Vertaistuessa pohditaan usein sitä, onko mahdollisesti liikaa lääkettä menossa, eli onko liikatoiminnalla. "Olenkohan mä nyt sitten liikkiksellä kun mulla on tällainen olo.." Kaikki oireet, jotka voisivat liittyä liikatoimintaan eivät sitä kuitenkaan ole. Usein sympaattisen hermoston ylivirittynyttä tilaa, johon liittyy mm. lisääntynyt adrenaliinineritys erehdytään luulemaan liikatoiminnaksi. Myös alhaiset verensokerit, eli hypoglykemia voi aiheuttaa hieman samankaltaisia oloja. Mikä sitten on liikatoimintaa ja mikä ei?
Laboratoriokokeet ja liikalääkinnän arviointi
TSH-arvon virhetulkinta
On yleistä että kilpirauhasongelmia heikommin tuntevat lääkärit erehtyvät luulemaan potilasta liikatoimintaiseksi aina kun TSH menee alle viitearvojen. Tosiasiassa TSH voi olla alle viitteiden myös ainakin kahdesta muusta syystä:
1. Jos potilaalla on aivolisäkeperäinen vajaatoiminta, jolloin aivolisäke ei eritä riittävästi TSH-hormonia. TSH-hormoni eli suomeksi kilpirauhasta stimuloiva hormoni, tyreotrooppinen hormoni tai tyrotropiini, englanniksi "thyroid stimulating hormone" on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka "käskyttää" kilpirauhasta muodostamaan lisää hormoneja. Jos potilaan oireita, kehonlämpöä, pulssia ja muita laboratorioarvojen ulkopuolisia merkkejä ei huomoida, voidaan päätyä virhediagnoosiin ja valitettavasti näin on käynytkin. Pahimmissa tapauksissa potilaalla onkin vajaatoiminta, mutta kun TSH on alakanttinen, ei ole tutkittu asiaa riittävästi ja potilaalle on aloitettu liikatoimintalääkitys kun hän tosiasiassa tarvitsisi lääkitystä vajaatoimintaan. Onneksi tämä on ainakin tietääkseni harvinaista. Laboratorioarvojen mittaamisessa ei tule pihtailla. T4v ja T3v eli sekä varastohormoni T4:n, että aktiivisen kilpirauhashormoni T3:n tasot kertovat lisää tilanteesta kun TSH on alhaalla.
2. Potilaalla on kilpirauhasen vajaatoimintaan hormonilääkitys, joka täytyy riittävän hoitovasteen saavuttamiseksi pitää sen verran isoannoksisena, että TSH painuu nollille. Tämä on täysin normaalia. Maassamme on tuhansia, todennäköisemmin kymmeniä tuhansia kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita, joita pidetään alilääkittyinä, koska heidän lääkärinsä tuijottavat liikaa TSH:n viitearvoja. On hyvin yleistä, että riittävällä lääkityksellä TSH painuu alle viitearvojen, usein myös nollan tuntumaan. TSH ei ole kilpirauhashormoni. Se on aivolisäkehormoni, jota ei tarvita silloin kun hormonit tulevat kokonaisuudessaan purkista. Tässäkin kohden on tärkeä mitata T3v ja tarvittaessa T4v, jotta nähdään ovatko kilpirauhashormonitasot koholla merkkinä siitä että lääkettä menee liikaa. Jos hoidossa on käytössä T3-hormonia sisältävää lääkitystä, eli eläinperäinen valmiste (esim. Armour Thyroid, Thyroid Erfa, NatureThroid) tai synteettistä T3-hormonia (esim. Liothyronin, Thybon, T3) on huomoitava T3v:n tulosta arvioitaessa mikä on kokonaisannostus, minkä suuruisena edellinen annoskerta on otettu ja kuinka kauan edellisesti annoksesta on. Vakiintunut tapa on pidättäytyä ottamasta T3-hormonia sisältävää lääkitystä 12 tuntiin ennen näytteenottoa aamulla.
Käynnissä oleva autoimmuunitulehdus
Autoimmuunityreoidiiteissa, sekä vajaatoimintaa aiheuttavassa Hashimoton taudissa, että liikatoimintaa aiheuttavassa, mutta usein lopulta vajaatoimintaan johtavassa Basedowin taudissa kipirauhasarvot voivat heittelehtiä sen mukaan mikä aktiivisuusaste kilpirauhasen autoimmuunitulehduksessa on meneillään. Myös Hashimoton tautiin voi kuulua ajanjaksoja, jolloin kilpirauhashormonien määrät kasvavat liikatoimintaan. Tämä kilpirauhashormonien määrien heittelehtiminen voi tehdä lääkityksestä erittäin haastavaa.
