani liian alas laboratoriokokeiden perusteella. Käytin siis neljän suihkauksen sijasta viisi, koska tavoitteenani on käyttää pitkäaikaisesti 100µg:n D-vitamiiniannostusta.

Kolmostestaajan kanssa olen aivan samaa mieltä B12-vitamiinisuihkeen mausta. Se on aivan taivaallinen. Monivitamiinin maku oli minulle aivan ok, mutta ei yhtä hyvä kuin B12-vitamiinin ja D-K2-vitamiinin, jonka maku sopii raikkautensa puolesta mielestäni sellaiseksi jota voi vaikka suihkia viimeiseksi kun on jo muita ottanut ja esimerkiksi aterioinnin päättänyt ja se jättää vähän samanlaisen raikkaan tunteen suuhun kuin jokin raikas hyvänmakuinen suuvesi.

Yllätyin myös siitä miten kätevältä suihkeiden käyttäminen tuntui. Pidin suihkeita keittiössä silmien korkeudella olevassa avohyllyssä, josta oli helppo muistaa aamulla niitä käyttää. Koska käytän monenlaisia ravintolisiä ja joudun valitettavasti syömään myös lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan ja munuaissairauteeni, suihkeet toivat kivaa vaihtelua tabletti- ja kapselirumbaani.

Kapseleita ja tabletteja ei tarvittu niin paljoa ja se oli jopa vähän outoa. Olen tottunut testaajien mainitsemiin kourallisiin pillereitä tai niihin kauheisiin purkkikasoihin. Suhtaudun ravintolisiini siten, että ne, nimensä mukaisesti, toimivat ravintoni jatkeena ja auttavat varmistamaan ravintoaineiden saantia. Mielelläni käytän näitä tuotteita jatkossakin osana ravintolisäohjelmaani, vaikka siis itseä eivät pillerit ja kapselit sinänsä häiritse. Ne eivät vaan ole niin hauskoja kuin nämä suihkeet ja toki tiedän, että näistä suihkeista vaikuttavat ainesosat imeytyvät hyvin!

Pidän siitä että Nordic Healthin tuotteet on suunniteltu niin kuluttajaystävällisiksi ja lisäksi niiden imeytyminen on varmistettu tutkimalla. Lisäksi tuotteita testataan kuluttajilla ja kuunnellaan tarkkaan kuluttajien antamaa palautetta. Lisätietoja tuotteista löytyy nettisivulta:
https://www.nordichealthsprays.fi/

Alennuskoodi

Minulla on ilo ilmoittaa, että voin tarjota Nordic Healthin verkkokaupasta lukijoilleni 10%:n alennuksen koodilla "Ninni". (koodi tulee verkkokauppaan ilman heittomerkkejä) Koodi on voimassa toukokuun loppuun asti.


maanantai 2. maaliskuuta 2020

Uupumuksesta tai rasituksesta toipuminen ja anabolinen ja katabolinen tila


(huom. Tässä kirjoituksessa esitettyä materiaalia ei ole tarkoitettu kenenkään hoito-ohjeeksi ja esitän tässä kirjoituksessa oman mielipiteeni sen mukaan mitä olen asiasta opiskellut ja vertaistuessa ja työssäni oppinut)

Parantuminen ja toipuminen

Kun saamme vaikka akuutin infektion, jonka vuoksi joudumme kenties olemaan muutaman päivän töistä tai koulusta pois, tähän annetaan aina neuvoksi levätä riittävästi ja juoda riittävästi nesteitä. Hyvä neuvo!

Jos erilaisista akuuteista sairauksista toipuvalla on apunaan vielä vähän laajenpaakin tietoa ja ymmärrystä joko omassa päässä tai ammattilaisen avun muodossa, hän pyrkii ottamaan myös henkisesti rauhallisesti, syömään riittävästi vihanneksia, marjoja, hyviä rasvoja ja myös hyvälaatuisia proteiinilähteitä. Mm. infektiot ja siihen liittyvä immuunipuolustus kuluttavat paljon proteiineista saatavia aminohappoja. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ruoasta, toipuminen voi olla hitaampaa ja sairastuminen saattaa saada meidät heikommiksi, sillä elimistö ottaa aminohapot tarvittaessa omista kudoksista. Pitkään sairastanut vajaaravittu käy heiveröiseksi ja hauraaksi saamaan monenlaisia lisätautejakin. Haurailla vanhuksilla tämä voi olla iso ongelma, samoin ihmisillä jotka eivät syystä tai toisesta saa tarpeeksi energiaa ja suojaravintoaineita. 

Vajaaravittuja ei ole ainoastaan kehitysmaissa vain myös muualla. Lihava voi olla vajaaravittu, samoin laiha ja myöskin ihannepainoinen. Kyse ei myöskään ole pelkästään ravitsemuksesta vaan myös ruoansulatuksesta. Terveellisesti syövälle ja ravintolisiä käyttävälle voi kehittyä ravintopuutoksia jos ruoansulatus on heikentynyt mm. stressin ja sairastamisten takia.

Sairastaessa myös suojaravintoaineiden kuten vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit tarve kasvaa. Siksi ei ole ihan sama mitä sairastunut syö. Vaikka voi olla mielialalle lohduttavaa mussuttaa karkkia ja pullaa kipeänä, kropalle se ei tee hyvää. Smoothie voi olla helpompi saada alas jos ruokahalu on heikko ja smoothieen ja itse puristettuihin hedelmä- marja ja vihannesmehuihin saa uppoamaan hienosti terveellisiä tuoreita toipuvalle. Myös yrteistä ja ravintolisistä voi olla apua. Entäpä sitten jos kyse on pitkäaikaisemmasta vaivasta toipumisesta?

Uupumus, rasitustilat, pitkäaikaisista sairaudentiloista toipuminen

Ihmisillä voi olla hyvin monenlaisia tiloja ja tilanteita joissa he toipuvat pitkäaikaisista hyvinvoinnin, terveyden ja jaksamisen ongelmista. Näitä tiloja voi olla mm. homealtistumisesta, liiallisesta urheilusta ja suorittamisesta, kovasta emotionaalisesta stressistä, työpaikkakiusaamisesta, kroonisista infektioista, vääränlaisista lääkityksistä, alisyömisestä, pitkäaikaisesta epäterveellisestä ruokavaliosta, burn outista tms. toipumisesta.

Yhteistä tässä kirjoituksessa kuvaaville tiloille on se, että ihminen kokee olevansa hyvin uupunut, henkisesti omasta mielestään epänormaalin herkkä ja epästabiili (mm. ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, itkuisuutta, univaikeuksia tai sitten välinpitämättömyyttä, hitautta ja runsasta nukkumista), jotenkin tyhjiin valutettu.

