Miksi jotkut
kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa
25 vuotta sitten elämäni alkoi muuttua täysin
kilpirauhassairauden vuoksi. Ollessani noin kolmekymmenvuotias minulle kehittyi
Hashimoton tyreoidiitti (autoimmuunimuotoinen kilpirauhassairaus) ja sain
synteettistä T4-hormonia lääkityksekseni. (Suomessa pääosin kauppanimellä
Thyroxin). Hoito ei kuitenkaan poistanut oireitani. Vuosien ajan sairaus tuhosi
elämääni ja lopulta väärin hoidettuna maksoi minulle rakastamani uran ja
vahingoitti vakavasti perhe-elämääni ja monia ihmissuhteitani.
Yritin monia asioita tullakseni kuntoon T4-hoidolla,
mukaanlukien vitamiinien, mineraalien ja muiden ravintolisien käyttö,
gluteeniton ja maidoton ruokavalio, stressitasojen laskeminen. Mikään ei
auttanut. T4-hoitoni aikana lääkärit, joiden luokse menin saadakseni apua
sanoivat, että kilpirauhaskokeiden tulokset olivat normaalit. Lopulta minulle
sanottiin että minun pitää vain elää tilani kanssa, joka johtui todennäköisesti
jostain muusta ongelmasta. Tätä "muuta ongelmaa" ei nimetty eikä sitä
useiden lääkäreiden tai endokrinologienkaan toimesta yritetty selvittää. Itse
asiassa kyseessä ei ollut mikään toinen ongelma vaan kyseessä oli kilpirauhasen
vajaatoiminta johon synteettinen T4-hormonikorvaushoito ei auttanut. Jotkut
toiset lääkärit kertoivat minulle että minulla oli krooninen väsymysoireiyhtymä
ja ettei ole mitään mitä he voisivat tehdä auttaakseen minua.
Lopulta sairauteni johti minut siihen pisteeseen että
minulla oli sekä kilpirauhas- että lisämunuaisongelmia. Olin menettänyt
kolmanneksen painostani ja pyörtyilin alhaisen verenpaineen takia. Olin
käytännössä invalidi ja nukuin neljästä tunnista kuuteen tuntiin päiväsaikaan,
samoin yöaikaan. Pystyin hädin tuskin kävelemään ja portaiden nouseminen oli
vaikeaa. Olin menettänyt urani ja tämä kaikki oli vaikuttanut syvästi
perhe-elämääni.
Lopulta sain terveyteni ja elämäni takaisin asioita
tutkimalla, päättäväisyydellä ja harvoin määrätyllä, mutta biologisesti
aktiivisella T3-hormonilla, jonka nimi luonnollisesti tuotettuna on
trijodityroniini ja synteettisesti tuotettu muoto Liothyronine Sodium (eng.)
Lopulta löysin lääkärin joka oli valmis kokeilemaan muitakin hoitoja kuin
standardi T4-lääkitys. T4-hoito lopetettiin ja kokeiltiin eläinperäistä
kilpirauhashormonihoitoa. Kun tämä ei auttanut, minulle määrättiin synteettistä
T4-hormonia yhdessä synteettisen T3-hormonin kanssa. Mikään näistä
vaihtoehtoisista hormonihoidoista ei poistanut oireitani joihin kuului uupumus,
heikotus, kuiva iho, kuivat hiukset ja ruoansulatusongelmat. Mieleni tuntui
olevan usvassa, en voinut ajatella täysin selkeästi ja minulla oli alhainen
verenpaine. Sairauteni alussa olin lihonut , mutta kun osittaisesta
lisämunuaiskuoren vajaatoiminnasta tuli osa ongelmiani laihduin, heikkenin ja
aloin pyörtyillä.
Kun kaikki muu hoito oli epäonnistunut, minulle
määrättiin pelkkää synteettistä T3-hormonia ja aloin tulla parempaan kuntoon.
Kesti kuitenkin kolme vuotta alkaa ymmärtää kuinka käyttää T3:a oikein.
Kokonaisuudessaan kesti n. kymmenen vuotta alkaa toipua kilpirauhasen
vajaatoiminnasta. Menetin vuosikymmenen elämästäni kun lapseni olivat pieniä.
Kesti vielä toiset kymmenen vuotta asioita harkitessa ja aloin sitten jakaa
kokemuksiani T3-hoidosta ja siitä miten sitä voi käyttää turvallisesti ja
tehokkaasti.
Toipuessani opin kuinka
T3-kilpirauhashormonilääkitystä voidaan käyttää oikein ja turvallisesti.
