 |
| kuva: Pixabay/Gergo Jaksa |
Chattailin tänään tutun ravintolisien parissa työskentelevän rautaisen ammattilaisen kanssa mm. siitä, että ihmisillä ei välttämättä ole nykyään ole rahaa ravintolisiin siinä missä ennen ja niistä ei oikein olla valmiita maksamaan. Tämä on tietenkin nykyisessä maailmantilanteessa ymmärrettävää. Ravintolisiä ei kuitenkaan ole ilmaista tuottaa ja syy siihen, miksi Suomen pienillä markkinoilla on niin vähän aidosti hyviä monivitamiineja on se, että jos halutaan riittävä annostelu, laadukkaat raaka-aineet ja mm. aktiiviset B-vitamiinit, hinta kohoaa.
En halua tässä kirjoituksessa ottaa kantaa siihen, mitkä nimenomaiset monivitamiinit ovat tällä hetkellä sellaisia, joita asiakkaille suosittelen. Haluan ottaa kantaa siihen, miksi monen kannattaisi mielestäni sijoittaa laadukkaaseen ja riittävän vahvaan monivitamiiniin.
Tyhmiä asenteita ja väitteitä ravintolisistä
Suomessa on julkisuudessa mielestäni jotenkin todella nihkeää ja suorastaan nihilistästä suhtautumista ravintolisiin. Mm. Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry on joutunut ottamaan kantaa virheellisiin uutisjuttuihin ja kirjoituksiin. Mediassa painotetaan kovasti sitä, etteivät ravintolisät korvaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Lisäksi esitetään suorastaan muunneltua totuuttta, tai virheellisiä käsityksiä siitä, että ravintolisät olisivat jotenkin turhia tai jopa terveydelle vaarallisia. Tutkimustuloksia väännellään muotoon, jossa niistä voisi muka päätellä, ettei ravintolisistä ole mitään hyötyä tai että niistä on jopa haittaa. Ihmiset usein uskovat nämä väitteet tai vihjailut, koska harvalla on osaamista ja koulutusta arvioida tutkimustulosten näyttöastetta tai miettiä mitä vikaa erilaisten tutkimusten suunnittelussa ja asetelmissa on jo lähtökohtaisesti ollut, tai mitä kaikkia muuttuvia tekijöitä tai näkökulmia ei ole osattu ottaa huomioon.
Ehkä tarina ravintolisien tarpeettomuudesta on myös helppo uskoa, koska silloin ei tarvitse muuttaa omaa toimintaansa, vaan voi huoletta jatkaa ravintolisätöntä elämäänsä. Se on toki inhimillistä, mutta se voi olla myös vahingollista nykyiselle tai tulevalle terveydelle ja hyvinvoinnille.
Yleinen väite on, että ravintolisiä ei ole tutkittu, kuten lääkkeitä tutkitaan. Tällä luodaan käsitystä jotenkin epämääräisistä, jopa haitallisista purkeista luontaistuotemyymälöissä, vaikka näitä samoja purkkeja myydään myös apteekeissa. Ravintolisät eivät ole lääkkeitä, mutta monia niistä valmistetaan lääketehtaissa tai lääketehtaiden kriteerit täyttävissä tuotantolaitoksissa. Tuotantolaitoksia valvotaan ja ravintolisät ovat turvallisia kun niitä käytetään ohjeiden mukaisesti. Suomessa ravintolisiä valvova viranomainen on Ruokavirasto.
Ravintolisät ovat tietyssä mielessä ruokaa ja monen hivenaineen tai vitamiinin merkityksiä ja niiden tarvetta biokemiassa kyllä tunnetaan hyvinkin pitkälle. Nämä alkuaineet ja molekyylit kuuluvat elimistöömme ja niitä saadaan myös ruoasta. Ne eivät ole monien lääkkeiden tavoin vieraita aineita kehossamme, joiden vaikutukset saattavat tulla yllätyksenäkin. Olemme saaneet ravintoaineita, kuten vitamiineja, rasvahappoja ja hivenaineita kehoomme ruoan mukana iät ja ajat. Ennemminkin se on niin, että lääkkeet ja niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat niitä tuntemattomampia tekijöitä. Lääkkeet ovat toki tarpeellisia, mutta niistä on myös sivuvaikutuksia, joista jotkut voivat tulla esiin vasta pitkän ajan kuluttua siitä kun lääke on hyväksytty markkinoille. Eikö voitaisi vain hyväksyä, että sekä lääkkeitä, että ravintolisiä tarviaan, eikä niitä ole tarpeen asettaa vastakkain? Kesällä tarvitaan uimahousuja ja talvella lämpökerrastoa ja molemmat voivat olla vaatekaapissasi.
