Kirja: Aku Kopakkala, Masennus, suuri serotoniinihuijaus

 

Sain kustantajalta (Basam Books) arvostelukappaleeksi hienon keltaisen kirjan. Olen jäävi kirjoittamaaan kirjasta kirja-arvostelua, koska minulla on sidonnaisuuksia. Niinpä tämä kirjoitus onkin lähinnä mielipidekirjoitus ja kirjaesittely. Sidonnaisuuteni kirjailijaan eivät ole taloudelliset, vaan henkiset. Fanitan Akua persoonana ja ammattilaisena.

Psykologi Aku Kopakkala sai kenkää Mehiläisestä kuntoutusjohtajan tehtävistään työskenneltyään talossa vuosia moitteettomasti. Syynä on mielestäni se, että Aku on liian älykäs ja rehellinen ihminen ja jotkut muut taas puolestaan eivät näitä ominaisuuksia hänen laillaan ilmennä.

Aku Kopakkala

Huom: Kirjasta siteeratut lauseet ovat tummanharmaalla tekstillä. Muu osuus vaaleanharmaalla.

Kopakkala otti toukokuussa 2014 MOT-ohjelmassa kantaa masennuslääkkeisiin. Tässä linkki ohjelman käsikirjoitukseen: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoitus Kopakkala otti esiin mm. sen miten masennuslääkkeistä on apua vain osalle masentuneista ja miten vähän vallitsevaa serotoniinihypoteesia masennuksen syynä biokemiallisella tasolla on tutkittu. Tutkimuksia ovat tehneet lähinnä lääkeyhtiöt tavoitteenaan saada lääkkeitä markkinoille. Viikon kuluttua ohjelman esittämisestä Kopakkala sitten irtisanottiin. Tämän linkin takana MOT-ohjelman sivuilla oleva tiedotus asiasta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/03/mehilaisen-kuntoutusjohtaja-aku-kopakkala-irtisanottu?ref=ydd-related-program

Monipuolinen oivallus- ja tietopaketti

Kirja on hyvin monipuolinen. Siinä on paljon kiinnostavaa luettavaa. Jo esipuheessa saa lukea oivalluksia: "Masennus on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi "asiantuntijoille". --Demokratiassa Suomen energiapolitiikasta eivät päätä yksin ydinvoimateollisuus ja ydinvoimainsinöörit. Mielenterveyspulmien ratkaisusta päättämistä ei saisi jättää vain biolääketieteellistä näkökulmaa edustaville psykiatreille ja lääketeollisuudelle. Mutta näin on käynyt ja hinta on kova."

Kopakkala, masennuksen oivaltava tulkitsija ja asiantuntija

Kuva: Pixabay

Kirjassa esitellään mm. miten masennukseen ja mielenterveyshäiriöihin suhtautuminen on eronnut eri aikoina ja eri kulttuureissa. Esitellään myös erilaisia masennustyyppejä lyhyesti, mutta selkeästi ja sitä miten mielenterveyshäiriöitä on menneisyydessä hoidettu. Mielestäni Aku Kopakkala osaa aivan erinomaisen hienosti tiivistää sen, mitä masennus on.

Kirjan ehdottomia helmiä on masennuksen synnyn kuvaaminen seuraavasti: "Tavallinen arkielämä edellyttää lievän myönteisyysharhan kanssa elämistä. -- Myönteinen ja toiveikas kuva itsestämme auttaa nousemaan marraskuisenakin aamuna. Masentuessaan ihminen menettää tämän välttämättömän myönteisen tulkintaharhan. Ihmisestä tulee aluksi kauhistuttavan realistinen.-- Vähitellen hän hiipuu synkkään pessimismiin ja toivottomuuteen. Sitten kehon järjestelmät joutuvat pulaan. Lopulta kehon rytmit, jotka ylläpitävät elämää ruumiissamme, alkavat järkkyä."

Mikä altistaa masennukselle, entä ehkäisee sen puhkeamista?

