Kun minulta kysytään, mikä on mielestäni tämän ajan suurin ongelma ihmisten syömisissä, saatetaan odottaa vastaukseksi, että liika sokerin ja tärkkelyksen määrä, liiat lisäaineet ja liian ravintoköyhä ruoka. Toki nämä ovat merkittäviä asioita ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Isoja ongelmia ovat myös yli- ja alisyöminen ja epäsäännölliset, liian harvat tai liian tiheät ruokailuvälit ja se, ettei saada tarpeeksi nesteitä.
Vastaan kuitenkin tähän kysymykseen, että minun mielestäni hyvin merkittävä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin haittaa tekevä asia on epäterve suhde ruokaan. Äärimmäisissä tilanteissa kyse on varsinaisista syömishäiriöistä, joihin voi kuolla. Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia ja niiden hoitamiseen tarvittaisiin lisää resursseja ja syömishäiriöihin erikoistuneita ammattilaisia. Lisäksi erittäin yleistä on tunnesyöminen, epäterveellinen diettailu ja jojolaihduttaminen.
 |
| © Can Stock Photo / lenm |
linkkejä:
Syömishäiriöliiton sivut
Tietoa eri syömishäiriöistä
Kirjasuositus: Psykologi Katarina Meskanen - Pysäytä Tunnesyöminen
Syöminen voi olla kiitollisuuden, ilon ja nautinnon lähde
Moni ihminen on oppinut pelkäämään lautasellaan olevaa ruokaa ja jotkut rajoittavat syömisiään tarpeettomasti niin että tämä aiheuttaa ahdistuneisuutta, vajaaravitsemusta, virheravitsemusta, terveys- ja jaksamisongelmia, ruoansulatusongelmia ja ravintopuutoksia. Aina toki ei ole näin kun rajoitetaan ruokavaliota. Syynä voivat olla myös allergiat, yliherkkyydet, joidenkin vaivojen hoito tai sairauksien tukihoito.
Syöminen ei usein todellakaan ole niin mutkatonta kuin se voisi olla. Ei syöjälle itselleen tai hänen elämässään oleville ihmisille. Syöminen on parhaimmillaan kiitollisuuden ja ilon aihe, osa sosiaalista elämäämme ja kulttuuriamme, nautinnon lähde ja henkinen ja fyysinen voimavara. Soisin kaikille sen, että ruoka, syöminen ja ateriat tuottaisivat jo ajatuksena ihmisille miellyttäviä tunteita ja muistoja. Siinä, missä joku ihmissuhde voi olla joko riesa ja murhe, tai sitten rikkaus ja voimavara elämässä, niin voi olla syöminenkin.
Anna ja vaadi ruokarauha
Syöminen on äärimmäisen henkilökohtainen asia ja se on myös kytköksissä mielenterveyteen ja tunteisiimme. Kaikki asiat, joihin liittyy aistiemme käyttöä, voi olla hyvin emotionaalisesti herkkää aluetta. Syömiseen liittyvät käytännössä kaikki aistimme: Se miltä ruoka tuoksuu, maistuu, tuntuu suussa, miltä ruoka näyttää ja myös mitä ääniä, kuten millaista puhetta, ympäröivää melua tai ruoanvalmistuksesta kuuluvia ääniä kuulemme.
Elämämme aikana kerrytämme erilaisia muistoja ruokailutilanteisiin ja syömiseen ja hahmotamme niitä, mielteitämme ja ehdollistumisiamme hyvin pitkälti aistien kautta. Ruokailutilanteen tulisi olla kaiken ikäisillä miellyttävä ja rauhallinen ja ihmisen pitäisi syödessään saada tuntea olevansa turvassa ja hyväksytty. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Sitä, että voi olla hyvin psyykelle ja suhteelle syömiseen tuhoisaa saada kuulla esimerkiksi huomauttelua painosta, lautasen sisällöstä, siitä kuinka paljon ja mitä syö. Ruokapöydässä ei saisi olla liikaa meteliä tai huono ilmapiiri, kuten mykkäkoulua, vaivautunutta tai kiusaantunutta ilmapiiriä tai riitelyä. Lisäksi jos on kriittisyyttä, syyllistämistä ja moittimista, tämä ja kaikki edellä mainittu edistää ikävällä tavalla sitä että ihminen alkaa liittämään ruokaan ja syömiseen kielteisiä tunteita, kuten syyllisyyttä, ahdistuneisuutta, pelkoa, vihaa tai häpeää. Aika jyrkkä vastakohta sille, että parhaimmillaan syöminen tuottaa tyytyväisyyttä, kiitollisuutta, iloa, hyvinvointia, jaksamista, terveyttä ja voimaantumista.
