Haluatko vahingoittaa itseäsi liikunnalla?

Tämä kirjoitus saattaa nostattaa verenpaineita, sillä on voi olla joillekin ihmisille hiukkasen arka aihe. Ei se mitään. Kaikkien ei tarvitse olla aina kaikesta samaa mieltä. Voimme kuitenkin ymmärtää toistemme ajatusmaailmaa vaikka omamme olisikin toinen.

Voimme hankkia auton rahalla. Jotkut voivat saada auton jopa perintönä tai lahjana. Autoja voi fiksata ja tuunata aivan loputtomiin, hioa ja maalata. Auto ei valita, vaikka siltä voi joskus vähän kuulostaa jos käynnistät sen tai ajat sillä kun siinä on jotakin vikaa. Ajan myötä autostakin aika jättää, kuten ihmisistä.

Kehomme ei ole auto. Emme toistaiseksi voi ostaa uusia kehoja, joihin tietoisuutemme ja persoonallisuutemme voi siirtää jos vanha keho väsyy ja vanhenee tai turmelemme sen. Ajellaan siis varovasti! Kehomme on arvokas lahja. Se on ainoamme. Miten sitä tulisi huoltaa?

Haluammeko muokata kehoamme armottomasti, asentaa siihen uusia osia, jotta se näyttäisi paremmalta, haluammeko että koko elämämme pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä ja tärkeintä on se, mitä peilistä näkyy, kuinka nopeasti pääsemme eteenpäin juosten, pyörällä, uiden? Jatkammeko kuntosalilla ja jumpissa vielä kauan sen jälkeen kun kroppa yrittää ilmoitella että nyt tulee liikaa rasitusta, anna mun välillä levätä? Miksi me urheilemme?

Kohtuullisuus on nykyihmisiltä usein kateissa. Me paahdamme eteenpäin usein ajattelematta mikä on riittävää. Riittävän hyvät ihmissuhteet, riittävästi tavaraa, riittävän kiinnostavaa tekemistä, riittävän isot lihakset, riittävän pieni rasvaprosentti. Paahtaessamme eteenpäin emme ehdi ajatella ja pohtiakaan juuri mitään. Teemme vaan vimmoissamme enemmän, paremmin, nopeammin, korkeammalle. Mitä me oikein juoksemme karkuun, mitä meidän elämässämme pitäisi olla että kaikki nämä riittäisivät?

Toisaalta on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat osanneet hidastaa. Kuuntelisitko heitä? Jos sulla menee lujaa ja kroppasi on jo pitkään huudellut että teet liikaa, kokeile ihan toisenlaista lähestymistapaa. Kokeile että päätät itsellesi minimivaatimukset. Tässä kirjoituksessa käsitellään liikuntaa, ei nyt kovin käytännönläheisesti vaan enemmänkin ajatuksen tasolla. Päätä mikä voisi olla se kehollesi riittävä määrä liikuntaa ihan oikeasti äläkä sitten liiku enempää. Mitä jos joka toinen päivä olisikin korkeintaan kävelyä ja venyttelyä ja tunti kaksi treeniä riittäisi sitten 3-4 kertaa viikossa? Miksi tarvitsisi huhkia tämän enempää?

Ihminen voi tuhota terveytensä liikarasitukseen. Pohjimmiltaan tämä mielestäni liittyy elämän arvostamiseen. Kuinka arvokasta elämä ja keho, jossa asumme meille on? Puuttuuko elämästämme jotain, jota paikkaamme vimmaisella liikkumisella? Jos haluamme kehittää kuntoamme, se tapahtuu parhaiten kun liikumme sopivasti ja lepäämme riittävästi. Liikunnasta voi tulla epäterveellinen addiktio. Jos tuntuu henkisesti mahdottomalta himmata ja pitää välipäiviä, kaikki ei ole ihan kunnossa.

Miksi suhtaudun asiaan näin vakavasti? Kohtaan vertaistuessa ja työssäni ihmisiä, jotka ovat liiallisella ja vääränlaisella liikunnalla ja usein myös alisyömisellä saaneet itsensä todella heikkoon kuntoon. Jos kyse on asiakkaastani, nämä ihmiset eivät välttämättä kykene tulemaan vastaanotolleni, vaan ainakin ensimmäinen konsultaatio tapahtuu puhelimitse tai Skypellä.