Epäterve kriittisyys ravintolisiä kohtaan voi kummuta tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta. Se voi kummuta myös ideologiasta, jonka mukaan kaikki pitäisi saada luonnollisessa muodossa ja se mikä on tehtaasta peräisin, on jotenkin hyödytöntä, epäluonnollista ja jotakin, jota keho ei voi tunnistaa ravintoaineeksi. Myönnän, että olen joskus vuosia sitten itsekin ajatellut hieman tällä tavalla. Sittemmin, kun olen saanut enemmän kokemusta ja tietoa, olen halunnut suhtautua asiaan tasapainoisemmin. Yksittäisen ravintoaineen kohdalla on hyvä ottaa selvää siitä mihin sitä tarvitaan, paljonko sitä tarvitaan ja millaisessa muodossa se on parasta ottaa, jotta se imeytyisi hyvin ja toimisi kehossa, kuten sen kuuluu toimia.
Jos on sairauksia tai lääkityksiä, on toki otettava selvää, onko joidenkin ravintolisien suhteen käyttörajoitteita. Ravintolisät, kun puhutaan ainesosista, joita on myös ruoassa, eivät lukuisien tietämättömien tai asenteellisten ihmisten väitteistä huolimatta vahingoita maksan toimintaa oikein annosteltuna sen enempää kuin tavallinen ruokakaan. Väärin annostellut kasvirohdokset, epäpuhtaat kasvirohdokset, jotka on hankittu jotenkin epämääräisistä lähteistä esimerkiksi ulkomailta tai lääkkeiden ja joidenkin rohdosten yhteisvaikutukset voivat haitata maksaa. Valtaosa maksavaurioista tulee kuitenkin lääkkeistä, alkoholin väärinkäytöstä, virheravitsemuksesta tai maksatulehduksista, eivät vitamiineista, hivenaineista tai muista ihan normaaleista ravintolisistä. Maksatoksisia ravintolisä- tai rohdosvalmisteita ei saa olla markkinoilla ja ravintolisien ja rohdosvalmisteiden käyttäjien on hyvä pitäytyä pakkausten annostusohjeissa.
Todellisuus ravintolisien tarpeesta
Ideaalissa tilanteessa kaikki eläisivät stressitöntä ja tervettä elämää ja söisivät joka päivä säännöllisesti juuri oikean määrän ravintoainetiheää, tasapainoista ja terveellistä ruokaa. Hyvin harva pystyy tähän, ellei elä hyvin etuoikeutettua elämää ja pysty keskittymään täysillä oman hyvinvoinnin vaalimiseen. Emme voi olla varmoja siitä miten ravintoainetiheää kaupasta ostamamme tai ravintolassa syömämme ruoka on ja harva meistä jaksaa, pystyy tai edes haluaa syödä koko ajan terveellisesti. Ihmisillä on myös sairauksia, ruokahaluttomuutta, ikääntymistä, lääkityksiä ja monenlaisia rasitustekijöitä ja huomiota hajottavia asioita elämässä, joiden vuoksi myös heidän ravitsemukselliset tarpeensa ja elämäntilanteensa ovat hyvin yksilöllisiä.
Ravitsemuksen ammattilaisena ja terveyden ja sen puutteen suhteen monenlaisissa liemissä itsekin keitettynä olen sitä mieltä, että ravintolisät ovat todella tärkeä ja aivan liian vähän käytetty keino sekä ennaltaehkäistä terveysongelmia, että auttaa meitä voimaan paremmin. Ravintolisien käyttö ei sulje pois muita tapoja huolehtia terveydestä, eivätkä ne tietenkään auta kaikkia ja kaikissa tilanteissa. Monille ne kuitenkin ovat hyödyksi.
Kun juttelen asiakkaideni kanssa yksilöllisen ravintolisäohjelman suunnittelusta ja käyttöönotosta, suosittelen heitä ajattelemaan ravintolisät heidän taloudellisessa budjetissaan samaan kategoriaan ruokakulujen kanssa. Sitähän ne ovat, tiiviissä muodossa ja nimensä mukaisesti ravinnon lisänä. Ne auttavat paikkaamaan sitä vajetta, jota voi syntyä jos ruokavalio ei ole täysin optimaalinen, erilaisten ravintoaineiden tarve on todennäköisesti lisääntynyt, tai ruoansulatus käy hitaalla. Ne auttavat korjaamaan todettuja ravintoainepuutoksia ja varmistamaan ravintoaineiden saantia. Miksi tämä on tärkeää?
