Varjovastaukset kokemusasiantuntijalta

Studio55.fi-ohjelmassa  vieraili maanantaina 14.9 professori ja endokrinologian erikoislääkäri Matti välimäki vastaamassa kysymyksiin kilpirauhassairauksista.

linkki: http://www.studio55.fi/terveys/article/lukijat-kysyivat-kilpirauhassairauksista-laakari-vastasi/5305200

Tunnen vertaistukityötä jatkuvasti tekevänä hyvin mm. sen, mistä ihmiset ovat saaneet apua ja mistä eivät. Siksi halusin kirjoittaa, mitä olisin Välimäen sijasta esitettyihin kysymyksiin itse vastannut (jos vain olisin saanut rajoittamattomasti palstatilaa). Minusta on hyvä, että ihmisillä on vaihtoehtoja harkita ketä uskovat ja miten saamaansa informaatiota soveltavat. Potilaat ja esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat pääsevät niin vähän ääneen mediassa että haluan tässä suhteessa antaa oman panokseni.  Tekstissä professori Välimäen vastaukset ovat sinisellä teksillä, minun vastaukseni purppuralla
 tekstillä.

Mitkä ovat kilpirauhassairauksien yleisimmät ensioireet?
 

Vajaatoiminta: Väsymys, palelu, painonnousu. Liikatoiminta: Sydämen tykytys, hikoilu, vapina. Struuma/suurentunut kilpirauhanen: Painontunne kaulalla, nielemisvaikeudet.

Vajaatoiminnassa oireiden kirjo voi olla hyvin laaja ja osin myös yksilöllinen. Voi esiintyä selittämätöntä alakuloa, jopa vakavaa masennusta, lihomista ilman että siihen liittyisi erityisiä muutoksia aktiivisuustasossa tai ruokavaliossa. Painon pudottaminen voi olla lähes mahdotonta tai yritykset tyssäävät siihen että vajaatoimintaoireet vain pahenevat ja olo tulee laihduttaessa vain kaikin puolin huonommaksi. Tavallista on myös ajatustoiminnan ja olemuksen hidastuminen. Pää voi tuntua sumuiselta. Voi myös esiintyä turvotusta ja erilaisia epämääräisiä särkytiloja. Usein vajaatoimintapotilaalta diagnosoidaan myös fibromyalgia. Kaikki vajaatoiminnasta kärsivät eivät liho. Iho voi olla kuiva ja hiuksia voi lähteä paljon. Ihminen voi palella niin että tarvitsee keskellä kesääkin villasukat.

Vajaatoimintapotilailla on usein myös suolistovaivoja, kuten hapoton maha, joka voi, toisin kuin yleensä ymmärretään oireilla närästyksenä. Krooninen ummetus on myös yleinen vajaatoimintapotilaan vaiva.
On myös havaintoja erikoisemmista vaivoista, jotka ovat hellittäneet kun vajaatoimintaa on hoidettu oikealla tavoilla. Näitä ovat mm. vaivasenluiden oireilu, isovarpaan kynnen kasvuhäiriöt, korvien soiminen, korvakäytävien kutiseminen. Jo vähän tunnetumpi vaiva, joka liitetään vajaatoimintaan on rannekanavaoireyhtymä.

Liikatoimintaan voi liittyä oireina mm. lämpötilan kohoamista yli 37 asteen, levottomuutta, hermostuneisuutta, laihtumista, tihentynyttä sydämensykettä, ripulia ja vapinaa, lihaskipuja.

Miten ruokavalio vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Eli mitkä ruoka-aineet ovat hyväksi, ja mitä tulisi välttää?

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että joku ruokavalio parantaisi kilpirauhasen toimintaa siten että vajaatoiminta korjaantuisi. Paras on aloittaa tyroksiinilääkitys, joka varmasti korjaa vajaatoiminnan ilman ruokavalioita. Esimerkkinä gluteiinittoman ruokavalion on uskottu parantavan kilpirauhasen toimintaa, mikä ei pidä paikkaansa. Se voi auttaa paitsi keliaakikkoa myös paksusuolipotilaan vatsaoireita.

