Somen ihmeellisessä maailmassa ravitsemuskeskustelu voi olla hyvää vertaistukea ja kun ihmiset keskenään jakavat tietojaan ja kokemuksiaan, he voivat saada toisiltaan todella kullanarvoisia vinkkejä voida paremmin. Sitten on kolikon toinenkin puoli. Se, että luullaan että tiedetään enemmän kuin todellisuudessa tiedetään ja varsinkin jos luullaan että tiedetään toistenkin ihmisten asiat paremmin kuin he itse.
Syöminen, syvästi henkilökohtainen ja yksilöllinen asia, jossa on hyvä huomioida kokonaisuus
Ruoka voi olla lääke tai myrkky ja kaikkea siltä väliltä. Itse edustan sitä katsantokantaa, että syömiset ovat hyvin henkilökohtainen asia ja jokaisella tulee olla tämän ymmärryksen mukainen ruokarauha. Olen myös sitä mieltä, että on hyvin yksilöllistä miten joustava ruokavalionsa suhteen voi olla. Toisilla on järkevämpää ainakin joissakin tilanteissa ja elämänsä vaiheissa olla paljon tiukempi ruokavalion suhteen kuin toisilla. Se, että joku ruokavalio toimii nyt tällä hetkellä juuri sinulla, ei välttämättä toimi toisella tai sitten toisella ihmisellä on moniakin erilaisia potentiaalisia vaihtoehtoja toimivaan ruokavalioon. Jopa ammattilainen saattaa tulla ns. "yhden asian mieheksi (tai naiseksi tai henkilöksi..)" ja sulkea mielestään erilaisia lähestymistapoja ja toimivia vaihtoehtoja.
Mistä monet ovat yhtä mieltä on se, että liikaa sokeria tulisi välttää ja että pitäisi pyrkiä siihen että saa kaikki tarvitsevansa ravintoaineet. Monesta muusta asiasta saatetaankin sitten olla varsin eri mieltä. Osa ihmisistä on taipuvaisia etsimään itsellensä guruja, joita seurataan, mutta gurutkin ovat vain ihmisiä. Eivät hekään välttämättä osaa ja ymmärrä kaikkea.
Tiedon ja mielipiteen muodostamisessa monipuolisuus ja harkinta ovat valttia
Minusta tiedon ja mielipiteen muodostamisessa on viisasta pyrkiä ottamaan selville perusasiat (kuten mm. ravitsemuksen kyseessä ollessa perustiedot mm. ravitsemuksesta ja ruoansulatuksesta) ja sen jälkeen ottaa selville mitä eri ihmiset ja tahot ovat jostakin asiasta mieltä ja mihin he perustavat näkemyksensä. Kun tietoa ja näkökulmia on tarpeeksi, on helpompi havaita mihin suuntaan oma mielipide asiasta kallistuu. Aina ei ole myöskään pakko olla tiukasti lukittua mielipidettä, ainakaan jos ei vielä tunne asiaa riittävän hyvin ja monipuolisesti. On ok sanoa: "En tiedä."
Minun omat mielipiteeni on ainakin omasta mielestäni kokemuksen myötä selvästi kehittynyt monestakin ravitsemukseen liittyvästä asiasta seuraaviin suuntiin:
-Kun tehdään muutosta, tunne-elämän tulee pysyä vauhdissa mukana. Muutoin esimerkiksi uusi tapa syödä ei kehity pysyväksi hyväksi tavaksi tai muutos voi aiheuttaa esimerkiksi liikaa stressiä ja ahdistuneisuutta. Tämä voi kääntyä sitä pyrkimystä vastaan että muutoksella tavoitellaan parempaa hyvinvointia.
Syöminen on usein hyvin tunteisiin ja tapoihin ja jopa kulttuuriin sidottu juttu, jossa on myös sosiaalinen aspektinsa. Myös ihmisen elämän muut ihmiset vaikuttavat muutosprosessin kulkuun. Aina ei ole viisasta tehdä liian isoa muutosta kerralla ja joskus voi olla tärkeämpää miettiä ennen muutosta riittävän tarkasti muutoksen tarkoitusta ja merkitystä omassa elämässä.