Monille lääkäreille on opetettu että ainoa tarvittava
kilpirauhashormonikorvaushoito on levotyroksiini, synteettinen T4, eivätkä he
koskaan määrää T3:a. Kuitenkin joillekin kilpirauhaspotilaille T3 saattaa olla
ainoa kilpirauhashormoni jolla he voivat palauttaa terveytensä. Jotkut lääkärit
myös pelkäävät käyttää T3:a, koska he virheellisesti uskovat sen aiheuttavat
ongelmia kuten korkea syke ja osteoporoosi. T3 voi aiheuttaa ongelmia, kuten
mikä tahansa kilpirauhaslääkitys, mutta poikkeuksetta ongelmat johtuvat sen
vääränlaisesta käytöstä. Toinen lääketieteellinen myytti on se, että
kilpirauhasverikokeet aina paljastaisivat todellisen kilpirauhashormonien
tilanteen. Oikeasti nämä laboratoriokokeet voivat mitata vain veressä
kiertävien kilpirauhashormonien tasoja eivätkä ne voi näyttää kuinka
tehokkaasti kilpirauahshormonit toimivat solujemme sisällä. Se on tämä myytti
ja laajempien kilpirauhashormonihoitojen saatavuuden puute, joka tuomitsee
tuhannet kilpirauhaspotilaat pysyvästi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin.
T3-monoterapia on joskus tarpeen sillä ongelmia voi
olla solutasolla jolloin muut kilpirauhaslääkitykset eivät toimi. Omassa
tapauksessani T3-hoito oli pelastukseni. T3-hoitoa on kuitenkin haastavaa
käyttää ja minulta kesti vuosia kehittää turvalliset ja tehokkaat menetelmät.
Oma taustani oli tieteessä, tietojärjestelmissä ja
tuotekehityksessä. Niinpä lähestymistapani ratkaista terveysongelmani oli
kääntää huomioni endokrinologiaan ja sen ymmärtämiseen kuinka
kilpirauhashormonit todellisuudessa toimivat kehossa. Käytin löytämiäni
tutkimuksia kilpirauhassairaudestani toipumiseen ja tämä prosessi johti lopulta
myös kirjojen "Recovering with T3" ja "The CT3M Handbook"
kirjoittamiseen.
Joillekin kilpirauhaspotilaille T3-monoterapia on
ainoa hoito, joka toimii vaikka laboratoriotulokset vaikuttaisivat
erinomaisilta heidän käyttäessään T4-hoitoa tai T4/T3-yhdistelmähoitoa. Tämä on
käynyt minulle erittäin selväksi omien kokemusteni kautta ja myös
kommunikoidessani vuosien ajan satojen, kenties nyt jo tuhansien
kilpirauhaspotilaiden kanssa ympäri maailman. Kaikkia ongelmia ei voi havaita
verikokein, koska ne ovat solunsisäisiä. Näissä tapauksissa biologisesti
aktiivista T3-hormonia täytyy olla veressä riittäviä määriä, jotta T3-hormonin
aktiivisuus soluissa on riittävä. Joillekin potilaille pienikin määrä
T4-hormonia hoidossa voi olla ongelma.
Kilpirauhaskokeiden tulokset T3-monoterapialla
Olen käyttänyt T3-monoterapiaa nyt n. 17 vuotta
yhteistyössä perhelääkärin ja endokrinologin kanssa. Hashimoton tyreoidiitti on
tuhonnut oman kilpirauhaseni, joten 60 mikrogrammaa T3:a, jota otan päivittäin
neljänä erillisenä annoksena tuottavat melko oudot kilpirauhaskokeiden tulokset
vaikka voin erittäin hyvin. TSH on lähellä nollaa, vapaa T3, noin 9 nmol/L
(viitearvojen yläraja 6.5) ja vapaa T4 on lähellä nollaa. Useimmat
yleislääkärit ja endokrinologit olisivat erittäin tyytymättömiä näihin tuloksiin
ja sanoisivat minun olevan liikatoiminnalla tai jopa tyreotoksikoosissa, mutta
en ole. Solutasolla kehoni saa juuri oikean määrän vapaata T3-hormonia vaikka
veressä se on korkea. Tämä asia nousee keskeiseksi monissa ongelmissa
kilpirauhaslääkitysten suhteen nykyään. Kilpirauhaskokeet ja niihin perustuva
yksinkertaistettu diagnostiikka jättää monille kilpirauhaspotilaille krooniset
kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet. Joskus pääpainon ei tulisi olla
kilpirauhaskokeissa kun lääkäri yrittää saada kilpirauhaspotilaan voimaan
paremmin vaan potilaan ja hänen oireensa ja vasteensa hoitoon tulisi olla
määräävä tekijä ja kilpirauhaskokeiden tulosten toissijainen.
Kehittelemäni T3-hormonin annostelutapa ja CT3M
Kirjani "Recovering with T3" esittää
turvallisen, tehokkaan ja systemaattisen tavan käyttää T3-hormonia kun muut
kilpirauhashormonilääkitykset eivät ole toimineet. Kirjassani esitetään tapa
käyttää T3:a useassa annoksessa päivittäin jotta voidaan tarjota keholle juuri
oikea määrä hormonia kerrallaan jotta potilaan vajaatoimintaoireet poistuvat.
