perjantai 13. joulukuuta 2013

Syitä miksi T3-hormonin lisääminen kilpirauhaslääkitykseen tai T3-monoterapia aiheuttaa pahoja ongelmia joillekin

Onko se pesukonevalmistajan vika, jos käyttäjällä ei ole riittävästi tietoa pesukoneen käytöstä ja saat hienon angora-paitasi kutistumaan nukenvaatteeksi? No ei tietenkään. On voinut jäädä ohjevihko lukematta. Entä jos kaksi autoa hajoaa tielle? Kuskit astuvat ulos autoista ja ryhtyvät korjaushommiin. Toinen auto saadaan pian korjattua ja matka voi jatkua. Toinen auto on tiellä vielä yön saapuessa. Kumman auton kuljettajalla oli manuaali ja oikeat työkalut matkassa?

Mielestäni on todella upea asia, että on olemassa muitakin lääkityksiä korjaamaan kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa kuin Thyroxin, synteettinen T4-hormoni. Meillä on saatavilla, tosin erityisluvallisina synteettistä T3-hormonia kauppanimillä Liothyronin tai Thybon ja myös eläinperäisiä valmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen erittämiä hormoneja; T4, T3, T2 ja T1 sekä kalsitosiinia. Näissä kauppanimiä ovat Armour Thyroid ja Thyroid.

Ei ole lääkkeen vika jos hoito ei toimi. Ongelma vain on, että meillä tai meitä hoitavilla lääkäreillä ei ole mitään manuaalia josta katsoa ohjeet mitä kulloisissakin "vikatilanteissa" tehdä tai varsinkin mitkä asiat on tärkeä tarkastaa ennen kuin hoito aloitetaan. Sekä kokemusperäinen tieto, että asiaan liittyvä tieteellinen tietämys tuntuu potilaalle ja myös hänen lääkärilleen olevan levällään ympäri nettiä ja erilaisten kirjojen kansissa. Konventionaalisesta lääketieteestä ei löydy ohjeistuksia, sillä sen edustaja yleensä näyttää mieluiten haluavan painaa pään puskaan näistä asioista ja hokea mantraa: "Thyroxin sopii kaikille ja jos ei sovi, potilaalla on jokin muu vika (jota en nyt tähän hätään osaa lähteä kommentoimaan tai tutkimaan), varmaankin viisainta lähettää potilas psykiatrille niin pääsen ainakin hänestä ja hänen hankalista ongelmistaan eroon" Kaiken pitäisi perustua kalliisiin kaksoissokkotutkimuksiin, joita ei tehdä ellei saada rahoitusta tahoilta joilla on intresseissä tehdä rahaa tutkimustuloksilla. Rahoitus harvoin järjestyy ellei ole tiedossa että tutkimuksen perusteella voitaisiin esim. kehittää uusi lääke. Lääkkeethän meillä jo on kilpirauhasasioihin olemassa. Virallinen koululääketiede (todellisuudessa nimen tulisi olla lääkeBISNEStiede) on siis sekä hampaaton, että haluton tutkimaan näitä asioita. Huudellaan vain tutkimusten perään ja jätetään potilaat hoitamatta. Oikeasti tutkimuksiakin on. On vain kyse siitä mitä tutkimuksia halutaan ottaa lukuun. Onneksi on myös lääkäreit jotka edes yrittävät auttaa potilasta ja sitten on muutamia helmiä joilla on myös kliinistä osaamista asian suhteen ja kokonaisvaltaista ymmärrystä.

