 |
| Kuva Nina Saine, vapaasti lainattavissa, mutta lähde mainittava Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi |
Ravintoterapia-asiakkaillani on joskus vaikeuksia saada toteutettua ohjeitani, neuvojani ja yhdessä sovittua suunnitelmaa. Tämä sai minut kirjoittamaan niistä asioista, jotka tässä tekstissä ovat keskiössä, mutta ajatukset sopivat toki myös niihin muutoksiin, joita hyvinvointimme eteen toteutamme myös ilman ammattilaisen ohjausta.
On täysin normaalia, tavallista ja inhimillistä, että toisin tekeminen, uudet rutiinit ja tavat ja muutos ylipäätään voi olla haasteellista. Ihmiset ovat usein vähän myös ymmällään miksi ne muutokset, joiden tarkoitus on kuitenkin edistää hyvinvointiamme ja tehdä elämästämme parempaa eivät meinaa ottaa onnistuakseen. Sen eritteleminen mistä pohjimmiltaan omalla kohdalla voi olla kyse auttaa meitä kohdentamaan tunteita, ajatteluamme ja toimintaamme niin että muutos helpottuu.
Kolme tekijää
Voidaan ajatella, että ihmisen asiat koostuvat kolmesta tekijästä: Tunteista, ajattelusta (myös tieto, tietäminen) ja toiminnasta (tekemisestä). Eri ihmisillä ja eri tilanteissa ja eri yhteyksissä painotus voi olla erilaista. Voi olla että ajattelua voi olla eniten, tai tunteita, tai tekemistä. Jotakin näistä edellä mainitusta kolmesta tekijästä voi olla myö selkeästi vähemmän kuin toisia tai sitten kahtakin kolmesta on enemmän tai vähemmän. On rikkaus että meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä!
Näillä kolmella asialla on kaikilla yhteys toisiinsa. Tunteet vaikuttavat ajatteluumme ja tekemiseemme, ajattelumme vaikuttaa tunteisiin ja tekemiseemme ja tekemisemme vaikuttaa tunteisiin ja ajatteluun. Voit testata tätä. Valitse jokin tunne, joka sinulla on viime aikoina ollut ja kysy itseltäni: Mitä tämä tunne saa minut ajattelemaan tai tekemään. Mieti sitten mitä olet viime aikoina ajatellut ja pohdi miltä tämä ajattelu on tuntunut ja mitä se on saanut tai voisi saada sinut tekemään. Valitse sitten jokin viime aikainen tekemisesi. Millaista tunnetta tai ajattelua se sinussa herättää?
Muutoksen vaikeus
Jos meillä on terveytemme ja hyvinvointimme suhteen jokin missio, jonka haluamme toteuttaa tai päämäärä, jota kohden pyrimme, ihmiset yleensä tietävät ettei mm. ruokavalion muuttaminen ja erilaisten muiden asioiden toteuttaminen, jotka edistävät pääsyä kohti tuota tavoitetta ole aina niin helppoa. Mieli vastustaa muutosta, koska meissä asuu varsin mukavuudenhaluisia osia, jotka haluavat päästä helpommalla ja tukeutua tuttuun ja turvalliseen, on se sitten meille hyväksi tai ei. Kun sitten valveutuneet ja reippaat osat meistä ottavat tilaa, saatamme kuitenkin muutoksessa kokea epäonnistumisia tai junnaamme paikoillamme. Emme oikein ehkä saa aloitettuakaan. Muutoksen alkuvaiheessa, joskus vähän myöhemminkin voi olla niin kovin helppoa palata sinne vanhaan, josta haluaisimme oikeasti päästä eteenpäin.
esimerkiksi:
-Käsi on tuonut ääntä kohden taas jotakin syötävää tai juotavaa, jonka käyttöä vannoimme vähentävämme
-Emme lisääkään jotain jota oli tarkoitus lisätä kuten terveellisiä osia ruokavalioon, veden juontia, liikuntaa, lepoa, unta, hauskaa tekemistä tms.
-Taas olemme käyttäneet aikaamme sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa tulee aina huonot fiilikset
-Jalat eivät ole kantaneet kohti kuntosalia, jumppaa, lenkkipolkua
-Kännyn ruutu on taas ollut päällä niin myöhään että unet jäivät jälleen kerran tyngiksi ja nyt väsyttää.
