Kun tässä kirjoituksessa käytän termiä T3-lääkitys, tarkoitan sillä synteettistä T3-hormonia (Suomessa erityisluvallisena
kauppanimillä Liothyronin ja Thybon, muissa maissa mm. Cynomel, Cytomel, Tiromel, T3)
Välillä
kuulee sellaisiakin tarinoita synteettisen T3-hormonin käytön
aloittamisesta ja annostelusta että vähänkin kokeneempaa potilasta
hirvittää. Lääkärit ovat saattaneet määrätä heti alkuun otettavaksi
vaikkapa kokonaisen pillerin kerran päivässä kun puolikaskin 10µg:n
annos voi olla liian "styrkkaa" kamaa hoitoa aloittelevalle potilaalle.
Toisinaan
lukee myös siitä että potilaat nostavat tai laskevat annosta liian
nopeaan tahtiin tai liian korkealle ja siitä seuraa vaarallisiakin
tilanteita. Allekirjoittaneelle kävi itselle taannoin niin kun jouduin laskemaan
Liothyronin-annostani hyvin alas melko korkeasta annostuksesta
voidakseni aloittaa hydrokortisonin fysiologien annostuksen
korvaushoidoksi puutteellisiin kortisolitasoihini. Laskin annostusta
liian nopeasti ja jätin liikaa annoksia myös väliin toivoessani
T3-tasojen laskevan veressä jotta voisin aloittaa kortisonin. Montaa
annosta ei ole hyvä jättää väliin tässä tilanteessa tai siinä
tilanteessa jos isommilla annoksilla kohtaa liikatoimintaoireita (esim.
clearance) ja tulee tarvetta laskea annostuksia. Sanoisin, että voisi olla hyvä jättää korkeintaan yksi annos väliin ja ottakaa edes pieni annos T3:a
joidenkin tuntien kuluessa. Tosin oikein voimakkaissa
liikatoimintaoireissa, joihin joudutaan usein silloin kun ollaan tehty
liian nopeita annosnostoja tai ollaan nostettu annokset liian korkealle
saattaa olla tarpeen jättää useampikin annos väliin jos pulssi on tosi
korkea, ruumiinlämpö saattaa myös nousta selvästi yli 37 asteen tai joissakin
tapauksissa paradoksaalisesti tippuu yllättäen merkittävästi alemmas.
Itsellä kävi annosten väliin jättämisessä lääkityksen laskuvaiheessa
siten, että ruumiinlämpö alkoi laskea, samoin pulssi laski jopa
vaarallisen alas. Tuli rytmihäiriöitä. En ikinä unohda miten pelottava
tuo kokemus oli! Pelkäsin että sydän pysähtyy. Pieni 5µ:n annos korjasi
kuitenkin tilanteen melko pian. Kun olin aloittanut hydrokortisonin
fysiologisen annostelun pystyin nostamaan Liothyronin-annoksiani
verrattain nopeassa tahdissa, koska siitä ei vielä ollut kauaa kun olin
isommalla fysiologisella annoksellani 60µg/vrk ollut. Nostin 5µg kolmen päivän välein ongelmitta.
Kehottaisin
kuitenkin aina kuuntelemaan sekä nostovaiheessa, että annosta laskiessa
oloja. Todella hienoa, jos sinulla on lääkäri jonka puoleen kääntyä, joskin jotkut joutuvat tällä hetkellä hankkimaan lääkkeensä ja säätämään niitä ilman pysyvää suomalaista lääkärikontaktia sattuneista syistä. Jos tekee liian nopeita ja radikaaleja muutoksia, on vaikeampi
päätellä oikeaa senhetkistä optimaalista annostusta. On hyvä seurata yleisvointia. Myös sykkeet, verenpaine ja kehon lämpötila ovat hyviä
apumittareita.