No entä sitten jos löytyy sen verran valveutunut lääkäri, että hän määrää tarvittaessa potilailleen myös T3-hormonia sisältävää hoitoa? Välillä tekisi mieli repiä tukkaa päästä ihmisparkojen takia, jotka vertaistukiryhmissä kyselevät neuvottomana että mitä tehdä kun on tullut ihan hirveä olo T3-hormonia sisältävän lääkityksen käytön vuoksi. Hälyttävän usein taustalta paljastuu, ettei potilasta ole tutkittu riittävästi ennen hoidon aloittamista. T3-hormoni on sen verran potentti hormoni, että sen lisääminen elimistöön, joka on kipeästi ollut sitä vailla nostaa usein esiin häiriö- ja puutostiloja jotka tulee hoitaa ennen lääkityksen aloittamista tai niiden hoito tulee aloittaa samalla kun T3-hormonihoito aloitetaan. Tulee aina miettiä tarkkaan, kenelle ja mihin tilanteeseen T3-hormonihoitoa kannattaa määrätä ja mitä asioita ottaa huomioon. T3-lääkkeet eivät ole mikään oikotie onneen, mutta toimivat hyvänä apuna usein hoidossa jos niiden käyttämiselle on riittävät edellytykset toimia kehossa.

Raudanpuutos on hyvin yleinen ongelma. Siitä olen kirjoittanut enemmän täällä, samoin kuin sykeongelmista. On hyvin todennäköistä että alhaisilla raudoilla hoito ei kertakaikkiaan lähde onnistumaan ennen kun tilannetta on riittävästi saatu korjattua. Näin on varsinkin T3-monoterapian kanssa, mutta usein myös yhdistelmälääkityksen suhteen. Jos riittävin kokein on todettu, etteivät rauta-arvot ole optimaaliset, saatetaan tarvita raudan kuurittamisen lisäksi folaattia, kuparia, B12-vitamiinia ja kenties ternimaitovalmisteita jotta rautatasot saadaan paremmiksi. Usein rauta ei imeydy vaikka tykitettäisiin mitä ravintolisiä jos potilas kärsii hapottomasta mahasta/vatsahappojen väärään aikaan erittymisestä. Kaisa Jaakkolalla on tästä hyvää tietoa. Suoliston huono kunto kuten vuotavan suolen syndrooma ja/tai mikrobiepätasapaino vaikeuttavat myös ravintoaineiden imeytymistä. Myös B12-vitamiinin puutos on yleistä. Pätevimmän B12-vitamiinin testauksen saa tällä kokeella: S -B12-TC2. Kuten monissa muissakin kokeissa, viitearvot ovat väljät ja B12-vitamiinin kohdalla optimaalinen taso löytyy viitteiden yläpäästä eikä ole haittaa siitä jos se menee jopa vähän ylikin. Hyvin imeytyvässä muodossa B12-vitamiinia saa mm. suuhun suihkutettavista tuotteista. Joskus tarvitaan B12-vitamiinia pistoksina ja tämä on auttanut monia suuresti. B12-puutos voi aiheuttaa myös perniöösia anemiaa.
B12-vitamiinin molekyylimalli

Potilaat ovat kansainvälisesti huomanneet, että liian korkeat, liian alhaiset tai sekaisin olevat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia kilpirauhaslääkityksen toimimisessa. Kortisolia erittää lisämunuaiskuori ja sen erittymistä säätelee hypotalamus ja aivolisäke omilla hormoneillaan. Harvemmin vikaa on varsinaisesti lisämunuaisessa vaan pitkäkestoinen stressi, on se sitten psyykkistä, fyysistä tai psykofyysistä saa aikaan sen, että normaali kortisolin hormonieritys häiriintyy ja ongelma on enemmän aivoperäistä kuin ymmärretäänkin, vaikka vaikutukset kohdistuvat lisämunuaiskuoren hormonieritykseen. Terveellä ihmisellä kortisolia erittyy eniten aamuyöstä ja aamusta. Aamupäivällä eritys on noin puolet aamun huipusta ja iltaa kohden kortisolitasot laskevat melko alas. Tulen vielä jossakin vaiheessa kirjoittamaan laajemminkin lisämunuaisasioista. Tässä yhteydessä totean, että kortisolin erittymisen yhteyttä kilpirauhashormonien toimintaan ei tunneta riittävästi lääkärikunnan keskuudessa ja potilaat saavat kärsiä tästä. Lievempiin lisämunuaisongelmiin löytyy apuja lisäravinnehoidosta, stressin syiden poistamisesta kokonaisvaltaisesti (sekä psyykkisen, että fyysisen stressin) ja yrteistä, joskin yrttien kanssa tulee olla todella varovainen enkä suosittele että niitä käytetään ellei todella tiedä mitä tekee, sillä väärin valittu yrttihoito voi viedä todella ojasta allikkoon mitä tulee lisämunuaiskuoren toiminnan suhteen. http://www.drlam.com/articles/7mistakesofadrenalfatigue.asp