Stressaantuneen ihmisen ruoka ei sula kunnolla ja ruoansulatusongelmat aiheuttavat mm. ravintopuutoksia, mahasuolikanavan erilaista oireilua. Vaikutukset tuntuvat myös hyvin laajasti koko kehomme ja mielemme voinnissa. Älä siis aiheuta toiselle stressiä tai mielipahaa ruokapöydässä!
Jo pikkulapsen ruokailusta saatetaan tehdä niin iso ongelma, että ongelmallinen suhde ruokaan kylvetään jo lapsuudessa. Liika huolehtiminen, hössöttäminen ja vieressä vahtiminen ja maanittelu ei edistä sitä että lapsi oppii itse ja rauhassa syömään sopivan määrän monipuolista ruokaa. Laita ruoka tarjolle ja keskity juttelemaan mukavia. Voi olla hyvä että pyrkii opettamaan jo vauvaa erilaisiin makumaailmoihin eikä ensimmäisten kiinteiden ruokien tarvitse olla vain mietoja ja makeita makuja. Tutustuta lasta jo vauvasta asti monipuolisesti erilaisiin makuihin ja koostumuksiin. Konsultoi tarvittaessa ammattilaista. Osalla lapsista ongelmiin syömisten kanssa voi liittyä myös lääketieteellisiä asioita ja osa on luonnostaan valikoivempia ja pieniruokaisempia kuin toiset.
Yhteishyvä-lehden artikkeli sormiruokailusta
Koita joka tapauskessa pysyä rauhallisena, sillä tärkeintä on miten suhtaudut siihen jos lapsi tuntuu syövän liian vähän, liikaa tai hyvin hyvin valikoivasti. Lapset ovat mestareita vaistoamaan jos vanhempi hermostuu tai huolestuu. Yritä säilyttää kaikenikäisten lasten kanssa myönteinen ilmapiiri koskien ruokaa ja ruokailua. Vedä lempeät, mutta napakat rajat sille mitä syödään ja kuinka usein herkutellaan. Sopivat rajat ovat rakkautta, mutta hössöttäminen, panikoiminen, hermostuminen, huutaminen, moittiminen, kritiikki ja vieressä kyttääminen kun toinen syö ovat vahingollisia.
Sukulaiset tai ystävät saattavat tunkea aikuisenkin ihmisen tontille syömisasioissa. Jos on huolissaan, siitä voi toki kertoa asiallisesti sopivassa yhteydessä (ei ruokapöydässä), mutta jatkuva huomauttelu, kritisoiminen, huumorinkin varjolla ja toisen syömisten moittiminen, syö hän sitten omasta mielestä liikaa, liian vähän, liian terveellisesti tai liian epäterveellisesti on vahingollista eikä edistä kenenkään terveyttä tai hyvinvointia. Päin vastoin. Muistakaa: ihmisille pitää antaa ruokarauha. Ruokarauhan rikkominen on henkistä väkivaltaa.
Kun kysyt joltain tämän syömisestä tai ruokavaliosta, kuuntele oikeasti mitä hänellä on sanottavaa. Älä keskeytä ja puhu päälle. Kysymykset voivat olla keskustelussa parempia kuin omien käsitystensä ja mielipiteittensä tuputtaminen. Joskus mikään ei ole niin rasittavaa kuin puoliksi pakolla annetut neuvot silloin kun neuvoja ei kaivata.
Kunnioittakaa toisten ihmisten rajoja ja omia rajojanne ja kommunikoikaa rajat selkeästi, niin syömisasioissa kuin muissakin asioissa. Suorapuheinen voi olla eikä se tarkoita että olisi epäystävällinen. Jos jonkun suhtautuminen sinun syömisiisi ärsyttää tai ahdistaa toistuvasti, sinulla on oikeus sanoa esimerkiksi ettet halua keskustella aiheesta. Jos tämä ei auta, sinulla on myös oikeus sanoa että lähdet pois jos toivettasi ei kunnioiteta. Sinun ei tarvitse aikuisena ihmisenä myöskään selitellä perheesi ulkopuolisille ihmisille miksi syöt kuten syöt ja jopa perheen sisälläkin on oltava tiettyjä rajoja.
Ruokarauhan suominen kaikille on hienotunteisuutta ja terveysteko.