Ruokavaliolla on aivan oleellinen merkitys vajaatoimintapotilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa. Moni vajaatoimintapotilas jää oireiseksi, ylipainoiseksi ja väsyneeksi jos vaivaa hoidetaan pelkällä Thyroxin-lääkityksellä. Suuremmalla osalla vajaatoimintapotilaista toimii parhaiten jokin muu hoito kuin Thyroxin-hoito. Muut hoidot ovat kelvanneet myös USA:n poliitikoille. J.F. kennedy käytti koko presidenttikautensa ajan synteettistä T3-hoitoa ja Hillary Clinton käyttää eläinperäisiä valmisteita. Molemmilla valmisteilla on pitkä ja menestyksekäs käyttöhistoria.

Ruokavalion tulee toki olla yksilöllinen. Kun hoidetaan kokonaista ihmistä, eikä vain hänen kilpirauhasarvojaan, on otettava huomioon mitä juuri kyseisen ihmisen mahasuolikanava ja ravitsemus tarvitsevat, jotta ihminen saisi parhaat mahdolliset eväät voida hyvin. Funktionaalisessa lääketieteessä tämä osataan ja iso joukko kilpirauhaspotilaita kansainvälisesti on huomannut valtavan eron voinnissa jos ovat jättäneet viljat ja usein myös maidon pois ruokavaliosta. Tässä linkki, jota kautta voi saada lisätietoa suomen kielellä: http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/

Yksilöllinen hoito tarkoittaa käytännössä sitä että tutkitaan mistä ravintoaineista kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutetta ja jos puutoksia löytyy (ja yleensä löytyykin), mietitään johtuvatko ne siitä ettei henkilö saa niitä riittävästi ravinnosta vai onko imeytymisessä ongelmaa. Tarvittaessa voidaan tutkia esim. virtsa- ja ulostenäytteistä suoliston ja ruoansulatuksen tilaa. Myös immunologisia tutkimuksia voidaan tehdä esimerkiksi sen suhteen mille ruoka-aineille voi olla allergioita ja yliherkkyyksiä. Tässä turvaudutaan verikokeisiin. Tutkitaan myös onko potilaalla hiljaa kytevää tulehdusta eli inflammaatiota, joka voi olla sotkemassa elimistön signalointijärjestelmiä ja sitä kautta myös hormonitoimintaa. Ruokavaliolla ja yksilöllisellä ravintolisä- ja yrttihoidolla voidaan hoitaa myös inflammaatiota. Inflammaatio on yksi tärkeimmistä syistä nykyisten rappeuma- ja elintasosairauksien puhkeamisessa. Funktionaalisessa ja integratiivisessa lääketieteessä on ihan tätä päivää hoitaa ihmisiä kuntoon kokonaisvaltaisesti ja hoitotulokset ovat ihan eri luokkaa kuin koululääketieteen piirissä. Lisätietoa funktionaalisesta lääketieteestä: http://fms.fi/funktionaalinen-laaketiede/

Kuinka paljon eroaa lapsena ja aikuisena diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta?Jos lapsi sairastuu, voiko tulla pysyviä kehityshäiriöitä aivoihin tai muualle kroppaan?

Vajaatoiminta harvoin alkaa lapsena. Silloin se tulee esiin kasvun hidastumisesta. Hoidon jälkeen kasvu normaalistuu. Pysyviä vaurioita ei tule. Kriittisin vaihe on sikiökehitys. Jos äidillä on hoitamaton vajaatoiminta erityisesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, jolloin sikiö on riippuvainen äidin tyroksiinista, voi tulla pysyvämpiä vaurioita.

Ei ehkä ole enää niin harvinaista, että kilpirauhasen vajaatoiminta alkaa jo lapsena. Varmasti moni, ei toki jokainen ylipainoinen lapsi tai ylipainoon taipuvainen on ainakin lievästi vajaatoimintainen. Riippuu tilanteesta tarvitaanko lääkitystä. Jos vajaatoiminta johtuu puuttuvasta kilpirauhasesta tai puutteellisesti kehittyneestä kilpirauhasesta, toki tarvitaan korvaushoitoa jos oma tuotanto ei yksinkertaisesti riitä.

