 |
| Kun lääkäri hymyilee ja on helposti lähestyttävä, se tuo luottamusta ja vähentää jännittyneisyyttä potilaassa. On usein aika arka paikka kun on terveysongelmia ja pitää mennä pyytämään apua, varsinkin jos ei vielä ollenkaan tiedä mistä on kyse. |
Lääkärin työ ei varmasti ole helppoa tänä päivänä. Järjestelmä on hyvin hierarginen ja paine toimia odotusten mukaan lienee suurta. Jos ei itse saa määrätä riittävästi työstään, saattaa joutua ottamaan vaikka kolmesta viiteen potilasta vastaanotolle tunnissa. Heippa ja näkemiin! Muuttaako jo itse opiskeluaika ja työn todellisuus sitä mitkä ihanteet lääkerillä alunperin oli kun hän hakeutui opiskelmaan alaansa? Syntyykö kyynisyyttä ja myötätuntouupumusta kun potilas pitäisi saada ulos vastaanottohuoneesta vartissa tai joutuu toimimaan ammatissaan varsin ulkoaohjautuvasti. Hoidat potilaita niinkuin sanotaan ja jos kyseenalaistat jotain, kollegat voi puukottaa selkään ja viranomaiset alkaa hiillostamaan. Ehkä sitten lääkärinä pyrit uskottelemaan itsellesi että näin sen kuuluukin olla ja näin kaikki on hyvin tai että yksi ihminen ei voi vaikuttaa järjestelmään. Onko parempi siis vain mukautua ja työntää syrjään kaikkinainen kritiikki ja kehitysehdotukset, tukahduttaa omatunnon ääntä?
Välttämiskäyttäytymistä ja strategiaa
Olen itse selvästi kehittänyt välttämiskäyttäytymistä lääkärissäkäynteihin liittyen. Joskus tulee odoteltua liian pitkään ja vaiva ehtii paheta kun ei millään haluaisi mennä lääkäriin. Eniten yleensä turhauttaa se, että lääkäri olettaa etten tiedä mistään mitään enkä viitsi sanoa ammattiani, koska en ole yliopistokoulutettu. Lääkäreillä, kuten monilla muillakin on usein se käsitys ettei opistotason ravintoterapeutilla voi millään olla enemmän tietoa lääketieteestä kuin esimerkiksi sairaanhoitajilla eikä hän tietenkään ole voinut opiskella enemmän kuin mitä hänen n. neljä vuotta kestäneet opintonsa ovat häneltä pakollisena edellyttäneet. Luullaan mahdollisesti että opinnot ovat paljon suppeammat kuin mitä ne oikeasti ovat. Sitten vielä se tieto joka karttuu kun sairastuu niin "hankalasti", että on pitänyt ottaa selvää monistakin asioista useistakin eri lähteistä. "Hankala" potilas tulee usein omien sairauksiensa asiantuntijaksi olosuhteiden pakosta kun ei ole muulla tavoin onnistunut saamaan apua. Silloin on pakko oppia luottamaan itseensä ja ottamaan enemmän vastuuta omasta hoidostaan. Tällainen potilastyyppi on uusi ja uhkaava monelle lääkärille. Kuitenkin nämä potilaat tarvitsisivat kenties eniten tukea, myötätuntoa ja vaivannäköä lääkäriltään.