Tavallisesti liian korkeita stressistä johtuvia kortisolimääriä on helpompi hoitaa kuin matalia ja voidaan käyttää melko monenkinlaisia yrttilääkkeitä ja lisäravinteita. Krooninen stressi johtaa yleensä ensin kroonisesti korkeisiin kortisolitasoihin ja jossain vaiheessa keho ei enää jaksa tuottaa kortisolia näitä hirveitä määriä ja kortisolitasot alkavat vähitellen mennä laskusuhdanteiseksi. Välissä on usein jakso, jolloin vuorokautisen kortisolin erittymisen käyrä menee epäsäännölliseksi ja sekaisin.

Vaikeamissa ja pidemmille edenneissä tiloissa, joissa lisämunuaiskuoren hormonieritys on laskenut  tarvitaan lääkehoitona fysiologisilla annoksilla Hydrocortisonia, Prednisolonia ja joskus myös suolahormoni aldosteronin puutetta korvaavaa Florinef-valmistetta. Kyse on todellakin fysiologisista melko pienistä annoksista joilla korvataan sellaisia määriä joita elimistö luontaisesti kussakin tilanteessa tarvitsee. Tällaisista lääkityksistä ei seuraa isoannoksisiin kortisonihoitoihin usein liittyviä haittoja, kuten lihomista, turpoamista, kuukasvoisuutta ja osteoporoosia. Toisaalta liian pienet kortisonannokset toimivat vain erittäin harvoilla, sillä usein keho saadessan kortisonia ulkoapäin vähentää sen verran rankalla kädellä omaa kortisolineritystä että päädytäänkin pienempiin hormonimääriin kuin ennen lääkityksen aloittamista. Harvoin esimerkiksi toimii alle 20mg:n vuorokausiannos hydrokortisonia tai alle 5mg:n annos Prednisolonia.

Miten sitten tutkia kortisolitilanne järkevästi? Yksittäinen verikoe aamulla otettuna on puutteellinen ja epäluotettava koe. Lisäksi tutkimukseen tulee mukaan myös se kortisoli joka ei ole solujen käytettävissä vaan sitoutuneena kuljettajaproteiineihin. Vuorokausivirtsan keräys voi kertoa vähän paremmin yhdessä verikokeen kanssa mikä on tilanne. Selkeästi paras tapa tutkia asia on ASI-testi (adrenal stress index), jossa otetaan useita sylkinäytteitä päivän aikana. Tällä saadaan selkeämpää kuvaa nimenomaan siitä millainen kortisolin erittyminen on eri vuorokauden aikoina ja hoito voidaan funktionaalisen lääketieteen osaamisen mukaan kohdentaa täsmällisimmin. Kokenut kokeen tulkitsija ottaa huomioon potilaan kokonaistilanteen ja oireet testin tuloksen lisäksi ja näin voidaan päätellä millaista nimenomaista vitaaliaine- ja yrttihoitoa voidaan käyttää tai tarvitaanko lääkehoitoa. T3-monoterapiassa tulisi mielestäni herkemmin määrätä kortison-hoito kuin yhdistelmähoidossa tai T4-monoterapiassa eli Thyroxin-hoidossa. Tämän olen selkeästi huomannut kun olen seurannut ihmisten hoitojen kulkua. Usein kortison-hoitoa jatketaan puolesta vuodesta jopa kahteen vuotta ja joillekin hoidosta tulee elinikäinen. Joskus kilpirauhashormonihoidon onnistuminen viivästyy jos yritetään liian kauan väkisin lääkkeetöntä lisämunuaisten tukea, toisinaan lääkkeettömällä hoidolla pärjätään hienosti.