Vajaatoiminnassa on aina, myös lapsilla ja nuorilla selvitettävä tarkoin mistä se johtuu. Jos se johtuu suoliston huonosta tilasta, virheravitsemuksesta, ruokayliherkkyyksistä yms. niin silloin usein saadaan apua kokonaisvaltaisesta hoidosta eikä lääkitystä välttämättä tarvita tai lääkitys ei jää pysyväksi. Olen samaa mieltä siinä että kriittisin vaihe on sikiönkehitys. Vertaistuessa tulee valitettavasti usein eteen kertomuksia siitä miten odottavien äitien tutkimus ja hoito kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta laiminlyödään tai se on täysin retuperällä. Tilanne vaihtelee tosi paljon neuvola- ja paikkakuntakohtaisesti.

Vaikeuksia tulee myös neuvoloissa jos odottava äiti käyttää jotakin muuta lääkitystä kuin Thyroxinia, vaikka esimerkiksi eläinperäisten kilpirauhasvalmisteiden käyttäjiä on vuosittain maailmalla tuhansia raskaana täysin ilman mitään ongelmia. Äidit ovat joutuneet kovan painostuksen kohteeksi eivätkä ole kokeneet tulleensa lainkaan kuulluksi asiassa. Myös yksinomaan T3-hormonihoitoa käyttäviltä on tähän mennessä syntynyt ihan terveitä vauvoja, vaikka tästä asiasta onkin vähemmän kokemusperäistä tietoa.

Teini-ikäisillä on iso riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan jos siihen on sukurasitetta. Tämä johtuu siitä että teini-iässä jodia kuluu kehityksen, varsinkin rauhaskudosten, kuten rintarauhasten, kohdun, munasarjojen ja kivesten hormonitoiminnan kehittymiseen ja käynnistymiseen. Jos jodista on tässä vaiheessa puutetta, kilpirauhanenkin voi jäädä vaille riittävää jodia. Teini-ikäiset on yksi ryhmistä, joiden jodin ja seleenin saantiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Jo nuoret aikuiset, jopa teini-ikäiset voivat myös sairastua autoimmuunityreioidiittiin. Vaikuttaa siltä että jos autoimmuunisairauksia on suvussa, niiden puhkeamisajankohta aikaistuu sukupolvi sukupolvelta. Jos mummo on sairastunut Hashimoton tautiin viisikymppisenä, kenties hänen lapsi sairastuu siihen nelikymppisenä ja tämän lapsi kolmikymppisenä, jopa aikaisemmin. Onko syy jodinpuutoksessa, epäterveellisessä ruoassa, ympäristön toksiineissa yms? Syyt ovat varmasti monien tekijöiden summa.

Usein masennus liitetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Itselläni vajaatoiminta oireili paniikkioireina, voimakkaana jännityksenä ja ahdistuneisuutena. Kuinka yleistä tällainen oireilu on vajaatoimintaa sairastavilla?

Ei yleistä ainakaan niin, että paniikkioireet olisivat yksin vajaatoiminnan aiheuttamia. Tietysti paniikki ja vajaatoiminta voivat olla samalla ihmisellä. Hidastamalla henkisiä toimintoja vajaatoiminta voi lisätä paniikkipotilaan pelkoa esimerkiksi sosiaalisista tilanteista selviytymisessä.

Ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset on hyvin yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivällä. Ei ole harvinaista että taustalta paljastuu sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen (mm. adrenaliinia erittyy tällöin paljon), joka usein johtuu osin myös siitä että stressihormoni kortisolia ei erity tarpeeksi. Tämä taas liittyy usein vajaatoimintapotilailla nk. lisämunuaisuupumukseen, josta olen kirjoittanut blogissa aikaisemminkin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/04/mika-on-lisamunuaisuupumus.html

