 |
| Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu usein siltä kuin sinun pitäisi jo heti aamusta ladata itsesi uudelleen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on energianpuutostauti. Lisäksi se vaikeuttaa ja hidastaa monia kehon toimintoja. |
Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypilliset oireet, ovat monille tuttuja: Uupuneisuus, vaikeudet pudottaa painoa, ajatuksen hitaus, vaikeudet oppia, muistaa, päätellä asioita, ummetus, kuiva iho, hiustenlähtö, paleleminen, masentuneisuus.. Kaikilla ei ole kaikkia oireita. On myös hoikkia ja normaalipainoisia vajaatoimintapotilaita ja joitain hikoiluttelee sen lisäksi että heitä palelee. Joku ei ole niinkään masentunut vaan pahantuulinen ilman selkeää näkyvää syytä tai koska heitä turhauttaa heidän uupuneisuutensa. Vajaatoiminta voi siis ilmentyä monenlaisin yksilöllisin oirein.
Hyvin paljon aikaa kilpirauhaspotilaiden kanssa viettäneenä ja vertaistukeen osallistuneena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, on noussut esiin myös joukko vähän erikoisempia vaivoja ja oireita, jotka näyttäisivät häippäsevän kuin kuppa Töölöstä kun kilpirauhasen vajaatoiminta saadaan hoitotasapainoon. Tässä muutamia.
Vaivaisenluu:
Itselläkin oli särkyä vaivaisenluissa ja vaikeuksia oikeastaan kaikenlaisten kenkien kanssa. Kun sitten lääkitys saatiin muutettua toisenlaiseksi ja haettua sopiva annostelu ja kun ruokavalio oli muutettu gluteenittomaksi ja terveellisemmäksi, huomasin ettei minun tarvitsekaan pohtia enää leikkaukseen hakeutumista. Mitään oireita ei yksinkertaisesti enää ollut. Ei kipua, kolotuksia ja polttelua, vaikka "patit" pottuvarpaan tyven vieressä on vieläkin ihan saman näköiset ja jalat näyttävät siltä kun ne olisi ahdettu joka päivä vuosikymmenien ajan korkokenkiin, vaikka käytän varsin mukavia ja leveälestisiä kenkiä. Monet raportoivat samanlaita edistymistä.
Rannekanavaoireyhtymä:
Monilla, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, on ikävä kipua ja puutumista aiheuttava ja joskus käden toimintojakin haittaava vaiva karpaalitunnelisyndrooma eli rannekanavaoireyhtymä. Hoitona on usein ennen pitkää leikkaus, mutta monet kilpirauhaspotilaat ovat saaneet vaivan kuriin ja välttyneet leikkaukselta oikeanlaisella lääkityksellä ja hoitamalla itseään kokonaisvaltaisesti.
Tinnitus
Tinnituksessa korvissa kuuluu tietynlaista ääntä, joka ei ole peräisin ympäristöstä vaan se johtuu kuulojärjestelmän häiriytyneestä biosähköisestä toiminnasta. Joillain ongelma on hellittänyt tai vähentynyt kun kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitotasapainossa.
Korvakäytävien kutina
Korvakäytävien kutina on ikävä vaiva, joka voi johtua monesta syystä, kuten kuivasta ihosta, psoriasiksesta tai jonkinlaisesta ihotulehduksesta, jonka aiheuttaja voi olla esim. bakteeri tai sieni. Itsellä ensimmäisiä merkkejä vajaatoiminnasta mm. liian pienellä lääkeannostuksella on korvakäytävien kutina. Olen ajatellut, että se voi johtua mm. siitä että vajaatoiminnassa myös iho kuivuu. Arvioin, että joillain osa ongelmaa voi liittyä myös ravintopuutoksiin, kuten rasvahappojen puutokseen ja mm. A-vitamiini puutokseen ja kaikkien niiden vitamiinien ja hivenaineiden puutokseen, joka on yleistä kilpirauhasen vajaatoiminaa sairastavien keskuudessa.
Vajaatoiminta heikentä ruoansulatusta ja suoliston toimintaa ja tämä johtaa ennenpitkään ravintopuutosten kehittymiseen. Monilla myös ravinnosta saatavista ravintoaineista on pulaa johtuen virheravitsemuksesta. On otettava myös huomioon, että erilaiset rasitus- ja sairaustilat lisäävät monien ravintoaineiden ja suojaravintoaineiden tarvetta.
Ei ole myöskään harvinaista, että vajaatoimintapotilaan immuunipuolustuksessa on puutteita ja epätasapainoa ja hän on siksi alttiimpi myös infektioille. Ihosairaus psoriasis on autoimmuunisairaus. Monilla myös kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuuniperäinen. On tavallista, että autoimuunisairautta sairastavalla on itse asiassa monia eri autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairaus on tavallaan syntymekanismiltaan ja olemukseltaan yksi ja sama sairaus, mutta se ilmenee eri ihmisillä eri kudoksissa, elimissä ja järjestelmissä. Autoimmuunipotilaat ovat saaneet suurta apua funktionaalisesta lääketieteestä ja ravintoterapiasta. Heitä ovat auttaneet mm. erilaiset autoimmuuni- ja paleoruokavaliot.