Joskus lisämunuaisten toiminnan tukeminen riittää korjaamaan kilpirauhashormonihäiriön jos taustalla ei ole entuudestaan varsinaista vajaatoimintaa. Joskus myös esim. ravintopuutokset korjaamalla voidaan lääkkeettömästi hoitaa lievät kilpirauhashormoniongelmat. (esim. seleeni, sinkki, kupari, jodi) Myös autoimmuunireaktiot voidaan funktionaalisen lääketieteen keinoin hiljentää ja jos tämä tehdään ajoissa, voidaan säästyä elinikäiseltä kilpirauhaslääkitykseltä.

Mistä saa ASI-testejä? Tällä hetkellä niitä tarjoavat Suomessa MDD Laboratoriopalvelut ja Nordic Laboratories Näitä testejä saa joidenkin lääkärien kautta ( http://antioksidantti.fi/fi/, http://www.prohealth.fi/index.php?id=12&ala=22, http://www.laakaripalveluasteria.fi/, http://www.lahitohtori.fi/, http://www.amplia.fi/yhteystiedot/, http://www.laakarikeskuslupaus.fi/ ) ja tietyt ravintoasiantuntijat. ( http://www.rafy.fi/index.php?item=460, http://www.prohealth.fi/index.php?id=7 ) Hiljattain on avattu myös Lootusklinikka, jonka kautta saa Nordic Laboratories-testejä. Hinta sisältää puhelinkonsultaation. Puhelinkonsultaatioita saa myös erikseen ilman testejä.  Jos tarvitset useita testejä, hinnat alenevat, koska tarvitset vain yhden konsultaation per testikokonaisuus. En ole varma saako ASI-testejä MDD:ltä muuten kuin lääkärien kautta, mutta ainakin Rafyn ravintoterapeuttien kautta saa Nordic Laboratoriesin testejä. Hinta on jotakuinkin 170 €, mikä voi tuntua paljolta, mutta tämä testin veroista diagnostiikkaa ei halvemmalla mistään saa. On olemassa myöskin vielä tarkempia virtsatutkimuksia, joista tutkitaan hormonimetaboliaa, mutta näistä minulla ei vielä ole tarkempaa tietoa. On hyvä näissä ASI testeissä huomioida että niillä jotka menee nukkumaan hyvin myöhään ja vastaavasti jotka heräävät myöhään testin tulosta pitää tulkita tämän valossa samoin henkilöillä jotka tekevät yö- tai vuorotyötä. Myös päiväunet, kahvin juonti, liikunta ja äkillinen stressi vaikuttaa tuloksiin joten on hyvä valita rauhallinen päivä testin tekemiseen, mutta kuitenkin sellainen joka kuvaa mahdollisimman totuudenmukaisesti potilaan normaalia päivän kulua. Erityisen huonosti nukuttu yö voi vääristää tulosta, mutta jos nukut aina huonosti, valvoskelet ja heräilet niin sitten testi antaa realistista tietoa, vaikka tekisit sen huonon yön päätteeksi. ASI-testi sisältää myös DHEA-hormonin mittauksen, joka on esihormonina monille steroidihormoneille, mm. sukuhormeneille. Jos DHEA on hyvin alhainen, sitä voidaan korvata hormonihoitona.