Liikarasitteisessa liikunnassa yksinkertaisesti liikutaan liikaa, liian usein, liian intensiivisesti, ei pidetä välipäiviä ja usein myös syödään liian vähän. Usein tällä saadaan aivan päinvastaisia tuloksia mitä on lähdetty hakemaan. Jos onkin alunperin haettu terveyttä, voimaa, jaksamista ja kunnon kehittymistä, saadaan sairautta, heikkoutta, väsymystä ja huonokuntoisuutta. Jos on perussairauksia ja erilaisia tilapäisiä sairaudentiloja, liikunta pitäisi myös huolellisesti miettiä sopivaksi. Kaikki ei kestä samanlaista liikuntaa.

OKSIDATIIVINEN STRESSI, STRESSIHORMONIT, INFLAMMAATIO

Jos urheilet liikaa ja varsinkin jos elämässä on sen lisäksi stressiä, sairautta ja syöt liian vähän tai aivan väärin, liikunta tuottaa paljon oksidatiivista stressiä ja stressihormoneja. Oksidatiivinen stressi tuhoaa elimistöä, kuten solukalvoja, solujen energialaitoksia mitokondrioita, DNA:ta ja immuunipuolustuksen soluja. Oksidatiivinen stressi vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti. Kestävyysurheilu voi siis olla varsin terveyttä nakertavaa, silloinkin kun huolehditaan ruokavaliosta, ravintolisistä ja harjoittelusta ns. oikeaoppisesti. Eräs tuttu kouluttaja sanoo, että jokainen maratoni lyhentää elämää puolella vuodella. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta vakavoittava ajatus.

On normaalia että treenatessa stressihormonitasot kuten kortisoli ja adrenaliini nousevat. Näiden hormonien tasojen tulisi kuitenkin laskea stressoreiden eli tässä kohden liikuntasuoritusten välillä. Jos kortisolit ovat liian usein ja liian pitkään, joskus jatkuvastikin koholla, tämä on tuhoisaa aivoille, kuten muistitoiminnoille. Se on tuhoisaa myös verensokeritasoille ja hormonitoiminnalle ja korkeat kortisolit myös tuovat rasvaa navan kohdalle, kasvoihin, kaulalle ja niskan tyveen. Paikkoja, joihin kukaan tuskin mielellään ylimääräistä tavaraa haluaisi. Lopulta keho voi sanoa kortisolintuotannosta sopimuksen irti. Siinä vaiheessa kun pitkään jatkuneessa liikarasitustilassa kortisolitasot tippuvat, loppuu yleensä myös liikunta. Et enää pysty ja olet tosi heikossa jamassa.

Mm. siis inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus oksidatiivinen stressi seuranaan ja stressihormonitasot voivat jäädä pysyvästi koholle liikaliikkumisessa ja meillä on stressaantunut ja tulehtunut urheilija. Ei hyvä. Pidä niitä välipäiviä ja syö tarpeeksi ja terveellisesti! Urheilijoilla on usein myös infektiokierteitä. Liikarasituksesta seuraa myös iskua immuunijärjestelmään. Ei ole kiva olla vähän väliä kipeänä. Venyy välipäivät helposti väliviikoiksi.

RUOANSULATUS, RAVINTOPUUTOKSET, SUOLISTO-ONGELMAT

Toistuvassa stressitilassa oleilu stimuloi sympaattista hermojärjestelmää parasympaattisen hermojärjestelmän kustannuksella. Parasympaattinen tavallisesti dominoi kun meillä ei ole mitään miksi pitäisi taistella tai paeta. Kropalle taistelua ja pakenemista on kaikki se mikä käynnistää stressihormonien tuotannon. Tässä tilassa ruoansulatus jää vähälle. Tästä seuraa se ettei ruoka sula kunnolla ja saadaan ravintopuutoksia. Jos proteiinit eivät sula kunnolla, meille tulee puutetta aminohapoista joita urheilija todella tarvitsee. Aminohappoja tarvitaan mm. elimistön rakenteisiin,  tiettyihin hormoneihin, hermovälittäjäaineisiin, DNA:han ja veren kuljettajaproteiineihin.