T3:n käyttö kun kesken hoidon aloitetaan hydrokortisonin tai muun kortisonvalmisteen fysiologinen annostelu
Jos
joudut laskemaan annosta aloittaaksesi HC:n (Hydrokortison) voit toimia
vähän nopeammin kuin annosnostoissa. Kroppa usein kestää T3:n
vähennykset helpommin kuin nostot. Jos nyt itse näillä tiedoilla ja
tällä kokemuksella aloittaisin HC:n ja laskisin T3:n alas toimisin niin
että ensimmäisenä päivänä laskisin annostusta puoleen, sitten seuraavana päivänä taas puoleen ja kun olisin pari päivää
ollut n. 20µg:n T3-annoksella aloittaisin kortisonin fysiologisen annostuksen. Sitten kehoani kuunnellen aloittaisin varovaiset nostot
(3-5päivän välein tai hitaammin jos kroppa sitä tuntuu vaativan) kunnes
pääsen sinne asti että kropassa tuntuu lieviä kilpirauhasen
liikatoimintaoireita. (mahdollista vapinaa, levottomuutta ja
yliaktiivisuutta, joillain myös lihassärkyjä, uupumusta,
lihasheikkoutta, lämpö nousee yli 37:n vaikkei ole flunssaa, pulssi
korkea, esim. yli 80-90 levossakin, mahdollisesti verenpaine korkea, hikoiluttaa, kuuma, maha
saattaa mennä löysälle, saattaa olla koko ajan nälkä..) Siitä laskisin
hitaasti siihen annostukseen jossa olo on sopiva. HC:n aloituksen
jälkeen pienempi annos saattaa riittää, koska sen avulla T3:lla saattaa
olla paremmat edellytykset täyttää tehtävänsä solutasolla edellyttäen että myös rautatasot ovat riittävät, samoin b12-vitamiinitasot eikä ole mm. hoitamatonta verensokeriongelmaa.
Krooniset infektiot tai inflammaatio saattavat aiheuttaa sen, että
T3-lääkityksen tarve on korkeampi kuin tavanomaisesti. Kun tulehdusta
saadaan hoidettua, pienempi määrä T3:a saattaa riittää.
Kun
Liothyronin- tai Thybon- hoito aloitetaan tavoitteena monoterapia (ei
T4-hormonia sisältävää valmistetta tilapäisesti tai pysyvästikään
hoidossa mukana) se voidaan tehdä joko siten että mahdollinen muu
kilpirauhaslääkitys kuten Thyroxin tai eläinperäinen lasketaan
hiljaksiin alas samalla kun T3-lääkitystä nostetaan. Tällä menetelmällä
saatetaan välttää se että potilas jää kovin vajaatoimintaiseksi siksi
aikaa kunnes T3-annostus saadaan vähän isommaksi. Thyroxin tai eläinperäinen valmiste esimerkiksi puolitetaan viikoksi tai kahdeksi samalla kun aloitetaan T3-hoito. Jos annos on verrattain korkea, esim. 150µg Thyroxinia tai ylikin tai 180mg eläinperäistä tai ylikin, voidaan olla esim. viikko ensin puolikkaalla annoksella ennen T3-hoidon aloittamista. Tällä varmistetaan ettei jouduta vahingossakaan liikatoiminnalle heti alkuun edes maltillisilla nostoilla. Thyroxin ja eläinperäiset voidaan siitä edelleen viikon tai parin välein puolittaa kunnes em. jäävät kokonaan pois ja T3-hormonia menee jo jonkin verran esim. 20-30µg vuorokaudessa jaettuna useaan ottokertaan. Joskus kuitenkin
Thyroxin tai eläinperäiset lopetetaan kerralla ja aloitetaan T3:n
vähittäiset nostot tai joskus muuta kilpirauhaslääkitystä ei taustalla
edes ole.
Annostuksen aloittaminen käytännössä
Kun
käytetään yksinomaan T3-hormonia, puhun tässä yhteydessä T3-Only:stä tai T3-monoterapiasta.
Potilaat ovat kansainvälisesti havainneet että hyvä tapa aloittaa
T3-hoito on ottaa ensin aamulla 5µg T3:a ja toinen 5µg iltapäivällä
esim.
klo 9.00 ja 15.00 Tässä annostuksessa pysytellään muutama päivä ja
sitten annokset jaetaan kolmeen osaan: 5+5+5 esimerkiksi klo 9.00, 14.00
ja 19.00 Tässä jälleen pysytellään muutama päivä ja sitten joko otetaan
neljäs annos (5+5+5+5 esim. klo 8.00, 12.00, 16.00 ja 20.00) tai
pysytään kolmessa annostuksessa. T3-hormonin puoliintumisaika kehossa on
sen verran lyhyt että siksi sitä tulisi ottaa useamman kerran
vuorokaudessa. On käytännössä huomattu että keho tuntuu vaativan
riittävän kertastimulaation jotta T3 vaikuttaisi tehokkaasti. Tervekin
elimistö tuottaa tätä hormonia tietyllä tavalla aaltomaisesti. Siksi
esim. USA:ssa myynnissä olevat hitaasti T3-hormonia vapauttavat
valmisteet eivät ole toimineet kovin hyvin. Käytännössä riittävän
kerta-annoksen on havaittu olevan yleensä vähintään 10µg.
