Luin hiljattain kaverin FB-seinältä seuraavaa:
"Jotkut naiset pelkäävät tulevansa hulluksi, kun he lopultakin raivostuvat sen sijaan että masentuisivat – kuten ovat aina ennen tehneet. "
-Jean Shindoa Bolen: Jumalattaren Aika – Naisen kolmas ikä
Tämä sitaatti todella kolahti. Niin se on. Aivan totta! Suurin osa asiakkaistani on naisia ja koska haluan huomioida koko ihmisen, myös heidän elämäntarinallaan ja nykytilanteellaan kokonaisuudessaan on suuri merkitys siihen, miten hyvin pystyn heitä tukemaan ravitsemusasioissa. Kaikki eivät halua kertoa kovin paljoan itsestään ja se on täysin ok. Monet kuitenkin tuovat esiin keskustelussa myös monenlaisia henkisiä teemoja, jotka vaikuttavat mm. siihen millaisia heidän voimavaransa, uskomuksensa ja ajatuksensa ovat.
Meidän päähämmehän ei vaan voi suppilolla kaataa tietoa siitä miten nyt tulisi syödä ja juoda ja mitä ravintolisiä käyttää mihinkin aikaan päivästä. Tieto täytyy voida pilkkoa ja imeyttää, jotta sen saa käytännön tasolla käyttöön siinä missä kirjaimellisenkin ravinnon täytyy ensin sulaa ja imeytyä elimistöön, jotta voimme oikeasti tulla ravituksi ja pysyä toimintakykyisinä. Jos tunnemme itsemme masentuneiksi, avuttomiksi ja voimattomiksi, meidän on vaikea päästä elämässä eteenpäin ja tehdä tarvittavia muutoksia.
Moni ihana nainen on pohjimmiltaan hyvin herkkä, kiltti ja haavoittuvainen ja pelkää tulevansa hylätyksi, torjutuksi tai joutuvansa epäsuosioon jos ei täytä kaikkien odotuksia tai ole täydellisen moitteeton. Siitähän tulee aivan kauhea henkinen paine kun pitää yrittää olla täydellinen, aina hyvä tai jos alituiseen pelkää. Fakta on se, että me kaikki olemme epätäydellisiä. On ihan mahtavaa opetella olemaan oma kökkö itsensä ja huomata että juuri oikeanlaiset ihmiset jäävät sinun elämääsi, jotkut saattavat lähteä (saavat mennäkin) ja loput saavat tyytyä sitten mukisematta siihen millainen olet.
Ne asiat, jotka saavat meidät masentumaan ovat pohjimmiltaan usein sellaisia että ei niistä olisi pakko sen paremmin masentua kuin raivostuakaan vaan niitä voisi käsitellä muutoin. On ehkä hyvä pyrkiä suuttumaan säästeliäästi, jottei suuttumuksen voima positiivisessa mielessä kärsisi inflaatiota. Oma äitini sanoi minulle myös merkittävän lauseen, joka on osoittautunut todeksi: "Masennus on pohjimmiltaan sisäänpäin kääntynyttä vihaa."
En puhu nyt omasta puolestani, sillä minä olen aikamoinen Justiina, mutta puhun siitä mitä olen havainnut. Nimittäin moni naisista on sellaisen roolin vankina että he ja myöskin muut ihmiset heidän ympärillään luulevat että naisen jotenkin kuuluu ilman muuta olla muille mukava ja hyödyllinen, vaikka he hiljaa sisällään siitä kituisivat ja näivettyisivät.
Onko muut sitten vastapainoksi yhtä kivoja ja hyödyllisiä tälle naiselle, jaetaanko kotityöt tasan, saako hän äänensä ja mielipiteensä kuuluviin ja kunnioitetaanko niitä? Pitääkö hänen esimerkiksi olla se joka jaksaa vääntää sekä omat terapiaruokansa, että erikseen vielä muunkin perheen mätöt, koska mokomille ronkeleille ei terveysruoka kelpaa? Eikö tämä ole törkeleellisen epäreilua varsinkin kun usein se terapiaruokia vailla oleva on myöskin perheessä se, jolla olisi kaikkein vähiten voimavaroja niitä pöperöitä laittaa.
Omalle miehelleni saan olla todella kiitollinen siitä, että silloin kun olin heikoilla ja tarvitsin apua, hän tuli mukaan funktionaalisen lääkärin vastaanotolle, jotta sai ohjeita siitä millaisia ruokia minulle valmistaisi. Minua ilahduttaa myös aina se kun saan tietää että asiakkaideni perhe ja ystävät ovat heidän tukenaan, apunaan ja kannustavat heitä heidän pyrkimyksissään voida paremmin. Tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää. Monet sinnittelevät aivan yksin! Ohjaan ihmisiä usein myös vertaistuen pariin. Jokaisen pitää voida saada tukea, apua ja ymmärrystä. Onni on myös puolestaan antaa tukea muille.
