"Kaikkea kohtuudella"
Ajatus siitä että saa syödä kaikkea kun syö kohtuudella niin pysyy mitoissa ja terveenä voi luoda mielikuvan tasapainoisesta ja jollain tavalla hyveellisestä ihmisestä, joka hillitsee täydellisesti ruokahimojaan. Se luo myös mielikuvaa lempeästä sallivuudesta ja siitä että painonhallintahan on oikeasti tosi yksinkertaista ja helppoa ja kyllähän toki siinä kaikki onnistuvat kun vain haluavat. Samalla tuo ajatus myös raivostuttaa ihmisiä, jotka ovat lihavia ja jotka ovat kenties jo koittaneet monenlaista konstia ja taistelleet ylipainoa vastaan X määrän vuosia elämästään.
Palopuheen vuoro
Anna kun kerron asiasta oman totuuteni: Painonhallinta ei ole läheskään aina ja kaikille helppoa. Kaikki eivät myöskään ole lihavia samoista syistä eikä näin ollen myöskään kaikilla toimi samat konstit.
A) Joillain on enemmän kyse biologiasta ja siitä että he tarvitsevat lisää tietoa, joka on niin käytönnöllistä ja heidän tilanteeseensa yksilöllisesti sopivaa, että he pystyvät hyödyntämään sitä elämässään. Joku saattaa myös tarvita lisää taitoja valmistaa itse terveellistä ruokaa.
B) Toisilla kyse voi olla hyvin monimutkaisestakin vyyhdestä terveyden suhteen. Itse lukeudun tähän joukkoon. Sairauteni mm. turvottaa ja siinä noudatetaan painonhallinnallisesti haasteellista ruokavaliota, sillä ruokavalioni on vähäproteiininen, vähäsuolainen ja lisäksi on vielä kaiken päälle nesterajoitus! Toisen sairauden vuoksi on kuitenkin saatava tarpeeksi energiaa. Tämä maa on myös täynnä kilpirauhasairaita, joilla ei lääkityksen annostelu ole kunnossa tai lääkitys on kokonaan vääränlainen ja siksi he ovat hyvin väsyneitä ja painonhallinta on heille todella vaikeaa.
C) Kolmansilla isoin tekijä voi olla henkinen puoli, eli tunnesyöminen. Lukeudun tähänkin joukkoon, sillä viimeaikaiset vaikeat omat terveysongelmat munuaissairauden ja sen lääkitysten kanssa ovat saaneet välillä mielen matalaksi. Silloin tekee mieli suklaata ja opiskelen kovasti vaihtoehtoisia tapoja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja menetyksiin elämässäni. Se vain on usein niin, että vaikka olisi opiskellut asiaa työtänsä varten, on oppimaansa joskus varsinkin tunnetasolla hyvin vaikea osata soveltaa itseensä. Monien ylipaino johtuu pohjimmiltaan täyttymättömistä emotionaalisista tarpeista.
Asioita, jotka vaikuttavat siihen että ihmisillä on terveyttä haittaavasti liikaa painoa on todella monenlaisia. Liikapaino näkyy ulospäin ja siksi lihavat ovat helppo kohde tuntea vähän ylemmyyttä: "Minäkin olen onnistunut pudottamaan painoa, kyllä tuonkin pitäisi onnistua tai sitten hän on vain vähän laiskempi ja tyhmempi kuin minä ja varmasti hänellä on keksittynä miljoona selitystä sille miksi hän on noin pulska." "Miten tuo on päästänyt itsensä tuohon kuntoon?" "Tuo ramppaa varmaan tuon liikapainonsa takia jatkuvasti terveyskeskuksessa käyttämässä niitä verorahoja, jotka mä palkastani maksan"
Omat kypsymättömät ja armottomat ajatukset lihavista on semmoinen tauti, joka ei välttämättä näy ulospäin kuten lihavuus tai vaikkapa ihottuma jonkun kasvoissa tai se, että joltain puuttuu raaja. Jotkut möläyttävät nuo ajatuksensa julkisesti tai jos eivät uskalla julkisesti niin sitten anonyymisti netin keskustelupalstoilla. Moni pitää ajatuksensa visusti omana tietonaan. Et voi todellisuudessa ihmistä tarkemmin tuntematta tietää millaista hänen saappaissaan on kulkea. Vaikka ajattelisit tuntevasi jonkun kohtuullisen hyvin, on myös aina muistettava, että osa siitä kuvitelmasta on nimenomaan omaa tulkintaamme. Ihminen ei välttämättä kerro meille kaikkea, vaan aivomme paikkaavat automaattisesti tyhjiä kohtia. Käsityksemme voi ollakin vääristynyt. Emme tiedä. Emme ihan oikeasti todellisuudessa tiedä kaikkia niitä asioita, miksi juuri joku yksilö on suurikokoinen.
(Palopuhe ohi, kiitos kun luit!)
