Kätilön ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Vieraileva kirjoittaja on tällä kertaa kokenut kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava kätilö, joka kertoo millaisia havaintoja on tehnyt työssään koskien kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia äitejä. Hän haluaa, että hänen kirjoituksensa julkaistaan nimettömänä.

Olen toiminut kätilönä noin 25 vuotta ja itse synnyttänyt kaksi lasta vuosina -93 ja-96, reilusti päälle kolmekymppisenä. Minulla todettiin kolme vuotta sitten epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta kliinisen tutkimuksen ja laboratorionäytteiden perusteella.
Todennäköisesti ongelmat raskauksissani ja synnytyksissäni johtuivat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska mitään muuta tyypillistä raskauteen liittyvää tautia ei löydetty kuten raskausmyrkytys, jota epäiltiin ensimmäisessä raskaudessa. Raskausmyrkytysoireet ovat samantapaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa: turvotus (muistutin työkaverin mielestä aasialaista venepakolaista), loppuraskaudessa painoni nousi 1Kg/viikko, verenpaineen nousua. Näistä syistä synnytys käynnistettiin, vaikka muissa arvoissa ei ollut poikkeavaa. Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjillä päättyy usein keisarinleikkaukseen, niin kuin minullekin sitten kävi. Minulle tehtiin hätäsektio esikoiseni alkavan hapenpuutteen vuoksi.

Ennen kuin aloin odottaa toista lastani, sain keskenmenon 12 raskausviikolla. Toinen raskauteni sujui paremmin, mutta ongelmat tulivat synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Synnytykseni kesti kauan supistusheikkouden vuoksi, mikä on tyypillistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Lihasheikkoutta ja väsymystä. Kohtu on suuri lihas, jonka täytyy toimia tehokkaasti, että lapsi syntyy. Jos kohtulihas ei toimi niin kuin toimia tulisi, niin aina tulee ongelmia synnytyksessä. Kuopukseni syntyi, kun synnytystä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini-infuusiolla (supistuksia tehostava suonensisäinen lääke) ja siitäkin huolimatta supistukset eivät olleet tarpeeksi tehokkaita ja potra poika autettiin imukupilla maailmaan. Ongelmat eivät päättyneet tähän. Kun kohtulihas ei toimi, niin eihän se istukkakaan sieltä lähde ilman nukutusta ja istukan käsinirroitusta ja kun kohtulihas ei jaksa supistua enää olenkaan synnytyksen jälkeisestä rasituksesta, niin lapsivuodeosastolla aloin vuotaa verta kuin seula, mikä on epänormaalia jälkivuotoa synnytyksen jälkeen. Vuoto saatiin loppumaan vahvalla oksitosiini-infuusiolla. Kun pääsin kotiin sairaalasta hemoglobiinini oli noin 80.

Oma kokemukseni ja tietoisuuteni lisääntymisen vuoksi olen kätilön työssäni huomannut, että yhä useammalla raskaana olevalla ja synnyttäjällä on perussairautena kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin-lääkitys, muutamia raskaana olevia äitejä lukuun ottamatta, joilla on T-3-lääkitys, joko yhdistelmähoitona tai monoterapiana. Olen huomannut, että monilla raskaana olevilla ja synnyttävillä äideillä, joilla on Thyroxin-lääkitys on lääkityksestä huolimatta kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Thyroxin-lääkityksestä huolimatta olen huomannut myös erittäin monioireisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita fertiili-ikäisillä naisilla. Keskenmenoja, edellä mainittuja ongelmia raskaudessa ja synnytyksissä mutta myös mielen alueella olen havainnut apatiaa, masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, merkittävää ylipainoa, korkeaa verenpainetta.

Todettiin yhdessä työkavereiden kanssa, että nykyään on harvinaista, että synnyttämään tulee nainen, joka on täysin terve ja synnyttää normaalisti ilman komplikaatioita. Tavallisimpia perussairauksia fertiili-ikäisillä on allergiat, astma, laktoositon ruokavalio ja nykyään yhä useammalla gluteeiniton ruokavalio ja yhä useammalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Psykiatrian ja/tai psykologin käynnit ovat lisääntyneet. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on Suomessa lapsenkengissä ja kiistanalainen. Sairauden oireet ovat hyvin moninaiset; kätilönä toimineena tulee mieleen, kuinka moni näistä oireilevista nuorista naisista kärsii hoitamattomasta tai puutteellisesti hoidetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Kilpirauhanen, joka on elimistön ”voimalaitos ”, vaikuttaa joka ikisessä ihmisen biljoonassa solussa. Voi todellakin sanoa: Jos ei ole kilpirauhasta niin ei ole elämää ja jos se toimii huonosti niin elämänlaatu on huonoa.

Olen huomannut että niillä äideillä, joilla on hoitona kilpirauhasen vajaatoimintaan heillä huonosti toimiva Thyroxin-lääkitys on paljon ongelmia raskaudessa, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeisessä ajassa. Joillakin harvoilla valveutuneilla naisilla on hoitonaan Liothyronin (synteettistä T3-hormonia) tai eläinperäiset valmisteet silloin kun Thyroxin (synteettistä T4-hormonia, joka on varastohormoni) ei ole heillä riittävän hyvin toimiva lääkitys tai se on suoranaisesti pahentanut heidän vointiaan. Näillä naisilla raskaudet ja synnytykset sujuvat yleensä hyvin ja ilman komplikaatioita.