Tässäkin kohden ihmisen kokonaistilanteeseen perehtyminen on tärkeää. Mitä hänelle on tapahtunut elämässä, mitä muita oireita ja todettuja sairauksia on, mikä asia stressaa henkisesti, entä mitkä tekijät rasittavat kroppaa fyysisesti? Usein jos kyseessä on "pelkkä" vajaatoiminta ilman että kortisolitasoissa olisi ainakaan runsaasti vointia haittaavaa muutosta, potilas on hyvin väsynyt, nukkuisi mielellään paljon ja on flegmaattinen ja hitaanoloinen. Jos yhtälössä on mukana sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen ja kortisoliongelmat, on usein ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, stressiherkkyyttä, jopa paniikkikohtauksia. Esiintyy myös univaikeuksia, jopa pahoja. Tällaisissa tilanteissa funktionaalisessa lääketieteessä mitataan usein mm. aminohappotasot (monet aminohapot ovat neurotransmittereiden lähtöaineita ja niillä on suuri vaikutus hermoston ja aivojen toimintaan, myös katekoliamiinien kuten adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini toimintaan, jotka säätelevät myös osaltaan käyttäytymistä, reagointia ja mielialoja) ja kortisolitasot syljestä tai virtsasta. Hoitona on hermostoon vaikuttavia vitamiineja, aminohappoja, mahdollisesti harkiten myös yrttihoitoa. Myös keskusteluhoitoa saatetaan tarvita ja suurta apua stressin purkamiseen ja autonomisen hermoston tasapainottamiseen on saatu myös TRE-menetelmästä, josta vieraskirjoittaja on kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/03/vierailevana-kirjoittajana-karita.html

kuva: Pixabay

Voiko kilpirauhassairaus tai -syöpä vaikuttaa raskaaksi tuloon ja sikiön kehitykseen?

Voivat vaikuttaa. Keskeistä on väärä tyroksiinipitoisuus verenkierrossa. Kun se korjataan oikeaksi, raskauden edellytykset normaalistuvat ja sikiö voi hyvin. Syövällä sinänsä ei mitään merkitystä – tärkeintä on, että syöpähoitojen jälkeen veressä on oikea tyroksiinipitoisuus.

Voivat vaikuttaa. Thyroxin-hoito ei välttämättä kaikilla ole vastaus fertiliteettiongelmiin kun ongelmana on kilpirauhasen vajaatoiminta tai kilpirauhashormonien alhaiset tasot kudoksissa. Vertaistuessa, sekä Suomessa, että kansainvälisesti törmää usein siihen että äidillä on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi jos hän kärsii hoitamattomasta vajaatoiminnasta, hänellä on liian pieni annos kilpirauhashormonia lääkityksessään tai hän ei saa riittävää vastetta Thyroxin-hoidolla eli T4-monoterapialla. On aina yhtä sykähdyttävää saada kuulla onnellisia uutisia raskauksista ja vauvojen syntymästä ihmisiltä, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta, joilla on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jotka on viimein saaneet itselleen sopivan lääkityksen ja sitä myöten saaneet perheenlisäystä. Keskenmenot ovat valitettavan yleisiä vajaatoimintaisilla.

Jos kilpirauhassyövän jälkeen haluaa saada perheenlisäystä, sekä äidin, että isän kannattaa, kuten kaikkien muidenkin tulevien äitien ja isien huolehtia erityisen hyvin ravitsemuksestaan. Mahdollisesti myös maksan toimintaa kannattaa tukea ja toksiineja häätää kehosta erilaisten detox-menetelmien avulla, jotta lähtökohdat saada jälkikasvua olisivat parhaat mahdolliset. Isän osuus tässä päättyy tavallaan hedelmoittymiseen, mutta äidin on tärkeää huolehtia hyvästä ravitsemuksesta myös raskaus- ja imetysaikana. Se voi olla sairaudesta toipuvalle aika rankkaakin saada lapsi, joten suosittelen että ainakin vuosi, ellei pari kannattaa toipua ja huolehtia hyvin terveydestä ja sitten vasta alkaa yrittämään lasta. Erityisesti rasvahappotasot, kuten riittävä Omega 3-rasvahappojen saanti, terve suolistomikrobisto ja folaatti eli B9-vitamiini ovat erityisen tärkeitä ennen raskautta, sen aikana ja myös imetettäessä.

Voiko sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikka laboratorio-arvot olisivat viiterajoissa?

