Kun haitalliset ihmissuhteet ja suorittaminen romuttavat terveyden

Blogistin alustus: Se on niin tuttu tarina vertaistuessa ja minunkin vastaanotolla. Ihminen, joka on uupumuksen kautta saanut monenlaisia terveysongelmia ja sieltä taustalta paljastuu usein kuormittavia ja vahingoittavia ihmissuhteita, traumoja ja se että on kenties juossut pakoon sitä kaikkea pahaa suorittamiseen. Sitten huomaa olevansa burn outissa. Sen myötä kärsii psyyken ja jaksamisen lisäksi usein mm. ruoansulatus, suolisto, immuniteetti ja hormonitasapaino. Matka pohjalta takaisin ylös on pitkä, mutta mahdollinen.

Jokaisen tarina on tietenkin yksilöllinen, mutta usein samankaltaisia kokenut löytää vertaistensa tarinoista yhtymäkohtia. Tämänpäiväisen vierailevan kirjoittajan toiveena onkin, että hänen tarinansa voisi rohkaista ja auttaa muita. Hänen tarinansa on tarina sinnikkyydestä ja vastuun ottamisesta omasta hyvinvoinnista. Vieraileva kirjoittaja haluaa tarinan arkaluonteisuuden vuoksi pysyä nimettömänä.


Kirjoittajalle on sopinut erinomaisesti kilpirauhaslääkitykseksi synteettisen T3-hormonin ja eläinperäisen kilpirauhasvalmisteen yhdistelmä. Tällainen lääkitys tuntuu sopivan yllättävän monelle ja tämän kerron tutustuttuani tuhansiin kilpirauhaspotilaiden tarinoihin sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Kilpirauhaslääkitysten suhteen on paljon vaihtoehtoja ja jokainen potilas ansaitsee sen että heillä voitaisiin kokeilla riittävän montaa lääkitystä ja kombinaatiota, jotta löydettäisiin parhaiten hänellä toimiva ratkaisu.


Ei ole harvinaista että vaikean uupumuksen seurauksena kilpirauhasarvot ja kilpirauhashormonien kudostason aktivaatio romahtavat. Toisinaan lääkitystä ei tarvita, joskus sitä tarvitaan tilapäisesti ja toisinaan pysyvästi. Silloin kun kilpirauhasen vajaatoiminnalle ei löydetä tarkkaa syytä kuten esimerkiksi autoimmuunitulehdusta, usein vain aika ja hoitokokeilut paljastavat, jääkö lääkitys pysyväksi. Potilaan oireita tulisi kuunnella. Vertaistuessa tulee jatkuvasti esiin samaa: "Kukaan lääkäri ei kuuntele, ei usko minua, ei ole kiinnostunut voinnistani."


Tämänpäiväinen kirjoittajamme onnistui löytämään hyvän lääkärin. Sen ja lisäksi myös oman sisukkuutensa ja neuvokkuutensa ansiosta ja kuten hän sanoo, rakkauden avulla hän on tullut parempaan kuntoon piinaavasta tilanteestaan. Ihmissuhteilla ja henkisellä tuella on ihan valtava merkitys parantumisessa.

Minun tarinani

Mistä kaikki alkoi

Olen aina ollut luonteeltani herkkä, täydellisyyteen pyrkivä ja jollain tapaa maailmaa tavallista voimakkaammin aistiva. Nykyään tällaiselle ihmiselle on oma nimityksensäkin, erityisherkkä. Nuorena herkkyyttä ei muiden ikätovereiden puolesta koettu suosittuna luonteenpiirteenä, joten opin kätkemään todellisen minäni muilta ihmisiltä jo varhain. Aikuisuuden kynnyksellä ajauduin vuosia kestäneeseen parisuhteeseen, joka tuhosi omakuvani pitkäksi aikaa. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt seurustelleeni narsistin kanssa, joka käytti henkistä väkivaltaa ja joskus jopa fyysistäkin. Tästä suhteesta irtautuminen on edelleen ollut yksi elämäni vaikeimmista asioista, vaikka se ajatuksena kuulostaakin oudolta. Miksi kukaan haluaisi seurustella narsistin kanssa? Siihen en osaa antaa itsekään vastausta.

Olin henkisesti todella rikki pitkän aikaa. Minut kuitenkin pelasti elämääni tullut uusi rakkaus, joka rakasti minua takaisin ja kohteli tasavertaisenaan. Hänelle puhuin, puhuin ja puhuin. Ja se helpotti, ainakin vähän.