Yritän usein etukäteen miettiä strategioita miten selviän lääkärikäynnistä mahdollisimman hyvällä lopputuloksella. Jos vaiva on akuutti ja tiedän jo aika lailla itsekin mitä sen kanssa tulee tapahtumaan, valitsen strategiaksi että olen mahdollisimman miellyttävä ja helppo potilas ja näyttelen tietämätöntä. Kerron vain oireet ja vastaan kysymyksiin. Jos on vähänkin monimutkaisempaa, pitää valmistautua enemmän ja miettiä haittaako jos en kerro että mulla on se paljon parjattu T3-monoterapia, jota demonisoidaan lääkärikunnassa tai sitten lääkäri ei tiedä siitä yhtään mitään vaan pitää vääntää rautalangasta että kyse on kokonaan eri molekyylistä kuin mitä Thyroxin-lääke sisältää. Joskus keskustelut uhkaavat lääkärin taholta lipsahtaa sivuraiteille ja silloin kerron ystävällisesti, mutta napakasti että en halua keskustella aiheesta tai se on aihe, josta keskustelen hoitavan lääkärini kanssa. Muuten koko käynti menee täysin turhanaikaiseksi jankkaamiseksi. Jos vähän kärjistää, niin välillä tuntuu että jos on vaikkapa pikkuvarvas mennyt poikki, sekin on sun oudon kilpirauhaslääkityksesi syytä.
Toisinaan kamppailu on todellinen ja vaikuttaa terveyteen ja elämään. Koska lääkäri oli alkuvuodesta niin vakuuttunut siitä että oireeni johtuvat tyreotoksikoosista eli kilpirauhaslääkkeen liika-annostelusta (olihan mulla se vaarallinen outo lääke, josta hierargiassa ylemmät varoittelee), jouduin hankkimaan todisteet yksityiseltä puolelta eli marssin omin päin Synlabiin mittauttamaan T3v:n, joka lääkityksessäni on se, joka määrittelee onko liikatoimintaa vai ei. Lääkäri teki tyyppillisen virheellisesti päätelmänsä lääkitykseni ja TSH:n perusteella, mutta "ei meillä sitä mitata"-perusteella ei kuitenkaan suostunut pyynnöstäni mittauttamaan T3v:tä. Tiesin olostani että nyt on jotain pahemmin vialla, sillä minulla oli valtava turvotus, kamalat verenpaineet ja syke. Otin samalla käynnillä Synlabissa pari muutakin koetta jotka kiikutin lääkärille. Oli siis omaa ansiotani että pääsin erikoislääkärille, joka totesi munuaissairauden. Jos sen hoidon aloittaminen olisi viivästynyt, se olisi ollutkin sitten huonompi juttu.
Hyviä lääkäreitä
On ihanaa, siis todella vapauttavaa ja ihanaa jos saa käytyä entuudesta tutulla lääkärillä, joka tuntee minut ja voin olla vapaasti oma itseni. Tällainen oli Suomessa entinen lääkärini, joka viranomaisten uhkailujen vuoksi lakkasi kirjoittamasta enää sitä kilpirauhaslääkettä, (silloin Liothyronin, nykyään Saksan versio Thybon), jota minun on pakko käyttää kun muut eivät yksinkertaisesti sovi. Lääkärini arvosti työtäni vertaistuessa, joskaan hänkään ei välttämättä tiennyt, mitä kaikkea minä tiesin ja olin opiskellut. Hommat kuitenkin aina järjestyi. Aina sai tutkimukset joita tarvitsi ja aina tulin kuulluksi. Asiat menivät eteenpäin ja sai tuntea että ei ole passiivinen hoidon kohde, vaan se päähenkilö hommassa jonka asioita ollaan yhdessä laittamassa kuntoon. Kun lääkäristä huokuu aito kiinnostus potilaaseen ja se että hänen intohimonsa on auttaa toista voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin, se on jo itsessään jotenkin parantava ja eheyttävä kokemus. Tunnen useita tällaisia lääkäreitä työni ja vapaaehtoistyöni kautta.