Tällaisissa tilanteissa ihminen voi tuntea itsensä neuvottomaksi. Usein hän on kokenut, ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Koska sairaudentilat ja jaksaminen heikentyminen aivan normaalistikin myös nostaa meissä esiin pelokkaan pienen lapsen tarpeita, nämä tarpeet jäävät usein kovassa nyky-yhteiskunnassa täyttämättä. Monilta heikkokuntoisilta puuttuu emotionaalinen ja joskus käytännönkin tuki mm. lähiomaisilta tai hoitohenkilökunnalta. Moni on huolestunut ja ajoittain jopa paniikissa terveydestää ja jaksamisestaan. Tämä lisää stressiä ja stressi vaikeuttaa toipumista ja myöskin ajattelutoimintaa. Ajattelu kuitenkin on se mitä me käytämme kun suunnittelemme mikä on seuraava askel, joka kannattaisi ottaa, jotta toipuisimme. Joskus stressi ja huolestuneisuus on päävihollisemme!

Moni lähtee viimeisillä voimillaan etsimään tietoa ja tekee urheasti parhaansa auttaakseen itseään. Tässä saattaa rapatessa myös roiskua, eli saatetaan tehdä virheitäkin. Esimerkiksi seuraavanlaisia:

Sudenkuoppia

Ei syödä ja levätä tarpeeksi

Joskus liikunnan lisääminen ja em. erilaiset paastot voivat olla tervehdyttäviä. Tosi uupuneelle kropalle ne ovat kuitenkin stressitejä, eli lisää stressiä vielä edellisenkin stressin päälle. Stressiähän ei ole vain mm. murheet, huolet, kiire ja huonot ihmissuhteet, vaan myös kaikki fyysinen rasitus. Sopivalla tavalla stressaaminen, kuten oikein mitoitettu liikunta, avanto, saunominen, sopivat haasteet työssä, uudet ja innostavat asiat yms. vahvistaa meitä. Liika stressi heikentää ja hajottaa.

Toipumisvaiheessa nukkumisen lisääminen ja ihan vain rauhassa oleskelu ilman suorittamista ja monenlaisia vaatimuksia on parantavaa. Rauhallinen kävely ja ympäristön tarkkailu metsässä voi olla terapeuttisempaa kuin metsäpolulla itsensä henkihieväriin rumppaaminen juoksemalla. Toipuessa unentarve saattaa lisääntyä. Missä ennen koki pärjäävänsä seitsemän tunnin yöunilla, toipuessa saatetaan tarvita yhdeksän tuntia tai sitten kahdeksan tuntia ja lisäksi parinkymmenen minuutin päiväunet.

Toipuessa paastot, vähäenergiset ruokavaliot tai ketogeeninen ruokavalio ei ole välttämättä ratkaisu, vaikka ne saatetaan erilaisten asiantuntijoiden ja gurujen toimesta sellaiseksi esittää. Toipujalle voi olla turvallisempaa toteuttaa vähähiilihydraattista ruokavaliota kuin varsinaista ketogeenista ruokavaliota. Vähemmän syömisen sijaan olisi ehkä hyvä keskittyä syömään fiksummin ja ravintoainetiheämmin.

Toipuminen vaatii keholta usein enemmän- ei vähemmän ruokaa, varsinkin jos on tottunut syömään jo niukahkosti. Moni ei tiedä syövänsä jo vähemmän kuin kuluttaa. Harva tarkistaa asian esim. Fineli-sivuston ruokakori-toiminnalla. En tarkoita vimmaista kilokalorien kyttäämistä, vaan sitä että pikkusen tarkistelee syömisiään, jotta oppii katsomaan paljonko energiaa minkäkintyyppinen ateria suunnilleen sisältää. Joskus  voi yllättyä että saakin enemmän tai vähemmän energiaa ruoastaan kuin mitä oli ajatellut.

Yhdistettynä stressiin liian vähä syöminen ei tee hyvää kehon metabolialle ja hormonitoiminnalle, joiden tulisi olla kunnossa toipumista ja voimaantumista ajatellen.

Laiminlyödään tunteet

Joskus ihmisen stressi ja uupumus tulevat esiin vasta kun huomaa ettei osaa pysähtyä, eikä osaa antaa itsensä vain olla hyödyttömänä, esimerkiksi Netflixin parissa sohvalla tai lehteä lukien takapihan terassilla. Ihminen saattaa addiktoitua tekemiseen ja suorittamiseen ja luulla olevansa hyvinkin tehokas yksilö ja lunastamalla jollakin tavalla olemassaolonsa oikeutuksen tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea toimeliaisuutta vaativaa, hyödyllistä ja hyvää.

Todellisuudessa kyse voi olla siitä ettei uskalleta kohdata itseään, kipeitä paikkojaan sielussa, täyttymättömiä tarpeitaan ja vaikeita tunteitaan ja ajatuksiaan, sisäistä tyhjyyttään. Ei olla ehkä vielä oikein hyväksytty omaa itseään myös sellaisena joka vain on, pitää hauskaa, murjotta, viettää aikaa ihmisten kanssa tai itsekseen, on välillä ärsyttäväkin ja yhtä lailla epätäydellinen ja silti okei, kuten muutkin.

Ei ehkä tiedosteta, että voi olla elämässä tyytyväinen vähempäänkin ja ettei se onnellisuus ja tyytyväisyys ole kiinni mm. tosi fantsusta asemasta työelämässä, isosta talosta (ja isosta asuntolainasta), siitä että on jatkuvasti toisten käytettävissä, yrittää miellyttää kaikkia, näyttää aina hyvältä, yltää aina vähän korkeammalle ja paremmin.

Vähempi voi olla enempi. Mukava, mutta vähän vaatimattomampi kämppä, ei ehkä kalliita kaukomatkoja vaan retki rakkaiden kanssa lähimetsään, kolmen päivän työviikko, koska taloudellinen tilanne ei edellytä raatamissa niska limassa, enemmän aikaa kivalle tekemiselle ja hyvälle seuralle, myös ihan vaan olemiselle. Mitä se hyvä elämä kenellekin voisi olla. Elämä, jossa jaksaa olla.

Jumitutaan kataboliseen tilaan

Katabolisessa tilassa elimistö ikäänkuin syö itseään. Se ottaa tarvittavaa energiaa ja ravintoaineitaan omista kudoksistaan. Stressitilassa liian vähäinen syöminen ja liiallinen itsensä rasittaminen johtavat tähän tilaan. Elimistö tekee parhaansa suojellakseen itseään ja jaksaakseen mahdollisimman pitkään.