Kuvittele, että joku rakentaa hienon Lego-rakennelman ohjeiden mukaan, mutta osa palikoista puuttuu. Rakennelmasta voi ehkä päätellä mikä se on ja sitä voi ehkä jossakin määrin käyttää leikkimiseen, mutta se ei ole kovin kestävä. Me koostumme niistä ravintoaineista, joita saamme ruoasta ja ravintolisistä. Monilla on heidän tietämättään puutoksia ravintoaineista. Tämä on minun alallani (olen ravintoterapeutti) aivan yleisessä tiedossa.
Kun nuorelle ja terveellekin ihmiselle tekee laajempia ravintoaineiden mittauksia, niistäkin löytyy ravintoaineiden vajetta. Ei välttämättä todella radikaaleja puutostiloja, mutta harvan suhteellisen terveenkään ihmisen ravintoaineiden saanti on ihan täysin optimaalista. Jos on sairautta, ikää, lääkityksiä ja erilaisia rasitustekijöitä elämässä, ravintoainepuutoksia on enemmän. Kaikki minun alallani toimivat ammattilaiset huomaavat työnsä kautta jatkuvasti sen, että heidän asiakkaidensa vointi tavalla tai toisella kohenee, kun ravintoainepuutokset korjataan.
On täysin loogista, että kun keholla on ns. kaikki palikat, mitä se toimiakseen tarvitsee, sillä on parhaimmat mahdolliset edellytykset myös tasapainottaa ja korjata itseään. Jaksaminen ja vastustukyky ovat paremmat, kun ihminen on hyvin ravittu ja hän saa tarpeeksi sekä energiaa, että tarvitsemiaan mikroravintoaineta.
Jos ei ole mahdollisuuksia teettää laajoja ravintoainemittauksia, voi joka tapauksessa tukeutua saantisuosituksiin. Ei välttämättä niihin, joissa kuvataan se määrä ravintoaineen saantia, jolla juuri ja juuri tulee jotenkuten toimeen, vaan ylimmät turvalliset saantisuositukset. Ottaen huomioon, että osan ravintoaineista saa ruoasta, voisi ravintolisistä otettu määrä olla esimerkiksi jotakin alimman ja ylimmän saantisuosituksen välistä.
Monivitamiini, ravintolisäohjelman peruskulmakiviä
Jos monivitamiinin käyttö maksaa muutaman kympin kuukaudessa, onko se paljon? Ei yleensä, kun ottaa huomioon miten kallista ruoka nykyään on. Tietenkin oikein vähävaraiselle ihan kaikki on kallista. En halua väheksyä niitä ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa mihinkään ravintolisiin. Jos on varaa vain pariin ravintolisään, ne saattaisivat olla D-vitamiini ja monivitamiini. Joka tapauksessa monivitamiinin käyttö ei tule niin kalliiksi kuin se, että vastaavansisältöiset ravintoaineet joutuisi hankkimaan monesta eri purkista: B-vitamiinivalmiste, C-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki, kupari, jodi, seleeni jne.
Monivitamiinien käyttäjien olisi kuitenkin tärkeä pyrkiä pitämään mielessä, että myös ruokavalioon on hyvä kiinnittää huomiota. Siihen, että syö tarpeeksi ja säännöllisesti ja mukana on ravintoainetiheitä elementtejä. Ruokavaliota voi lähteä kohentamaan usein vaikkapa siitä, että lisää ruokavalioon mm. erilaisia marjoja, terveellisiä rasvoja, kuten extra virgin oliiviöljyä, ituja, versoja, värikkäitä vihanneksia, siemeniä, pähkinöitä ja monipuolisista lähteistä hyviä proteiineja. Voi olla psykologisessa mielessä helpompi lähteä parantamaan tilannetta siten, että keskittyy ensin siihen, mitä ruokavalioon on hyvä lisätä, sen sijaan, että lähtisi vain karsimaan jotain pois ruokavaliosta.