Taipumus masentua, uhriutua ja joutua eräänlaiseen kiltteysloukkuun voi estää meitä parantumasta. Siinä ei auta sitten vaan lääkitykset, ruokavalio ja ravintolisät kun osa ongelmasta on sielullinen. Lisäksi tekee karhunpalveluksen kanssaihmisilleen jos omalla käytökseltään riistää heiltä mahdollisuuden oppia hyväksymään sinut karvoinesi ja päivinesi. Omasta puolestasikin nimittäin provosoivasti sanottuna teet heistä hyväksikäyttäjiä, jos annat itsesi tulla hyväksikäytetyksi.
Ei ole välttämättä ulkoisia masennuksen aiheuttajia. Saatat olla itse itsesi pahin kriitikko ja se, joka sinua piiskaa tekemään enemmän, paremmin, hyppäämään korkeammalle. Saatat itse olla se, joka puhut itsellesi rumasti. Tottakai sellainen masentaa, sillä tosiasiassa olet ihan yhtä hyvä, arvokas ja kiva tyyppi kuin muutkin. Saatat siis joutua suuttumaan itsellesi jotta voit vapautua näivettävästä masennuksesta.
Joskus tarvittava muutos synnytetään vain kivulla. Joskus tilanne joudutaan kriisiyttämään, jotta syntyy tulosta. Usein kuitenkin yllätytään siitä miten kivuttomasti se prosessi onkin käynyt että on alkanut saamaan omaa ääntään paremmin kuuluville. Se voi voimauttaa ja lievittää masennusta, omana aikanaan ja omassa tahdissasi. Pahoin masentuneella ihmisellä ei kenties ole voimaa tulla vihaiseksi. Jos joku ystäväsi on masentunut, saatat ehkä voida kysyä häneltä: "Suututko sä koskaan?" Tämä voimauttava kysymys voi jäädä itämään ja auttaa myöhemmin.
Sinulla saa olla omia mielipiteitä. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä asioista. (Sinun ei tarvitse myöskään olla samaa mieltä tämän kirjoituksen sisällöstä kanssani.) Sinun ei tarvitse aina tehdä kaikkea hyvin ja tunnollisesti ja saat olla myös vihainen. Se ei tarkoita että olisit sietämätön raivopää tai tuittuilija. Tottakai kun suutut, suutut asiasta. Oma matkansa tässä prosessissa on sitten vielä se, että seisot suuttumisesi takana. Sinulle nimittäin tullaan vielä esittämään suuttumisestasi sellaisia asioita että sinun ei olisi pitänyt suuttua, suuttumisesi oli lapsellista tai se oli ylireagointia tai jopa että sillä olisi jotain tekemistä jonkun niin typerän asian kuin naisten logiikka kanssa. Sano silloin rehellisesti miksi suutuit ja sano että sinulla on oikeus suuttua silloin kun suututtaa. Kaikilla on oikeus suuttua. Se on täysin normaali reaktio.
Älä siis anna suuttumuksesi painua masennukseksi ja näivettää sinua vaan uskalla suuttua silloin kun pitää suuttua. Suuttuminen voi voimauttaa. Vihaisuus on vihaisuutta ja sinällään ihan normaali ja hyväksytty tila. Kysymys on oikeastaan siitä, mitä teet sillä vihaisuudellasi. Johtaako se toimintaan silloin kun on muutostarvetta tai tarvetta oikaista jokin vääryys, saada sanotuksi että nyt teit pahasti, nyt tuntuu pahalta, et saa enää jatkossa tehdä/sanoa/toimia näin, en hyväksy tätä..
Saatat iskeä paleokeittokattilan pöytään ja tokaista ukolle ja kakaroille: "Tässä on nyt sitten tätä minun ruokavalioni mukaista ruokaa, mutta minä en ala jokaiselle erikseen muuta kokkailemaan. Jos ei kelpaa niin menkää sitten vaikka tuolta pihalta kuravettä ryystämään." Maailma ei siihen kaadu, mutta saatat huomata että sinun maailmastasi on juuri löytynyt kahva, jota kääntämällä se aukeaa ihan uudella tavalla.
Vihassakaan ei toki pidä rypeä, mutta yksi maailmankaikkeuden parhaimmista eteenpäinvievistä voimista ovat vihaiset naiset. Vihaiset naiset tulevat yhteiskunnalle varmasti myös halvemmiksi kuin masentuneet naiset.
