Nykyään on tapetilla ehkä enemmän kuin koskaan erilaiset kiusaamis- ja pahoinpitelyasiat kuten koulukiusaaminen, koulussa tapahtuvat pahoinpitelyt, perheväkivalta, työpaikkakiusaaminen, seksuaalinen häirintä yms. Ihmiset tuomitsevat nämä vääryydet melko lailla yksimielisesti ja tietenkin tuomitsevat. Nehän ovat aivan kamalia asioita.
Valtaosalla meistä on kuitenkin melko hyvä omatunto omia tekemisiämme tai tekemättä jättämisiämme kohtaan: "Ainakaan minä en kiusaa enkä pahoinpitele ketään ja olen aina väärin kohdeltujen ihmisten puolella". Oletko tosiaan?
Oletko miettinyt, kohteletko itse itseäsi yhtä hyvin kuin haluat kohdella muita? Väitän, että monet meistä ovat niitä kaikkein pahimpia kiusaajia ja rääkkääjiä omia itsejään kohtaan.
Annatko itsellesi riittävästi lepoa ja pyritkö järjestämään elämäsi niin että sinulla olisi hyvä olla? Tarjoatko itsellesi mahdollisimman ravitsevaa ruokaa ja sopivasti liikuntaa ja raitista ilmaa, sen mukaan kun se on sinulle mahdollista? Pyritkö vaikuttamaan siihen millaiselle seuralle altistut vai oletko ehdoin tahdoin sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuottavat sinulle jatkuvasti huonoa fiilistä ja tuskaa? Oletko kehittänyt taitoja asettaa rajoja? Osaatko sanoa ei? Suojeletko itseäsi ja omaa sisintäsi sillä tavoin kuin haluaisit itse suojella jotakuta toista jos näet että häntä kohdellaan väärin? Annatko kävellä ylitsesi tai alistutko kynnysmatoksi?
Rääkkäätkö itseäsi erilaisilla kitudieeteillä tai sellaisella liikunnalla joka repii, raastaa ja uuvuttaa eikä edistä terveyttäsi? Haalitko niin paljon vastuita ja tekemistä että siitä riittäisi kokopäivätöiski kahdelle tai kolmelle ihmiselle? Miten sinä kohtelet omaa mieltäsi ja kehoasi?
Miten puhut itsellesi? Puhutko itsellesi yhtä lempeästi, arvokkaasti ja kohteliaasti, yhtä rakastavasti kuin muillekin ihmisille?
Emme toki voi aina vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta voisimmeko kohdella itseämme nykyistä paremmin? Se ei ole toisilta pois. Päin vastoin. Meillä on muillekin sen enemmän annettavaa, mitä paremmin voimme. Eipä silti. Ei arvomme ole kiinni vain siitä miten paljon annamme itsestämme. Ihmiselämä on joka tapauksessa arvokas.
Ihminen saattaa kuitenkin olla oman itsensä pahin pahoinpitelijä ja kiusaaja.
Onko se oikein?
