Valveutuneen ja oma-aloitteisen kilpirauhaspotilaan tarina

”Näytät ihan vajaatoimintaiselle!”, totesi hoitava lääkärini, kun tapasimme ensimmäisen kerran.

Alamäkeni terveyden osalta alkoi täytettyäni 40 vuotta, oikeastaan havahduin tässä vaiheessa siihen, ettei kaikki ole ehkä kunnossa. Olin pikkuhiljaa muuttunut väsyneeksi, palelevaksi, kärttyisäksi ja hiukset pudottavaksi kummajaiseksi, jonka olemusta itsekin välillä ihmettelin. Ajattelin, että onko tämä nyt sitä luonnollista vanhenemista. Energiani oli hiipunut ja tein lähinnä vain välttämättömät ja pakolliset velvoitteeni. Tunsin olevani huono äiti ja vaimo – väsynyt ja stressaantunut tiukkapipo. Omasta mielestäni myös melkoinen luuseri, koska en saanut painoani laskemaan edes tiukalla laihdutuskuurilla, vaikka vastaavilla kuureilla painoni oli pudonnut aiemmin hyvin. Vatsaongelmat ja nivelkivut vaivasivat.  Verensokeri heitteli.  Rytmihäiriöt, jotka olivat alkaneet jo teini-iässä, haittasivat yhä enemmän. Niihin apuna oli beetasalpaaja, joka osaltaan pudotti ennestäänkin matalan pulssini todella alas. En jaksanut juurikaan harrastaa, samoin ennen niin mukavat aamukahvit, lounaat ja muut sosiaaliset tapaamiset aiheuttivat uupumisen. Muistiongelmat häiritsivät – minä, jolla aina oli ollut erinomainen muisti, unohtelin nyt sanoja ja jouduin kehittämään muistini tueksi erilaisia viritelmiä; kännykkä, kalenteri, muistilaput sekä autolla ajaessa navigaattori, minne tahansa ajoinkin. Ehkä oloni ei näkynyt ulospäin?

En ollut tutustunut kilpirauhasen vajaatoimintaan enkä siis epäillyt mitään, ennen kuin lääkärini kyseli oireitani ja halusi testata veriarvoni.  Lääkäriin menin alunperin kamalien kuukautisongelmien takia, tästä alkoivat myös muut tutkimukset.  Ensin seurattiin vain TSH:ta – kun se nousi lääkärini mielestä tarpeeksi korkealle ja vasta-aineet olivat yli rajan, aloitettiin tyroksiinihoito subkliiniseen vajaatoimintaan.  Pilleri päivässä –periaate ei kuitenkaan toiminut minulla, vaan aloitti syöksykierteen alaspäin:  annosnostojen myötä voin vain huonommin, TSH ei laskenut, vapaa T3 pysyi viitteensä alarajalla, vapaa T4 sentään kohosi.  Rytmihäiriöni pahenivat entisestään.  Olo alkoi olla todella kurja!

Tapasin muutaman lääkärin alkutaipaleeni aikana. Kun kysyin ”Mitä voin tehdä parantaakseni oloani?”, sain vastaukseksi ”Et mitään!”. Ruokavalio ja elämäntavat eivät kuulemma voineet vaikuttaa asiaan. Tässä vaiheessa päätin, että otan sitten itse selvää, koska jotainhan minun pitää pystyä tekemään. Hyvänä apuna ja tukena alkutaipaleellani  (tietysti edelleenkin) olivat  Facebook –ryhmät joiden vertaistuesta ja tiedoista olen ikuisesti kiitollinen. Kahlasin läpi aiheeseen liittyviä blogeja, kirjoja sekä aloitin PubMedin systemaattisen lukemisen.  Opin pikkuhiljaa, että on paljonkin mitä voin tehdä ja mitä olisin voinut olla tekemättä aikanaan, kuten monet ketoosi- ja VLCD -dieetit.

Tapaamieni lääkärien joukosta löysin sitten sen ”omani”, avoimen ja kuuntelevan – hieman kokonaisvaltaisemmin hoitavan.  Hän muutti minulla -  testattuaan ensin, että kaikki oli ok maksan, munuaisten ja rautojen suhteen -  tyroksiinit yhdistelmälääkitykseen. Lio-lisä alkoikin auttamaan!  Sydän rauhoittui, mikä oli minulle todellinen yllätys!  Pääsin purkamaan betasalpaajat melko nopeasti lähes nollille.  Mielialani parani myös melkoisesti, niitä hyviä hetkiä alkoi taas löytymään harmaassa arjessa.