Hyvässä monivitamiinissa on mielestäni ainakin seuraavat: B-vitamiinit aktiivisessa muodossa (monet eivät pysty geneettisten syiden vuoksi kunnolla hyödyntämään halpoja ei-aktiivisessa muodossa olevia ravintolisien B-vitamiineja), C-vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki, kupari, kromi, mangaani, seleeni, jodi ja mielellään myös K-vitamiini ja K2-vitamiini. D-vitamiiniakin toki voi olla, mutta monivitamiinin määrä ei yleensä yksinään riitä immuunipuolustuksen kannalta riittävään D-vitamiinin saantiin. Turvallinen määrä D-vitamiinia aikuiselle on 100µg päivässä. Erikseen purkista voi ottaa myös magnesiumia, jonka saanti voi monilla jäädä vajaaksi, samoin omega 3-rasvahappojen EPA ja DHA saanti. Stressi ja sairastaminen kuluttavat myös C-vitamiinia enemmän kuin mitä usein monivitamiinista saa.
Kuinka paljon monivitamiinissa pitäisi mitäkin ainesosaa olla? Tämä riippuu vähän siitä, ollaanko ns. tankkaamassa ravintolisiä puutostilojen korjaamiseksi vai onko kyse ennemminkin ylläpidosta. Jos on suhteellisen terve ja tasapainoisesti syövä nuori ihminen, jolla ei ole paljoa stressiä, voisi saantisuosituksia pienemmistäkin määristä usein olla hyötyä ajatuksella, että monivitamiinilla varmistetaan ravintoaineiden saantia sen lisäksi, mitä saadaan ruoasta kun tarve ei ole merkittävä ja kohonnut. Jos tarve on merkittävä ja kohonnut, ajattelisin, että A-vitamiinia on hyvä olla ainakin 800µg (ylin saantisuositus 3000µg, raskaana oleville on omat suositusrajat), sinkkiä 10mg, seleeniä 100µg ja folaattia 400µg. Näin siis esimerkkeinä muutamien keskeisten ravintoaineiden saantia.
Kun tarve on merkittävä, voi olla hyvä käyttää tuotetta, jossa päivittäinen annos jaetaan kahteen ottokertaan kahdelle eri päivän pääaterialle. Joissakin tuotteissa annoksia on jopa kolme päivässä. Näin imeytyminen on parempaa, kuin silloin jos yritettäisiin imeyttää kaikkea samalla aterialla. Näin jäljitellään myös sitä ravintoaineiden saantia, joka tapahtuu ruokaillessammekin. Harva meistä syö vain yhden valtavan aterian kerran päivässä, vaan jakaa syömiset useaan ateriaan päivässä. Jos annos valitsemassasi tuotteessa annostus on vain yksi tabletti tai kapseli päivässä, kannattaa monivitamiini ottaa kunnon aterian päätteeksi. Jos aamiaisesi on niukka, lounas voi olla parempi ajankohta.
Jos otat rautavalmistetta aamulla, monivitamiinin sisältävät hivenaineet voivat kilpailla samoista imeytymisreiteistä. Rauta imeytyy parhaiten aamulla, joten monivitamiini on hyvä ottaa lounaalla tai päivällisellä. Raudan kanssa yhtä aikaa voi ottaa vitamiineja, aminohappoja ja rasvahappoja, mutta hiven- ja kivennäisaineet ja varsinkin kalsium voivat häiritä raudan imeytymistä. Tyhjään mahaan otettu monivitamiini voi tuottaa pahoinvointia ja vatsavaivoja, koska siinä olevat ravintoaineet ovat niin tiiviissä muodossa. Siksi monivitamiini on hyvä ottaa aterian päätteeksi, jolloin se sekoittuu mahalaukussa ruokamassaan ja imeytyy sieltä samoja aikoja kuin ravinnonkin sisältämät ravintoaineet.
Jos olet sitä mieltä, että ravintolisiä ei tarvita, koska saamme kaiken tarvitsemamme ruoasta, saat kaikin mokokin pitää mielipiteesi. Siihen sinulla on täysi oikeus. Kannattaa kuitenkin miettiä, että jos opetat mielipidettäsi muillekin, sen voi uskoa joku sellainen, joka tarvitsisi ravintolisiä. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi käyttää monivitamiinia, mutta olen sitä mieltä, että nykyistä huomattavasti useampi hyötyisi laadukkaan monivitamiinin säännöllisestä käytöstä, tietenkin huomioiden myös terveellisen ruokavalion tärkeys. Aika harvalle monivitamiinin käytöstä on ainakaan haittaa.