Sairastuminen

Elämä oli kuitenkin stressaavaa; menneisyyden kokemukset, rankka opiskelu toisella paikkakunnalla, töissä käynti samaan aikaan ja opiskelun myötä elämään tullut juhlinta vaati veronsa. Yhtenä syyspäivänä 2008 tapahtui jotain, ja sen jälkeen en ole ollut päivääkään entiseni. Sinä päivänä koin jonkinlaisen kohtauksen, joka jäi päälle. Ahdistuin, tunsin eläväni jonkinlaisen sumuverhon takana tai unessa, sain rytmihäiriöitä, en ymmärtänyt kuulemaani tai lukemaani ja lopulta menetin näköni lähes kokonaan. Kävin useilla lääkäreillä aina neurologista lähtien, jossa jopa aivosähkökäyräni kuvattiin. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa. Tunsin kuitenkin olevani sairas ja tiesin, että jotain oli pahasti vialla. Mutta koska lääkärit eivät löytäneet mitään vikaa minusta, en osannut tehdä mitään. Vähitellen ajan kanssa pahimmat oireet helpottivat ja jatkoin elämääni, kun en muutakaan osannut, tuntien itseni joka päivä kuitenkin sairaaksi ja väsyneeksi.

Lopulta kaikki kuitenkin romahti. Olin aloittanut taas uuden vaativan opiskelun toisella paikkakunnalla. Perfektionistina vaadin itseltäni hyviä arvosanoja. Kesken opiskeluiden tulin raskaaksi ja vauva-vuosi univelkoineen sekä keskeneräiset opiskelut stressasivat jatkuvasti. Univelan ja vauvakilojen karistaminen rankalla liikunnalla sekä hormonaalinen ehkäisy johtivat siihen, että koin elämässäni toistamiseen tuon erikoisen kohtauksen, jonka jälkeen olin entistä enemmän aivosumussa.

Aivosumua on vaikea selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut. Luin joskus mielestäni hyvän kuvauksen aivosumusta, jossa sanottiin, että ”aivosumu on sitä, että näkee maitopurkin kaatuvan pöydällä, mutta ei ymmärrä tai pysty tekemään asialle mitään”. Viestintä aivojen ja käsien välillä ei toimi eikä silmistä lähtevä viesti tavoita aivoja tavallisella nopeudella. Erityisen pelottavaksi olen kokenut tämän oireen liikenteessä. Oli aikoja, jolloin en suostunut ajamaan autoa, sillä pelkäsin ajavani reaktiokyvyn puutteen takia jonkun päälle. Edelleen ahdistun, jos joudun ajamaan esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyssä kaupungissa.

Koska kuntoni oli niin huono, kävin yhteensä ainakin kymmenellä eri lääkärillä muutaman kuukauden aikana. Koin todella epäoikeudenmukaista ja huonoa kohtelua lääkärien puolelta, eikä kukaan uskonut minua. Kaikki tutkimustulokseni ”olivat nätisti viitteissä”, kuten suurin osa lääkäreistä totesi. Oma olotilani ei tuntunut kiinnostavan lääkäreitä mitenkään, suurin osa ehdotti masennuslääkkeitä ja yksi jopa sanoi suoraan, että olen luulosairas. Sain lopulta eräältä lääkäriltä Thyroxinin kokeiluun, sillä kaikki oireeni viittasivat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Aloitin Thyroxinin ja kuntoni romahti totaalisesti. Lopulta makasin sängyllä, en jaksanut hengittää ja pelkäsin kuolevani. Iltaisin näin katon rajasta hyökkääviä mustia hahmoja ja itkin, sillä pelkäsin vauvani jäävän ilman äitiään.

Myöhemmin selvisi, että Thyroxin oli todennäköisesti aiheuttanut minulle rT3-dominanssin, jossa Thyroxinin sisältämästä T4-hormonista syntyy liikaa inaktiivista T3-hormonia aktiivisen T3 hormonin sijaan. Funktionaalinen lääkärini totesi, että ”olin saanut käänteisen lottovoiton”.  Oikea lottovoitto minulle oli kuitenkin se, että olin onnistunut löytämään todella viisaan ja ymmärtäväisen funktionaalisen lääkärin, joka halusi oikeasti auttaa minua. Teimme valtavasti testejä, joissa paljastui rT3-dominanssin lisäksi DIO2 -geenivirhe, rauta-anemia, matalahko B12-vitamiini, matala kortisoli, estrogeenin puute, DHEA-hormonin puute, matalat kilpirauhashormonit sekä eräitä hivenainepuutoksia. Myös suoliston todettiin olevan huonossa kunnossa. Minulle tehtiin T3-hormonin avulla ”clearance”, jossa elimistöstä poistui ylimääräinen inaktiivinen T3-hormoni. Sen jälkeen tuntui, kuin joku olisi ottanut käsijarrun pois päältä kropassani. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin olevani edes vähän entiselläni. T3-hormoni ei kuitenkaan sopinut minulle yksinään hoitomuodoksi ja sen rinnalle aloitettiin kilpirauhasen eläinperäinen lääkekorvaushoito. Tämä yhdistelmä on sopinut itselleni parhaiten.