Masennukselle altistavista ja ehkäisevistä tekijöistä kirjassa mainitaan useita. Väliotsikoissa mainitaan mm. perimä, varhaiset kokemukset ihmissuhteissa, maailmankatsomus, elämäntavat, ravinto ja liikunta, ihmissuhteet, bakteeristo, menetys ja ristiriita, psyykkiset valmiudet. Kuulostavatko nämä sellaiselta, mitä varten ihmistä pitäisi lääkitä niin että aivokemia ja käytös muuttuu, seuraa kaikenlaisia outoja, erittäin kiusallisia ja jopa vaarallisia, osin tuntemattomia sivuvaikutuksia ja ihminen jättäytyy lääkitysten vaikutusten armoille passivoituneena, hoidon kohteena, sen sijaan että hänellä olisi aktiivinen rooli ongelmiensa selvittämisessä ja läpikäymisessa?

Kirjan runsaat makupalat

Miten monissa tapauksissa masennus voisi parantua jopa ilman hoitoa? Entä lähipiirin empaattisella tuella tai ammattilaisten kanssa asioita läpi käyden? Onko masennuslääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä? Ketä niiden käyttö todellisuudessa eniten hyödyttää? Tukevatko tieteellisten tutkimusten tarkastelu kriittisesti ja rehellisesti sitä että masennuslääkkeitä kannattaisi popsia siinä määrin kuin niitä Suomessakin popsitaan? Mm. näitä teemoja käsitellään kirjassa. Kirjan makupalat tulee kuitenkin pureksia itse. Lukijalle jätetään juuri sopivasti asioita harkittavaksi itse.

Masennuslääkkeiden peitellyt haittavaikutukset

Kirjassa pohditaan masennuslääkkeiden haittavaikutuksia. Kuulostaisiko nämä sivuvaikutukset sellaisilta, joita haluaisit itsellesi: seksuaalisen toiminnan häiriöt, tunne-elämän kaventuminen, riippuvuus ja "lopetusoireet", itsemurha-alttius, akatisia, vihamielisyys ja väkivalta, serotoniinioireyhtymä, huimaus ja kaatuilu, liikenneonnettomuudet, kyvyttömyys ihastua, hyponatremia, sydänvaivat.. Eikö tällaiset sivuvaikutukset jo itsessään masenna ja lannista ihmistä tai johda hänet vain entistä suurempiin vaikeuksiin elämässä? Kerrotaanko haittavaikutuksista riittävästi lääkkeitä määrättäessä? Tulkitaanko masennuslääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen liittyvät "lopetusoireet" masennuksen uusiutumiseksi ja käyttö jatkuu sitten vuosia vaikka kukaan ei vielä tiedä kaikkia masennuslääkkeiden käytön pitkäaikaisvaikutuksia? Jos uskaltaudut lukemaan kirjan, saat ehkä enemmän tietoa ja pohdittavaa muodostaakseni näistä asioista oman mielipiteesi.

Juksaustutkimuksia ja Suomen masennuksen käypähoitosuositukset

Kirjassa kerrotaan myös lääketutkimuksen kriitikoiden työstä. Tästä kertovan luvun alussa mainitaan: "Valitettavasti masennuslääketutkimuksia ja sen myötä myös niistä tehtyjä meta-analyysejä vaivaa paha ongelma. Ne ovat taloudellisesti niin merkittäviä, että niihin on sovellettu aikaisemmin kuvattuja menetelmiä tulosten parantamiseksi. Meta-analyysejä ei ole juuri voitu tehdä luotettavista tutkimuksista, joissa ei käytettäisi aiemmin kuvattuja keinoja, sillä muita kuin "juksaustutkimuksia" ei juuri ole. "

Pohjautuvatko sitten Suomessa masennuksen käypähoitosuositukset erilaisiin taloudellisten intressien masinoimiin "juksaustutkimuksiin" ja onko käypähoitosuositusten laatijoilla puhtaat jauhot pussissa? Esimerkiksi masennuksen käypähoitosuosituksen laatineen työryhmän puheenjohtajalla psykiatrian professori Erkki Isometsällä on sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen:  esim. Orion Pharma, Phizer. Hän on suunnitellut ja toteuttanut lääkeyhtiön koulutuksia lääkäreille ja saanut niistä palkkioita. Tällaiset sidonnaisuudet eivät ole mikään poikkeus muillakaan ohjeiden laadintaryhmässä. Eikö tämä ole ongelmallista? "Suomalaisen suosituksen perusteella selvästi laajemmalle masentuneiden joukolle tarjotaan lääkitystä ensisijaisena hoitona kuin mikä olisi WHO:n kanta tai vastaavien suositusten ohje vaikkapa Britanniassa."