Mielestäni paras mahdollinen lääkäri on potilasta arvostava ja kunnioittava ja hän ei osaa asioita vain ulkomuistista vaan käyttää myös päättelykykyään, opiskelee intohimoisesti uutta ja kykenee hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Sosiaaliset taidot ja tunneäly ovat hyvän lääkärin tärkeä työkalu. Lääkäristä aistii millaiset vaikuttimet hänellä on työhönsä. Jos hän on kutsumusammatissaan eikä ole lääkäri koska haluaa pönkittää egoaan tai rakastaa omaa ääntään, sen aistii jo ovelta. Millainen on lääkäri, joka on lääkäri koska isäkin on, vaikka oikeasti hän haluaisi opettaa surffaamista Bahamalla? Paras mahdollinen lääkäri on rehellinen itselleen ja muille ja hänen työmoraalinsa ja moraalinen kompassinsa on kunnossa.
Nykyinen hoitava lääkärini on espanjalainen. Tutustuin häneen ja hänen vaimoonsa parisen vuotta sitten kun olin Espanjassa samoissa tilaisuuksissa luennoimassa. Sen lisäksi, että hän on lääkärini, teemme muutenkin yhteistyötä auttaaksemme suomalaisia potilaita. Joskus vaan sen tuntee: Nuo ihmiset ovat "minun ihmisiäni" ja nyt tästä hetkestä lähtien meillä on tämä yhteys ja side. Sellainen lääkäri on ihminen isolla I:llä ja lääkäri isolla L:llä, jolla on henkisesti varaa siihen ettei hän koe uhkaksi sitä jos potilas tietää paljon. Siitä tietää että tämä lääkäri on itsekin osaavaa ja ammattitaitoinen ja hänellä on hyvä ammatillinen itsetunto, jota ei pätkääkään mm. heilauta se jos hänen rooli jossakin tilanteessa on esimerkiksi vain uusia resepti kun hän on ensin kuullut miten potilaalla menee. Upea lääkärini näkee myös vaivaa ottaakseen tarvittaessa asioista lisää selvää jos jokin on hänelle uutta ja jotta hän pystyy parhaalla mahdollisella tavalla palvelemaan potilaitaan. Hänelle uuden oppiminen ei selvästikään ole vaivaa ja tervan juontia vaan mahdollisuus oppia, kehittyä ja auttaa useampia.
Jos potilas olisikin sitten jossakin asiassa väärässä, lääkärin tehtävähän on asiallisesti, kunnoittavasti ja keskustellen perustella miksi hän on jostakin eri mieltä potilaansa kanssa. Monet lääkärit hermostuvat tällaisessa tilanteessa eivätkä perustele kantaansa. Hermostuminen johtuu ehkä siitä ettei osata perustella eikä oikein itsekään tiedetä miksi potilas olisi väärässä? Onko hän? "Tartteeko potilaalle selittää, minähän se tässä se lääkäri olen.."
Millainen on hyvä, entä huono lääkäri?
Näistä blogiteksteistäni tulee aina sata kertaa parempia kun osallistutan niihin muita. Kysyin Facebook-sivuillani ihmisiltä millainen heidän mielestä on huono tai hyvä lääkäri. Tässä joitain vastauksia, osa myös vastauksen antajien lapsilta:
"Hyvä lääkäri? Paikalla juuri minua varten, asia, jonka tuntee, kun astuu vastaanottohuoneeseen. Aina ei asiaa ratkaise se, onko julkisella tai yksityisellä puolella.. Olemus sellainen, että keskittyy minuun, ei mieti edellistä potilasta, tai seuraavaa. Kirjaa ylös sanomaani, tekee täydentäviä kysymyksiä. Katsoo silmiin. Äänensävy on kovin ratkaiseva. Mitä vanhemmaksi on tullut, sen enemmän kenessä tahansa ratkaisee se, onko hän läsnä tilanteessa aidosti, ei vain pakosti oman työnsä puolesta. Terveys on herkkä asia, ja jos lääkäri ei ole herkkäkorvainen ja herkkävaistoinen, veikkaan, että juuri se tärkein tieto jää saamatta, joka auttaisi diagnostiikan teossa. Hyvä lääkäri näkee esiripun taakse, koska on läsnä. Tuo läsnäolo korostuu ihan kaikessa, mitä ajattelen ominaisuuksista. Huono lääkäri ? Kiireinen, olemukseltaan ja tavaltansa tutkia. Puhuu päälle, mollaa, vähättelee sanomasi, päsmäröi, syyllistää ja lannistaa, ei katso silmiin. Lääkäri ei voi olla enää kapea-alainen katsomukseltansa. Huono lääkäri näkee vain sairauden, oireen, ei psykofyysistä kokonaisuutta. "
Anni 50v.