Kyllä voi. Potilasta pitää sekä kuunnella että tutkia kokonaisvaltaisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi on summa oireista, lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen löydöksistä ja laboratoriotuloksista. Hyvin helposti vajaatoiminnan mahdollisuus suljetaan pois pelkkien laboratorioarvojen perusteella potilasta edes tapaamatta. Ongelma koskee lähinnä lievää vajaatoimintaa sairastavia, jotka voivat vuosia käydä lääkärissä valittamassa tyypillisiä oireita kuten väsymys ja palelu. Hoitoa ei anneta, vaikka arvot ovat toistuvasti alakanttiset, koska ne ovat viitealueella. Tärkeimmän kilpirauhashomonin tyroksiinin pitoisuus T4v on toistuvasti viitealueen alarajoilla ja kilpirauhasen toimintaa säätelevän aivolisäkkeen erittämän tyreotropiinin TSH pitoisuus on viitealueen ylärajoilla. Jos aivolisäke on tyytymätön kilpirauhasen toimintaan, se yrittää TSH:n eritystä lisäämällä parantaa kilpirauhasen toimintaa. Moni potilas jolla T4v on normaalin alarajalla ja TSH ylärajalla hyötyy hoidosta, joka siis voidaan aloittaa ilman että ko. arvot muuttuvat epänormaaleiksi.

Ongelmallista on sekä se, että viitearvoja tuijotetaan sokeasti vaikka potilas olisi oireiltaan aivan vajaatoimintainen ja vaikka hänen ruumiinlämpönsä olisi jatkuvasti alle 36.6. Viitearvothan tarkoittavat sitä että 95% terveiksi luokitelluista sijoittuu tuloksiltaan viitearvojen sisään, 2.5% niiden alle ja 2.5% niiden yli. Sinne viitearvojen väliin jää aika paljon porukkaa jolla voi olla jonkinasteinen vajaatoiminta. Lieväkin vajaatoiminta voi tuottaa paljon oireilua ja vaikuttaa elämänlaatua ja toimintakykyä huonontavasti.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, ettei tutkita riittävän perusteellisesti. Moni potilas kertoo, ettei lääkäri ole edes tunnustellut hänen kilpirauhasta kun hän potilas on epäillyt vajaatoimintaa. Funktionaalisessa lääketieteessä kilpirauhasen vajaatoimintadiagnostiikan kokeisiin kuuluvat seuraavat: TSH, T4v, T3v, rT3, TPOAb ja TyglAb. Konventionaalisessa lääketieteessä terveyskeskustasolla, usein erikoissairaanhoidossa endokrinilogin vastaanotollakin otetaan usein vain T4v ja TSH. Näillä kokeilla ei jää haaviin kaikki vajaatoiminnat. Pahimmassa tapauksessa mitataan pelkkä TSH, joka ei läheskään aina vajaatoiminnassa nouse. se voi jopa olla viitteiden keskialueella tai niiden alla ja potilas saattaa silti kärsiä vajaatoiminnasta. Ei aivolisäke aina kaikissa tilanteessa signaloi kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia jos hormonitasot veressä laskevat. Vasta-aineet voivat olla koholla jo pitkään ennen kun mahdollinen autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa näkyy hormonikokeissa.

Kolmas juttu on vielä se, että vajaatoiminta voi ilmetä myös kudostasolla. Se mitä mitataan verestä eli läheskään aina kuvasta sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta solutasolla. RT3-hormonin mittaus on epäsuora, mutta tällä hetkellä ainoa mahdollinen tapa dejodinaasientsyymi 2:n geenivariaation tutkimisen ohella tarkastella sitä, mikä mahtaa olla aktiivisen T3-hormonin pitoisuus solun sisällä. rT3-dominanssistakin olen kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/08/mika-on-rt3-dominanssi.html

Miksei tyroksiinia määrätä helpommin kokeiluun, vaikka se voisi pelastaa monien elämän? Tuputetaan vain mielialalääkkeitä, jotka taas voi tuhota monen elämän, jollei niiden käyttöön ole oikeasti tarvetta.