Tarkasteluun tunteemme, ajattelumme ja toimintamme
Poimimme nyt tarkasteltavaksi esimerkiksi tuon viimeisen: "Johtuukohan se väsyminen siitä, että mulla on ravintopuutoksia ja syön liikaa hiilareita?", kysyy se mielenosa, joka haluaisi jatkaa kännykän kanssa myöhään kukkumista. Ehkä, mutta pitäisikö skarpata ajattelua ja toimintaa jos tunteet tai niiden tukahduttaminen polkevat jalkoihinsa sekä ajattelun että toiminnan? Sitten ehkä havaitsemme että todellisuudessa vähän huijasimme itseämme.
Huijasimme ehkä itseämme siksi, että vaikka pohjimmiltamme tiedämmekin mikä voi olla suurin syy väsymyksellemme, todellinen syy on epämukava ja koemme helpommasi ja hyväksyttävämmäksi käyttää monivitamiinia ja vähentää hiilareita kuin saada aikaan se muutos, että todellinen syy ns. nostetaan pöydälle.
Tarkemmin itseämme tutkiessa saatammekin huomata, että iso osa väsymyksestä johtuu tietenkin siitä ettemme nuku tarpeeksi, koska räpläämme yötä myöten kännykkää ettei tarvitsisi kestää ikäviä tunteita, jotka johtuvat siitä että mietimme huolen ja harmituksen aiheita työ- tai yksityiselämässä. Tunnetta on siis ollut liikaa, vaikkakin olemme piilottaneet asian kännykän räpläämiseen ja tarvittaisiin enemmän ajattelua ja toimintaa. Eli kun ajattelemalla tiedämme mistä oikeasti oli kyse ja toimimalla saamme kännyn tästä lähtien kiinni yhdeksältä illalla, emme ole ehkä päivällä niin väsyneitä kun nukumme tarpeeksi kun olemme kohdanneet tunteemme ja voineen vihdoin päästä myös tekemäänkin asioille jotakin. Huomasitko? Kaikkia tekijöitä tarvittiin ratkaisemaan ongelma, mutta mietittiin myös mitä oli liikaa ja mitä liian vähän.
Se, että sanomme että tunnetta on ollut liikaa ja se on polkenut jalkoihinsa tekemistä ja ajattelua ei suinkaan tarkoita sitä ettäkö tunnetta pitäisi lähtökohtaisesti olla vähemmän tai että tunne olisi vääränlainen. On tärkeä että tunne huomataan ja ymmärretään mikä sen merkitys on ja miten se vaikuttaa ajatteluun, tekemiseemme ja hyvinvointiimme.
Samoin on tärkeää huomata jos ajattelemme niin paljon että se polkee jalkoihinsa tunteemme tai tekemisemme, tai jos ryntäämme päätä pahkaa toimintaan koheltaen emmekä pysähdy ajattelemaan kunnes huomaamme että olemme ns. maalanneet itsemme nurkkaan. Olisi pitänyt pysähtyä ajattelemaan että maalataan lattia siten että maalaaminen päättyy ovelle, jotta emme jää loukkuun huoneeseen märän maalin saartamana, tai oikeammin sanottuna oman ajattelun puutteemme saartamina.
Tekemällä saatamme polkea jalkoihimme myös tunnetta. Ehkä olemme vimmaisen keskittyneitä uraamme tai vaikkapa urheiluun ja kaikenlaiseen suorittamiseen, koska juoksemme karkuun vaikeita tunteitamme, joskus jopa kirjaimellisesti, liikaurheillen. Saatamme myös vältellä toimintaa, koska emme halua syystä tai toisesta myöskään ajatella tai tuntea.
Muutokseen tarvitaan tunteiden, ajattelun ja toiminnan tasapainottamista.
Muutokseen tarvitaan sen tiedostamista mitä em. on liikaa ja mitä liian vähän ja mitä näiden kolmen epätasapainon taakse kätkeytyy.
Eikö uusi tapa ole vielä päässyt vahvistumaan ja automatisoitumaan?