Tässä tilassa kärsii ruoansulatus ja hormonitoiminta usein ensin sukuhormonien, sitten kilpirauhashormonien ja lopulta myös lisämunuaiskuoren stressihormonien suhteen. Stressihormoni kortisolin tuotanto pyritään pitämään yllä niin pitkään kun se on aivojen kannalta järkevää, mutta lopulta liiallinen kortisolintuotantokin ajetaan pienemmälle, koska se vahingoittaa aivoja ja mm. muistitoimintoja ja pitää verensokereita koholla. Sukuhormoneista ensimmäisenä "kyykkää" yleensä DHEA, joka on eräänlainen nuoruus- ja elinvoimahormoni ja monien sukuhormonien esiaste ja jota tuotetaan lisämunuaisen kuorikerroksesta. Sitten vähenevät muut kuten testosteroni, progesteroni ja estrogeeni.

DHEA on myös lievästi anabolinen eli elimistöä rakentava ja varastoja keräävä, joten kun se on alhaalla, ei mm. lihastreeni ja kunnon kohottaminen välttämättä onnistu helposti vaan urheilu saattaa purkaa elimistöä eli heikentää sitä ennenmminkin kuin vahvistaa ja rakentaa sitä. Katabolisesta tilassa tai siitä toipuessa kun jaksaminen on huonoa,  palauttava ja huoltava ja rentouttava liikunta on parempi vaihtoehto kuin se että yrittää kasvattaa lihasta, voimatasoja tai saada aikaan kestävyyttä kestävyysliikunnalla. Jos on tosi uupunut, myöskään HIIT ei välttämättä tee hyvää, eli kovatehoinen, mutta lyhytkestoinen liikunta.

(Huom, terveillä ihmisillä on katabolisia ja anabolisia tiloja ilman että kyseessä on mm. jokin sairaudentila tai terveyden kannalta hyvin ongelmallinen tila. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu jos vointi ja jaksaminen on huonoa tai jos tilaan liittyy sairauksia tai terveyden kannalta epäviisasta käyttäytymistä kuten itsensä liikaa rasittamista tai puutteellista syömistä. Samoin stressi ja jonkinasteinen hormonitoiminnan vaihtelu kuuluvat luonnollisena osana elämää ja muuttuvat ongelmalliseksi vasta ääritiloissa. Hermoston toiminta, hormonitoiminta ja immuunipuolustuksen toiminta ovat kehon luonnollisia säätelykeinoja ja keho on suunniteltu kestämään hyvin vaihteleviakin olosuhteita. Toki näilläkin olosuhteilla on rajansa ja jos ne ylitetään, ihminen väsyy ja sairastuu)

Pelätään lihomista

Vähemmän tunnettu asia on se, että toipumisvaiheeseen voi kuulua normaalistikin tilapäistä rasvan ja nesteen kertymistä elimistöön. Kun toipumisvaiheessa annetaan keholle riittävästi energiaa, ravintoaineita, lepoa ja juuri sopivaa liikuntaa (venyttely, kävely, pilates, rauhallinen uiminen, luontoyhteys yms.), voi seurauksena olla painon nousua ja elimistön suurentumista normaalina vaiheena toipumisessa. Tämä johtuu niistä hormoneista, jotka vastaavat elimistössä mm. varastoinnista ja erilaisten kehon rakenteiden ja solujen uudistamisesta. Jos tässä vaiheessa ryhdytään vimmaisiin toimiin jotta ei varmasti lihottaisi, paraneminen ja toipuminen voi mm. hormonaalisessa mielessä ja ravitsemuksellisessakin mielessä  häiriintyä.

Tässä vaiheessa ei siis kannata priorisoida painonhallintaa (ellei kyseessä ole esim. hyvin vaarallinen ja äärimmäinen liikapaino) ja kunnon kohottamista vaan edelleenkin lepoa ja sopivan energiamäärän ja ravintoaineiden tankkaamista, samalla kun priorisoi toki myös ruoansulatusta ja suoliston tasapainoa. Suoliston mikrobiston tasapaino ja suoliston kunto ja ruoansulatuksen toimiminen ovat terveen tasapainoisen ihmiskehon kulmakiviä. Epätasapaino näillä alueilla heijastuu niin mieleen kuin kehoon hyvin moninaisin tavoin.

Liikunta vaiheessa, jossa ollaan jo alettu hieman toipua voi olla hyvä suunnitella siten, että sen määrää ja intensiteettiä kohotetaan hyvin varoen ja maltilla. Hormonitoiminnan ja hermoston toiminnan suhteen voi olla viisaampaa keskittyä ensin lihaskuntoharjoituksiin sen sijaan että lähtisi pitkille lenkeille.

Kikkaillaan yrteillä

Yrtit ovat vuosituhantinen keino ravita ja hoitaa ja niistä on monenlaista apua ihmisen hoitamisessa, sairaudentilojen ennaltaehkäisyssä ja terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Kaikki yrtit eivät kuitenkaan sovi kaikissa tiloissa.

Erityisesti adaptogeenisten yrttien kohdalla voi olla tiettyjä tilanteita, joissa niiden käyttö pahentaa tilannetta eikä vahvista ja tasapainota ihmistä, kuten tavallisesti. Tilanteessa jossa stressiin on adaptoiduttu siten, että elimistö tuottaa runsaita määriä stressihormoni kortisolia, voi monista adaptogeenisista yrteistä olla paljonkin apua. Tilanteessa jossa kortisolin tasot ovat laskeneet ja ollaan hyvin uupuneita ja on jo mahdollisesti hermostollisista oireista unettomuutta, ahdistuneisuutta ja ylivirittyneisyyttä, adaptogeenisista yrteistä voi olla haittaa ja ne voivat joko lisätä heti oireita tai auttaa vähän aikaa ja sitten tilanne paheneekin entisestään.

Yrttien kanssa pitäisi siis tosiaan tietää mitä on tekemässä. Kun varoitan tiettyjen yrttien mahdollisesta haitallisuudesta em. tilanteissa, osa niistä jotka myyvät näitä yrttejä tai muuten suosivat niitä vähän tilanteissa kun tilanteissa ja ovat niistä hyvin innostuneita tai itse saaneet niistä runsaasti apua saattavat hermostua ja ajatella, etten tiedä mistä puhun tai olen jotenkin yrttivastainen. No en ole mutta minulla on kokemusperäistä tietoa asiasta sekä vertaistuen, että työni kautta enkä ole ainoa, jolla on tällainen mielipide adaptogeenien asianmukaisesta käytöstä.