"Hyvä lääkäri kuuntelee, etsii oireiden syytä, ei lääkitse pelkkää oiretta. Hyvä lääkäri kuuntelee potilaan vointia eikä tuijota pelkkiin viitearvoihin. Hyvällä lääkärillä on aikaa potilaalle. Hyvä lääkäri on empaattinen, huolellinen ja ammattitaitoinen. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti ja neuvoo myös ravitsemuksessa ja paremmissa elämäntavoissa. Hyvä lääkäri hoitaa potilasta myös muutoin kuin lääkkeillä. Huono lääkäri on huolimaton ja kiireinen, tekee diagnoosin ennen kunnon perehtymistä, lääkitsee oireita eikä etsi syytä, huono lääkäri ei kuuntele, huono lääkäri on ylimielinen eikä usko potilasta. Huono lääkäri on usein sosiaalisesti tökerö. Huonolle lääkärille ainoa oikea sairauden hoito on lääkkeet."
Mari 45v.
"Hyvä lääkäri tekee työtä avoin mielin ja pyrkii edistämään potilaan hyvinvointia kaikin tavoin, vaikka se tarkoittaisi että täytyy yrittää ymmärtää potilaan vaikeita oireita joille ei ole selkeitä selityksiä. Esim. antaa myös vinkkejä vaihtoehtoisiin keinoihin joita kokeilla. Ei nojaa pelkästään länsimaisen lääketieteen kankeisiin kaavoihin
Huono lääkäri ei halua oppia uutta, vaikka uutta tietoa olisi saatavilla, ei usko potilasta/vähättelee potilaan kokemusta oireista, ei "osaa" auttaa jos kyse on jostain laaja-alaisemmasta oirekuvasta. Kohtelee epätasa-arvoisesti potilaita ja sairauksia/oirekuvia"
Hansu, 26
"Hyvä lääkäri ottaa katsekontaktin asiakkaaseen. Hän kuuntelee, kysyy mahdollisesti, miten perhe voi. Hyvä lääkäri ottaa huomioon, mitä asiakas sanoo ja miten hän kertoo voivansa. Hyvä lääkäri otattaa kaikki tarvittavat kokeet. Hän ottaa potilaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Hän ottaa myös huomioon asiakkaan rahatilanteen, jos kokeet maksaa paljon. Myös huomautus kivasta vaatteesta saa asiakkaan hyvälle tuulelle. Hänellä on aikaa juuri minulle! Hän saa asiakkaan luottamuksen. Hyvään lääkäriin saa yhteyden myös vastaanoton jälkeen tarvittaessa. Huono lääkäri tuijottaa tietokoneen ruutua. hän etsii labratuloksia, vetoaa jatkuvasi niihin eikä kuuntele asiakasta. Jos katsekontakti syntyy, se katkeaa hyvin pian. Hän ei koske potilaaseen sormellakaan. Asiakkaalle jää tunne, että ainut tavoite oli saada hänet mahdollisimman nopeasti ulos huoneesta. Molemmista on omakohtaista kokemusta"
Meeri, 61 v.
"Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta ja luottaa, että potilaalla on itsestään paras tuntemus. Hän ottaa tarvittavat kokeet ja myös sellaisia, jotka huolestuttavat itse potilasta, vaikkei hän itse tätä koetta pohtisi. Hän ei tuomitse potilasta. Hän varmistaa, että potilas saa apua ongelmaansa, eritoten silloin, kun tilanne on myös potilaan sanojen mukaan hankala. Jos hän ei itse osaa auttaa, hän etsii sellaisen tahon, joka osaa, eikä jätä potilasta oman onnensa nojaan. Hän ei lähetä potilasta psykologille päästäkseen eroon potilaasta, jos hän ei itse osaa ratkaista tilannetta. Hän myöntää, jos jokin asia menee hänen tietämyksensä ylitse. Hän työstää yhdessä potilaan kanssa, kunnes potilas on hoidossa taholla, joka osaa häntä auttaa. Hyvä lääkäri hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä ja tämän elämää, ei vain 2-3 oiretta. Eli hän katsoo asiaa hyvin laajasti. Hänellä on aikaa potilaalle, eikä hän kurki kelloa. Hänelle on tärkeää saada potilaan luottamus. Hän näkee potilaansa enemmänkin asiakkaana, kuin vain sairaana potilaana. Hän hoitaa terveyttä, ei vain sairautta. Hyvä lääkäri on lämmin ja ymmärtäväinen asiakkailleen.
Huonolla lääkärillä on ylimielinen tai koppava asenne potilaitaan kohtaan, ja hän kuvittelee tuntevansa potilaansa terveyden paremmin kuin potilas itse, ja kuvittelee, että potilaalla ei ole mitään tietoa asioista. Hän ei oikeasti kuuntele potilaitaan. Hän vain tuijottaa laboratoriotuloksia, eikä kuitenkaan osaa näitä kunnolla edes lukea, vaan tuijottaa viitteitä. Huonolla lääkärillä on etäinen ja viileä yhteys potilaaseensa. Huono lääkäri kurkkii kelloa ja saattaa jopa sanoa, että kohta loppuu aika, eli aikaa ei ole varattu tarpeeksi potilaalle. Hän haluaa äkkiä potilaan ulos toimistostaan. Jos hän ei tunne asiaa, tai ei osaa jotain, hän ottaa auktoriteettisen asenteen, sanoo jotain siihen tapaan kuin "tällaisten oireiden kanssa voi joutua opettelemaan elämään", ja hankkiutuu potilaasta mahdollisimman pian eroon. Jos potilas vaatii hoitoa, hän laittaa lähetteen psykologille. Hän ajattelee, että jos hänen tietoutensa ei riitä, eikä hän löydä syytä, syy on potilaan korvien välissä. Huono lääkäri haluaa tietää vain muutaman oireen. Hän ei halua tietää kaikkia oireita, joita potilaalla yhteensä kaikesta on. Hän hoitaa vain oiretta, ei pohjasyitä."
Satu, 39v.
"Hyvä lääkäri on luonnonlääkäri, joka ei anna rokotuksia eikä lääkkeitä paitsi jos ne on tosi hyviä, kuten luonnollisia. Huono lääkäri antaa rokotuksia ja antaa huonoja lääkkeitä." Lilian 8v. "Hyvä lääkäri on sellainen joka ymmärtää näitä meidän ruoka-asioita (puhtaan ravinnon merkitys) ja ymmärtää ihmisten vaivoja eli sellainen joka on ammattitaitoinen eikä harjoittelija sekä hänen täytyy olla myös mukava. Huono lääkäri taas on juuri valmistunut eikä ole pätevä ja joka käskee juomaan rasvatonta maitoa yms. eikä tiedä asioista mitään. Jasper 10v.