On hyvin
tavallista että uudesta annosnostosta tulee tilapäisesti sykkeen
nopeutumista ja jopa lieviä vaarattomia rytmihäiriöitä. Jos nämä oireet
eivät poistu muutamassa päivässä tai jos ne ovat vakavampia voidaan olla
liikatoiminnalla jos annostus on jo lähellä ns. fysiologista tarvetta
joka suurimmalla osalla on 40-60µg vuorokaudessa ja jos hoitoa on takana
jo useita kuukausia, jossa ajassa mahdollinen ylimääräinen rT3-hormoni
ja T4-hormoni poistuvat kehosta ja T3 pääsee paremmin vaikuttamaan
solutasolla. Toinen vaihtoehto oireille on että kehossa on jokin
epätasapainotila jonka vuoksi se ei meinaa T3-hoitoa sietää.
Annosnostojen tekeminen kannattaa joka tapauksessa keskeyttää jos
kohdataan liian rajuja oireita. Tässä tilanteessa on hyvä ottaa yhteys
lääkäriin jos vain mahdollista ja lähteä selvittämään oireiden syytä. Usein oireiden
taustalla voi olla liian alhaiset raudat (tulee tutkia perusteellisesti,
hemoglobiinin mittaus ei ole riittävän luotettava keino), lisämunuaisen
kuorikerroksen hormien erityksen häiriö (esim. liian alhaiset tai liian
korkeat kortisolit), b12-vitamiinin puute, krooninen infektio kuten
borrelioosi, homealtistus, suolisto-ongelmat, ruoka-aineallergiat
ja-yliherkkyydet yms. Viisainta olisi selvittää ainakin kortisolitasot
sylkitestillä (verikoe on yksinään usein riittämätön koe kortisolitasojen
määrittämiseen) ja rautatasot ennen hoidon aloittamista eikä vasta kun
hoito on jo käynnissä.
Sitten kun ollaan päästy kolmeen
tai neljään annoskertaan vuorokaudessa, voidaan alkaa hitaasti nostaa
annostuksia 5µ:n verran kerrallaan alkaen aamusta. Jotkut pystyvät
tekemään nostoja kolmen päivän välein, toisien täytyy odottaa kropan
tottumusta uuteen annoskokoon jopa viikko. Herkimmät nostavat 2.5µg:n
verran.
(Joka tapauksessa apteekista kannattaa hankkia hyvä pillerinpuolittaja
kun pieniä tabletteja joutuu jakamaan neljään, jopa kahdeksaan osaan)
Tässä siis hieman siitä miten annosnostot voisi mennä sen esimerkin
mukaan että käytössä on neljä ottokertaa. Sama idea pätee myös jos
annoskertoja on esim. kolme.
5+5+5+5, 10+5+5+5, 10+10+5+5, 10+10+10+5, 10+10+10+10, 15+10+10+10 jne.
vuorokausiannostuksen.
Toisilla alkaa auttaa heti ja onnekkaimmat onnistuvat annosnostoissakin
suht vaivattomasti. Olen sitä mieltä että ikinä ei pitäisi aloittaa
T3-Onlyä jos rautatasot, kortisolineritys, b12-vitamiinitasot ja
verensokeriasiat eivät ole kunnossa. Jos näissä on ongelmia, annosnostot
saattavat osoittautua mahdottomiksi. Saatat tosiaan saada
liikatoiminnan kaltaisia ongelmia vaikka kehosi lämpötila on vielä
alhainen
ja muutenkin osa oireista viittaa selkeästi siihen että solutasolla
olet kilpirauhashormonien osalta vielä alitoimintainen. Lisämunuaisten
hormonitoiminnan lieväkin häiriö, saattaa myös olla osittain
samankaltaista kilpirauhasen liikatoiminnan oireiden tai anemian kanssa, joten näitä sairaudentiloja saatetaan sekottaa.