Ongelmaksi voi myös nousta yksittäisten adaptogeenien isoannoksinen käyttö tai niiden käyttö ilman että käytön tauottaa välillä. Terapeuttisempi vaikutus saatetaan saavuttaa miedommilla annostuksilla yhdistämällä monenlaisia toinen toistensa vaikutuksia tehostavia yrttejä. Tietynlaisten yrttien käyttö saattaa myös olla terapeuttisempaa ja ajankohtaisempaa vaiheessa jossa on ensin kiinnitetty huomiota ruoansulatukseen, suolistoon ja ravintopuutosten korjaamiseen. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi aswaghandan, gingsengin tai ruusujuuren käytöstä.

Suunnitelmallisuuden puute

On hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, että kun on uupunut ja heikossa kunnossa, voi olla hyvin huolestunut ja jopa välillä paniikissa tilanteestaan. Ei oikein tiedä mistä se apu löytyisi, kuka ja millä menetelmällä voi auttaa. Jos vielä oirekuvaan liittyy käsityskyvyn sumentumista, voi olla hyvin vaikeaa yrittää saada kiinni johdonmukaisuudesta. Jos kokonaisvaltainen ote ja suunnitelmallisuus sitten jää puutteelliseksi, ei asioita välttämättä tehdä fiksulla tavalla ja fiksussa järjestyksessä. Saatetaan esimerkiksi sompailla hyvin monen eri ammattilaisen vastaanotolla, saada ristiriitaisia ohjeita. Yritetään ehkä tehdä liikaa kerralla voimavaroihin nähden ja sävelletään kaikenlaista omaa väliin kuten vaihdetaan ruokavaliotyyppiä, ravintolisiä tai rohdoksia aivan lennosta ja tarkemmin suunnittelematta. Homma ns. menee vähän sekavaksi.

Kokonaisuuden huomioiminen ja se että asioita tehdään systemaattisesti ja pitkäjänteisesti johtaa usein parhaisiin tuloksiin kun halutaan toipua. Aika on yksi lääkkeistä. Kun tehdään hyvinvointia ja terveyttä edistäviä asioita, on keholla omiakin voimavaroja ja mekanismeja alkaa korjata itseään ja vahvistua. Toipuminen tapahtuu erilaisissa vaiheissa ja ottaa aikaa. Jos on liian kärsimätön, voi tulla kiusaus säntäillä kikkailemaan monin eri tavoin. Siinä saattaa tulla sabotoineeksi jo hyvin käynnistyneitä toipumisprosesseja. Kun asioita tehdään järjestelmällisesti ja ajan kanssa, pystytään myös paremmin havaitsemaan mistä on apua ja milloin taas pitää muuttaa vähän kurssia.

Yhteenveto

Tilanteissa joissa on eri syistä uupumusta, kun toivutaan pitkäaikaisista terveysongelmista ja elimistössä vallitsee katabolia, monenlaista epätasapainotilaa ja ravintopuutoksia, on tärkeää levätä ja syödä hyvin ja syödä terveellisestä. Itseään ei kannata rasittaa liikaa eikä kannata huolestua jos toipumisen edetessä hieman lihoo tai tulee kausia kun unentarve lisääntyy. Se voi olla ihan luonnollista ja kuulua osana prosessiin. Toipumiselle on tärkeää myös antaa aikaa ja pyrkiä olemaan hoidon suhteen suunnitelmallinen. Kokonaisvaltainen ote pelkän yksityiskohtien viilaamisen sijasta on myös tärkeää.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Missä määrin kenenkin olisi hyvä toteuttaa ruokarajoituksia?


Somen ihmeellisessä maailmassa ravitsemuskeskustelu voi olla hyvää vertaistukea ja kun ihmiset keskenään jakavat tietojaan ja kokemuksiaan, he voivat saada toisiltaan todella kullanarvoisia vinkkejä voida paremmin. Sitten on kolikon toinenkin puoli. Se, että luullaan että tiedetään enemmän kuin todellisuudessa tiedetään ja varsinkin jos luullaan että tiedetään toistenkin ihmisten asiat paremmin kuin he itse.

Syöminen, syvästi henkilökohtainen ja yksilöllinen asia, jossa on hyvä huomioida kokonaisuus

Ruoka voi olla lääke tai myrkky ja kaikkea siltä väliltä. Itse edustan sitä katsantokantaa, että syömiset ovat hyvin henkilökohtainen asia ja jokaisella tulee olla tämän ymmärryksen mukainen ruokarauha. Olen myös sitä mieltä, että on hyvin yksilöllistä miten joustava ruokavalionsa suhteen voi olla. Toisilla on järkevämpää ainakin joissakin tilanteissa ja elämänsä vaiheissa olla paljon tiukempi ruokavalion suhteen kuin toisilla. Se, että joku ruokavalio toimii nyt tällä hetkellä juuri sinulla, ei välttämättä toimi toisella tai sitten toisella ihmisellä on moniakin erilaisia potentiaalisia vaihtoehtoja toimivaan ruokavalioon. Jopa ammattilainen saattaa tulla ns. "yhden asian mieheksi (tai naiseksi tai henkilöksi..)" ja sulkea mielestään erilaisia lähestymistapoja ja toimivia vaihtoehtoja. 

Mistä monet ovat yhtä mieltä on se, että liikaa sokeria tulisi välttää ja että pitäisi pyrkiä siihen että saa kaikki tarvitsevansa ravintoaineet. Monesta muusta asiasta saatetaankin sitten olla varsin eri mieltä. Osa ihmisistä on taipuvaisia etsimään itsellensä guruja, joita seurataan, mutta gurutkin ovat vain ihmisiä. Eivät hekään välttämättä osaa ja ymmärrä kaikkea.

Tiedon ja mielipiteen muodostamisessa monipuolisuus ja harkinta ovat valttia


Minusta tiedon ja mielipiteen muodostamisessa on viisasta pyrkiä ottamaan selville perusasiat (kuten mm. ravitsemuksen kyseessä ollessa perustiedot mm. ravitsemuksesta ja ruoansulatuksesta) ja sen jälkeen ottaa selville mitä eri ihmiset ja tahot ovat jostakin asiasta mieltä ja mihin he perustavat näkemyksensä. Kun tietoa ja näkökulmia on tarpeeksi, on helpompi havaita mihin suuntaan oma mielipide asiasta kallistuu. Aina ei ole myöskään pakko olla tiukasti lukittua mielipidettä, ainakaan jos ei vielä tunne asiaa riittävän hyvin ja monipuolisesti. On ok sanoa: "En tiedä."