-Joskus on syytä rajata joitain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliosta kokonaan. Allergia, keliakia ja pahaoireinen intoleranssi ovat selviä indikaatioita tällaiselle toiminnalle ja lisäksi jos selvästi jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä aiheuttaa elämää haittaavia ongelmia.
Joskus joku taas huomaa, että on parempi pidättäytyä makeasta tai sokerista ainakin toistaiseksi kokonaan, koska jos yrittää syödä makeaa vain vähän, homma riistäytyy aina käsistä. Tällaista tosin tavallisesti eivät lainkaan ymmärrä ne ihmiset, jotka pystyvät helpommin pysymään kohtuudessa. Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä kaikilla on omat vaikeutemme. Yritetään ymmärtää erilaisuutta!
-Voi olla myös hyvä välttää joitain ruoka-aineita radikaalistikin mm. pyrkimyksissä suitsia tulehduksellisia sairauksia, autoimmuunisairauksia tai sydän- ja verisuonisairauksia. Minä en välitä jos minua moititaan siitä että kerron että jostain tietynlaisesta ruokavaliosta voi olla apua, vaikka se ei ole yleinen ja "virallinen" totuus. Minä välitän siitä, että ihmiset saavat apua ja jos todella moni vaikkapa kertoo saavansa apua autoimmuunisairauksiin jättämällä maitotuotteet, viljatuotteet, lisäaineet ja sokerin pois niin mikä minä olen änkyröimään vastaan?
-Ruoka-aineita voi alkaa välttelemään myös tarpeettomasti. Minä suosittelen hyvin harvoin immunologisia testejä sen selvittämiseksi mitkä ruoka-aineet aiheuttavat juuri tällä hetkellä jonkinlaista vasta-aine IgG-n tuotantoa. Jätän usein tällaiset testit hännille harkitessani tarvitaanko testejä, kuten funktionaalisen lääketieteen suolistotestejä tai testejä, joilla tutkitaan ravitsemuksen tilaa.
Teen näin, koska mielestäni on jo vähän vanhanaikaista testailla liikaa niitä ruoka-aineita joista aiheutuu nk. viivästyneitä reaktiota eli joille voi olla yliherkkä ilman että varsinaisesti saa pian syömisen jälkeen jonkinlaisia selviä allergiaoireita. Miksi näin?
Siksi, että ruoka-aineiden rajoittaminen, joskus hyvin radikaalikin ei mielestäni ole se ensisijainen asia joka todellisuudessa auttaa tai joka vie eteenpäin tai ns. maaliin. Olen huomannut että usein tulee karsia ensisijaisesti yleisimmä pahimmat häiriköt kuten viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet, liiat lisäaineet, liika sokeri ja liika tärkkelys. Tässä yhteydessä on tärkeä kiinnittää huomiota, ei siihen "kieltolistaan" vaan nimenomaan "suositeltavien ruoka-aineiden listaan". Sellaisen avulla on paljon helpompi rakentaa toimivaa ruokavaliota kuin pitkän kieltolistan kanssa ja tämä on myös psykologisessa mielessä mielestäni parempi toimintatapa.
Jos sitten ei tutkita viivästyneitä ruoka-ainereaktioita (toki joskus, mutta ei usein, eikä yleensä ensimmäisenä), niin miten toimitaan? Usein liikkeelle kannattaa lähteä siitä mitä näkyy ruokapäiväkirjassa ja mitkä perusasiat siinä ovat kunnossa ja missä on selvästi mahdollisuuksia kohentaa ruokavaliota.
