On varsin tavallista, että kun ihminen kärsii kilpirauhasen liikatoiminnasta, hänelle annetaan hoidoksi radioaktiivista jodia, joka tuhoaa kilpirauhaskudoksen ja liikatoiminta lakkaa. Tätä hoitoa väitetään turvalliseksi ja väitetään myös, että sivuvaikutukset ovat harvinaisia. Sallinette, että esitän asiasta eriävän mielipiteen. Lääketiede ei ole vielä valmis, eivätkä kaikki hoitokäytännöt kestä lähempää takastelua.
Monien ihmisten kilpirauhasongelmien yhtenä tai jopa pääasiallisena syynä on kuitenkin jodipuutos. Tämä on yleisesti tiedetty fakta. Jodin puutos, muut ravintopuutokset ja lisäksi lukuisa joukko muitakin syitä voi olla yleisimpien kilpirauhassairauksien syynä. Nämä syyt voivat olla avain kokonaisvaltaisempaan ja järkevämpään ratkaisuun kuin radiojodihoito.
Jodia tarvitsevat ja jodia sisältävät kuitenkin myös elimistön monet muut rauhaskudokset, kuten rinnat, keuhkot, munasarjat ja eturauhanen. Mitä radioaktiivinen jodi tekee näille kudoksille varsinkin jos jodista on jo ennestään puutetta ja radiojodi ryntää hoidon aikana jodipuutteisia kudoksia tuhoamaan? Mikä estää radioaktiivista jodia tuhoamasta myös muita kudoksia kuin kilpirauhasen? Ei mikään. Pitäisikö siis harkita muita, turvallisempia vaihtoehtoja?
Liikatoiminnassa, johon radioaktiivista jodia annetaan, on tavallisimmin kyse Basedowin taudista eli Gravesin taudissa, joka on autoimmuunisairaus siinä missä vajaatoimintaoireiston aiheuttava Hashimoton tautikin. On kuitenkin hyvä huomioida, että myös Hashimoton taudissa voi esiintyä liikatoimintavaiheita. Ei ole harvinaista, että autoimmuuniperäisessä kilpirauhassairaudessa hormonimäärät heittelehtivät. Samalla ihmisellä voi olla sekä Basedowin tautia ilmaisevia, että Hashimoton tautia ilmaisevia kilpirauhasen vasta-aineita. Jos autoimmuunitulehdus saa riehua kilpirauhasessa, lopulta päädytään vajaatoiminnalle kilpirauhaskudoksen vähitellen tuhoutuessa.
Radioaktiivinen jodi voi johtaa muidenkin kuin kilpirauhasen kudoksen tuhoutumiseen ja vaikeuttaa naisilla mm. raskaaksi tulemista jos radiojodi vahingoittaa mm. munasarjoja. Radiojodi voi vahingoittaa myös haimaa, sylkirauhasten toimintaa, kyynelkanavia ja suolistoa. Radioaktiiviset aineet ovat myös syöpäriski, vaikka radioaktiivista jodia saatetaan käyttää myös kilpirauhassyövän hoidossa, jossa sille saattaa olla merkittävämpi tarve kuin autoimmuunityreoidiitin kuten Basedowin taudin hoidossa.
On hyvä huomioida, että radioaktiivinen jodi ei hoida kilpirauhassairautta. Se vain tappaa kilpirauhasen ja samalla myös muita kudoksia mahdollisesti aiheuttaen myös DNA:n mutatoitumista. Radioaktiivinen jodi ei myöskään ratkaise toisinaan Basedowin tautiin liittyviä silmäoireita. Radiojodihoito johtaa lähes aina kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka ei ole niin helppohoitoinen useimmilla potilailla kuin annetaan ymmärtää.
Mitkä ovat vaihtoehdot kun sinulla on Basewin taudin aiheuttama liikatoiminta? Liikatoimintaan annetaan ensisijaisesti yleensä liikatoimintaa hillitsevää Thyrazol-lääkettä ja jos liikatoiminta on aiheuttanut sydämen tiheälyöntisyyttä, myös sitä saatetaan lääkitä. Nämä lääkitykset ovat kuitenkin tarkoitettu tilapäiseksi avuksi ja ne ovat vain oireiden hoitoa, joskin tärkeää sellaista.
Joskus hoitovaihtoehtojen pohtiminen on taistelua aikaa vastaan. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet, kuten laihtuminen ja jatkuva nälkä, univaikeudet, vapina, ahdistuneisuus, ripuli yms. ovat niin invalidisoivia ja haitallisia, että niitä todella on tärkeä hoitaa. Jos ollaan tilanteessa, että radikaaleja toimenpiteitä tarvitaan, en itse ainakaan suosittelisi radiojodihoitoa vaan pidän kilpirauhasen poistoa turvallisempana vaihtoehtona yleisesti. Toki se johtaa varmuudella tarpeeseen käyttää kilpirauhashormonikorvaushoitoa ja leikkauksessa on myös riski sille, että saat hermovaurio, joka vaikeuttaa äänen tuottamista. Näitä riskejä on hyvä puntaroida.