"Kaikkea kohtuudella"-ajatusta viljelevät mielestäni usein ne, joilla itsellään ei ole painonhallinnallisia ongelmia, joilla tuo ajatus toimii hienosti, joilla ei ole asiasta koulutusta tai heidän koulutuksensa on suppeampaa kuin he ymmärtävät ja myöskin usein ne, jotka ovat itsekin yhä lihavia. En sano, ettei saisi olla lihava (en ole itsekään mikään pieni), mutta niitä varten jotka oikeasti terveyssyistä haluavat pudottaa painoa ja pitää painon kurissa, olisi tietenkin hienoa olla olemassa sellaista tietoa, jotka heitä aivan oikeasti käytännön elämässä auttaa.
Mitä vikaa siis on "Kaikkea kohtuudella"-ohjeessa suhteessa painonhallintaan?
Ainakin kolme asiaa:
1. Ihminen pettää herkästi itseään. Jos ajattelee olevansa kohtuusyöjä, ei välttämättä ole sitä ja mikä jollekin toiselle kohtuullista, ei ole sitä välttämättä juuri itselle. Käsitettä on helppo muuttaa arjessa aina sen mukaan mitä tekee mieli ja millaisia houkutuksia tulee eteen. "Syön kaikkea kohtuudella, mutta oikeasti joka päivä tälläkin viikolla on tullut vedettyä jotain ei niin terveellistä kuten pullaa, suklaata, kakkua, pitsaa, ranskalaisia perunoita.."
2. Kohtuusyöminen" on epämääräinen termi. Siihen vaikuttaa ihmisen tietotaso ravitsemuksesta ja heidän oma kokemusmaailmansa. Toisen kohtuullinen voi hyvinkin olla jonkun toisen kohtuuton ja toisin päin.
3. Se minkä ihmiset pääsääntöisesti mieltävät kohtuusyömiseksi on lihavalle tai lihavuuteen taipuvaiselle usein liikaa sokeria ja tärkkelystä sisältävää.
Juuri tämä kolmas kohta ansaitseekin lisähuomiotamme, sillä tätä tietoa voi käyttää käytännön arjessa painonhallintansa hyväksi!
Painonhallinta on pääosin käytännön tasolla (jos jätetään tunnesyöminen huomioimatta, samoin tietyt lääketieteelliset syyt liikapainolle) nälän ja kylläisyyden hallintaa. Liika sokeri ja tärkkelys ruokavaliossa aiheuttavat usein sitä että jatkuvasti tekee mieli syödä liikaa, napostella ja tulee usein helposti myös liian nopeasti uusi nälkä. Tämä johtuu sokeria ja tärkkelystä sisältävän ruokavalion verensokerivaikutuksesta.
Aktiivisesti liikkuvat ja raskasta fyysistä työtä tekevät sietävät usein lihomatta paremmin tärkkelysruokia, mutta kohtuullisesti liikkuvilla ja lihavuuteen taipuvaisilla nimenomaan tärkkelyksen laatu ja määrä ja sokereiden määrä ruokavaliossa ovat usein painonhallinnan kannalta ensiarvoisen tärkeätä. En käy tässä nyt sen tarkemmin läpi mistä tämä johtuu, mutta se on tosiasia, että monet eivät tunne halua syödä isoja määriä ja usein kun he ovat vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (vain vähän tärkkelystä ja sokereita) ja kun he pitävät kuitujen, vihannesten, rasvan ja proteiinin määrän riittävällä tasolla, syövät säännöllisesti, mutta eivät napostele turhia ja huolehtivat myös riittävästä veden saannista.
Terve ja turvallinen painonhallinta ei välttämättä vaadi mitään älyttömiä kieltäymyksiä tai kikkailuja eikä suurimman osan ihmisistä tarvitsisi edes laihduttaa ketogeenisella ruokavaliolla (siinä on myös omat riskinsä eikä ketogeeninen ruokavalio sovi kaikille), jossa hiilihydraatit (tärkkelys, sokerit) on laskettu hyvin hyvin alas. Monilla riittää syöminen tavalla, joka on ravintotiheää, jossa ei ole liikaa sokeria ja tärkkelystä ja jossa yksittäinen ateria pitää kylläisenä riittävän pitkään.
Jos olet tähän mennessä tarjonnut painonhallintaan neuvoksi "kaikkea kohtuudella"- niin ehkä voisit vaihtaa sen neuvoon "Painonhallinnassa on tärkeä hakea kullekin yksilölliset ja toimivat ratkaisut".
Osittain myös kaikkea kohtuudella voi pitää paikkansa siinä että monille sopii malli, jossa ei esimerkiksi tarvitse kieltäytyä jostain ihanasta kakusta vaikkapa ystävän häissä, mutta pääosin arjessaan noudattaa suhteellisen vähähiilihydraattista, tasapainoista ja terveellistä ruokavaliota ja ruokailurytmiä.
Vaikka varmasti moni voisi halutessaan ryhtyä elämäntapa- ja ruokavaliomuutoksiin aivan heti, on myös hyvä tunnistaa tilanteet, jossa painonhallintaa oleellisempi on jokin muu asia elämässä tai terveydessä tai on jopa hyvin viisasta keskittyä ensisijaisesti ensin johonkin muuhun. Toisinaan on paras odottaa sellaista ajanjaksoa ja tilannetta elämässä, joka on nykyistä tilannetta otollisempi painonhallinnallisille toimille.