Myös rasvat ja hiilarit saattavat alkaa sulamaan huonosti. Huonosti sulanut ruokamassa ärsyttää suolistoa ja ongelmaksi saattaa tulla erilaisia vatsaoireita kuten turvotusta, ilmavaivoja, kipuja, ripulia, ummetusta. Tässä tilanteessa ja varsinkin jos ollaan jouduttu käyttämään antibiootteja myös suoliston mikrobikanta, joka on tärkeä koko elimistöllemme ja terveydellemme tulee usein melko huonoon kuntoon. Huonokuntoinen suolisto tuottaa monenlaisia terveysongelmia kuten yliherkkyyksiä, autoimmuunisairauksia, infektiokierteitä. Aina ongelmat eivät tunnu suolistossa, mutta voivat heijastua ihoon, hiuksiin, kynsiin, lihaksiin, niveliin, aivotoimintoihin tai mielialaan.

Pulaa voi tulla myös hivenaineista. Stressi ja rasitus kuluttavat myös mm. tiettyjä B-vitamiineja, C-vitamiinia ja magnesiumia. Monia ravintolisiä, varsinkin antioksidantteja on hyvä ottaa urheilusuorituksen jälkeen, sillä ennen urheilusuoritusta otetut voivat estää kropan kehittymistä, jota urheilulla haetaan. Joskus voi olla hyvin vaikea päätellä kuinka paljon antioksidantteja missäkin tilanteessa ja millekin yksilölle on oikea annostus. Tämä ei ole niin ongelmallista, jos liikkuu kohtuullisesti. Lisäapua voi saada geenitesteistä. Tietyt tulehdusreaktioita suoraan tai välillisesti säätelevät geenit ovat meillä perittynä eritehoisina jolloin pystymme paremmin päättelemään mitä ravintolisiä ja kuinka paljon kannattaisi ottaa missäkin tilanteessa.

HORMONIT PIELEEN ITSENSÄ HENKIHIEVERIIN RUMPPAAMISESTA

Liikarasitus ei ota kipeää vain ruoansulatukseen vaan myös mm. sukuhormonituotantoon. Keho osaa priorisoida. Jos pötkimme pakoon karhua, silloin ei ole tärkeintä sulatella ruokaa tai lisääntyä. Sukuhormonitasot, usein ensimmäisenä "äitihormonit" pregnenoloni ja DHEA vähenevät ja tästä voi seurata muidenkin sukuhormonitasojen laskua. Naisilla laskee usein progesteroni ja tästä voi seurata kuukautiskierron häiriöitä ja PMS-oireita. Myös estrogeenitasot voivat vähentyä.

Miehillä voi laskea testosteronitasot, josta seuraa suorituskyvyn heikentymistä, alakuloa ja jopa sukuvietin ja sukupuolisen kyvykkyyden katoa. Koska steroidihormoneilla on samat lähtöaineet, kolesteroli ja sitä kautta pregnenoloni ja DHEA, joista osasta konvertoituu progesteronia ja kortisolia, pitkittyneessä stressitilassa ja rasituksessa keho priorisoi kortisolin erittymisen. Tämän vuoksi muodostuu vähemmän sukuhormoneja. Kortisoli on katabolinen eli elimistöä purkava hormoni. Kroppa ei liikunnassa hirveästi kehity jos kortisolia on jatkuvasti liikaa. DHEA puolestaan on lievästi anabolinen eli yhdistelmällä alakanttinen DHEA ja yläkanttinen kortisoli ei ole järin optimaalista urheilla.

Ylirasitus vaikuttaa myös kilpirauhashormoneihin. Jos meillä on liian vähän ravintoa tai liikaa rasitusta taikka molempia, keho on viisas ja näkee parhaaksi vähentää aineenvaihduntaa ja energiantuotantoa säästääkseen kroppaa. Tärkeä sen käytössä oleva mekanismi on tällöin suosia entsyymejä, jotka muuttavat varastohormoni T4:n inaktiiviseksi rT3-hormoniksi ja hajottavat aktiivista T3-hormonia. Tuloksena voi olla että verikokeissa ei löydy kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta oireet ovat läsnä. Usein mm. väsymys, lihominen, masennus, palelu, ihon kuivuminen, ummetus, joskin oireet vaihtelevat yksilöittäin. Samankaltiasia oireita tosin voi olla myös anemiassa, joka sekään ei usein näy esimerkiksi mittaamalla vain hemoglobiinin mutta on usein seurauksena huonontuneesta ruoansulatuksesta tai vaikkapa liian runsaista maitotuotteiden käytöstä taikka alisyömisestä.