Metodi käsittää peruslaboratoriokokeet, jotka teettää, ravintolisät sisältäen
tärkeät vitamiinit ja mineraalit ja yksityiskohtaiset toimintamenetelmät
T3-hoitoon.
Osa T3-annostelumenetelmää, joka on kuvattu kirjassa sisältää
radikaalin ja uuden menetelmän käyttää T3:a lisämunuaisten toiminnan
säätelemiseksi kortisonihoidon (kuten hydrokortisoni) tai lisämunuaisuutteiden
käytön välttämiseksi tilanteissa joissa kortisolitasot eivät ole riittävän
korkeat kilpirauhashormonihoidon onnistumiseksi. Menetelmä on nimeltään
Circadian T3 Method, lyhennettynä CT3M (vapaasti suomennettuna
vuorokausirytmiin sidottu T3-menetelmä).
CT3M korjasi oman lisämunuaistoimintani ja mahdollisti
sen että päiväsaikaan ottamani T3-annokset toimivat asianmukaisesti. Sain
terveyteni takaisin ja prosessin myötä opin miten käyttää T3:a optimaalisesti.
CT3M on läpimurto ja sitä ovat nyt käyttäneet monet kilpirauhaspotilaat
maailmanlaajuisesti joilla on ollut puutteellista lisämunuaiskuoren hormonieritystä
ja useissa tapauksissa se mahdollistaa heidän toipumisensa jopa vuosikymmenien
sairastamisen jälkeen.
CT3M hyödyntää lisämunuaiskuoren luonnnollista
vuorokautista toimintaa ja menetelmässä käytetään kilpirauhaslääkitystä, joka
sisältää T3-hormonia. Kun puutteellinen lisämunuaiskuoren hormonieritys on
varmistettu (mieluiten neljä kertaa päivässä otettavalla sylkitestillä),
menetelmää voidaan käyttää.
Perusidea Circadian Methodin takana on nostaa
T3-hormonin määrää sinä aikana vuorokaudessa jolloin lisämunuaisten kuuluu
tuottaa eniten kortisolia ja näin jäljitellä sitä, mitä terveessäkin kehossa
tapahtuu. CT3M on lisämunuaiskuoren hormonierityksen boostaaja!
Viime vuosina on tehty tutkimusta, joka vahvistaa että
T3-hormonitasot ovat korkealla samaan aikaan kun kortisolineritys
lisämunuaisistakin on korkeimmillaan, aamun aikaisina tunteina. Nämä
tutkimustulokset tukevat ideaa Circadian Methodin takana. linkki tutkimukseen: http://jcem.endojournals.org/content/93/6/2300
. Tutkimuksesta käy ilmi, että kun TSH (tyreotropiini, kilpirauhashormonien
eritystä kiihdyttävä aivolisäkehormoni) on korkeana puolenyön tienoilla, tätä
seuraa T3:n nousu muutamaa tuntia myöhemmin.
CT3M:n suosio on ollut niin suuri, että kirjoitin myös
"The CT3M Handbook"-kirjan. (vapaa suomennos "Käsikirja
Circadian Menetelmästä")
Nettisivujeni kautta http://recoveringwitht3.com
löytyy aiheesta myös videoitani ja tekstejäni.
Radikaalia muutosta tarvitaan
Lääketieteen ammattilaiset jättävät vielä laajalti
huomiotta T3-hormonihoidot, joskus tiedonpuutteen vuoksi. Hoitotavat näyttävät
muuttuneen hyvin vähän niistä vuosista kun minulla diagnosoitiin
kilpirauhasongelma. Potilaat kärsivät suuresti tästä hitaasta kehityksestä.
Tämä ei ole hyväksyttävää! Jonkin tarvitsee muuttua.
Suurin osa muutoksesta olisi varsin mutkatonta
toteuttaa, sillä hoitotavat ovat jo olemassa. On tärkeää, että niissä
tapauksissa joissa potilaat eivät hyödy peruskilpirauhaslääkityksestä
laboratoriokokeet eivät ole ainoa diagnostinen työkalu. Mm. potilaan taustat,
oireet, pulssi, kehon lämpötilat voivat paljastaa paljon enemmän
kilpirauhashormonien todellisesta tilanteesta.
Oma toiveeni on, että lääkärit ja kilpirauhaspotilaat löytäisivät
informaatiota kirjoistani ja nettisivuiltani, hyötyisivät siitä ja että tämä
tieto voisi olla osana sitä hoitotapojen muutosta jota potilaat niin
epätoivoisesti tarvitsevat ja jonka he ansaitsevat.
parhain terveisin,
Paul Robinson
(suomennos Nina Saine)
Paul Robinson on brittiläinen
kilpirauhaspotilas ja kirjojen "Recovering with T3" ja "CT3M
handbook" kirjoittaja. Hän on tehnyt merkittävää vertaistukityötä
auttaakseen kilpirauhaspotilaita ympäri maailman ja tekee mielellään yhteistyötä myös lääkärien kanssa.
