Selkäni sai kylmää Lapin loman pakkasissa treenin jälkeen ja ikävät kivut saivat muistelemaan aikaa, jolloin kipu, masennus, väsymys ja ahdistuneisuus olivat jokapäiväisiä ei-toivottuja hyyryläisiä elämäni nurkissa. Ne tuntuivat kuppaavan kaiken henkisen ja fyysisen energiani niin että minusta tuntui jäävän jäljelle vain sairauteni ja jonkinlainen etäisesti tunnistettava ihmisen kuori. Turvonnut ja kalvakka.
Mietiskelin, että mistä johtui että kesti niin monta vuotta lähteä aktiivisesti hakemaan apua ja tekemään vähistä voimavaroista käsin muutoksia, jotka johtivat nykyiseen tilanteeseen eli tilanteeseen jossa olen lukenut itselleni uuden ammatin, koen elämäni mielekkäänä, rakkaudentäyteisenä ja mielenkiintoisena ja jaksan työni lisäksi tehdä vapaaehtosityötä, pitää huolta perheestä ja harrastaa liikuntaa.
Uskomukset. Minulle oli muodostunut elämääni haittaavia ja minua panttivankina pitäviä uskomuksia, jotka kahlitsivat minut tilanteeseen, josta ei näyttänyt olevan ulospääsytietä. Monikin saattaa tunnistaa nykyisen tai menneen tilanteensa tämänkaltaiseksi.
Minusta tuntui että olen muille taakaksi ja että olen synnynnäinen epäonnistuja. Lisäksi minulle oli alkanut muodostua muista ihmisistä negatiivinen käsitys. Koin jokaisen ihmisen itselleni potentiaalisena uhkana tai vaarana, varsinkin vieraat ihmiset tai sellaiset ihmiset, joita en kunnolla vielä tuntenut. Tämä sai eristäytymään ja masentumaan vielä lisää ja tämä kaikki myös passivoi. Kuljin lääkäriltä toiselle ja hoidosta toiseen, keräilin diagnooseja ja uusia lääkityksiä ja voin ajan mittaan vain entistä huonommin.
Kai piti vain käydä riittävän pohjalla että sieltä sai ponnistettua vähitellen pinnalle. Kai sitä oli lopulta tarpeekseen saanut ja riittävästi selkä seinää vasten. Ei ollut enää mitään hävittävää ja oli vielä pakko yrittää.
Nykyään olen kirjoittanut itselleni uuden tarinan kuitenkaan muuttamatta faktoja. Tarina on vain toisista uskomuksista käsin kirjoitettu. En ole turha. En ole kurja ihmisloinen jonka ei pitäisi olla olemassakaan. En ole epäonnistuja. Olen rakas puoliso, äiti, tytär ja ystävä. Olen pidetty ja rakastettu ravintoterapeutti, kollega, vapaaehtoistyöntekijä. Olen onnistuja. Olen onnistunut lukemaan itselleni uuden ammatin ja auttamaan työni ja vapaaehtoistyöni kautta satoja ellen tuhansia ihmisiä. Tämä vain siksi etten antanut periksi. Vain siksi että revin tarinani ja kirjoitin sen uudelleen. Ponnistin pohjalta. Otin vastaan rakkautta ja annoin sitä eteenpäin. Rakkaus on nimittäin luonnonvara joka lisääntyy kun sitä tuhlaa. Rakkaus on ensisijaisesti teko ja vasta sitten tunne.
Tunnen ja tunnistan vielä kaikuja menneisyydestä. Ahdistaa, itkettää ja tekee mieli eristäytyä ja heittää hanskat tiskiin kun tulee vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita. Menee yöunet ja keskittymiskyky. Kun saa jonkun törkeän inhottavan puhelun, kun kohtaa omiin vakaumusiin kohdistuvaa kiusaamista ja vainoa, kun saa tietää että on puhuttu pahaa selän takana, kun luottamus on rikottu. Sellaisia asioita joita voi sattua ihan jokaiselle meistä.
Vaikeat tilanteet ja asiat tuovat kaikuja menneisyydestä. Keho ja mieli reagoivat ja tuovat pintaan asioita hyisistä pohjamudista, mutta hetkinen vain niin ne laskeutuvat sinne kyllä takaisin ja vesi on jälleen kirkasta ja uintilämpöistä.
En olisi kirjoittamassa tätä asiaa teille, jos uskoisin yhä etten voi parantua, että olen huono, turha ja taakaksi muille, että olen epäonnistuja.
Muuta tarinasi, muutat elämäsi.
Pidätkö muuten tästä minun blogistani? Blogin sivupalkista voit tilata uudet julkaisut tästä blogista omaan sähköpostiisi.
Tutustuthan myös verkkovalmennukseeni, joka alkamassa 5.3. 2018: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/00f950a356ea4a029ce017a3b6cca888/
Pidätkö muuten tästä minun blogistani? Blogin sivupalkista voit tilata uudet julkaisut tästä blogista omaan sähköpostiisi.
Tutustuthan myös verkkovalmennukseeni, joka alkamassa 5.3. 2018: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/00f950a356ea4a029ce017a3b6cca888/