Pottuvarpaiden kynsien ongelmat
Tästä ei tietääkseni ole vielä juurikaan kukaan kirjoittanut, mutta olen havainnut, että jostain tuntemattomasta syystä ei ole harvinaista, että hypotyreoosipotilailla on ongelmalliset isovarpaankynnet. Niissä on kasvuhäiriöitä, katkeilua tyvestä ja mm. sitä että kynnet alkava kasvaa kaksinkertaisina. Itsellä vajaatoiminta aiheuttaa nimenomaan kynnen kasvamista paksuna kahdessa kerroksessa, kynnen kupruilua ja sitä että se katkeaa tyvestä ja kestää kuukausia tai jopa vuoden ennenkuin katkennut ja vaurioitunut kohta kasvaa ulos ja kynsi on jälleen jotensakin terveen näköinen. Syy ei tosiaan ole tiedossa, mutta keskusteluissa suomalaisten kilpirauhaspotilaiden kanssa on tullut esiin että monilla on jonkinlaista outoutta isovarpaiden kynsien kanssa.
Hoitotasapainon saavuttaminen
Oikea lääkitys
Eniten ongelmia lääkityksen kanssa tuntuu olevan niillä, jotka käyttävät Thyroxinia, joka on T4-hormonia. Tämä on varastohormoni, jonka tulee konvertoitua elimistössä aktiiviseksi T3-hormoniksi. Alunperinkään ihmistä ei ole suunniteltu tulemaan toimeen pelkällä varastohormonilla vaan terve kilpirauhanen tuottaa myös suoraan T3-hormonia. On lisäksi paljon erilaisia elimistön epätasapainotekijöihin ja geneettiseen perimään liittyviä syitä, mitkä häiritsevät muuntoa T4-hormonista T3-hormoniksi.
On olemassa myös eläinperäisiä kilpirauhashormonivalmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja, mutta pääsiassa T4:n lisäksi siis myös T3-hormonia. Lisäksi voidaan yhdistää T4-hormonia T3-hormoniin tai eläinperäiseen valmisteeseen voidaan tarpeen mukaan ottaa lisäksi myös extramäärä T3-hormonia. Monille eläinperäinen on paras mahdollinen lääke ja jos T3:a pitääkin siihen lisätä niin sen tarve saattaa vähentyä jos kehoa tasapainotetaan ja hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja löydetään tärkeimmät epätasapainoa aiheuttavat tekijät, jolloin entsymaattinen muunto T4-hormonista T3-hormoniin paranee.
Jotkut tarvitsevat tilapäisesti tai pysyvästi hoitoa pelkällä T3-hormonilla eli liotyroniinilla. Tällaisen hoidon nimi on T3-monoterapia. Olen itse tällaisen lääkityksen käyttäjä ja se on omalla kohdalla osoittautunut ainoaksi toimivaksi hoidoksi kun erilaisia kilpirauhashormonivalmisteita ja niiden kombinaatioita on kokeiltu usean vuoden ajan. Syitä, miksi joillekin harvoille mikään muu hormonikorvaushoito kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin T3-monoterapia ei toimi ei usein saada selville, mutta syyt saattavat olla geneettiset tai liittyä esim. munuaisongelmiin tai maksan hyvänlaatuisiin verisuonikasvaimiin. Joskus taustalla voi olla mm. kroonisia infektioita tai jotain muuta joka on suistanut kehon pitkäaikaisesti epätasapainotilaan jota ei ole pystytty täysin korjaamaan.
Riittävä lääkitys
Suomi on täynnä alilääkittyjä kilpirauhaspotilaita. Monilla alilääkitys perustii lääkärin puutteellisiin taitoihin tulkita laboratoriotestien tuloksia ja puutteelliseen ymmärrykseen kilpirauhashormoneista. Tämä on ennemminkin itse asiassa sääntö kuin poikkeus. Lisäksi laboratoriotestejä myös otetaan ihan rutiininomaisesti täysin puutteellisesti eikä mm. tunnusteta T3v.-laboratoriokokeen merkittävää osaa lääkitysten määrittämisessä. Karkein virhe on se, että potilaan oireita ei kuunnella eikä niitä oteta vakavasti vaan usein ne yhdistetään mm. psykiatrisiin ongelmiin, huonoihin elämäntapoihin tai sitten ne vain sivuutetaan kun niitä ei ymmärretä tai lääkärillä on kiire.
Usein TSH:lle pistetään aivan liikaa painoarvoa ja ajatellaan että kun se on viitealueella, kaikki on hyvin. TSH:n täytyy usein painua alle viitearvojen, jotta potilaan lääkitys on kunnossa. Tällöinkin on tosin on huomioitava se, että kudostasolla pitää olla riittävästi aktiivista kilpirauhashormonia. T3v on tärkeämpi kuin T4v. Samoin on tärkeää miettiä oireita, tutkia pulssia, verenpaineta ja kehon lämpötilaa, joka vajaatoiminnalla on usein pysyvästi alle 36.6. On täysin mahdollista säätää kilpirauhaslääkitys myös ilman laboratoriokokeita, mutta tämä on monille liian radikaali ajatus. Itse en käytä enää lääkitykseni säätämisessä laboratoriokokeita vaan tarkkailen oloa. sykkeitä, verenpaineta ja kehon lämpöä.