Toki kyseessä voi olla ihan vain se vaikea vaihe ennen muutokseen sopeutumista ja tottumista. Kun vain tarpeeksi paljon tulee toistoa ja kun pyrimme ajattelemaan myönteisesti samalla kuitenkin kuunnellen myös rehellisesti mitä mielessämme tapahtuu muutosprosessin aikana, ajan myötä helpottaa. Toistaminen on luonut uuden totutun tavan. Vanha kunnon pyörälläajo-vertaus sopii tähän. Kun taidon kerran oppii oikein hyvin, et joudu enää jatkuvasti miettimään mitä teet kun pyöräilet. Pyöräileminen tulee ikään kuin "selkärangasta" ja se tulee luontevaksi osaksi elämää. Pyöräillessä voit miettiä kaikenlaista ja jopa jutella kanssapyöräilijän kanssa ilman, että joudut pitämään jatkuvasti keskittymisesi vain ja ainoastaan pyörässä, ympäristössä ja kehosi ohjaamisessa, jotta pysyisit pyörällä pystyssä ja pääsisit pyörälläsi ehjänä perille ajamatta matkalla kenenkään päälle tai ulos reitiltä.
Muutokseen tarvitaan aikaa ja toistoa
Onko se mitä olet tekemässä todella se mitä haluat tai mitä tarvitaan?
Jos joku muutos, jota pyrimme toteuttamaan voidaksemme paremmin ei meinaa ottaa onnistuakseen, on myös tärkeä pohtia mm. seuraavia:
-Onko se mitä nyt olemme tekemässä juuri se mitä oikeasti haluamme tai tarvitsemme vai voisiko se sittenkin olla jotakin muuta?
-Olemmeko asettaneet epärealistisia tavoitteita ja tulisiko meidän ns. "laskea rimaa" alemmaksi?
-Tulisiko meidän pilkkoa tavoite/tekeminen pienemmiksi osiksi ja tehdä vain asia kerrallaan, eikä siis "haukata liian isoa palaa kerrallaan"?
-Tulisiko meidän toteuttaa muutos hitaammassa tahdissa kuin mitä olimme ensin suunnitelleet?
-Olisiko jokin muutos tai asia ensisijainen siihen nähden mitä olemme nyt tekemässä eli estääkö jokin merkittävämpi tai ensisijaisempi asia meitä toteuttamasta nykyistä muutosta /tavoitetta?
-Onko sinulla kirkkaana mielessä mikä on todellinen tarkoitusperäsi, unelmasi, haaveesi tai tavoitteesi, johon pyrit toiminnalla. Mitä joku lopputulos sinulle edustaa ja merkitsee ja mitä konkreettista muutoksessa onnistuminen tuo elämääsi? Mikä on silloin toisin?
Pähkinänkuoressa:
-Mieti onko sinun tilanteessasi liikaa tai liian vähän toimintaa, tunnetta tai ajattelua ja jos niin mistä se kertoo. Mitä voisit lisätä? Mitä vähentää? Mitä muuttaa?
-Muista aika ja toistaminen. Ne luovat muutosprosessissa uuden totutun tavan ja rutiinin.
-Erittele sitä mitä ja miten olet tekemässä ja muokkaa tarvittaessa prosessia, jotta se voisi toimia paremmin, helpommin ja tarkoituksenmukaisemmin.
-Pidä mielessäsi mihin ja miksi olet pyrkimässä ja mikä tulee olemaan paremmin kun onnistut.
Kuviteltu esimerkki:
Maisa oli väsynyt ja hänellä oli ruoansulatuskanavan ongelmia. Hän oli ajatellut jo päänsä puhki kaikenlaisia syitä, kuten loisia ruoansulatuskanavassa ja erilaisia mahdollisia sairauksia. Hän tiesi, että ne olivat hänen kohdalla mahdollisia, mutta tosiasia oli, että hän myös söi epäterveellisesti. Hän oli jo hankkinut tietoa siitä miten hänen olisi hyvä muuttaa ruokavaliotaan, mutta ei ollut saanut vielä aikaiseksi mitään konkreettista.