-Varmistamalla myös eri keinoin että ruoka, jota syömme on ravintotiheää ja sulaa riittävän hyvin, on tämä pohja myös sille että mahdolliset ravintopuutokset saadaan korjattua. Tämän jälkeen keholla on paljon paremmat edellytykset itsekin eheyttää, korjata ja parantaa itseään ja toipua ja palautua. Usein vastaanotollani päädytään tilanteeseen, että aluksi on ollut paljonkin erilaisia huolia hyvinvoinnin ja terveyden suhteen, mutta monet vaivat vähenevät tai jopa häipyvät muutamassa kuukaudessa jo sillä, että on a) Varmistettu riittävä ruoansulatusb) Korjattu ravintopuutoksia
-Lisäksi tärkeää on myös mm. uni, liikkuminen itselle sopivalla tavalla ja jaksamisen mukaan ja stressinhallinta. Kun perusasioita on ensin laitettu kuntoon, tämän jälkeen usein selkeämmin sitten nähdään mitä muuta mahdollisesti tarvitaan, jotta voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Prosessissa tietenkään minä en ole välttämättä ainoa ammattilainen joka auttaa. Asiakkaani saattavat tarvita myös hyvää lääkäriä, terapeuttia, kuntovalmentajaa, jäsenkorjaajaa, osteopaattia, kiropraktikkoa tai vaikka homeopaattia.
Missä määrin siis kenenkin olisi hyvä teteuttaa ruokarajoituksia? Tässä joitakin ajatuksiani esimerkkien muodossa:
Jos on selvä ruoka-aineallergia, niin tottakai sellainen ruoka-aine pois joka aiheuttaa esimerkiksi voimakkaita iho- tai limakalvo-oireita tai esimerkiksi todella pahaa vatsakipua, hengitysvaikeuksia tai anafylaksiaa.
Jos on keliakia tai selvästi reagoit gluteeniviljoihin, niin suosittelen poistamaan gluteeniviljat. Joillekin, joille eivät sovi gluteeniviljat ei sovi myöskään kaura.
Autoimmuunisairaan voi olla hyvä kokeilla autoimmuuniruokavalioita, jotka monet ovat erilaisia muunnoksia paleotyyppisistä ruokavaliomalleista.
Aknesta kärsivän tai astmaatikon tai henkilön jolla on runsasta limanmuodostusta hengitysteissä voi olla hyvä kokeilla kaikkien maitotuotteiden poisjättämistä esimerkiksi puoleksi vuodeksi.
Koska moni on sairastuttanut ja lihottanut itsensä sokerilla ja tärkkelyksellä ja näiden yhdistämisellä rasvoihin, on mielestäni monen ylipainoisen ja esimerkiksi diabeetikon tai metabolista oireyhtymää sairastavan hyvä sen lisäksi ettei syödä liikaa, vähentää radikaalisti sokerin ja tärkkelyksen saantia ja lisätä marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja (mm. oliiviöljy, kalaöljy) ja kohtuullisesti mm. siemeniä ja pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä proteiineja. Vähähiilihydraattisuuteen perustuvat ruokavaliomallit auttavat usein paremmin pysymään myös virkeinä ja pitävät hyvin nälkää.
Spesiaalitilanteet
On olemassa erilaisia tilanteita joissa on ainakin tilapäisesti hyvä syödä jonkin tietyn ruokamallin mukaisesti ja tämä tarkoittaa silloin tietynlaista johdonmukaisuutta ja tarkkuutta. Tällaisia ruokavalioita, joita käytetään erilaisiin spesiaalitilanteisiin voivat olla esimerkiksi kihtipotilaan ruokavalio, munuaispotilaan ruokavalio, ketoosi jos hoidetaan esimerkiksi epilepsiaa tai syövän tukihoitona, FODMAP-ruokavalio ärtyneen suolen oireyhtymän oireiden hoidossa, histamiini-intolerantikon ruokavalio ja monet muutkin tämän tyyppiset ruokavalioratkaisut.
Kaikilla ei ole tarvetta tiukkaan ruokavalioon tai ruokavaliorajoitteisiin
Jos on perusterve ja melko hyvin jaksava ihminen, voi olla paljon enemmän liikkumavaraa ruokavaliossa kuin sellaisella, jolla on vaivoja ja joka on huomannut että hänen vaivoihinsa auttaa jokin tietynlainen, vähän tiukempi ruokavalio.
Ymmärrämmekö me ihmiset toisiamme sen suhteen miten erilaisia näkemyksiä ja tarpeita meillä on ruokavaliomme suhteen ja millaisia arvoja ja uskomuksia liitämme syömisasioihin? Mielestämme emme ehkä aina oikein ymmärrä ja se näyttäytyy mm. somessa monenlaisin ilmiöin.
