Kun ajattelet ruokaa ja syömistä tai erilaisia ruoka-aineita ja aterioita, miltä susta tuntuu? Millaisia ajatuksia herää ja millaisia tunteita nämä ajatukset herättävät? Millaista syömiskäyttäytymistä ajatuksista ja tunteista seuraa sinun arjessasi?
Kun minulta joskus taannoin kysyttiin, mitkä ovat minun mielestäni tällä hetkellä ne ihmisten yleisimmät ongelmat ravitsemukseen liittyen, en miettinyt vastausta kahta sekuntia.
Voisi kuvitella että kyseessä olisi se, että ihmiset syövät ns. väärin ja epäterveellisesti, heillä on stressiä ja sen vuoksi ruoka ei sula ja siitä seuraa monenlaisia vatsa- ja muita terveysongelmia. Ehkä ruokarytmi tuottaa ongelmia elämään? Myös erilaiset ravintoainepuutokset, ravitsemukseen linkittyvä matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja antioksidanttien puutos yhdistettynä oksidatiiviseen stressiin ovat yleisiä.
Mikä on kuitenkin hyvin yleistä tässä ajassamme, on se, että ihmisillä on sellainen suhde ruokaan, joka ei palvele heitä heidän arjessaan. Miten se ilmenee?
Pelätään sitä, mitä on lautasella. Ahdistutaan siitä millaisen vasteen ruoka tuottaa. Tämä on tietenkin inhimillistä, jos pelkää esimerkiksi lihovansa tai pelkää sitä aiheuttaako ruoka taas erilaisia mahasuolikanavan oireita. Ruokaa saatetaan himoita, mutta ahdistutaan ja podetaan syyllisyyttä syömisen jälkeen. Mitä se tekee terveydelle? Kuinkakohan paljon mä nyt lihon tästä? Miten mä saatoin vetää koko suklaalevyn vaikka eilen päätin etten niin tee? Se ja se sanoi, että hedelmissä on sokeria ja niitä ei pitäis syödä. En enää syö niitä. Mitähän kaikkia ympäristömyrkkyjä näissäkin ruoka-aineissa on? Ei yhtään tekisi mieli koskea tähän ruokaan. Tuleekohan tästä tonnikalasta nyt raskasmetalleja mun kehoon? Kaalit on goitrogeenisia ja huonoja kilpirauhaselle. Niitä ei kyllä pitäis syödä ollenkaan. EI myöskään sitä, eikä tätä, eikä tota. Mut taidan sitten vaan tota tislattua vettä ottaa..
Olisi aika tärkeää, että ruoka on ystävä, ei vihollinen. Sen ei tarvitse olla pakkomiellen kohde, jota pitää juuri tietynlaisena saada usein ja isoja määriä. Sen ei pitäisi olla pelon kohde. Ruoka voi olla asia, joka ei stressaa, vaan voit myös olla kepeän iloinen saamastasi ravitsevasta, suhteellisen terveellisestä ja herkullisesta ateriasta. Ruoasta voi olla tasapainoisen onnellinen ja kiitollinen, myös silloin kun edessä oleva ateria ei satu olemaan aivan täydellinen. Tarvitseeko kaiken, myös sinun ja ruokasi olla aina täydellisiä? Eikö se olisi aika kohtuuton ja ankara vaatimus? Eikö se olisi vaatimus, joka on jopa täysin epärealistinen ja silloinhan se tarkoittaa että jos sellainen vaatimus on piilotettuna syvälle sinussa, siitä aiheutuva paine ja stressi kurjistaa elämääsi ja vie sinulta paljon energiaa.
Uskotko toisaalta, että et kykene syömään terveellisesti, koska olet aina ennenkin epäonnistunut siinä. Sinulla on ollut monenlaisia ruokavaliokokeiluja ja kuureja ja aina olet palannut samaan kuin ennenkin. Jos ylipainon kanssa on haastetta, olet saanut monta kertaa painoa pois jollain dieetillä, mutta sitten et ole enää jaksanut toteuttaa sitä ja paino on tullut korkojen kera takaisin. Joka kerta dieetti on lihottanut sinua lopulta enemmän kuin mitä kenties olisit lihonut ennen sitä halvatun dieettiä. Entä jos tekisikin vähittäisiä muutoksia sinulle hyödylliseen suuntaan ja harjoittelisi pikkuhiljaa parempia valintoja arkeen. Mikään ei olisi ns. kokonaan kiellettyä, ellei ole erillistä syytä pitää jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä poissa ruokavaliosta. Kun ei tee liian monta muutosta yhtäaikaa ja kun antaa itselleen aikaa tehdä jonkin uuden tavan kanssa riittävästi toistoja, voit oppia pitämään itsestäsi parempaa huolta, myös ruoan suhteen.
Kun tarvitsee karsia ruoka-aineita
Joskus jotain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä on hyvä karsia pois määräajaksi tai joskus jopa kokonaan. Kyse voi olla vaikkapa keliakiasta, gluteeni- tai maitoyliherkkyydestä, allergioista, laktoosi-intoleranssista tai jostain muusta asiasta, jonka vuoksi jotkut ruoka-aineet aiheuttavat selkeästi ongelmia ja voit paremmin ilman niitä. Ruoka-aineita saattaa kuitenkin karsiutua pois liikaa ja liian pitkäksi aikaa ja tämä kapeuttaa tarpeettomasti ruokavaliota. Tämä hankaloittaa myös elämää ja saattaa luoda paineita ja stressiä.
Pidempiaikainen apu löytyy usein siitä että ei ole ruokavalion suhteen liian ehdoton vaan tarkoituksenmukaisen joustava. Saattaa esimerkiksi riittää, että tärkkelyksen ja sokerin määrää vähentää vaikkapa 80% ja lisää ruokavalioon marjoja, kuituja ja vihanneksia. Muutoksen ei tosiaan aina tarvitse olla radikaalin iso, varsinkin jos isot ja yhtäkkiset elämäntapojen ja ruokavalion mylläykset ovat aikaisemminkin johtaneet siihen, että isoa muutosta ei jaksa ylläpitää pitkään, vaikka siihen olisi kuinka vakaa aikomus.
Auttaako se mitä nyt teet sinua?
Kannattaa tarkastella, auttaako se, mitä teet ruokavaliosi suhteen sinua vai onko tavallasi syödä itse asiassa ihan toisenlainen vaikutus elämääsi kuin mitä toivoisit. Onko sinulla luonteva ja hyvä suhde ruokaan? Tuntuuko hyvältä syödä? Ajatteletko ruokaa lähes koko ajan vai onko se vain yksi osa elämääsi muiden asioiden ohella?
Uskomuksemme
Jos koet, että sinulla on vaikeuksia suhtautumisessa ruokaan, taustalla voi olla uskomuksia, jotka tarvitsisi päivittää. Nämä uskomukset saattavat olla esimerkiksi tiukkoja ja joustamattomia ajatuksia siitä mikä on terveellistä tai epäterveellistä tai mitä tapahtuu jos syö tietyllä tavalla. Olet ehkä luonut itsellesi mielessäsi sääntöjä ja tapoja, joissa olet ikäänkuin jumissa etkä pääse eteenpäin. Näitä uskomuksia voi ns. kaivaa esiin, tarkastella ja tuulettaa. Meidän ei tarvitse olla ajatustemme, tunteidemme, toimintatapojemme tai uskomustemme orjia. Meillä kaikilla on jo olemassa kaikki ne voimavarat, jotka tarvitsemme itsellemme tarpeelliseen muutokseen. Ruokamme voi olla ystävämme.