Itse
olin hoidon alkaessa niin huonossa kunnossa että olin lähes
petipotilaana. Jouduin käyttämään melkoisia määriä erilaisia lääkkeitä
oireenmukaisena hoitona jotta jaksoin olla olemassa. Sittemmin olen
voinut nämä lääkitykset lopettaa tai käytän niitä enää harvoin.
Särkyihin käytin reseptisärkylääkkeitä. Jouduin turvautumaan myös
pahoinvointilääkkeisiin ja lihasrelaksantteihin. Kannattaa varautua
siihen että lääkityksen alkuvaiheessa joutuu olemaan töistä tai
opinnoista poissa jos niihin ylipäätään on terveydentilansa vuoksi
kyennyt.
Valmistautukaa siihen että nämä ovat hitaita ja
monimutkaisia prosesseja, jotka harvoin menevät ihan putkeen.
Takapakkeja ja ratkaistavia mysteerejä tulee suurimmalle osalle hoidon
läpikäyneistä. Lääkehoito on vain osa kokonaisvaltaista hoitoa.
Olennaista on stressin hallinta (saattaa vaatia radikaalejakin
elämänmuutoksia), oikea ruokavalio, lisäravinteet, suoliston kunnosta
huolehtiminen ja mahdollisten muiden sairauksien ja häiriötilojen hoitaminen.
"Clearance" ja "Clearing"
Clearingista,
puhutaan paljon, vaikka usein siitä puhuttaessa tarkoitetaan
Clearancea. Paul Robinson, tämän planeetan valistunein ihminen, mitä
tulee T3-hormonin käyttöön hoidossa on selittänyt näiden kahden sanan
eroa minulle. Kun kehosi joidenkin viikkojen jälkeen T3-monoterapian aloittamisen jälkeen kutakuinkin puhdistuu T4- ja rT3-hormoneista
monet huomaavat sen melko äkillisinä kilpirauhashormonien
liikatoimintaoireina. Tähän kuluu usein n. 12 viikkoa, mutta aika on hieman yksilöllinen. Tätä vaihetta kutsutaan clearanceksi ja se on pääosin riippuvainen siitä missä vaiheessa hoitoa TSH
painuu alas ja oman kilpirauhasen (jos sellainen on vielä tallella tai
siellä on edes jonkinlaista toimintaa) käskyttäminen TSH:n toimesta
loppuu ja T4-hormonin, joka on T3:n ja rT3:n varastomuoto, tuotanto
lakkaa. Toiset eivät huomaa olossaan tätä ollenkaan tai huomaavat sen
vain lievänä. Usein ne jotka ovat nostaneet annoksensa esimerkiksi yli
75µg:n vuorokausimäärän yli, jota en suosittele, kokevat clearancen
voimakkaampana.
Clearancea ei voi nopeuttaa isommilla annostuksilla tai
nopeammilla annosnostoilla. Siksi onkin epäviisasta mennä isoille
annoksille. Isoilta annoksilta clearancen oireet voivat olla tosi
epämiellyttäviä ja rajuja ja niistä voi joutua jopa ensiapuun. Oireet
ovat siis tyypillisiä liikatoimintaoireita. Ne jotka ovat kokeneet
clearancen selvästi ovat kuvanneet tilaa sen kaltaiseksi kuin pato olisi
purkautunut ja elimistön aineenvaihdunta olisi hyvin lyhyessä ajassa,
muutamassa päivässä tai tunnissa nytkähtänyt kunnolla käyntiin. On siis
yksilöllistä kokeeko tämän "clearingin" rajuna, vähemmän rajuna tai ei
ollenkaan. Olisi tietenkin paras jos sitä ei tarvitsisi rajuna kokea,
joten kannattaa pitää annokset maltillisena, esim. 60µg:n vuorokausiannostuksessa.