Joskus liikatoimintaa ja lääkitystä arvioitaessa on syytä mitata kilpirauhasen vasta-aineita. Hashimoton taudissa mitataan yleisesti TPOAb eli tyreoideapeptidaasien vasta-aineet ja TyglAb (ulkomailla usein TgAb) eli tyroglobuliinin vasta-aineet. Basedowin taudissa, toiselta nimeltään Gravesin tauti mitataan yleisesti TPOAb ja TSHRAb eli TSH-reseptorien vasta-aineet. Koululääketiede ei vielä ainakaan virallisesti tunnusta, että ruokavaliohoidolla tai suoliston hoidolla voitaisiin hillitä tai joka kokonaan pysäyttää autoimmuunityreoidiitti, mutta funktionaalisen lääketieteen parissa tämä on jo arkipäivää. Itsekin näen ja kuulen vertaistuessa ja työssäni jatkuvasti miten kilpirauhaspotilaat kertovat olon parantuneen ja vasta-aineiden lähteneen nopeastikin laskusuhdanteisiksi autoimmuuniruokavaliolla, ravintolisähoidolla ja suoliston toimintaa normalisoimalla. Myös LDN-lääkityksestä (low dose naltrexin) on ollut monille apua.
Liikatoiminnan merkit
Monet luonnehtivat liikatoimintatilaa "sähköjänis/duracel-pupu"-oloksi tai heistä tuntuu kuin olisivat juoneet pannullisen kahvia ja lisäksi kuumottaa ja hikoiluttaa. Liikatoimintatila on hyvin epämiellyttävä tila ja siitä halutaan usein eroon niin pian kuin mahdollista.
Liikatoiminnan asteet ja oireetkin ovat tietenkin yksilölliset. Tässä listaa yleisistä oireista:
-ylivirittyneisyyden tunne
-lievä vapina, joka näkyy esim. asetettaessa paperiarkki kämmenselkien päälle kädet eteen kohotettuina
-löysä vatsa, tihentyneet ulostuskerrat
-levottomuus
-ahdistuneisuus
-univaikeudet
-muutokset ruokahalussa, kuten kova ja usein toistuva nälkä tai ruokahalun väheneminen
-laihtuminen
-syke levossakin korkea, usein yli 90 tai normaalisykkeiden kohoaminen esim. yli 20 lyöntiä minuutissa levossakin.
-väsymys, vaikka samanaikaisesti levottomuutta ja usein vaikeuksia nukahtaa ja pysyä unessa
-lihaskipuja
-lämpöjen kohoaminen yli 37 asteen, joskus paradoksaalisesti lämpöjen laskeminen (Lämpöihin vaikuttaa tosin muutkin tekijät, joten kaikilla lämmöt eivät nouse.)
-keskittymiskyvyn puute
-hikoilua, usein iho on kostean nihkeä
-vaikeuksia pysyä paikallaan
Kaikilla ei ole kaikkia oireita. Joskus lievää liikatoimintatilaa voi olla myös vaikea tunnistaa. Sykkeiden seuraaminen on tärkeää. Jos epäillään lievää liikatoimintaa kilpirauhaslääkityksellä, voidaan kokeilla laskea hieman lääkitystä ja kuulostella sen jälkeen oloa ja seurata sykkeitä, verenpaineita ja lämpöjä. On sitten kysymys vaikeammasta tai lievästä liikalääkityksestä, hitaimmin liikatoimintaoireet helpottavat lääkityksen annostuksen laskusta kun käytössä on T4-monoterapia eli yksinomainen hoito varastohormoni T4:llä, eli Suomessa Thyroxin-hoito. Jos hoidossa on mukana T3-hormonia, jolla on T4-hormonia huomattavasti lyhyempi puoliintumisaika, liikatoimintaoireet saadaan nopeammin hallintaan.
Linkkejä liikatoiminnan oireisiin liittyen:
http://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/hyperthyroidism/basics/symptoms/con-20020986
http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/kilpirauhasen-liikatoiminta/
http://kilpirauhaspotilaat.fi/artikkeli/kilpirauhasen-liikatoiminta-eli-hypertyreoosi
Mistä muusta oireet voivat johtua?
Jos on tutkittu riittävän tarkoin, että kyseessä ei ole liikatoimintaoireisto, pitää tietenkin pyrkiä selvittämään mistä oireet sitten johtuvat. Mahdollisuuksia on toki monia. Voisiko kyseessä olla jokin lääkitys? Voiko olla, että henkilö on kofeiiniherkkä ja hän sietää kofeiinia huonommin kuin moni muu tai voiko olla, että hän on juonut liikaa kahvia tai syönyt ja juonut jotain muuta jossa on kofeiinia tai muuta elimistöä stimuloivaa? Joskus myös adaptogeeneiksi eli elimistöä tasapainottaviksi mielletyt yrtit voivatkin jonkun kehossa toimia stimulantin tavoin, varsinkin jos niitä käytetään liian isoa annostusta tai liian pitkän aikaa. Tällaisia yrttejä voi olla esimerkiksi ruusujuuri, Aswaghanda, gingsengin tai maca. Usein pienemmät määrät yrttejä sopivina kombinaatioina, ei vain yhden adaptogeenin käyttö, voi olla parempi vaihtoehto tai sitten olisi hyvä olla kokonaan ilman tällaisia yrttejä. Varsinkin niillä, joilla lisämunuaisuupumus on edennyt pitkälle, esiintyy tällaista yrttien sietämisen ongelmaa.
