Pidän kovasti ajatusmaailmasta, jossa terveellinen ruokavalio asetetaan luonnolliseksi osaksi elämää ja vältetään kaikkia tiukkoja rajoituksia. Voit syödä hyvällä omalla tunnolla ja nautiskellen sen kakkupalan ystäväsi häissä ja mennä mukaan syömään kun muut haluaa Mäkkäriin tai Heseen. Jos on tosi kiire niin ei se maailma siihen kaadu että haet kaupasta einesmaksalaatikon.
Fine. Tämä varmasti sopii monelle kun nykyajan valistuneet ihmiset kuitenkin tietävät syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja paljon ja välttää liian prosessoitua ruokaa.
He ymmärtävät, mutta mikä on totuus arjessa? Eikö totta, se rento tapa syödä terveellisesti voikin johtaa siihen, että että vähitellen oletkin luisunut tilanteeseen, jossa annet mielihaluillesi täyden tai lähes täyden vallan, sillä olethan myöskin mestari perustelemaan sille järkevälle minällesi miksi nautinnonhaluja rakastava ja palvova minäsi haluaa tänään(kin) jätskiä, suklaata, pullaa tai kermaperunoita. "No ei sitä saa olla niin ankara itselleen. Kyllä elämästä pitää osata nauttia. Kyllä mä nyt vähän voin ottaa rennommin kun on kerran kesälomakin. Tekee niin kovasti mieli.."
Niinpä niin. Annoit pikkusormen ja meni koko käsi. Kuin lapsi joka on törsännyt kaikki viikkorahansa karkkiin ja limppariin, ahtanut ne kitusiinsa ja kärvistelee oksennuksen partaalla olet heittänyt jorpakkoon vakaat aikomuksesi syödä hiilaritietoisesti ja kasvispainotteisesti.
Mitä kaikkea piilee syömiskäyttäytymisesi takana?
Vaikka nykyään ollaan kovasti stressittömyyden ja pehmeiden arvojen perään niin mitä se kertoo, jos sanat itsekuri, itsehillintä, suunnitelmallisuus ja päätöksissä pysyminen tuntuvat sinusta syömisen suhteen vastenmielisiltä, tuomitsevilta ja ankeilta? Kysehän on kuitenkin ravinnosta, joka on nautinnon lisäksi myös yksi tärkeistä terveytesi ja hyvinvointisi lähteistä.
Se on niin, että monet sisäiset ahdistuksemme ja tyytymättömyytemme lähteet ja jo varhain kehittyneet tunnelukot, jopa traumat heijastuvat syömiseen. Mitä oikeasti pelkäämme menettävämme, jos ajatus vaikkapa leivästä luopumisesta tuntuu kuolemalta? Missä kahleissa me todellisuudessa olemme jos jotkin tietyt raamit ruokavalion suhteen tuntuvat vankilalta?
Elämässä täytyy jättää moniakin asioita taakseen, jotta voi päästä eteenpäin.
Sitten kun olet elänyt sitä rentoa kesälomaelämääsi ja sallinut itsellesi nautintoja, valitat vatsavaivojasi, maidosta johtuvaa limaisuutta ja ihottumaa ja harmittelet sitä ettei mitkään kivat työvaatteet enää syyskuussa mahdu päälle. Väsyttääkin taas ihan törkeleellisesti.
Pitäisikö meidän miettiä, miten olisimme itsemme syömiseen liittyville sisäisille lapsiosillemme hyvä aikuinen, joka määrittelee rajat rakkaudesta käsin? "Kuule Ninni-pieni kun sinä söit eilenkin jo jäätelön. Ei meillä ole joka päivä herkkupäivä. Jos herkuttelee koko ajan niin sitten ei jaksa leikkiä, tulee helpommin kipeäksi ja sitten isona ei ole kivaa kun ei jaksa."
Olen huomannut, että sallivammasta suhtautumisesta ruokavalioon puhuvat usein eniten ne, joilla ei joko itsellä ole riittävästi haluja nähvä vaivaa "vähemmän sallivan" ruokavalion toteuttamiseen silloin kun se olisi terveyden kannalta perusteltua tai silloin kun ihminen on itse sen verran terve ettei hänellä ole tarvetta ruokarajoituksille, ainakaan vielä.
Jos kirjoitukseni tuntuu provosoivalta ja herättää tunteita, hyvä! Ehkä teet oivalluksia. Joko olen ärsyttävä ruokapaasaaja, joka ei tiedä hevon kukkelia mistä puhuu tai sitten löydätkin jonkin kultajyvän tästä blogista.
Ruokarajoitusten tarve
Allergiat ymmärtää jokainen. Niiden vuoksi jotakin ruoka-ainetta todellakin tarvitsee välttää. Samoin keliakian ainoa tunnettu hoitokeino on gluteeniton ruokavalio ja laktoosi-intolerantikon pitää joko käyttää laktoosittomia tuotteita tai ottaa laktoosia sisältävän ruoan kanssa laktaasientsyymiä.