Jotain parempaa tilalle

kuva: Bixabay

Kirjailija ei jää vain surkuttelemaan sitä millainen "suuri puhallus" (huom, ei siteeraus, vaan blogistin oma tulkinta) koko masennuksen vallitseva hoitokulttuuri lääkkeiden puputtamisineen on, vaan hän myös listaa koko joukon keinoja, joilla masennusta voidaan tehokkaasti hoitaa. Mitä ovat aikabiologiset hoidot? Mistä erilaisista terapioista on apua? Mikä on liikunnan ja ravitsemuksen osuus, entä suolistoterveyden? Tämä osuus kirjasta sai minussa aikaan suurta toivoa ja tyytyväisyyttä siihen, että on olemassa järkeviä keinoja, joilla masennusta voidaan hoitaa, sillä masennus on epäilemättä jotakin muuta kuin vain biologinen häiriötila aivoissa, johon on otettava pilleri. Se on suuri kärsimys, johon on olemassa apua.

Miksi kaikki suuttuvat Akulle?

Kritiikillä on seurauksensa. "Kaikki ärsyyntyvät, suuttuvat tai loukkaantuva, jos vallitsevia masennuskäytäntöjä arvioi.
Potilaat toivoisivat, että ammatti-ihmiset olisivat yksimielisiä ja tarjoaisivat parasta hoitoa. He haluavat luottaa saamaansa hoitoon. Kaikki luottamusta horjuttava herättää ärtymystä horjuttajaa kohtaan. Potilaat haluavat uskoa luotettavaan henkilöön, joka tietää.
Ammatti-ihmiset ärsyyntyvät vielä enemmän: jos diagnoosien ja lääkkeiden hyödyt ovat niin hataralla pohjalla, niin oma uskottavuuskin on vaakalaudalla. Turvallisia uskomuksia, varsinkin jos ne ovat yleisiä, ei saa epäillä."

Onneksi kaikki eivät suutu Akulle. Monet ovat ottaneet hänen kirjansa innostuneena vastaan, niin potilaat, heidän omaisensa kuin rehellissydämiset mielenterveyden ammattilaisetkin. Olin hiljattain vapaaehtoistyöni tiimoilta samassa tilaisuudessa Kopakkalan kanssa. Kopakkala oli tuonut sinne muutamia kirjoja. Kaikki menivät ja moni jäi ilman. Sain omaan kappaleeseeni kirjailijan signeerauksen.

Myöskään kilpirauhaspotilaat eivät suutu Akulle. Heitä on monia hoidettu mitä moninaisimmilla masennus- ja psyykelääkkeillä. Usein huonoin tuloksin, sillä kilpirauhasen vajaatoiminnan mukanaan tuoma masennus ei tuppaa hellittämään ennen kun saadaan lääkitys oikeanlaiseksi ja ihmistä muutenkin hoidettua riittävän kokonaisvaltaisesti.

Jos luet Aku Kopakkalan kirjan "Masennus, suuri serotoniinihuijaus", harkitse lukevasi ensin kirja "Hajalla", josta kirjoitin edellisessä postauksessani. Näin kannustaa Kopakkalakin tekemään. Nämä kaksi kirjaa on hyvä paketti kun haluat tutustua nykypäivän kriittiseen psykiatriaan ja siihen mitä psykiatriassa olisi syytä uudistaa, jotta se pääsisi alana kehittymään oikeaan suuntaan ja palvelemaan aidosti ihmisiä sen sijaan että se palvelee rahanahneiden ja moraalittomien lääkeyhtiöiden etuja.

Kysyin 11-vuotiaalta tyttäreltäni, miksi kaikki suuttuvat Akulle. Hän on kuunnellut kun olen keskustellut Akun kirjasta muiden ihmisten kanssa. Hän vastasi: "Koska hän ei ole tehnyt mitään väärää vaan muut ovat kaistapäisesti tehneet itse päättömän teon. Aku on vain parhaansa mukaan yrittänyt saada ihmiskuntaa terveeksi, mutta joillekin se ei vain kelpaa". Lasten suusta jne..