Minun omat mielipiteeni on ainakin omasta mielestäni kokemuksen myötä selvästi kehittynyt monestakin ravitsemukseen liittyvästä asiasta seuraaviin suuntiin:

-Kun tehdään muutosta, tunne-elämän tulee pysyä vauhdissa mukana. Muutoin esimerkiksi uusi tapa syödä ei kehity pysyväksi hyväksi tavaksi tai muutos voi aiheuttaa esimerkiksi liikaa stressiä ja ahdistuneisuutta. Tämä voi kääntyä sitä pyrkimystä vastaan että muutoksella tavoitellaan parempaa hyvinvointia.

Syöminen on usein hyvin tunteisiin ja tapoihin ja jopa kulttuuriin sidottu juttu, jossa on myös sosiaalinen aspektinsa. Myös ihmisen elämän muut ihmiset vaikuttavat muutosprosessin kulkuun. Aina ei ole viisasta tehdä liian isoa muutosta kerralla ja joskus voi olla tärkeämpää miettiä ennen muutosta riittävän tarkasti muutoksen tarkoitusta ja merkitystä omassa elämässä.


-Joskus on syytä rajata joitain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliosta kokonaan. Allergia, keliakia ja pahaoireinen intoleranssi ovat selviä indikaatioita tällaiselle toiminnalle ja lisäksi jos selvästi jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä aiheuttaa elämää haittaavia ongelmia.

Joskus joku taas huomaa, että on parempi pidättäytyä makeasta tai sokerista ainakin toistaiseksi kokonaan, koska jos yrittää syödä makeaa vain vähän, homma riistäytyy aina käsistä. Tällaista tosin tavallisesti eivät lainkaan ymmärrä ne ihmiset, jotka pystyvät helpommin pysymään kohtuudessa. Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä kaikilla on omat vaikeutemme. Yritetään ymmärtää erilaisuutta!


-Voi olla myös hyvä välttää joitain ruoka-aineita radikaalistikin mm. pyrkimyksissä suitsia tulehduksellisia sairauksia, autoimmuunisairauksia tai sydän- ja verisuonisairauksia. Minä en välitä jos minua moititaan siitä että kerron että jostain tietynlaisesta ruokavaliosta voi olla apua, vaikka se ei ole yleinen ja "virallinen" totuus. Minä välitän siitä, että ihmiset saavat apua ja jos todella moni vaikkapa kertoo saavansa apua autoimmuunisairauksiin jättämällä maitotuotteet, viljatuotteet, lisäaineet ja sokerin pois niin mikä minä olen änkyröimään vastaan?


-Ruoka-aineita voi alkaa välttelemään myös tarpeettomasti. Minä suosittelen hyvin harvoin immunologisia testejä sen selvittämiseksi mitkä ruoka-aineet aiheuttavat juuri tällä hetkellä jonkinlaista vasta-aine IgG-n tuotantoa. Jätän usein tällaiset testit hännille harkitessani tarvitaanko testejä, kuten funktionaalisen lääketieteen suolistotestejä tai testejä, joilla tutkitaan ravitsemuksen tilaa.

Teen näin, koska mielestäni on jo vähän vanhanaikaista testailla liikaa niitä ruoka-aineita joista aiheutuu nk. viivästyneitä reaktiota eli joille voi olla yliherkkä ilman että varsinaisesti saa pian syömisen jälkeen jonkinlaisia selviä allergiaoireita. Miksi näin?

Siksi, että ruoka-aineiden rajoittaminen, joskus hyvin radikaalikin ei mielestäni ole se ensisijainen asia joka todellisuudessa auttaa tai joka vie eteenpäin tai ns. maaliin. Olen huomannut että usein tulee karsia ensisijaisesti yleisimmä pahimmat häiriköt kuten viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet, liiat lisäaineet, liika sokeri ja liika tärkkelys. Tässä yhteydessä on tärkeä kiinnittää huomiota, ei siihen "kieltolistaan" vaan nimenomaan "suositeltavien ruoka-aineiden listaan". Sellaisen avulla on paljon helpompi rakentaa toimivaa ruokavaliota kuin pitkän kieltolistan kanssa ja tämä on myös psykologisessa mielessä mielestäni parempi toimintatapa.
Jos sitten ei tutkita viivästyneitä ruoka-ainereaktioita (toki joskus, mutta ei usein, eikä yleensä ensimmäisenä), niin miten toimitaan? Usein liikkeelle kannattaa lähteä siitä mitä näkyy ruokapäiväkirjassa ja mitkä perusasiat siinä ovat kunnossa ja missä on selvästi mahdollisuuksia kohentaa ruokavaliota.

-Varmistamalla myös eri keinoin että ruoka, jota syömme on ravintotiheää ja sulaa riittävän hyvin, on tämä pohja myös sille että mahdolliset ravintopuutokset saadaan korjattua. Tämän jälkeen keholla on paljon paremmat edellytykset itsekin eheyttää, korjata ja parantaa itseään ja toipua ja palautua. Usein vastaanotollani päädytään tilanteeseen, että aluksi on ollut paljonkin erilaisia huolia hyvinvoinnin ja terveyden suhteen, mutta monet vaivat vähenevät tai jopa häipyvät muutamassa kuukaudessa jo sillä, että on a) Varmistettu riittävä ruoansulatusb) Korjattu ravintopuutoksia
-Lisäksi tärkeää on myös mm. uni, liikkuminen itselle sopivalla tavalla ja jaksamisen mukaan ja stressinhallinta. Kun perusasioita on ensin laitettu kuntoon, tämän jälkeen usein selkeämmin sitten nähdään mitä muuta mahdollisesti tarvitaan, jotta voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Prosessissa tietenkään minä en ole välttämättä ainoa ammattilainen joka auttaa. Asiakkaani saattavat tarvita myös hyvää lääkäriä, terapeuttia, kuntovalmentajaa, jäsenkorjaajaa, osteopaattia, kiropraktikkoa tai vaikka homeopaattia.

Missä määrin siis kenenkin olisi hyvä teteuttaa ruokarajoituksia? Tässä joitakin ajatuksiani esimerkkien muodossa:

Jos on selvä ruoka-aineallergia, niin tottakai sellainen ruoka-aine pois joka aiheuttaa esimerkiksi voimakkaita iho- tai limakalvo-oireita tai esimerkiksi todella pahaa vatsakipua, hengitysvaikeuksia tai anafylaksiaa.