Viittaan edelliseen vastaukseen. Riippuu lääkäristä. Itse ehdotan rajapintaisissa tilanteissa aina tyroksiinihoitokokeilua, mikä on täysin turvallinen. On paljon lääkäreitä, jotka määräävät tyroksiinia, koska he ymmärtävät, ettei lääketiede ole vain pelkkiä numeroita. Lääketiede ei voi olla niin mustavalkoinen, että esimerkiksi tyroksiinipitoisuudessa luku on 10 on vajaatoiminta ja 11 täysin terve. Ero vajaatoiminnan ja masennuksen välillä on siinä, ettei masennukselle ole verikokeita, jotka sanoisivat että tämä potilas on masentunut ja tämä ei. Masennuksen diagnoosi perustuu oireisiin perustuviin pisteytyksiin, vajaatoiminnan sekä oireluetteloihin että laboratoriotuloksiin, joista jälkimmäiset joidenkin lääkärien käsissä valitettavasti ajavat kaiken muun yli. Jos masennukselle olisi verikoe ja sen tulosta tulkittaisiin yhtä mustavalkoisesti kuin kilpirauhaskokeita, masennuslääkkeiden käyttö ehkä vähenisi.

On tietenkin parempi että Thyroxinilla saadaan pelastettua elämiä eli saatua toimintakykyä ja elämänlaatua joka olennaisesti kohoamaan ihmisillä, mutta vieläkin parempi tapa on olemassa kuin se, että kirjoitetaan vaan kaikille vajaatoimintaa epäileville joilla on viitealueella olevat, mutta alakanttiset kilpriauhashormonitasot koelääkitys. Nimittän se, että otetaan tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin selvää mistä vajaatoimintaoireisto johtuu. Mitkä on ne juurisyyt, jotka on johtaneet potilaan oirehtimiseen ja mitä asialle voisi tehdä, jotta voitaisiin mahdollisimman pitkälle palauttaa ihmisen terveys. Toki lääkettä saatetaan tarvita, mutta mikään yksinkertainen patenttiratkaisu se ei ole. Jos siellä on vielä tekijöitä läsnä, jotka epätasapainotilaa kehoon tuovat, puhkeaa lisää sairauksia jos mitään muuta ei tehdä kuin vaan lääkitään. Suosittelen aina kokonaisvaltaista hoitoa hormonihoidon rinnalle kaikille kilpirauhaspotilaille. Olen nähnyt miten valtavan hienoja tuloksia sillä saadaan aikaan ihmisten elämässä! Monet kilpirauhaslääkitykset, kenties valtaosa voisi välttää jos ongelmiin vain osattaisiin puuttua ajoissa. Sitten kenties meillä ei olisi niitä vähintään kymmeniätuhansia huonokuntoisia suomalaisia, jotka vaeltaa lääkäriltä toiselle vuosikausia valittaen vaivojaan saamatta apua kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin ja sen liitännäisongelmiin.

Mitä tulee masennuslääkkeiden tyrkyttämiseen lähes kaikille jotka vähänkin valittavat alakuloa ja väsymystä, mielestäni se on aivan rikollista ja henkistä laiskuuttakin lääkäriltä. Tai sitten lääkäri ei vaan yksinkertaisesti osaa toimia paremmin. Masennuslääkkeistäkin olen kirjoittanut tähän blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/07/kirja-aku-kopakkala-masennus-suuri.html

Mitkä tekijät ovat syynä siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen? Missä tilanteissa siitä on mahdollista parantua?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on krooninen kilpirauhastulehdus, joka tuhoaa kilpirauhasen. Parantumista tapahtuu käytännössä vain silloin kun vajaatoiminta alkaa synnytyksen jälkeen. Tämä voi parantua hoitoa vaatimattomaksi ainakin väliaikaisesti. Tulehdus perustuu elimistön omia kudoksia vastaan tekemiin vasta-aineisiin. Näiden tuotanto voi synnytyksen jälkeen voimakkaasti lisääntyä rauhoittuakseen myöhemmin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen jos kilpirauhasessa tai sitä käskyttävissä aivon osissa on pysyvä kudosvaurio tai kudospuutos, joka estää hormonien muodostumisen. Syitä voi olla synnynnäiset kilpirauhaskudoksen tai koko elimen puutokset, autoimmuunitulehduksen tuhot kilpirauhasessa, kilpirauhasen poisto esim. struuman tai syövän takia, hypotalamuksen tai aivolisäkkeen pysyvät vammat, kudospuutokset, kasvaimet tai jos aivolisäke joudutaan poistamaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on autoimmuunitulehdus tietenkin niille, joilla on autoimmuunitulehdus. Muille tärkein syy on se, mikä juuri heillä on saanut aikaan vajaatoiminnan. Vajaatoimintaa on myös aivoperäistä ja kudostasolla ilmenevää vajaatoimintaa. On myös mahdollista, että samalla ihmisellä on useammanlaista syytä vajaatoimintaansa. Ansiokas kilpirauhassairauksien hoitoon perehtynyt lääkäri Dr Datis Kharrazzian listaa kirjassaan "Why do I still have hypothyroid symptoms.." 22 eri tyyppistä kilpirauhasen vajaatoiminnan tilaa.