Maisa mietti luettuaan erään blogikirjoituksen elämäntapamuutoksesta, tunteista, ajattelusta ja toiminnasta, että mitä hänen tilanteessaan oli liian vähän ja mitä oli liikaa. Hänellä oli mielestään tarpeeksi jo tietoa ja hän oli ajatellutkin asioita paljon. Ajattelussa oli kuitenkin sellaista epätasapainoa että hän mietti liikaa joitain mahdollisia syitä väsymykselle ja ruoansulatusongelmille, mutta ilmiselvät syyt hän meinasi laiminlyödä. Hän arvioi sen johtuvan niistä tunteista, että hän tunsi saavansa lohtua epäterveellisestä syömisestä, lempiruoistaan, jotka olivat kuitenkin ravintoköyhiä ja toivat aivan liikaa energiaa. Tilannetta hän oli sitten aikoinaan ajatellut tasapainottaa sillä että hän jätti aterioita väliin, jotta ei lihoisi herkuistaan. Tosiasia oli kuitenkin se, että häntä väsytti ja maha oli usein sekaisin. Välillä ummetti, välillä oli ilmavaivoja, turvotusta ja vatsakipua.
Maisa päätti muuttaa ajatteluaan siten että hän pyrki pitämään mielessään mikä hänen terveyden kannalta on nyt olennaista. Se johti siihen että hän muutti toimintaansa siten että alkoi syömään säännöllisesti ja lisäämään ruokavalioon vähitellen lisää terveellisiä asioita. Näin vähemmän terveellisille jäi mahassa vähemmän tilaa. Tämä ajattelu ja toiminta johtivat parempiin tunteisiin ja mielialaan, koska Maisa alkoi voimaan ja jaksamaan paremmin ja hän sai myös iloa onnistumisestaan ja kaikesta siitä mitä hän nyt saattoi elämässään tehdä uudistunein voimin ja paremmalla voinnillaan Hänen ei tarvinnut enää kauppakeskuskäynnillään miettiä missä on lähin vessa ja onkohan siellä jonoa, koska vatsa ei enää mennyt kesken päivän sekaisin. Hän pystyi sopimaan kavereiden kanssa kaikkia kivoja menoja, koska tiesi jaksavansa lähteä ja nauttivansa siksi menoista ja reissuista ihan toisella tavalla kuin ennen.
Maisa tarkasteli myös herkutteluunsa liittyviä tunteita ja kun hän tuli niistä tietoisemmaksi, hän pystyi paremmin ajattelemaan mihin todellisiin tarpeisiin hän herkutteli. Se sai hänet laatimaan suunnitelmia miten täyttää noita tarpeita fiksummilla tavoilla ja se ohjasi häntä toisenlaiseen toimintaan. Hän mm. soitti ystävättärelle kun hänen tuli yksinäinen olo sen sijaan että hän tilasi pitsaa ja söi suklaata. Pitsan ja suklaan sijaan hän saattoikin tehdä itselleen maistuvan terveellisen salaatin, jonka jälkeen hän jaksoi vielä lähteä sen ystävättärensä kanssa reippaalle iltakävelylle.
Maisa sai tuntea iloa siitä että hän oli hyvä ottamaan asioista selvää, hankkimaan tietoa, ajattelemaan ja pohtimaan. Nyt hän oli myös kehittänyt tunnetaitojaan ja saanut ohjattua toimintaansa sellaiseen suuntaan, joka palveli hänen tarkoitusperiään ja tavoitteitaan.
Liioittelun taika
Vielä lopuksi pieni keveä, mutta joskus varsin toimiva vinkki edistämään muutosta. Jos joku jarruttaa sitä, liioittele. Liioittele tietoisen suurieleisesti miten olet epäonnostunut tekemään sitä tai tätä, millainen ajatteet olevasi ja miten ajattelet sellaista tai tällaista tai miten tunnet kaikenlaisia vaikeita tunteita. Tämä tuo usein mukaan huumoria, sillä onhan se tahallinen liioittelu lopulta usein ihan koomista. Huumori tuo elämään keveyttä ja usko pois, se voi auttaa muutosprosessissa! Liioittelu nostaa myös selkeämmin esiin epätasapainoa tunteidemme, ajattelumme tai toimintamme keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
-----------------------
Huom: seuraavassa lokakuussa sähköpostitse ilmestyvässä uutiskirjeessäni on aiheena ravinnon kuidut, ideoita kuituvalmisteiden käyttöön ja ohjeet herkullisten ja terveellisten hapankasvisten valmistamiseen helposti kotona suolaliemessä. Jos et ole vielä uutiskirjeeni tilaaja, tästä pääset liittymään sähköpostilistalle:
https://mailchi.mp/98fb3c15dec8/infokirjeninasaine