Jos on keliakia tai selvästi reagoit gluteeniviljoihin, niin suosittelen poistamaan gluteeniviljat. Joillekin, joille eivät sovi gluteeniviljat ei sovi myöskään kaura.


Autoimmuunisairaan voi olla hyvä kokeilla autoimmuuniruokavalioita, jotka monet ovat erilaisia muunnoksia paleotyyppisistä ruokavaliomalleista. 


Aknesta kärsivän tai astmaatikon tai henkilön jolla on runsasta limanmuodostusta hengitysteissä voi olla hyvä kokeilla kaikkien maitotuotteiden poisjättämistä esimerkiksi puoleksi vuodeksi.


Koska moni on sairastuttanut ja lihottanut itsensä sokerilla ja tärkkelyksellä ja näiden yhdistämisellä rasvoihin, on mielestäni monen ylipainoisen ja esimerkiksi diabeetikon tai metabolista oireyhtymää sairastavan hyvä sen lisäksi ettei syödä liikaa, vähentää radikaalisti sokerin ja tärkkelyksen saantia ja lisätä marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja (mm. oliiviöljy, kalaöljy) ja kohtuullisesti mm. siemeniä ja pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä proteiineja. Vähähiilihydraattisuuteen perustuvat ruokavaliomallit auttavat usein paremmin pysymään myös virkeinä ja pitävät hyvin nälkää.

Spesiaalitilanteet

On olemassa erilaisia tilanteita joissa on ainakin tilapäisesti hyvä syödä jonkin tietyn ruokamallin mukaisesti ja tämä tarkoittaa silloin tietynlaista johdonmukaisuutta ja tarkkuutta. Tällaisia ruokavalioita, joita käytetään erilaisiin spesiaalitilanteisiin voivat olla esimerkiksi kihtipotilaan ruokavalio, munuaispotilaan ruokavalio, ketoosi jos hoidetaan esimerkiksi epilepsiaa tai syövän tukihoitona, FODMAP-ruokavalio ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden hoidossa, histamiini-intolerantikon ruokavalio ja monet muutkin tämän tyyppiset ruokavalioratkaisut.

Kaikilla ei ole tarvetta tiukkaan ruokavalioon tai ruokavaliorajoitteisiin

Jos on perusterve ja melko hyvin jaksava ihminen, voi olla paljon enemmän liikkumavaraa ruokavaliossa kuin sellaisella, jolla on vaivoja ja joka on huomannut että hänen vaivoihinsa auttaa jokin tietynlainen, vähän tiukempi ruokavalio. 

Ymmärrämmekö me ihmiset toisiamme sen suhteen miten erilaisia näkemyksiä ja tarpeita meillä on ruokavaliomme suhteen ja millaisia arvoja ja uskomuksia liitämme syömisasioihin? Mielestämme emme ehkä aina oikein ymmärrä ja se näyttäytyy mm. somessa monenlaisin ilmiöin.

On niitä joiden mielestä kaikki mikä ei ole todistettu miljoonin tutkimuksin ja julistettu jostain salaperäisest kollektiivista käsin ylimmäiseksi totuudeksi on humpuukia ja he vaativat jokaista somekirjoittajaa käyttämään aikaansa todistamalla jokaisen sanansa tutkimusviittein. (Mistä he ovat saaneet päähänsä, että ihmisiä kiinnostaisi tällainen toiminta tai että ihmiset olisivat jopa suorastaan sen heille velkaa?).

Sitten on niitä, usein vähän iäkkäämpiä somettajia, jotka ovat löytäneet jostain yksittäisestä alan vaikuttajasta itselleen gurun ja viljelevät joka puolelle tämän oppeja mitään kyseenalaistamatta. "Kaikille voita, lihaa, vihanneksia ja kaikki hiilarit on suoraan alimmasta hornasta aina ja kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa." Gurun oppeja ei saa kyseenalaistaa! 


Sitten on niitä, jotka omasta mielestään tietävät kaiken parhaiten ja ovat hurahtaneet niin jonkin ruokaideologian pauloihin, että sitä ei horjuta mikään. Heidän mielestään muut ovat ehkä vähän tyhmiä kun eivät vaan tajua! :D Kaikkeen, siis ihan kaikkeen on aina apu jostain tietystä tuotteesta tai ruokavaliomallista.


On myös niitä, joiden mielestä kohtuus kaikessa riittää ja ihan tavallinen kotiruoka on poikaa ja tavallisesta ruoasta saa kaikki ravintoaineet mitä tarvitaan ja koska lääkäri sanoi että 10µg D-vitamiinia riittää aikuisille niin sitten se riittää. No, tämä on helppo asia omaksua. Ei tarvitse hirveästi ottaa asioista selvää. On turvallisempaa kun uskoo vaan kaiken virallisen eikä ota hirveästi stressiä eikä pitäisi muidenkaan ottaa, koska se on ihan huuhaata että joku hokkuspokkusruokavalio muka parantaisi sairauksia. Terveenä pysyy kun syö ruisleipää, perunaa, marjoja, kalaa, marjastaa syksyllä ja hiihtää talvella. Jos ei pysy niin sitten on vaan huonot geenit ja pitää mennä lääkäriin. Lääkäri sitten määrää kokeita, kertoo diagnoosit ja määrää ehkä lääkkeitä. Ennenkun sitten lähtee sieltä lääkäristä apteekkiin niin voi käydä terveyskeskuksen kahvilassa vähän syömässä tuoretta pullaa.

Kuten huomasit, vähän kärjistin, mutta on tässä tullut pyörittyä Facebookissa jo niin monta vuotta että tunnistaa erilaisia ilmiöitä.

Järki, ihmislähtöisyys ja inhimilliset tekijät

Ruokarajoitusten olisi tärkeä olla perusteltuja ja ennen kaikkea ihmislähtöisiä. Niihin pitää ihmisen motivoitua itse ja ymmärtää niiden merkitys omassa elämässä ja jos kyse ei ole esimerkiksi varsinaisesta allergiasta tai vaikka keliakiasta, myös ihmisen voimavarat ja arvomaailma vaikuttavat siihen mikä on heille relevanttia pitää tai jättää pois ruokavaliosta.

Usein toimii myös se kuuluisa kultainen keskitie. Kerttu-mummon joukukakkua syödään kerran vuodessa, simaa juodaan vappuna ja vähän kaljaa juhannuksena, mutta pääosin syödään terveellisesti, koska halutaan ennaltaehkäistä epäterveellisestä ruokavaliosta johtuvia sairauksia ja ennenaikaista raihnaistumista ja koska herkuilla ja roskaruoilla mässäilystä tulee huono olo.