Lääkityksiä on voitu purkaa isolta joukolta ihmisiä, joilla on todettu autoimmuunityreoidiitti kun vain immuunireaktioon ollaan funktionaalisen lääketieteen keinoin puututtu niin ajoissa, että liikaa kudostuhoa kilpirauhasessa ei ole tapahtunut. Hoito sisältää mm immunijärjestelmän normalisoimista ravitsemuksen ja yrttihoidon keinoin ja kilpirauhashormonien tuotannon tukemista. Myös aivoperäisistä ongelmista kärsiviä kilpirauhaspotilaita on saatu pois lääkityksen piiristä kun ollaan hoidettu inflammaatiota eli hiljaista tulehdusta ja tuettu aivojen hormonsignalointia, kilpirauhasen toimintaa ja T4-hormonin muuntoa aktiiviseksi T3-hormoniksi. Hoidossa on samanaikaisesti otettu huomioon myös muita epätasapainotiloja. Pitää hyvin tarkkaan tutkia ihmistä ja pohtia hänen tilannetta, jotta voi arvella onko hänen mahdollista päästä lääkkeettömäksi jos hänellä on kilpirauhaslääkitys.

Millä keinoilla vajaatoiminnan aiheuttaman ylipainon saa putoamaan? Perinteiset keinot ei tunnu tehoavan.

kuva: Bixabay

Tyroksiini ei ole erityisen tehokas laihdutuslääke, mutta sen puute tuhoaa kaikki laihdutusyritykset. Tyroksiinihoito mahdollistaa sen, että ruokavalio ja liikunta edes voivat pudottaa painoa. Vajaatoiminnassa perusaineenvaihdunta laskee niin alas, ettei voi syödä juuri mitään ilman että paino nousee.

Usein lääkitystä joutuu vaihtamaan jos Thyroxin-lääkitty ei saa painoa putoamaan ja lihoo hallitsemattomasti. Joskus ongelma johtuu siitä että lääkitystä pidetään liian pienellä annoksella, koska lääkäri virheellisesti säätää lääkitystä TSH-arvon perusteella. Usein riittävässä kilpirauhaslääkityksessä TSH painuu viitteiden alle nollan tuntumaan yksinkertaisesti siistä syystä että hormonin tullessa purkista aivolisäkkeen ei tarvitse enää käskyttää kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia.

Kun käyttöön otetaan kokonaisvaltainen hoito ja kilpirauhaspotilaalle sopiva lääkitys, paino alkaa yleensä normalisoitumaan ilman että asian kanssa tarvitsee enää taistella. Sopivalla ruokavaliolla ja sopivalla määrällä liikuntaa saadaan tuloksia. Itse asiassa kilpirauhaspotilas tekee yleensä itselleen karhunpalveluksen jos lähtee väkisin kitukuurille laihduttamaan itseään. Keho menee tästä yleensä vain säästöliekille ja vajaatoimintaoireet entisestään pahenevat. Ei siis kannata edes ajatella laihduttamista ennen kun saa lääkityksen kuntoon ja itseään hoidettua kokonaisvaltaisesti. Minusta ainoa oikea tapa laihtua on tasapainottaa keho, syödä itselle sopivalla tavalla ja tästä seuraa sivubonuksena painon lähteminen normalisoitumaan. Joskus paino lähtee putoamaan hyvinkin, joskus voi mennä pitkään ennen kun painon putoamista jarruttavat tekijät saadaan eliminoitua.

Vaikka olen professori Välimäen kanssa eri mieltä monista asioista, siinä olen samaa mieltä että lääkärin tulee kuunnella potilasta eikä tuijottaa vain viitearvoja.