Sitten on ruokayliherkkyydet, joista ei seuraa välitön raju ja heti tunnistettavissa oleva reaktio. Saattaa olla että paleotyyppinen ruokavalio lievittää reumasairauden, laskee kilpirauhasen vasta-aineet tai raakaruoka- ja kasvisruokapainotteinen ruokavalio parantaa jonkun ihmisen kihdin. Voi olla, ettet voi ottaa yhtään minkäänlaista maitotuotetta ilman että astma pahenee tai ihottuma päänahassa lehahtaa punaiseksi ja kutisevaksi.
On vielä paljon ruokavaliohoidolle hyvin reagoivia oireita ja sairauksia, joiden hoito ravintoterapeuttisesti on tieteelle ja länsimaiselle lääketieteelle kiistanalaista ja aiheuttaa pelosta käsin ohjautuvaa reagoimista ja asenteita. Muutos pelottaa ja hävettää jos onkin ollut väärässä. Mitä käy maineen ja työn, jos tuleekin paljastuneeksi "vääräuskoiseksi"? Ei uskalleta oppia ja alkaa neuvomaan jos jostain asiasta ei ole tiettyjen kriteerien suhteen tarpeeksi tieteellistä näyttöä. Protokolla ja systeemi menee ihmisten etujen edelle. "Olen kuullut muutamalta potilaalta, että tietynlaisesta ruokavaliosta voisi olla apua. Mitä jos kokeiltaisiin sitä ensin ja vasta sitten näitä lääkkeitä?" Mission impossible? Jos se tuntuu olevan lääkärille, se voi olla sitä kaksin verroin myös sille, jonka näitä ruokavaliokokeiluja tulisi omassa elämässään ajaa sisään.
Minun yksilövastaanoton asiakkaani saavat yleensä sitä paremmin apua ravintoterapiasta, mitä tarkemmin noudattavat ohjeitani. Tarvitsee vai varsinkin alussa olla riittävän selkeät ja tiukat raamit. Usein apu voi olla melko nopeaakin. Joskus tarvitsee tehdä alkuun ensin muutamanlaisia lisäyksiä tai kurssinkorjauksia ruokavalio- ja ravintolisäohjelmassa ja päädytään joskus myös tutkimaan tarkemmin tilannetta laboratoriotestein, jotta päästään nauttimaan terveyttä ja hyvinvointia tuovista tuloksista. Asiakkaani kärsivät sen tyyppisistä oireista ja ongelmista, jotka edellyttävät usein tarkkoja ruokavaliokokeiluja. Sanon usein, että "kokeillaan tätä kolme kuukautta. Sen ajan seisot suomalaisella sisulla vaikka päälläsi ja pystyt siihen kyllä. Minä neuvon, tuen ja ohjaan."
Kun sitten kokeiluvaihe tuottaa tuloksia, se lisää motivaatiota jatkaa ruokavaliohoitoa ja mahdollisesti päästään myös testaamaan rajoitusten löysäämistä. Monet ruoka-ainerajoitukset voidaan purkaa kun jatkossa ei syödä liikaa ja liian usein kyseistä ruoka-ainetta. Tiukemman vaiheen jälkeen päästään usein näkemään, mitkä ovat olleet ruokavalion päähäiritsijät, jotka kannattaa jättää lopullisesti elämästään, silloinkin kun juuri ne ovat olleet niitä lempiruoka-aineita.
Elätkö oikeasti prioriteettisesi mukaan?
Terveys on aika monen ihmisen listalla kärkisijoilla kun heiltä kysytään mitkä heidän elämänsä tärkeimmät asiat ovat. Näkyykö tämä oikeasti arjessa valinnoissasi? Kyse ei ole raskaasta taakasta, jota joudut kantamaan ottaessasi huomioon terveyteesi vaikuttavat seikat, kuten ruokavaliosi. Kyse on etuoikeudesta valita viisaasti ja päästä nauttimaan viisautensa hedelmistä kohentuneen terveyden ja jaksamisen muodossa.
Kumman valitset; riutumisen autoimmuunisairauksissa syöden pitsaa vai autoimmuuniruokavalion kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen viljattomuuden ja maidottomuuden voiden jatkossa hyvin todennäköisesti paljon paremmin? Kumman valitset; jatkuvasti kutisevan ja haavoilla oleman takapuolen nautiskellen rakastamastasi ruisleivästä vai rukiin poisjättämisen ruokavaliostasi? Valitsetko lihavuuden ja siihen liittyvät sairaudet, jotta pääset herkuttelemaan jätskillä, kakuilla, pullalla hampurilaisilla, pitsalla ja irtokarkilla vai haluatko olla terveempi ja jaksavampi?
Jos tiedät jo vastaukset, mutta olet vasta matkasi alussa, anna itsellesi aikaa ja mieti rauhassa näitä kysymyksiä. Selvästi siemenet on jo kylvetty maahan ja nyt voidaan odottaa kasvua. Sinun tehtävä on matkan aikana lannoittaa, kitkeä ja kastella.