Tie parempaan oloon

Tästä lähti liikkeelle aktiivinen parantumiseni. Etsin tietoa tilastani, aloin hoitaa ravintopuutoksia ja kuunnella kehoani. Tutustuin joogaan sekä TRE-stressinpurkumenetelmään, jota käytän vieläkin, kun elämä tuntuu olevan liian stressaavaa. Se on tehokas, mutta samalla lempeä stressin poistaja sekä kipeiden hartioiden parantaja, josta kärsin kroonisesti. Ostin myös mehulingon ja aloin tekemään vitamiinirikkaita kasvismehuja. Edelleen juon joka aamu kasvismehun ja väitän sen olevan yksi elimistöni tärkeimmistä terveyden lähteistä.

Yli vuoden ajan olin kotona, tekemättä mitään. Lapseni kävi osa-aikaisesti päivähoidossa ja sen ajan hoidin itseäni. Tein kivoja asioita, rentouduin ja sain vain olla. Minulla on elämässäni käynyt niin hyvin, että löysin vierelleni miehen, joka on ymmärtänyt sairauttani ja tarvettani parantua rauhassa. Vaikka meillä oli tiukkaa taloudellisesti, pystyin ottamaan tuon ajan ilman mitään velvoitteita, jotta sain rauhassa parantaa itseäni. Tässä vaiheessa olin jo ymmärtänyt, että kaiken sairastumiseni takana on ollut stressi, loppuun palaminen eli burn out. En ole varma, eikä sitä kukaan osaa sanoa, onko minulla todella kilpirauhasen vajaatoiminta, vai onko burn out ollut kilpirauhasarvojeni laskun takana. Aikoinaan Thyroxinin saadessani kilpirauhasarvoni olivat 0,9 yksikköä viitteen alarajan yläpuolella. Eli tavallisten lääkäreiden mukaan minulla ei ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka arvo olikin todella huono.

Miten olen parantanut itseäni

Olen saanut itseni parempaan kuntoon kilpirauhaslääkkeen avulla, sekä muuttamalla itse elämääni viimeisten vuosien aikana. Tärkeimpinä asioina stressin välttämisen lisäksi ovat säännölliset elämäntavat, kuten aikaisin nukkumaan meno sekä riittävä lepo ja uni, alkoholin välttäminen, kahvin juonnin lopettaminen, stressaavien ihmissuhteiden lopettaminen, itsensä hyväksyminen, oppiminen sanomaan ”EI”, kun elämä on liian hektistä sekä ravintorikas ruokavalio.

Minulle gluteeniton ruokavalio on ainoa vaihtoehto, sillä reagoin varsinkin vehnään. Viime aikoina olen myös siirtynyt kasvisruokavalioon, jonka olen huomannut parantavan oloani entisestään. Olen jättänyt pois myös kaiken teollisen sekä maitotuotteet. Pyrin syömään paljon erilaisia salaatteja ja papuja sekä marjoja ja juureksia.  Gluteeniton kasvisruokavalio yhdessä kasvismehujen kanssa on antanut energiaa ja vähentänyt aivosumuani merkittävästi. Varsinkin iltapäivän ”sumu ja väsymyskohtauksiin” ne ovat auttaneet paljon.

Mehulinkoon heitän yleensä porkkanaa, lehtikaalia, selleriä, pinaattia ja inkivääriä tai mitä ikinä jääkaapista löytyykään. Kasvismehujen säännöllistä juomista aloittaessani huomasin ensimmäiseksi, että mielialani kohentui huomattavasti. Minusta tuli siis oikeasti onnellisempi ihminen pelkästään juomalla kasviksia. Se on mielestäni ollut huikea asia. Uskon, että kasvismehut ovat hyväksi elimistölleni, sillä niistä saan tärkeät ravitsemusaineet helposti suolistossa imeytyvässä muodossa. Hektisessä lapsiperhearjessa huomaan heti, jos kiireisenä päivänä olen skipannut terveelliset välipalat ja sortunut syömään vain gluteenitonta leipää ja makaronia.

Tärkeää parantumiselleni on ollut toki myös se, että rinnallani on ollut ihminen, joka on jaksanut tukea ja kuunnella minua ja antanut minun rauhassa parantaa itseäni. Koen, että terveet ja rakastavat ihmissuhteet vaikuttavat kokonaisterveyteemme paljon enemmän, kuin osaammekaan arvioida. Täysin entiselleni en ehkä koskaan enää tule, mutta tällä hetkellä pystyn käymään täysipäiväisesti töissä sekä nauttimaan elämästäni juuri tällaisena, kuin se on.

Mitkä asiat sinä koet parantavan terveyttäsi?