Aina ihminen ei elä arvojensa ja ihanteidensa mukaista elämää. Aina ei oikein saa kiinni elämänhallinnasta. On ehkä masennusta, stressiä, kiirettä tai uupumusta. Syömisessä on isossa osassa myös tämän kaltaiset inhimilliset tekijät. Elämässä on muutakin kuin ruoka.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Viisi englanninkielistä kirjaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta


Kun itse joitakin vuosia sitten sain aivan totaalisesti tarpeekseni siitä että minulle määrätty kilpirauhaslääke ei toimi ja olin todella huonovointinen, uupunut ja jollakin tapaa myös selkä seinää vasten tilanteeni kanssa, läksin tutkimaan mistä löytyy lisää tietoa.

Perustieto ja uskallus kyseenalaistaa
Neuvoisin, että liikkeelle kannattaa lähteä perustiedoista, eli tutkia hormonitoimintaa ja siihen liittyen kilpirauhasen toimintaa, sen hormoneja ja hormonien säätelyä anatomian ja fysiologian kirjoista. Tämän jälkeen kannattaa tutustua nk. viralliseen yleiseen tietoon kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikasta ja hoidosta mm. tautiopin kirjallisuudesta.

Sen jälkeen tämä tieto kannattaa uskaltaa monilta osin kyseenalaistaa. Voi nimittäin hyvin itsevarmasti sanoa, jakaen mielipiteeni kansainvälisesti vähintäänkin satojen tuhansien potilastoverieni kanssa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi ja hoito ei ole läheskään aina niin yksinkertainen ja helppo juttu kuin millaisena se ehkä lääkäreille lääkiksessä esitetään tai alan kirjallisuudessa opetetaan.

Sillä mitä terveyskeskuksen yleislääkäri tai jopa erikoislääkäri erikoissairaanhoidon piirissä sanoo hoidostasi, ei välttämättä kaikilta osin ole todellista käytännön arvoa kilpirauhaspotilaan arkitodellisuudessa. Näin mm. labrojen tulkinnan, lääkkeiden valinnan ja annostelujen perusteella.

Kokonaisvaltaisuus, elintavat, ravitsemus, suolisto...

Kokonaan toinen ulottuvuus on sitten myös se ristiriita että lääkärit yleisesti pitävät elintapoja ja ruokavaliota melko mitättöminä asioina kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kokeneet potilaat ja mm. integratiivisen ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat (lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat) ovat asiassa varsin eri mieltä kuin valtavirran lääkärit.

Kysy niiltä jotka ovat auttaneet ja niiltä jotka ovat saaneet avun

Kuka siis on oikeassa ja keltä kannattaa kysyä?

Sanoisin, että ne potilaat, joilla on itsellään sekä omakohtaista kokemusta, että laajaa kokemusta vertaistuesta osaavat kertoa mistä ihmiset saavat avun silloin kun se apu ei ole riittävää koululääketieteen piirissä. Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet avun ja kysykää niiltä, jotka ovat osanneet auttaa. Potilaanahan sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta kuka on mielestään oikeassa, vaan kuka voi tarjota tietoa, jonka avulla saat itsesi kuntoon.

Oma tarinani, vertaistuki ja kirjallisuus

Tämän periaatteen perusteella löysin itse avun kyselemällä ihmisiltä asioista sekä sosiaalisen median kansainvälisessä vertaistuessa, että suomalaisessa vertaistuessa. Oma tilanteenihan oli siis se, että Thyroxin ei poistanut oireita ja lisäksi minulla oli vääränlainen ruokavalio, ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja ravintopuutoksia. Koska olin jo hakannut tarpeeksi päätä seinään perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon puolella, oli aika koittaa jotakin muuta. Etsin paremman lääkärin.

Lääkitykseni vaihdettiin toisenlaiseksi, samoin ruokavalio, ruoansulatustani ja suolistoani tasapainotettiin ja ravintopuutoksia korjattiin. Se ei ollut helppoa, koska olin väsynyt ja kipeä, mutta vaihtoehtona olisi ollut jäädä kitumaan ja kärsimään. Sitä en halunnut. Minun tarvitsi siis hetken aikaa jaksaa myöskin olla sinnikäs ja systemaattinen. Eniten minua auttoi kuitenkin se, että sen lisäksi että etsin itselleni apua, annoin apuani ja tukeani myös muille vertaistuessa. Siitä sai voimaa ja hyvää mieltä.

Hoito alkoi toimimaan. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvata kun pääsin kivuista, aivoni alkoivat toimimaan paremmin, vuosikausien masennus ja ahdistus alkoi helpottaa, jaksoin paremmin ja kohentuneetn hyvinvoinnin ja terveyden turvin luin itselleni myös uuden ammatin.

KIRJAT

Saan paljolti kiittää vertaistukea, mutta myös muutamaa kirjaa. Ne ovat englanninkielisiä, koska vastaavia ei ole saatavilla suomen kielellä, valitettavasti. Jos epäilet ettei englantisi ole riittävää, niin se että osaat perusteet riittää ja voit käydä kirjat läpi omassa tahdissa sanakirjan kanssa. Siitä minäkin aloitin, sillä opin kunnolla englantia vasta yli kolmekymppisenä. Englanninkieleni taito kehittyi sitä mukaa kun vain aloin sinnikkäästi lukemaan.

Stop The Thyroid Madness-kirjat

Ensin luin kirjan Stop The Thyroid Madness

Se on Janie Bowthorpen kirjoittama kirja. Janie on itse kilpirauhaspotilas ja potilasaktiivi, joka toimi jo ennen ensimmäisen painoksen kirjoittamista vuosia kansainvälisessä vertaistuessa. Hän lukeutuu niihin potilaisiin, joka on sitkeästi etsinyt tietoa, verkostoitunut ja ryhtynyt toimiin sekä omassa elämässään, että vertaistuessa, jotta saataisiin paremmin toimivaa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa. Kirjassa on paljon käytännöllistä tietoa mm. fiksusta labratulosten tulkinnasta, eri lääkitysvaihtoehdoista, tiettyjen ravintopuutosten ja hormoniepätasapainotilojen merkityksestä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja siitä mitkä asiat ovat toimineet ja mitkä eivät kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa.

Kirjan kakkososassa Stop The Thyroid Madness II eri lääkärit ja asiantuntijat ovat saaneet kukin oman lukunsa ja esittävä koko joukon vajaatoiminnan hoidon kannalta tärkeitä tekijöitä.