Jokainen on omanlaisessaan vaiheessa ja tilanteessa
Mieli, elämä ja arki voi joskus tehdä tepposia. Aina ei olla vielä valmiita jättämään jotakin asiaa taakse, jotta päästäisiin eteenpäin. Usein tunneasioita pitäisi käsitellä ensin ja sietää sitä fyysistä kärsimystä, jota ravintoterapeuttisin keinoin kenties pystyttäisiin lievittämään. Usein tunneperäiset teemat kulkevat myös siinä ravintoterapian rinnalla yhtä aikaa. Kuuntelen ja keskustelen asiakkaideni kanssa myös mielelläni henkisistä asioista ja ihmissuhteista, vaikka en alan ammattiosaaja psykologiassa olekaan. Minusta minun on hyvä tehdä niin, sillä ihminen on tässäkin kohden kokonaisuus. Tunne-elämä ja ihmissuhteet vaikuttavat syvällisesti terveyteemme ja myöskin siihen millaiset voimavarat meillä on muutosprosessiin.
Ihmisen pitää kuitenkin olla itseohjautuva. Joskus ei ole vielä sopiva hetki saada tuloksia ravintoterapiasta silloin kun muutokset ovat hieman vaativampia kuin vain se, että katsotaan että juodaan tarpeeksi vettä ja joka aterialla on jotakin tuoretta ja herkkuja ei syödä joka päivä. Ihminen päättää itse kuinka paljon puhuu ja mihin on valmis ja missä kohden uskaltaa myös ilmaista, että tarvitsee enemmän apua, kenties ensin toisenlaista apua tai sitten vaikka lisää mietintäaikaa siihen mitä oikeasti elämältään haluaa ja mitkä asiat on todellisuudessa eteenpäin menemisen tiellä.
Tunnista ajattelutapasi
Omaa suhtautumistapaa ja näkökulmaa voimme kuitenkin joka tapauksessa pohtia. Näemmekö enemmän uhkia vai mahdollisuuksia? Millaista on sisäinen puheemme itseä kohtaan ja mitä väitämme itsellemme mm. ruoasta ja suhteestamme siihen? Kun hoemme jotain asiaa päässämme tai ääneen tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu totuudeksi ja alkaa ohjata tunteitamme ja käyttäytymistämme, niin hyvässä kuin pahassa. Mitä jos muuttaisit noita totuuksia ja lauseitasi tietoisesti?
"En voi syödä enää mitään kivaa ja minulta on kielletty se ja se"
Miten niin kielletty? Sinä olet aikuinen ihminen ja olet itse valinnut ruokavaliokokeilusi. Emme elä missään totalitarismissa vaan vapaassa yhteiskunnassa, jossa aikuiset ihmiset saavat itse valita ruokavalionsa kunhan eivät syö toisiaan tai varasta ruokaansa. Ota vastuu itsestäsi ja hyvinvoinnistasi ja myös syömisistäsi! Sinä olet se henkilö, joka olet oman arkesi sankari. Ei kukaan toinen.
Sen sijaan, että keskityt siihen mitä olet jättämässä taaksesi, keskity siihen mitä sinulle jää ja mitä saat tilalle, mihin se sinua vie. Mitkä kaikki asiat ovat helpompia ja mahdollistuvat sinulle kun olet paremmassa kunnossa. Mitä ihania ja sinulle terveellisiä aterioita voit syödä. Toisenlaiseen syömistapaan tottuu. Tottuvathan ihmiset uuteen maahan, kieleen, perhetilanteeseen ja työpaikkaankin.
Älä roiku menneessä, äläkä anna nautinnonhalusi ja mielihalujesi viedä sinua kuin pässiä narussa. Jos tämä on vaikeaa, ehkä elämästäsi puuttuu muita tyytyväisyyden ja mielihyvän lähteitä, kuten liikuntaa, hyviä ihmissuhteita, toisten ihmisten vilpitöntä auttamista, naurua, musiikkia, mielekästä tekemistä, lepoa ja rauhaa?
Jokaisella tärkeällä asialla on elämässä oma paikka. Syöminen on vain yksi niistä. Syödään siis ihmisiksi!
"Päivää. Mitähän gluteenitonta ja maidotonta lounasvaihtoehtoa teiltä löytyisi ja pystyisiköhän perunavaihtoehdon vaihtamaan höyrytettyihin kasviksiin?"
"No tällaista ja tällaista löytyisi ja kokki voi vaikka paistaa sulle kookosöljyssä kanaa niin ei tule leivityksestä gluteenia. Laitetaanko sitruuna ja oliiviöljyä kastikkeeksi kun tuossa toisessa on kermaa? No hienoa. Salaattipöydästä voi aloittaa."
"Ihanaa, kiitos. Näyttääpä värikkäältä ja herkulliselta."