Muistelen omaa polkuani kun vuonna 2012 lähdin aktiivisesti etsimään apua ja vastauksia. Olin todella innoissani kun asiat nytkähtivä eteenpäin, samoin oma ymmärrys. Jälkeenpäin huomaa, että silloin tarkasteli asioita vielä kuitenkin kovin simplistisesti ja veti mutkia suoraksi. Olemme vertaistuessa kaikki kehittyneet yhdessä ja oppineet paljon. Uusia uteliaita ja motivoituneita ihmisiä liittyy matkanvarrella remmiin koko ajan.
Olen jo pitkään miettinyt miten toisin esiin kirjoituksissani entistä laajempaa kuvaa asioista. Työssäni ravintoasiantuntijana tulee hahmottaa kerralla isoja kokonaisuuksia. Asiakas saattaa tulla vastaanotolle ja viestittää: "Mulla on lisisuupumus ja epäilen että kortisolit on matalat ja haluaisin siihen sulta neuvoja ravintolisissä ja yrteissä". Fine, saamansa pitää ja autan missä vain voin. Haluan kuitenkin voida auttaa kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti, jotta avustani olisi pitkäaikaista hyötyä. Käyn kaikkien kanssa läpi mitä heidän elämässään on tapahtunut, millainen terveys/sairashistoria heillä on ja millaisia tunteita, oireita ja muita terveyteen liittyviä tiloja heillä ilmenee. Kyselen myös ruokavalion, elintavat, unen, liikunnan, henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, elämäntilanteet, suolen toiminnan ja muut senkaltaiset asiat. Kartoitan tilannetta sekä kasvotusten kyselemällä, että lähettämällä etukäteen kaavakkeita täytettäväksi. Myös ruokapäiväkirjaa täytetään myös aina jossakin muodossa.
Lisämunuaisuupumus, "Adrenal Fatique" ymmärretään tilana jossa henkisen ja/tai ruumiillisen rasituksen seurauksena tulee muutoksia lisämunuaiskuoren hormoneihin ja nämä muutokset ovat eriasteisia ja tilan edetessä muuttavat muotoaan, usein mm. alun kortisolitasojen kohoamisesta, niiden heittelehtimiseen ja lopulta mm. kortisolitasojen laskuun, joskus jyrkkäänkin. Muutoksia on usein myös DHEA-hormonin ja aldosteroni-hormonin erityksessä ja iskua saavat usein myös mies- ja naissukuhormonit ja kilpirauhashormonit.
Näissä em. muutoksissa on mukana myös aivojen hormonien ohjausjärjestelmä, mm. ACTH-hormoni, eli sinänsä nimitys lisämunuaisuupumus on hieman pöljä. Asia on laajempi eikä koske vain sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta lisämunuaiskuoressa ja kortisonitasoissa. Asia on itse asiassa hyvinkin paljon laajempi ja tämä on tärkeä ottaa huomioon kun pyritään tasapainottamaan uupuneen ihmisen biokemiallista epätasapainotilaa.
Toisaalta sekään, että tilaa kutsutaan epätasapainotilaksi ei pidä varauksetta paikkaansa, sillä kehomme on aika viisas. Moni niistä tapahtumista mitä kehollemme tapahtuu pitkittyneessä tai muuten vaan kovassa stressissä ja rasituksessa on osa kehomme priorisointia ja kompensaatiota pyrkiä sopeutumaan haastavaan tilanteeseen. Kehomme pyrkii ensisijaisesti suojelemaan verenkiertoa ja tärkeitä sisäelimiä kuten sydäntä ja aivoja. Jos se joutuu kovin suojelemaan itseään haastavilta olosuhteilta, se pitää itseään hämmästyttävän tehokkaasti ja kauan hengissä, mutta nuo kompensaatiovaiheet eivät meistä ihmisistä tunnu yleensä järin mukavilta eikä toimintakykymme niiden aikana usein ole kovin häävi.
Joitakin esimerkkejä kehon kompensaatiosta, jotka liittyvät läheisesti myös nk. lisämunuaisuupumukseen:
Aivoja mm. aletaan suojaamaan stressin mukanatuomalta liialta kortisolimäärältä ja kortisolitasoja saatetaan lopulta laskea paljonkin. Uupumus pistää siis lepäämään/petiin/sairaslomalle jos et sinne itse älyä ajoissa mennä. Jos kaloreja tai hiilihydraatteja rajoitetaan, varsinkin stressin aikana tai jos samalla urheillaan kiivaasti, elimistö pyrkii säästämään uupumukselta ja nääntymiseltä vähentämällä kilpirauhashormonien muuntoa aktiivisiksi ja näin hillitsemällä energiantuotantoa. Tuloksena uupumusta ja klassisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Labralöydöksissä usein kohonnut rT3-hormoni. Stressissä ja uupumisessa myös ruoansulatus heikkenee (mahasuolikanavan oireilua, väsymystä, aivosumua, inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, ravintopuutoksia, iho-ongelmia, nivelvaivoja, särkyjä, kolotuksia, lihasväsymystä ja -kipuja yms.), samoin usein sukupuoliset halut ja lisääntymiskyky.
Kun pitkittynyt stressi, uupuminen ja rasitus kohtaavat meitä, muutokset kohdistuvat kaikkiin keskeisiin elimistön säätelyjärjestelmiin. Siksi ne kaikki on huomioitava kun halutaan auttaa toipumisessa. Paljon spontaania toipumista tapahtuu myös itsestään levossa, mutta myös mm. ravinnolla, unen ja levon varmistamisella ja ruoansulatuksen tukemisella on iso rooli.
Loppupäätelmä:
Kehon keskeisiä säätelyjärjestelmiä ovat hormonitoiminnan lisäksi hermoston toiminta ja immuniteetti. Kokonaisvaltaisessa hoidossa nämä kaikki ja niiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet tulee huomioida. On siis kysyttävä, miten juuri tässä minun tilanteessa ruoansulatus ja suolisto on reagoinut? Entä hormonit, hermosto ja immuniteetti? Minulla ei siis ole vain mitään yksittäistä oireyhtymää epäviralliselta nimeltään lisämunuaisuupumus vaan yksilölliset syyt ovat johtaneet siihen että rasitusta on kohdistunut kehoni säätelyjärjestelmiin, joita nyt tulee tasapainottaa.