Why do I still have hypothyroid symptoms-kirja
Dr Datis Kharrazzian on yksi funktionaalisen lääketieteen pioneereista ja hänellä on ihan uskomaton näkemys ja ymmärrys mm. autoimmuunisairauksista ja ihmisen immuunipuolustuksen tukemisesta.

Kirjassa Why do I still have hypothyroid symptoms, esitetään selkeästi ja käytännöllisesti 22 erilaista tilannetta, jossa keho on eri tavalla hypotyreoottisessa tilassa eli kilpirauhashormonien osalta vajaatoimintainen. Kirjassa esitetään asiaa nimenomaan kehon toiminnallisuuden eli funktionaalisuuden kannalta ja estietään myös käytännöllisiä ratkaisua eheyttää ja tukea kehoa mm. ruokavalion, ravintolisien ja rohdoksien avulla.

Paul Robinsonin kirjat

Brittiläinen kilpirauhaspotilas Paul Robinson on käyttänyt kilpirauhasen vajaatoimintansa hoidossa ja lisämunuaiskuoren hormonituotannon tukena T3-monoterapiaa eli hoitomuotoa yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on tämän hoitomuodon ylivoimaisesti perehtynein asiantuntija koko planeetalla. Lisäksi hän tuntee myös muut lääkitystyypit kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ja osaa erittäin kansantajuisesti ja käytännönläheisesti valottaa mitkä laboratoriokokeet ovat oleellisia, miten niitä on viisasta tulkita, miten kilprauhashormonihoidot toimivat ihmisen kehossa ja ennenkaikkea mistä on apua ja mikä hoidossa voi johtaa harhaan.

Kun luet hänen kirjoistaan hänen oman vaikean ja kivikkoisen matkansa kohti terveyden palauttamista ja sen millä tavalla hän on itse päätynyt ottamaan asioista selvää ja myös millaista mittavaa kokemusta hänellä on tuhansien ihmisten auttamisesta kansainvälisessä vertaistuessa, et voi kuin ihailla hänen asiantuntemustaan ja haluaan auttaa ihmisiä. Paul on vilpitön, vaatimaton, viisas ja tietävä mies.

Kirjojen arvokasta antia on myös hänen vaikuttava perehtyneisyytensä alan tieteelliseen tutkimukseen. Kirjat ovat täynnänsä lähteitä, joista voit halutessasi myös itse tarkistaa mitä tutkimuksia ja miten hän kirjoissaan referoi.

Kirja Recovering With T3 kertoo T3-hormonin käytöstä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Kirja sisältää tietoa laboratoriotesteistä, niiden tulkinnasta, siitä missä tilanteissa T3-monoterapiaa voisi ajatella kokeiltavan ja ennenkaikkea millaista on menestyksekäs ja turvallinen T3-monoterapian toteuttaminen. Kirjassa on myös tietoa siitä mitkä eri asiat voivat vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Kirja sisältää systemaattisen protokollan T3-hormonin annostelusta monoterapiana. Kirja ei siis käsittele eläinperäisten valmisteiden käyttöä tai hoitoa jossa lääkityksenä on sekä tyroksiini (T4-hormoni), että liothyroniini (T3-hormoni)

Ongelmiin saada kilpirauhashormonihoito toimimaan liittyy usein puutteellinen (vaikkakaan ei välttämättä erittäin vakavasti puutteellinen) kortisolin erittyminen. Recovering with T3-kirja sisältää myös tietoa siitä miten T3-hormonivalmisteen annostelun ajoittaminen aikaiseen aamuun tai aamuyöhön voi auttaa kehoa tuottamaan riittävän määrän kortisolia. Kirja sisältää myös aiheeseen liittyvää tieteellistä pohjaa. Menetelmän nimi on Circadian T3 Method ja tuhannet ovat jo hyötyneet sen käyttämisestä, mukaanluettuna minä itse. Pääsin tällä menetelmällä myös eroon lääkärin määräämästä kortisonkorvaushoidosta. Tietenkään menetelmä ei voi auttaa kaikkia, mutta jos käytössäsi on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys, menetelmää voi useinmiten kokeilla, mutta suosittelen että teet yhteistyötä lääkärisi kanssa ja luet ensin joka tapauksessa kirjan. Olen kirjoittanut aiheesta suomeksi tässä blogissa.

Niille, jotka haluavat perehtyä menetelmään syvällisemmin ja tarkemmin, on Paul kirjoittanut myös kirjan Circadian T3 Method Handbook, vaikkakin tämä kirja on tässä listattuna ikäänkuin "bonuksena", koska se käsittelee ennemminkin kortisoliasiaa, ei niinkään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Uusin helmi Paulin kirjoittamissa kirjoissa on hänen kaikille kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville kirjoittama kirja Thyroid Patients Manual. Mielestäni jos voisit hankkia ja lukea vain yhden ainoan aihetta käsittelevän kirjan, tämä olisi juuri "se kirja".

Kun tilasin ja luin sen, minulla oli tietenkin pitkäaikaisena Paul-fanina ollut jo ennakko-odotuksena että kirja on hyvä, mutta en osannut odottaa että se olisi niin messevän mahtavn upean hyvä kuin se on! Siinä kirjoitetaan todella kattavasti, simppelisti ja ymmärrettävästi mm. siitä miten kilpriauhanen ja sen hormonit toimivat, millä tavalla ihminen voi tulla vajaatoimintaiseksi, mitkä eri asiat vaikuttavat hoidon onnistumiseen ja millaisia erilaisia hoitovaihtoehtoja ja lääkitysvaihtoehtoja on olemassa. Kirjassa selitetään millä tavalla oman lääkityksensä voi saada toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nämä kaikki em. kirjat löytyvät omasta kirjahyllystäni ja niistä on ollut minulle ihan valtava hyöty. Suosittelen niitä lämpimästi. Niiden tarjoama tieto ja näkökulmat ovat sijoitus hyvinvointiisi ja terveyteesi.

vastuuvapauslauseke: Mielipiteet ja suositukset em. kirjoista ovat omiani eikä tämän blogitekstin tai kirjojen materiaalia ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi hoito-ohjeiksi. Vastuu hoidostasi kuuluu aina sinulle itsellesi ja lääkärillesi.

P.S Suomesta voi olla vaikea tällä hetkellä löytää hyvää lääkäriä kilpirauhasasioissa. Jos tarvitset hyvää lääkäriä, suosittelen että ihan ensimmäiseksi opiskelet asiaa mahdollisimman paljon itse. On aina sitä parempi, mitä enemmän olet itse kartalla asioista. Tämän jälkeen voit kysyä minulta yhteystietoja. Ainakin tätä kirjoittaessa nykyinen lääkärini ottaa uusia potilaita.