Clearance tapahtuu
ennen pitkää aivan kaikille T3-monoterapialla edellyttäen että TSH
painuu alas eikä omaa T4-hormonituotantoa ole. Clearing-vaihe tarkoittaa
niitä viikkoja joiden aikana T4- ja rT3-hormonit vähitellen poistuvat
elimistöstä. Kilpirauhashormoneja on kilpirauhasessa varastossa ja sekä
T4-hormonilla, että rT3-hormonilla on pitkät puoliintumisajat. Tästä
syystä siinä menee viikkoja tai muutama kuukausikin aikaa että clearance
saavutetaan. Jos clearancea ei koe lainkaan eikä T3-Only eli
T3-monoterapia tuota riittävää hoitovastetta eli vie pois kilpirauhasen
vajaatoiminan oireita voi syynä olla esimerkiksi inflammaatio tai
puutteelliset tai liian korkeat kortisolitasot. Muitakin mahdollisia
syitä on paljon. Kaikkia ei varmasti vielä edes tiedetä. Jotkut lääkkeet
haittaavat solutasolla T3-hormonin toimintaa, mm. rauhoittavat, psyyke-
ja masennuslääkkeet. Kaikki mikä voi vaikuttaa solutasolla
energia-aineenvaihduntaan, voi estää T3-hormonia täyttämästä omaa
tehtäväänsä solussa. Myös se, että ollaan clearance-vaiheen koittaessa
maltillisilla annoksilla voi olla syy siihen miksei clearancea tunne
kehossaan.
Vastuuvapauslauseke
En
ole lääkäri, joten vapautan itseni kaikesta vastuusta koskien tätä
kirjoitustani. Olen kirjoittanut tämän tekstin oman tietämykseni ja
kokemukseni perusteella jota olen kartuttanut potilaana omakohtaisten
kokemusteni pohjalta, lukemalla paljon muiden potilaiden kokemuksia sekä
suomalaisista että ulkomaisista verkon keskusteluryhmistä että lukemalla
eri asiantuntijoiden kirjoituksia ja kirjoja. Mielestäni paras
informaatio T3-hormonin käytöstä on Paul Robinsonin kirjoissa Recovering
with T3 ja CT3M Handbook.
Paras tietolähde
Paul
Robinson antaa kirjassaan "Recovering with T3" kullanarvoisia
yksityiskohtaisempia vinkkejä T3-hormonihoitoon, joten suosittelen tätä
kirjaa kaikille englanninkielen taitoisille. Annostuksen rakentamisesta
siinä neuvotaan mm. niin että annostus voidaan sorvata kullekin
potilaalle yksilöllisesti siten että aletaan aamusta alkaen
rakentamaan sopivaa lääkkeenottoväliä kuunnellen kehoa. Seuraava annos
tulisi aina ottaa hieman ennen kun alkaa tuntea kuinka kehossa
T3-hormonin määrä laskee. Tämä pätee hyvin varsinkin kun on vähän
pidemään käyttänyt T3-hoitoa. Alussahan annoskertoja saattaa olla
useampia jos keho ei vielä siedä isompaa kerta-annosta. Hyvä ohje
koska olisi sopiva aika annosnostolle siinä vaiheessa kun ollaan jo
vähän pidemmällä annostelussa ja hoidon vaikutukset kilpirauhsen
vajaatoimintaoireiden poistumisen suhteen ovat alkaneet tuntua on tehdä
seuraava annosnosto silloin kun tuntee vajaatoimintaoireiden nykyisellä
annostuksella palaavan. Eli välttämättä ei tarvitse miettiä aina
päivissä tuota nostoa vaan kuunnella kehon viestiä. Robinsonin kirjoissa
opastetaan myös lämpöjen, pulssin ja verenpaineen tarkkailua apuna
annostuksessa. Robinsonin kirjoissa on kaikenkaikkiaan hyvin kattavasti
tietoa T3-hormonien käytöstä. CT3M eli Circadian T3 Method on Paulin
kehittämä hoitoprotokolla jossa tietyllä potilasryhmällä voidaan välttää
kortisonin käyttö jos kortisolit ovat liian matalat jotta
kilpirauhashormonikorvaushoito voisi toimia ja menetelmän ansiosta on
myös tietyllä potilasryhmällä mahdollisuus päästä kortisonhoidosta
kokonaan eroon tai vähentää kortisonin määrää merkittävästikin.