"Hyvän lääkärin tulisi ajatella kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia hyödyntäen eri lääketieteitä sekä kuunnella potilaan tahtoa. Hänen tulisi ohjata potilas eri hoitomuotojen/lääketieteiden omaavien ammattilaisten luokse potilaan vaivojen tai pyyntöjen mukaan eikä kulkea vain koululääketieteen ja käypähoidon reittiä. Odotan myös hyvältä lääkäriltä ammattitaitoa perehtyä potilaan ongelmiin kunnolla tutkien juurisyytä eikä keskittymällä oireiden hoitoon tai kurissa pitämiseen. Huono lääkäri on vain yhden lääketieteen perässä kulkija ottaen huomioon sidonnaisuudet lääketeollisuuteen sekä liian suppean näkökannan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Huono lääkäri on myös niin kutsuttu "vartin lääkäri" eli tuijottaa vartin tietokoneen näyttöä, jonka jälkeen määrää reseptin. " Jarno 36v.
Lääkärit ovat aika merkityksellisiä ihmisiä monen elämässä. Heistä riippuu todella paljon. Vuosien varrella vertaistuessa on kuullut tuhansittain tarinoita niin neutraaleista, aivan karseista kuin todella mahtavistakin lääkärikäynneistä. Ensisijaisesti potilasta ei kiinnosta se kuka on oikeassa, vaan kuka voi auttaa häntä, mutta todella merkittävässä roolissa tuntuu olevan se miten lääkäri kohtelee potilasta ja suhtautuu häneen ja omaan työhönsä. Kuunteleminen ja arvostava kohtaaminen nostetaan aina keskusteluissa arvoasteikossa korkealle.
Moni saattaa olla tyytyväinen lääkäriin, joka on mukava ja joka määrää tutkimuksia ja pillereitä, jotta oireet saataisiin kuriin. Kaikki potilaat eivät halua varsinaisesti parantua tai nähdä itse vaivaa parantuakseen tai voidakseen paremmin, vaan he haluavat että heitä hoivataan kuin pientä lasta ja he haluavat pääasiassa lievitystä oireisiinsa. Sitten he voivat palata kotiin syömään lääkkeitään ja jatkamaan huonoja elämäntapojaan, jotka ovat sairastumista alunperinkin jouduttaneet ja todennäköisesti synnyttämässä hyvällä vauhdilla uusiakin epätasapainotiloja ja sairauksia.
On kuitenkin kasvava joukko potilaita, jotka haluavat olla itse oman elämänsä puikoissa. Tällainen potilas on aktiivinen toimitsija, jolla on valta omaan elämäänsä ja ruumiiseensa. Hän ei luovuta tuota valtaa ja vastuuta kenellekään toiselle. Ei lääkärillekään, jos vain on tajuissaan. Hän haluaa tietää vaihtoehdot, hän haluaa kuulla toisenkin mielipiteen, hän haluaa kysellä toisilta potilailta, ottaa selvää, opiskella ja pohtia asiaa ja löytää ihmiset, jotka voivat häntä parhaiten hänen omassa prosessissaan voida paremmin auttaa. Hänen auttajinaan voi olla monenlaisiakin ihmisiä ja he kaikki eivät välttämättä edusta länsimaista koululääketiedettä ja sen virallista valtion ensisijaisesti tukemaa linjaa. Näillä potilailla on paljon opetettavaa lääkäreille ja kaikille muillekin hyvinvoinnin ja terveyden parissa toimiville. Heistä kasvaa todellisia kokemusasiantuntijoita. Heidän kokemustaan ja osaamistaan voidaan mallintaa ja tätä osaamista ja tietoa siirtää myös muille.
Monet tuntemani lääkärit tunnustavat avoimesti, että ovat oppineet potilailtaan paljon. Kenties se on yksi tärkeä syy miksi heistä on tullut niin hyviä työssään. Ihmisellä on tarkoituksella kaksi korvaa ja vain yksi suu.
Hiljainen tieto löytyy usein ruohonjuuritasolta. Osataanko sitä kuunnella vai sanellaanko kaikki pyramidin huipulta alaspäin levittäen? On monta tapaa ja tasoa muodostaa tietoa ja käyttää päättelykykyä. Näiden eri tapojen integraatio on avainasemassa tulevaisuuden tavassa hoitaa itseään ja toisia ihmisiä.