Ongelmia T3-hormonihoidoissa aiheuttavat myös krooniset infektiot, kuten borrelioosi, jota Suomessa ei osata vielä tutkia ja hoitaa kovinkaan hyvin. Infectolabilta voi tilata luotettavia testejä. Myös suolistoinfektiot ja muutkin suolisto-ongelmat on syytä tutkia ja hoitaa hyvin kuntoon, jotta hoito onnistuu. Ne on mahahappo-ongelmien lisäksi usein takana ravintopuutoksissa jotka häiritsee hoidon onnistumista ja voivat olla myös itse kilpirauhashormoniongelmien taustavaikuttajina tai aiheuttajina. Yleistä on mm. seleenin, raudan, sinkin ja jodin puute: kaikki tosi tärkeitä kilpirauhashormonifunktiolle. Erilaiset mittaustavat ravintoainepuutosten selvittämiseksi on hyviä diagnostisia keinoja. Ravintoainepuutoksia voidaan mitata mm. verestä ja hiuksista. Mm. edellämainitut MDD ja Nordic Laboratorios tarjoavat näitä mittauksia. Yksi monille hyödyllinen ja kustannustehokas keino sen kartoittamiseksi, mitä keho tarvitsisi on Asyra-mittaus. Myös hoitamattomat verensokeriongelmat, myös sellaiset jotka ei välttämättä jää haaviin rutiinikokeilla aiheuttaa ongelmia kilpirauhashormonihoidoissa. Selvittääksesi voisiko sinulla olla näitä kannattaa etsiä tietoa mm. insuliiniresistenssistä ja hypoglykemiasta. ja joskus on myös syytä tarkistaa ettei tietämättään sairasta diabetesta. Se osataan kyllä tutkia perusterveydenhoidossakin. Soluenergiantuotannossa tarvitaan oikeita määriä T3-hormonia, kortisolia ja insuliinia. Jos näiden keskinäisessä tasapainossa mättää ei kilpriauhaslääkitys toimi kuten pitää.

Ylivoimaisesti eniten tuntuu ongelmana olevan nuo rauta- ja kortisoliasiat ja B12-vitamiinin puute. Jos taustalla on jotakin muuta vakavaa, kuten raskasmetallialtistus, borrelioosi yms. voi olla mahdotonta yrittää saada kipirauhaslääkitystä tasapainoon ennen kun noita em. asioita on tutkittu. Eräässä blogissa on naisen tarinaa siitä miten lopulta löydettiin borrelioosi taustalla. Hommat ei ns. myös usein ala pelittämään ellei homealtistusta saada loppumaan oireilevalta ihmiseltä. Homealtistus, raskasmetallialtistus ja borrelioosi ovat myös usein rT3-dominanssin aiheuttajia. Oikein pahassa rT3-ongelmassa voi olla tilanne, että keho ei tunnu hyväksymään minkäänlaista T4-hormonihoitoa, jolloin potilas alkaakin voida paremmin vasta T3-monoterapialla, joskin joillain toimii myös yhdistelmähoito.

Monet potilaat ovat saaneet merkittävää apua vertaistuesta
On myös hyvä huomioida, että olon huononeminen hoidon alussa on usein tilapäinen tila ja menee ohi kun annostukset saadaan nousemaan. Saatetaan tarvita sairaslomaa ja oireenmukaista hoitoa joidenkin päivien tai viikkojen ajan. Kuitenkin jos oireet on tosi hälyttävät, kuten pahat rytmihäiriöt, poikkeuksellisen tiheä pulssi, joka ei rauhoitu levossakaa tm. vakavaa on syytä miettiä tuleeko hoitoa jatkaa saatika annoksia nostaa ennen kun on saatu lisätietoa mistä ongelmat johtuu. Itselläkin kun T3-monoterapia aloitettin ja muutaman viikon kuluessa Thyroxin-lääkitys samalla laskettiin pois oli olo aluksi tosi huono. Söin reseptisärkylääkkeitä, pahoinvointilääkettä ja lihasrelaksanttia kunnes tilanne koheni. On yleistä että olon huononeminen johtuu siitä että potilas menee ensin vajaatoiminnalle ennen kun lääkitystä saadaan korkeammille annoksille. Näin on laita myös yhdistelmähoitojen suhteen T3-monoterapian lisäksi varsinkin silloin kun hoito aloitetaan siten, että ei ole muuta kilpirauhaslääkitystä taustalla.