Jos joutuisin itse tilanteeseen, että minulla todettaisiin kilpirauhasen liikatoiminta, ottaisin siihen toki lääkitykset, jotka vähentävät sitä, mutta alkaisin nopeasti toteuttamaan autoimmuuniruokavaliota. Hoitaisin myös suolistoani funktionaalisen lääketieteen periaatteiden mukaan ja katsoisin etten kärsi ravintopuutoksista. Lääkäri Olli Sovijärven kirjoitus autoimmuunisairauksien syistä ja hoidosta ravinnolla on hyvää luettavaa: https://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/
En tosiaan epäilisi hetkeäkään mennä tiukalle autoimmuuniruokavaliolle, jossa ravinnosta poistetaan 1-3 kk:n ajaksi kaikki viljat ja maitotuotteet, koisokasvit, palkokasvit, kananmunat, siemenet ja pähkinät. Suositaan kasviksia, marjoja, mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettua lihaa, kalaa ja siipikarjaa, riistaa ja mahdollisimman vähän tulehduttavia rasvoja valiten mm. kookosöljyä, oliiviöljyä ja avocadoöljyä. Tärkkelyshiilihydraattilähteenä voidaan käyttää juureksia.
 | |
| jodin yksinkertaistettu atomimalli |
Tiukan autoimmuuniruokavaliovaiheen jälkeen samalla kun olisi kiinnitetty huomiota myös mm. ruoansulatukseen, suolistoon, antioksidanttien saantiin ja immuniteetin tukemiseen ravintolisäohjelmalla, alkaisin vähitellen palauttamaan tiettyjä ruoka-aineita, kuten riisiä, kananmunia ja koisokasveja. Pitäytyisin kuitenkin siinä että gluteeniviljat ja maitotuotteet olisivat pysyvästi poissa ruokavaliosta ja esim. sokeriherkuttelut ja lisäainemässäilyt minimissä, samoin tulehduttavat rasvat.
Jodia en kuitenkaan ottaisi yleisesti suositeltuja määriä enempää liikatoiminnan riehuessa elimistössäni, sillä näissä tilanteissa jodi todennäköisesti vain pahentaisi tilannetta. Sen sijaan seleeni on tärkeä kilpirauhaselle ja sillä on kilpirauhaskudosta suojaavia vaikutuksia antioksidanttina.
Olen havainnut sekä työssäni, että vapaaehtoistyössäni vertaistuessa, että erilaiset paleotyyppiset ruokavalioratkaisut ovat kertakaikkiaan yleensä parhaita autoimmuunityreoidiittia sairastavilla potilailla ja autoimmuunitulehdusta voidaan saada hyvinkin paljon rauhoittumaan ja oloa kohenemaan. Toki on tärkeää ruokavalion lisäksi myös huomioida kokonaisvaltaisesti elimistön toimintojen tukemista yksilöllisesti mm. ravintolisillä. Et ole kilpirauhanen, olet kokonainen ihminen ja jos kehoosi on kehittynyt autoimmuunisairaus, siellä on taatusti monenlaista muutakin meneillään mihin pitää kiinnittää huomiota.
On hyvinkin mahdollista että kilpirauhasen poistoon tai radiojodihoitoon ei tarvitse ryhtyä, jos hoidetaankin ongelman perimmäisiä syitä eikä vain seurauksia. Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten voimakkaat ovat oireet ja miten ajoissa niihin päästään puuttumaan dietaarisesti ja kokonaisvaltaisella hoidolla.
Jokaisen on kuitenkin toki tehtävä itse ratkaisunsa. Vastuuvapauslausekkeena toki lausun, että en ole lääkäri enkä vastaa siitä mitä ihmiset tekevät hoitonsa suhteen luettuaan tämän minun kirjoitukseni.
Jos radiojodihoito on jo tehty, ei asialle tietenkään voi enää mitään ja on turha panikoida tai harmitella jälkikäteen. Mitä voi tehdä, on pyrkiä huolehtimaan terveistä elämäntavoista ja stressinhallinnasta ja kannattaa myös pyrkiä hoitamaan terveyttään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti. Liputan tässäkin kohtaa yksilöllisesti toteutettuja paleo-tyyppisiä ruokavalioratkaisuja. Usein gluteeni ja maitoproteiini ovat autoimmuunisairauksien päähäiritsijät. Jos liikatoiminta ei enää riehu elimistössä, voi myös tulla ajankohtaiseksi alkaa täyttämään elimistön jodivarantoja jos ne ovat huvenneet. Jodi on tärkeää mm. rauhaskudoksille ja iholle.
Jotkut käyttävät isoannoksista jodia erilaisissa joditerapiaprotokollissa, joista on kirjoittanut mm. lääkäri David Brownstein. Kollegani Susa Hanyi on kirjoittanut asiasta hieman myös Suomeksi: http://www.omenapaivassa.fi/joditerapia.html
Yleiset saantisuositukset kuten 150µg tai 175µg ovat hyvin alakanttiset. Otan itse joka toinen päivä 1000µg jodia ja katson tämänkin annoksen hyvin maltilliseksi ja turvalliseksi. Ylin saantisuositus mainitaan monissa lähteissä 1000µg:n tienoilla.
Tässä myös STTM-sivustolta ajatuksia herättävä artikkeli englanniksi: https://stopthethyroidmadness.com/top-reasons-not-to-have-rai/