Väsymys , vatsavaivat ja fyysinen heikkous silti vaivasivat vielä. Paino ei liikahtanut alaspäin vaikka  söin VHH -tyyppisesti ja  mielestäni terveellisesti. Olin vähentänyt gluteeniviljojen käyttöä vatsaoireiden takia jo vuosien ajan.  Sain oireita käyttämistäni maitotuotteista, tosin jo teininä minulle oli annettu laktoosi-intoleranssi diagnoosi ilman kunnon tutkimuksia.  Ennen radikaaleja muutoksia testautin ruoka-aineyliherkkyydet ja tulos oli shokki – kaikki viljat, gluteeni, maito plus noin 30 muuta ruoka-ainetta antoivat isot lukemat vasta-aineissa.  Aloitin tiukan eliminaatiodieetin, jota osin kadun nyt, koska se oli niin ehdoton ja jonka jälkeen on ollut todella vaikea palauttaa osaa ruoka-aineista takaisin. Jälkiviisaana jättäisin pois vain gluteeniviljat sekä maitotuotteet, jotka olivat minulla myös testien mukaan ne ”pahimmat pahikset”. Palkintona dieetistäni sain kuitenkin enemmän energiaa,  rauhoittuvan vatsan , vähenevät nivelkivut, sekä TPO -vasta-aineiden laskun. Kummalliset ihoärsytykset , kutinat, turvotukset  ja  poskiontelo-ongelmat alkoivat myös poistumaan.

”Vuotavan suolen” -käsitteeseen tutustuin vasta tässä vaiheessa ja sain neuvoja lähinnä vertaistuen ja muutaman blogin kautta, kuinka tukea suolistoa järkevämmin. Probiootit ja glutamiinin otin testaukseen ja niistä on ollut minulle apua.

Lääkäristäni olen onnellinen, olemme päässeet mielestäni siihen vaiheeseen, että teemme yhteistyötä ja hän arvostaa mielipiteitäni sekä tukee ruokavaliomuutoksiani, koska näkee niistä olevan hyötyä. Yhdistelmälääkityksen osalta kohdallani se tarkin mittari ei ole labra-arvot (joita toki testataan säännöllisesti), vaan seuraan ”vanhanaikaisesti ” vitaalejani – aamulämpöä, verenpainetta, pulssia sekä vointiani. Hormoniannokseni ei vastaa yleisiä suosituksia, tyroksiinin osuuden pitää olla melko pieni T4/T3-yhdistelmässä, jotta voisin hyvin.  Olen pari kertaa testannut lääkitykseni alasajoakin mutta huomannut etten pärjää ilman tätä hormonilisää.  Vuosien takaiseen olooni voin sanoa, että tänään voin paljon, paljon paremmin!  

Minulle tärkeitä pointteja parempaan oloon:
- vaikka VHH ruokavalio, niin ei ketoosia ja tarpeeksi kaloreita
- pidän verensokerin tasaisena (rasvaa tarpeeksi, syön melko usein, vältän nopeita hiilareita)
- stressitaso oltava sopiva eli kortisoli-hormoni oikealla tasolla, tuen lisämunuaisia (mm. B5-vit, C-vitamiini, Ashwagandha) ja harrastan rentoutumista/stressinhallintaa (yritän ainakin)
- raudat oltava hyvällä tasolla
- B12-taso oltava ok
- otan kilpirauhaslääkkeet noin tuntia ennen syömistä, yhdessä C-vitamiinin kanssa
- käytän ruoansulatusentsyymejä, betain/pepsin sekä probiootteja vaihdellen
- vältän ruokia, joille yliherkkyys tai jotka ovat tulehdusta aiheuttavia (maidoton, gluteeniton ja lisätty sokeri minimissä)
- sopivaa liikuntaa päivittäin
- tarpeeksi unta (min. 8h)

Kokonaisvaltainen vastuu terveydestäni on minulla itselläni, vaikka toimiva yhteistyö lääkärini kanssa onkin tärkeää. Elämäntapojen ja ruokavalion osuus ovat todella ratkaisevat asiat hyvinvointini kannalta,  toimivan ja sopivan  kilpirauhaslääkityksen ollessa tärkeänä osatekijänä.  Olen ehdoton ruokavalioni suhteen enkä tunne, että siitä aiheutuisi minulle ylimääräistä stressiä.  Pientä tervettä itsekkyyttä, jollei muuta; sen olen oppinut tällä taipaleellani.  Kärsivällisyyttä  myös, pienillä askeleilla parempaan oloon  ja huonon päivän sattuessa uskon siihen, että huominen on parempi.  Oloni ja vointini heijastuu koko perheeni hyvinvointiin, ihan varmasti!  ”Äiti, kiva kun sä et ole äkäinen meille!”

Kirjoittaja haluaa pysyä anonyyminä.