Ensimmäiset kilpirauhasvalmisteet olivat eläinperäisiä ja ne säädettiin vuosikymmenien ajan haastattelemalla potilasta ja mittaamalla tämän em. vitaaliarvoja. Tilanne on nyt lääkkeiden suhteen parempi, sillä nykyiset eläinperäiset ovat hormonimääriltään vakioituja ja ne valmistetaan aivan yhtä tarkasti lääketehtaissa kuin mitkä tahansa lääkkeet. Sikäli niidenkin annoksen säätäminen kohdilleen on nykyään helpompaa kuin ennen. Vielä kun saataisiin lääkäreille lisää tietoa aiheesta ja asenteita järkevämmiksi ja potilasmyönteisemmiksi.
Joskus alilääkityksellä ollaan, koska kehossa on muuta epätasapainotilaa, kuten liian korkeat tai matalat kortisolitasot, raudanpuutos (ei usein näy hemoglobiinia mittaamalla vaan mittaamalla usea muukin rauta-arvo), kroonista infektiota, inflammaatiota eli elimistön hiljaa kytevää tulehdustilaa, sisäilmaongelmille altistumista, virheravitsemusta, suolisto-ongelmia yms.
Keho ei tällaisissa tiloissa välttämättä siedä tehokkaamman kilpirauhaslääkityksen tuomaa aineenvaihdunnan ja hapenkulutuksen lisääntymistä ja ratkaisu on selvittää tarkasti mistä epätasapainotilat johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Vasta sitten voi lähteä harkitsemaan vajaatoiminnan tehokkaampaa hoitoa hormonivalmisteilla. Joudutaan siis joskus sietämään vajaatoiminaa pitkiäkin aikoja, koska keho voi reagoida ikäänkuin liikatoiminnan oirein hormonimäärän lisäämiseen vaikka esim. vapaan T3:n mittaaminen verikokeitse selvästi osoittaa että ei olla liikatoiminnalla. Sen sijaan liikatoiminnaksi tulkittavat oireet johtuvat usein monista muista syistä, joista olen kirjoittanut eräässä taannoisessa kirjoituksessani: http://jalkeilla.blogspot.com/2015/10/liikalaakityksen-merkkien-tunnistaminen.html
Kokonaisvaltainen hoito
Riittävän hoitotasapainon kannalta pelkkä lääkityksen rukkaaminen harvoin riittää. Onnittelut, jos on riittänyt, ainakin tähän päivään asti! Varaudu kuitenkin myös siihen, että tilanne voi jossakin vaiheessa elämää myös muuttua. Tavallisesti kun kilpirauhasen vajaatoiminta on kehittynyt tai sen hoitotasapaino muuttuu vaikeammaksi myöhemmin, on kehossa meneillään samanaikaisesti paljon muutakin kuin ongelmat liittyen kilpirauhaseen tai sen hormoneihin. On siis hylättävä ajatus siitä että meidät voidaan jakaa pieniin osiin ja korjata tilanne vain rukkaamalla eri osia kuntoon eri käypähoidon mukaisin lääkityksin. Nuo osat ja järjestelmät nimittäin toimivat yhdessä, eivät erikseen.
Elimistöllä on valtava kyky tasapainottaa ja korjata itseään kun sille annetaan siihen mahdollisuudet: Poistetaan ulkoisia ja sisäisiä haittatekijöitä, levätään tarpeeksi, ei sairastuteta itseämme stressillä, kiinnitetään huomiota yksilöllisene ravitsemukseen, poistetaan ravinnosta sekä yleiset haittatekijät, että ne ravintotekijät, jotka ovat ne pahimmat ruokavaliohäiriköt (kilpirauhaspotilailla usein maitoproteiini ja gluteeniviljat), tuetaan ruoansulatusta, suolistoa, suolistomikrobistoa ja korjataan kaikki ravintopuutokset hyvin perusteellisesti.
Jokaisen yksilöllinen tilanne tulee ottaa huomioon. Eri yksilöillä on ihan erilaisia asioita meneillään elämässä, mielessä ja kehossa ja jokaisella on myös yksilöllinen terveyshistoria ja geeniperimä. Myös voimavarat ja sosiaalinen tuki tai sen puute tulee ottaa huomioon siinä missä järjestyksessä ja mihin tahtiin pystytään etenemään.
Itsensä hoitaminen ja itsestään huolehtiminen kokonaisvaltaisesti on prosessi. Kun saat apua ja tulet parempaan kuntoon, elämäsi usein muuttuu pysyvästi monellakin tapaa. Sen lisäksi, että saatat nyt elää ja syödä eri tavalla ja käytät mahdollisesti säännöllisesti ravintolisiä, tapahtuu myös mentaalisella tasolla muuttumista ja kehittymistä, koska ihmisen keho ja mieli ovat yhtä eikä niitä voi erottaa toisistaan.