T3-Onlyn kesto
Parhaassa
mahdollisessa tapauksessa T3-Only on tilapäinen, ehkä vaikealta ja
monimutkaiseltakin tuntuva vaihe elämässä, mutta saat toivon mukaan
selvitettyä mikä T3-monoterapian tarpeen, kuten rT3-dominanssin on
sinulle aiheuttanut, mikä sitä mahdollisesti ylläpitää ja miten nämä
ongelmat saadaan hoidettua pois. Aina näitä ongelmia ei saada kiinni ja
rT3-dominanssi uusiutuukin herkästi. Tällöin on mahdollisuus jäädä
pysyvästi T3-Onlylle, mutta aina olisi hyvä pyrkiä ottamaan lääkitykseen
myös T4-hormonia mukaan siinä vaiheessa kun kaikki mahdollinen mm.
elintapojen, ruokavalion, suoliston kunnon, ym. asiaa vaikuttavien
tekijöiden suhteen on tehty ja olo on ollut jo jonkin aikaa melko vakio.
Jos keho pystyy hyödyntämään T4-hormonia sillä on aina paremmat
mahdollisuudet säädellä itse kipirauhashormonitasojaan. Yksi vaihtoehto
saattaa olla pitää pieni määrä esimerkiksi eläinperäistä valmistetta
T3-valmisteen rinnalla. RT3-dominanssi ei myöskään ole ainoa syy miksi
jotkut tarvitsevat t3-monoterapiaa. Osaksi syyt löytyvät geneettisestä
alttiudesta. Syyt miksi jotkut joutuvat olemaan pysyvästi T3-Onlyllä
ovat kaikenkaikkian hieman epäselvät, mutta tiedetään että tällainen
joukko selvästi on olemassa. Osatekijänä saattaa olla heikko muunto
T4-hormonista T3-hormoniksi alhaisen TSH:n vuoksi. Muunnon on havaittu
olevan ainakin osittain riippuvainen TSH:n määrästä. Usein
kilpirauhaslääkitys joudutaan riittävän hoitovasteen aikaansaamiseksi
joka tapauksessa nostamaan niin ylös, että TSH laskee joten T4:stä
muuntoa ei silloin välttämättä tule riittäväksi ellei hoidossa ole
riittävästi T3-hormonia mukana. Usein pieni määrä T3-hormonia T4-hormonin rinnalla hoidossa ei TSH:n laskun takia autakaan riittävästi
tai kovin pitkäksi aikaa. Siksi monilla T3-hormonin osuuden tulee olla
merkittävä tai tulee käyttää yksinomaan T3-hormonia.
Lääkkeettömyys
Jotkut voivat T3-Onlyn jälkeen päästä täysin lääkkeettömäksi mikäli heillä on tarpeeksi omaa toimivaa kilpirauhaskudosta
jäljellä. Tämä on mahdollista varsinkin jos kilpirauhanen on
alunperinkin ollut terve ja kilpirauhashormonien solutason ongelma,
kuten rT3-dominanssi on kehittynyt eutyreoottisista syistä eli muista
kuin kilpirauhaseen itseensä liittyvistä syistä. Joskus henkilöllä jolla
on autoimmuunityreoidiitti eli kilpirauhasen autoimmuunisairaus saadaan
ruokavaliolla ja lisäravinteilla niin hyvin hoidettua
autoimmuunireaktio pois että voidaan myöskin pärjätä ilman lääkkeitä
edellyttäen ettei autoimmuunireaktio ole vielä ehtinyy tuhota liikaa
kilpirauhaskudosta. Jos omaa toimivaa kilpirauhaskudosta ei ole
riittävästi jäljellä tai kilpirauhanen on poistettu voi potilas
tavallisesti siirtyä käyttämään eläiperäisiä valmisteita (Thyroid Erfa
tai Armour Thyroid). Jotkut päätyvät käyttämään yhdistelmähoitoina
synteettisiä T3- ja T4-hormoneja tai käyttävät synteettistä T3-hormonia
eläinperäisen valmisteen kanssa.
Blogin aiheina mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, hormonitasapaino, funktionaalinen lääketiede ja ravitsemus. Tämä ei ole tiedeblogi. Jää lukijan omalle vastuulle halutessaan tarkistaa tieteelliset faktat. Kuvat pääosin Can Stock Photo ja Pixabay. Blogia kirjoittaa diplomiravintoterapeutti Nina Saine. Yksilövastaanotot Skypen välityksellä. Lisäksi luennot, verkkovalmennukset ja webinaarit. Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/