Kun hormonit menevät pieleen vääränlaisesta liikunnasta ja virheravitsemuksesta, toipuminen voi olla hidasta ja tuskaista. Kyllä on minunkin vastaanotolla tästä monet itkut itketty, mutta toipua toki voi kun ottaa rauhassa ja tekee oikeita valintoja. Hoitoihin voi kuulua lääkärin määräämiä tilapäisiä tai pysyviä hormonilääkityksiä, lepoa, kehon huoltoa, mentaalivalmennusta, yksilöityä ruokavalio- ja ravintolisähoitoa, yrttejä ja usein keskustelua, keskutelua ja keskustelua. Nämä asiat käyvät niin sanotusti nuppiin ja niitä pitää työstää. "Miten näin pääsikin käymään ja mites nyt tästä eteenpäin?"

LIIKUNNAN TARKOITUS, OMAA POHDINTAA

Olen itse joutunut pohtimaan urheilua ja sen tarkoitusta ja osaa elämässäni ja tarponut välillä hyvin syvissäkin vesissä. Olen päätynyt nyt toistaiseksi sellaiseen ratkaisuun, että tavoittelen omalla liikuntaharrastuksellani hyvää oloa, jaksamista ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Liikunta on osa niitä toimia, joilla pyrin pitämään itsestäni hyvää huolta. Olen käyny läpi terveyden osalta niin rankkoja juttuja, että on tullut vähän perspektiiviä asioihin.

Joka toinen päivä on minulle välipäivä, jolloin korkeintaan kävelen, venyttelen, rentoudun. Joskus välipäiviä on kaksikin tai jopa enemmän jos on kalenterissa sellaisia menoja että liikunta saa vähän odotella. Kävely ja kuntosaliharjoittelu ovat nyt minun juttuni liikunnan suhteen ja se mitä kroppani tällä hetkellä kestävät ja jotka tuntuvat hyviltä. Jos joku liike tai liikesarja ei tunnu salilla hyvältä ja minulle terveelliseltä, teen jotakin muuta tilalla. Kroppani on sellainen mitä runsaasti ylikiloja kantaneen ja pari lasta saaneen paljon sairastelleen ihmisen kropalta voi odottaakin. Asun tässä kehossa ja minulle on tärkeää että huollan sitä ja suhtaudun siihen rakkaudella ja armollisesti. Olen toki ihmisenä paljon muutakin kuin vain kehoni. Vakaumukseni ja ihmissuhteeni ovat minulle ne tärkeimmät asiat.

Kansainvälinen kouluttaja eräässä webinaarissa mainitsi että hoitaa huippu-urheilijoita kuntoon sen jälkeen kun he ovat tehneet jonkun kestävyyssuorituksen ja hormoniasiat ja kroppa muutenkin on suoritusten jäljiltä hälytystilassa. En tiedä, olenko ajatuksineni yksin, mutta tämä kuulosti minusta sellaiselta että en omassa työssäni tällaiseen halua osallistua. Ettäkö minä ottaisin rahaa siitä että fiksaan ihmisiä kuntoon sen jälkeen kun he on tahalleen rikkoneet itseään työssään tai harrastuksessaan eikä ole aikomustakaan vastaisuudessa toimia toisin vaan sama on edessä seuraavien kisojen jälkeen ja siinä välissä sitten koitetaan pitää pakkaa hallussa ja välttää kroppaa palamasta harjoituksissa loppuun. Pitää vielä koittaa parantaa tuloksia mahdollisimman vähin vaurioin, mutta kuitenkin melkein keinolla millä hyvänsä. Minusta tässä on jotakin pahasti pielessä kun ajattelee laajempaa kuvaa. Minun ammattietiikka ei veny tällaiseen.

Erittäin mielelläni autan ihmisiä, jotka aidosti haluavat tulla parempaan kuntoon ja palautua pitkällisestä rasituksesta. Saatanpa kysyä asiakkaalta: "Aiotko hankkiutua uudelleen samaan tilaan sitten kun olet saanut itsesi toipumaan tästä?" Jos vastaus on kyllä, todennäköisesti suosittelen ystävällisesti kääntymään puoleeni uudelleen jos on tultu toisiin ajatuksiin. Ihmiset, arvostakaa ilmaista lahjaa, kehoanne. Pitäkää siitä hyvää huolta. Miettikää mitkä asiat ja miksi ovat elämässänne tärkeitä ja mille haluatte elää ja miksi. Liikunta voi olla hyvä renki, huono isäntä. Antakaa myös luonnon hoitaa teitä. Liikkukaa luonnossa!