Aminohappo tyrosiinin käyttö ravintolisänä voi myös johtaa liikatoimintaa muistuttavaan tilaan, mutta kun mitataan T3v, se ei kuitenkaan ole liian korkea. Tyrosiini-aminohappo toimii lähtöaineena kilpirauhashormoneille ja jotkut käyttävät sitä tukeakseen omaa kilpirauhashormonituotantoa. Samaista aminohappoa on kuitenkin myös katekoliamiinien, kuten adrenaliinin rakenteissa, joten liikatoimintatyyppiset oireet voivat olla myös lisääntynyttä katekoliamiinien tuotantoa. Tällöin on tietenkin hyvä lopettaa tyrosiinin käyttö ja katsoa rauhoittuuko olo.
Lisämunuaiskuoren hormonierityksen ongelmat
 |
| adrenaliinimolekyyli |
Pitkäaikaisissa rasitustiloissa ja sen myötä syntyneessä lisämunuaisuupumuksessa ilmenee usein liikatoimintaoireiden kanssa samankaltaisia oireita kun sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla ja mm. adrenaliinia erittyy paljon. Adrenaliininerityksen lisääntymistä on mm. silloin kun kortisolitasot on laskeneet ja keho paikkaa puuttuvaa kortisolinerittymistä adrenaliinilla, jolla on verensokeriin ja energia-aineenvahduntaan samansuuntaisia vaikutuksia kuin kortisolilla ja osin T3-hormonillakin. Joskus tarvitaan jopa kortisonikorvaushoitoa, jotta tilanne saadaan rauhoitettua. Levossa kuitenkin pulssi yleensä rauhoittuu, toisin kuin kilpirauhashormonin liikasaannissa. Kortisonhoidon lisäksi myös Circadian Method saattaa olla käytettävissä oleva vaihtoehto nostamaan kortisolitasoja, jos potilaalla on T3-hormonia sisältävä kilpirauhaslääkitys. Lievemmissä tiloissa voidaan myös pärjätä ruokavaliohoidolla, levolla, ravintolisähoidolla, tarkoin valituilla yrteillä ja stressinhoidollisin menetelmin.
Hypoglykemia eli alhaiset verensokerit
Hypoglykemia voi johtua pitkäaiksesta virheravitsemuksesta, jolloin yksittäisten aterioiden verensokerivaikutus on niin suuri että verensokerit pääsevät heittelehtimään ylös alas (reaktiivinen hypoglykemia). Hypoglykemiaa voi myös esiintyä jos diabeteksen hoito ei ole tasapainossa tai jos ruokailuvälit pääsevät venymään ja ravitsemus on muutenkin riittämätöntä. Myös alhaiset kortisolitasot voivat johtaa hypoglykemiakohtauksiin. Alhaisen verensokerin oireet voivat muistuttaa osin liikatoimintaoireita. Voi olla keskittymiskyvyn puutetta, ärtyneisyyttä, levottomuutta, heikotusta yms.
Hypoglykemia-aiheisia linkkejä:
http://patrikborg.blogspot.fi/2013/05/verensokerisaaga-reaktiivinen.html
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00886
Psyykkiset tekijät
Valitettavastit joskus on käynyt niin, että liikatoimintaa potevaa on luultu psykiatriseksi tapaukseksi ja hänet on laitettu osastohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Tämä on tietenkin virhe lääkäriltä, mutta liikatoiminnan oireet voivat muistuttaa psykiatrisia oireita, kuten voimakasta ahdistuneisuutta tai maniaa.
Kun stressi ja psyykkinen ja/tai kehollinen rasitus menee ns. yli niin siitä voi syntyä liikatoimintaoireisiin mahdollisesti sekoitettava tila. Tähänkin liittyy sympaattisen järjestelmän voimakas aktivoituminen ja stressihormonien eritys. Univaje, syömättömyys, virheravitsemus ja epäsäännöllinen ja puutteellinen ruokarytmi sekä epäsäännöllinen vuorokausirytmi pahentavat ongelmaa. Ylikuntotilojen hoidossa liikuntaa aktiivisesti harrastavilla ja urheilijoilla saatetaan tarvita täydellistä liikuntakieltoa ja lievemmissä tiloissa ainakin liikunnan reipasta vähentämistä. Stressinhallintamenetelmiä on myös useanlaisia, ihan vain muutama mainitakseni: mindfullnes, TRE (trauma releasing exersizes), luonnossa oleilu, rentoutustallenteet, ASMR, hengitysharjoitukset. Joskus tietenkin voidaan tarvita ammattilaisen kanssa keskustelua jos taustalla on esim. kiusaamista, traumoja, hyvin vaikea elämäntilanne, loppuunpalaminen, menetyksiä yms.
