Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe

Itseä on aina kiehtonut ajatella miten jotkut asiat voisi tehdä toisellakin tavalla, ehkä paremmin, hyödyllisemmin. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma kuulua marginaaliryhmään, jos siihen kuuluminen on minusta perusteltua ja hyvä asia. Ei ole haitannut tehdä asioita eri tavalla, ajatella eri tavalla, lähestyä asiaa uudesta näkökulmasta. Uskallatko tarkastella omassa elämässäsi mahdollisia muutostarpeita? Muutostarpeita ravitsemuksessa?

Olipas kiva katsoa koko perheenä Tomi Kokon dokumentti. Tomi tietää varmasti itsekin ettei kaikille sovi samantyyppinen ruokavalio, mutta hänellä on runsaasti kokemusta siitä miten ihmisiä autetaan voimaan paremmin. Hyvinvointialalla asiakkaat ovat ne, jotka äänestävät jaloillaan ja kukkaroillaan etsiessään toimivia ratkaisuja. Ihmiset osaavat kyseenalaistaa, kokeilla uutta, hylätä toimimattomia tapoja tehdä ja ajatella.

Kyllähän ravitsemusasioissa tieteellisyydestä voidaan väitellä loputtomiin, mutta on naiivia uskoa sokeasti nykytieteen rehellisyyteen. Tiede ja sen harjoittaminen ei asiana sinänsä ole pahaa, mutta tiede muuttuu epätieteeksi ahneissa, tarkoitushakuisissa ja tuloksia vääristelevissä käsissä. Tämän sortin tieteen irvikuvaa on paljon sekä ravitsemustieteissä, että lääketieteessä. Joka muuta väittää ei tunne asiaa tai hänellä on joitain tarkoitusperiä palveleva tarve uskotella musta valkoiseksi.

Me tiedämme jo paljon mm. biokemiasta ja ravitsemusfysiologiasta. Monia asioita voi ihan puhtaasti päätellä sitäkin kautta ilman että pitää tehdä miljoona kaksoissokkokuurupiilodiipadaapatutkimusta. Ei niissäkään mitään pahaa ole, mutta on kapeakatseista tarkastella jotakin niin laajaa ja ei-eksahtin tieteen parissa esiintyvää asiaa kuin ravitsemus vain tieteellisen tutkimuksen valossa. On rohkeasti otettava lukuun sekä tieteelliset tutkimukset, ihmisen biologian tuntemus, että kokemuspohjainen tieto. Suomessa ravitsemustieteet nojaavat liiaksi ja lähes täysin vain tilastotieteisiin ja epidemiologisiin tutkimuksiin. Se on kuin katsoisi laajaa maisemaa pelkän pillin läpi.

Ketä sitten uskoa? Uskokaa niitä ihmisiä jotka on eniten pystyneet yksilöitä auttamaan voimaan paremmin ravitsemuksellisin keinoin. Ovat usein juuri niitä tyyppejä jotka on virallistieteellisten näkemysten suosijoiden epäsuosiossa tai sitten hiljaisia puurtajia jotka eivät halua pitää itsestään ääntä, mutta neuvovat työkseen ihmisiä voimaan paremmin ja tekevät sen usein menestyksellisemmin kuin ravitsemusterapeutit, jotka edustavat ns. virallista linjaa. Miksi on niin paljon ihmisiä jotka ovat pettyneitä ravitsemusterapeutilla käyntiin, mutta jotka ovat tyytyväisiä esimerkiksi diplomiravintoneuvojan, diplomiravintoterapeutin tai FLT ravintovalmentajan apuun?

Ihmistä, joka haluaa saada avun ei kiinnosta tittelit ja asema vaan se mistä he saa avun. Jos naapurin Pera osaa kertoa miten närästyksen saa kuriin ruokavaliolla ja siinä samassa myös energisemmän olon, mutta terveyskeskuslääkäri vain määrää happosalpaajia niin arvatkaas kumpi saa kiitoslahjaksi paremmasta olosta liput lätkämatsiin? Uskokaa ravitsemusasioissa terveellä tavalla myös itseänne sitten kun alatte ottaa syvällisemmin asioista itse selvää ja tekemään omia 30 päivän ihmiskokeitanne. (Mitään älyttömiä kokeita ei tietenkään kannata kokeilla, kuten pikkukividiettiä tai 30 päivän syömättömyyttä ja juomattomuutta) Jos terveys kiinnostaa niin sen vaivan toki haluaa nähdä sen sijaan että vaan odottaisi että joku syöttäisi kaikki vastaukset aina valmiina ja joutuisi jäämään ainiaan epäilemään ketä uskoa.