Kirja: Homeopaattinen lääkintä

Homeopatia ja tiede, sotapolulla? Ei tarvitse olla

Olen nähnyt lapsesta asti homeopatian toimivan niin vauvoilla, aikuisilla, eläimillä kuin skeptisellä naapurin sedälläkin. Minulla on sen verran paljon aiheesta kokemusta, että en ole nähnyt edes tarpeelliseksi paljoa osallistua viime aikoina mediassa ja sosiaalisessa mediassakin vellovaan eipäs-juupas-jankkaamiseen asian tiimoilta.

Sen sijaan, että koittaisin saada parannettua ihmisten taipumusta tehdä tieteestä kaikenkattavaa suvereenia pelastajaa sekä itselleen, että kaikille muillekin, olen päättänyt jatkaa omaa suhdettani homeopatiaan aivan kuten ennenkin. Tiede on hyvä renki, huono isäntä. On muunkinlaista tapaa hahmottaa olevaista kuin katsoa kaikkea tiede-ihanteen väristen lasien läpi. Tieteen ja homeopatian ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään ja molempia voi käyttää: lääketiedettä ja homeopatiaa ja niin käytetäänkin, menestyksellisesti.

Jos jollain ihmisellä on osaamista, hän käyttäköön sitä. Jos osaa hommansa hyvin ja jos elämässä pyyhkii hyvin, harvoin on tarvetta alkaa nillittämään jostain, jota joku toinen tekee. Pyritään kaikki omalta osaltamme tekemää hyvää kanssaihmisillemme ja toimimaan ammatissamme menestyksellisesti. Eipä kaikesta tarvitse edes olla mielipidettä. Joskus on vapauttavaa ihan vain todeta: "No enpäs tiedä, en tunne aihetta niin paljon, että olisin muodostanut mielipiteeni". Ihminen on tosin rohkea ja utelias. Se ottaa usein selvää ja kokeilee, myös homeopatiaa.

Tieteenharjoittajat ovat epätäydellisiä ihmisiä sekä hyvine, että viheliäine taipumuksineen toteuttaa ihmisyyttä. On hyvä myös muistaa, että me ihmiset emme tiedä vielä kaikkea, emme osaa arvioida ihan kaikkea, emmekä tutkia kaikkea oikein. On hyvä uskoa maastoa, jos kartta on sen kanssa ristiriidassa.

Merjan Kirja

Luin ystäväni homeopaatti Merja Lindströmin uuden kirjan Homeopaattinen Lääkintä. Koska Merja on ystäväni ja työtoverin Suomen Terveysjärjestössä, tämä on siis kirjan esittely, ei kirja-arvostelu. Jäävään itseni arvostelijan roolista, koska minulla on vapaaehtoistyön ja ystävyyden kautta sidonnaisuus kirjan kirjoittajaan.

Suosittelen kirjaa ihmisille, joilla on kiinnostusta ja kenties jo hieman homeopatian tuntemusta. Perustietoakin kirja tarjoaa, joten se voi olla kiinnostava aivan kaikille terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneille.

Sisällysluettelo:

Kirjan alussa on tiivis peruspaketti homeopatiasta, kuten siitä mitä se on, toimiiko se, miten homeopatiaa on käytetty mm. erilaisten epidemioiden hoitamisessa. On myös tietoa homeopaattisen aineiden potensseista, annostelusta ja valmisteiden nauttimisesta.

Kirjan seuraava osuus kuvaa yleisimpiä erilaisia homeopaattisia lääkeainekuvia. Monet käyttävät niitä itsehoidossa. Kenties yksi yleisimmistä homeopaattisista valmisteista on Arnica, josta kirjassa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Homeopaattinen Arnica on suurimpia aineita, kun kysymyksessä ovat erilaiset loukkaantumiset, vammat, tapaturmat, leikkaukset tai ylirasitustilat."

Kirjan seuraava osuus kiinnostaa varmasti myös kilpirauhaspotilaita, sillä siinä esitellään joitakin homeopaattisia nosodeja, kuten homeopaattista kortisonia ja kilpirauhashormoneja ja niiden käyttöä eri tilanteissa. Itsellä ei ole näistä kokemusta, mutta niistä kuulee vertaistuessa hirveän hyvää palautetta. Läheiseni on myös käyttänyt menestyksellisesti homeopaattista kortisonia tulehduksellisen suolistosairautensa hoidossa. Itsellä on enemmän kokemusta klassisesta homeopatiasta ja siihen liittyvästä rakennehoidosta, mutta minua kiinnostaa kovasti nämä nosodit.

Nosodien jälkeen kirjassa esitellään erilaisia yhdistelmävalmisteita, jotka ovat varsin helppokäyttöisiä itsehoidossa. Monet käyttävät lievemmissä vaivoissa niitä yksinään tai yhdessä ravintolisä- ja yrttihoidon kanssa, mutta jotkut käyttävät niitä rinnakkain koululääketieteen hoitojen kanssa. Tästäkin osuudesta löytyy mielenkiintoinen valmiste, JODUM Alfaplex, (H51), jota on käytetty tukihoitona mm. kilpirauhasen vajaatoiminnassa, struumassa, ylipainossa ja aineenvaihduntahäiriöissä.

Kirjassa esitellään myös monenlaisia muita homeopaattisia valmisteita mm. allergiaoireisiin ja esitellään homeopaattinen koti- ja matka-apteekki. Lopuksi on asiaa myös mm. ravintolisistä ja esim. kilpirauhasen ja lisämunuaisten tukemisesta ravintolisillä ja ruokavaliolla. Kirjan lopussa on sairausluettelo, josta voi katsoa mahdollisia homeopaattisia valmisteita kyseiseen vaivaan. Homeopatiassahan valmistetta ei valita suoraan sairauden perusteella, vaan katsotaan asia yksilöllisemmin. Samaan vaivaan voi olla useita mahdollisia vaihtoehtoja.

Uskon, että tämä kirja herättää monissa halun oppia lisää homeopatiasta!

Mikä voisi olla tasapainoinen näkemys?

Tiedän, että kaikki eivät homeopatiaa halua käyttää, mutta sillä on joka tapauksessa maailmanlaajuisestikin iso joukko tyytyväisiä käyttäjiä. Kaikista vakiintuneista hoitomuodoistahan voitaisiin sanoa, että ne ovat ainakin osin uskomusjärjestelmiä, myös koululääketieteestä. Lääketiede ei ole eksahti tiede. Koululääketieteessäkin on käytössä paljon kokemuspohjaisia menetelmiä, joiden toimivuutta ei ole osoitettu tiukoin tieteellisin menetelmin. Jos joku toimii, se toimii, vaikka ei toimisikaan kaikilla ja aina samalla tavalla. Itse en pidä ihmisiä niin harhaisina ja blasebon vaikutuksen alaisina vaeltelevina ettenkö avaramielisesti kuulisi ja ottaisi huomioon, jos iso joukko on saanut avun nyt vaikkapa homeopatiasta.

Oletko utelias homeopatian suhteen? Uteliaisuus kuuluu ihmisluontoon. Merjan kirjan kannessa on kaunis keltainen kukka. Toiset pitävät keltaisista kukista, toiset valkoisista, jotkut punaisista. Annetaan niiden kaikkien kukkia. Jonkun kukkapenkissä on useammankin värisiä sulassa sovussa!