On niitä joiden mielestä kaikki mikä ei ole todistettu miljoonin tutkimuksin ja julistettu jostain salaperäisest kollektiivista käsin ylimmäiseksi totuudeksi on humpuukia ja he vaativat jokaista somekirjoittajaa käyttämään aikaansa todistamalla jokaisen sanansa tutkimusviittein. (Mistä he ovat saaneet päähänsä, että ihmisiä kiinnostaisi tällainen toiminta tai että ihmiset olisivat jopa suorastaan sen heille velkaa?).
Sitten on niitä, usein vähän iäkkäämpiä somettajia, jotka ovat löytäneet jostain yksittäisestä alan vaikuttajasta itselleen gurun ja viljelevät joka puolelle tämän oppeja mitään kyseenalaistamatta. "Kaikille voita, lihaa, vihanneksia ja kaikki hiilarit on suoraan alimmasta hornasta aina ja kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa." Gurun oppeja ei saa kyseenalaistaa!
Sitten on niitä, jotka omasta mielestään tietävät kaiken parhaiten ja ovat hurahtaneet niin jonkin ruokaideologian pauloihin, että sitä ei horjuta mikään. Heidän mielestään muut ovat ehkä vähän tyhmiä kun eivät vaan tajua! :D Kaikkeen, siis ihan kaikkeen on aina apu jostain tietystä tuotteesta tai ruokavaliomallista.
On myös niitä, joiden mielestä kohtuus kaikessa riittää ja ihan tavallinen kotiruoka on poikaa ja tavallisesta ruoasta saa kaikki ravintoaineet mitä tarvitaan ja koska lääkäri sanoi että 10µg D-vitamiinia riittää aikuisille niin sitten se riittää. No, tämä on helppo asia omaksua. Ei tarvitse hirveästi ottaa asioista selvää. On turvallisempaa kun uskoo vaan kaiken virallisen eikä ota hirveästi stressiä eikä pitäisi muidenkaan ottaa, koska se on ihan huuhaata että joku hokkuspokkusruokavalio muka parantaisi sairauksia. Terveenä pysyy kun syö ruisleipää, perunaa, marjoja, kalaa, marjastaa syksyllä ja hiihtää talvella. Jos ei pysy niin sitten on vaan huonot geenit ja pitää mennä lääkäriin. Lääkäri sitten määrää kokeita, kertoo diagnoosit ja määrää ehkä lääkkeitä. Ennenkun sitten lähtee sieltä lääkäristä apteekkiin niin voi käydä terveyskeskuksen kahvilassa vähän syömässä tuoretta pullaa.
Kuten huomasit, vähän kärjistin, mutta on tässä tullut pyörittyä Facebookissa jo niin monta vuotta että tunnistaa erilaisia ilmiöitä.
Järki, ihmislähtöisyys ja inhimilliset tekijät
Ruokarajoitusten olisi tärkeä olla perusteltuja ja ennen kaikkea ihmislähtöisiä. Niihin pitää ihmisen motivoitua itse ja ymmärtää niiden merkitys omassa elämässä ja jos kyse ei ole esimerkiksi varsinaisesta allergiasta tai vaikka keliakiasta, myös ihmisen voimavarat ja arvomaailma vaikuttavat siihen mikä on heille relevanttia pitää tai jättää pois ruokavaliosta.
Usein toimii myös se kuuluisa kultainen keskitie. Kerttu-mummon joukukakkua syödään kerran vuodessa, simaa juodaan vappuna ja vähän kaljaa juhannuksena, mutta pääosin syödään terveellisesti, koska halutaan ennaltaehkäistä epäterveellisestä ruokavaliosta johtuvia sairauksia ja ennenaikaista raihnaistumista ja koska herkuilla ja roskaruoilla mässäilystä tulee huono olo.
Aina ihminen ei elä arvojensa ja ihanteidensa mukaista elämää. Aina ei oikein saa kiinni elämänhallinnasta. On ehkä masennusta, stressiä, kiirettä tai uupumusta. Syömisessä on isossa osassa myös tämän kaltaiset inhimilliset tekijät. Elämässä on muutakin kuin ruoka.
