Mistä apua kilpirauhas- ja lisämunuaisongelmissa?

Se on aika yleisessä tiedossa jo potilaiden keskuudessa että on hyvin rajattua miten paljon terveyskeskuksissa osataan auttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa potevia saatika jos ongelmat on monimutkaisempia ja niihin liittyy muitakin hormonineritysongelmia. On oikeastaan hämmästyttävän vähän mitä lääkärin tarvitsee tietää kilpirauhasen vajaatoiminnasta päästäkseen lääkiksestä ja sekin on aika monella tiedossa että jatkokoulutuksesta vastaa pääasiassa lääkeyhtiöt joilla on intresseissä saada lääkärit kirjoittamaa lisää erilaisia lääkkeitä potilailleen. Lääkeyhtiöiden mielestä, samoin kuin valtaosan heidän sätkynukkeinaan toimivista lääkäreistä mielestä synteettinen T4-lääke, jota suomessa myydään kauppanimellä Thyroxin on lääke joka sopii ihan kaikille kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. Jos ei sovi, on heillä vika korvien välissä tai jossakin muussa kohtaa. Ehkä heillä on puutetta masennuslääkkeistä, särkylääkkeistä, mahansuojalääkkeistä, pahoinvointilääkkeistä, rauhottavista, psyykelääkkeistä tai vaikkapa unilääkkeistä? Parasta tietysti jos potilas kärsisi oikean monen lääkkeen ja mieluiten vielä kalliiden lääkkeiden puutteesta. You got the point.

Aika moni on huomannut, että kannattaa pysyä pois terveyskeskuksesta jos on jotakin kroonista vaivaa ja haluaa jotakin muuta hoitoa kuin polyfarmasiaa eli uskomattoman kavalkadin erilaisia lääkkeitä. Minun oli ainakin pakko antaa potkut terveyskeskuslääkärille. Muutoin olisin ollut jatkuvassa kierteessä saada vain lisää lääkkeitä. Kohdallani seuraavaksi olisi varmaankin tapahtunut niin että mieheni olisi pitänyt kärrätä minut johonkin hoitokotiin tai ryhtyä omaishoitajakseni. Niin huonoon kuntoon menin ja olin sentään vasta kolmekymppinen.

Monet ovat sitten hyvin huojentuneita jos vihdoin pääsevät erikoissairaanhoidon puolelle tapaamaan endokrinologia tai sisätautilääkäriä. Jotkut saavat apua. Hyvin monet eivät. Hoitotulokset ovat usein heikkoja eikä potilasta missään kohtaa julkisen puolen koneistossa hoideta kokonaisuutena. Paljon on pelkkien labratulosten puusilmäistä tuijottelua. Vikaa ei löydy jos joku ei ole hyvin selkeästi pielessä. On myös hyvin yleistä lähettää potilas sisätautipolilta psykiatrin konsultaatioon. Tuntuu, että monet potilaat työnnetään tähän putkeen jos jäävät valittelemaan vaivojaan vielä sen jälkeen kun lääkäri on tavanomaiset kokeensa ottanut, tuloksiin sopivat lääkitykset mahdollisesti antanut, muttei enää kykene potilasta auttamaan. Ihmekös jos kaikki psykiatriset yksiköt hukkuvat potilaisiin kun varmaan moni olisi oikeasti somaattisen puolen potilaita. Toisaalta, kyllähän sitä masentuu ja ahdistuu ennen pitkään kun tarpeeksi kauan tarpeeksi huonosti voi.

Niillä onnekkailla, joilla on varaa, on sitten mahdollisuus mennä yksityiselle lääkärille. Monilla ei ole varaa, joten heillä hoito jää yleensä tähän ja monet jäävät siitä syystä pois opinnoista ja työelämästä tai jos näissä jaksavat niin melko lailla heikko on elämänlaatu eivätkä he töittensä jälkeen juuri muuta jaksa tehdä kuin maata raatona kotona, usein vuodesta toiseen. Parisuhteet rakoilevat, samoin ystävyys- ja sukulaisuussuhteet. Kuka jaksaa katsoa sitä yhtä laiskaa joka on aina valittamassa joka pikkuasiasta? Perheitä hajoaa, lapsia otetaan huostaan, osa päätyy itsemurhaan. Tämä ei ole liioittelua. Tätä tapahtuu, koska Suomessa niin harva saa kunnollista apua kroonisiin sairauksiin, kuten kilpirauhasongelmiin joita yleisesti pidetään helppoina sairauksina hoitaa. Myös ympäristöyliherkkyyksistä, kuten sähkö- kemikaali ja tuoksyherkkyyksistä kärsivät ja myös mm. borrelioosia ja kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat ovat tässä yhteiskunnassa todella heikossa jamassa.

Monilla ei ole varaa riittävään hoitoon.

No sitten ne yksityiset lääkärit. Tiedättekö, suurin osan heistäkään ei osaa auttaa kilpirauhaspotilaita joille ei sovi hoidoksi pelkkä Thyroxin. Usein kuin myöskään lääkitys ei ole yksin se asias, jota pitäisi hoitaa vaan pitäisi katsoa muitakin asioita mitkä voi olla vialla, kuten ruokavalio, muut hormonihäiriöt, suoliston kunto, ravintopuutokset, krooniset infektiot, inflammaatio, homealtistus, yliherkkyydet ja allergiat, stressi, henkiset taakat, ihminen kokonaisuutena. No auttaisiko sitten jos tilaisi ajan yksityiseltä endokrinologilta? Tiedättekö ei meillä vertaistukiryhmissä kukaan vähänkään kokeneista potilaista koskaan neuvo tekemään näin. Miksei? No siksei että ei sieltä ihmiset ole saaneet apua. Muutama endokrinologi Suomessa määrää Thyroxinin lisäksi myös Liothyroninia eli T3-hormonia Thyroxinin kylkeen tai jopa eläinperäisiä ja tämä on tietenkin edistystä, mutta siltikin tästä seuraa usein pahoja vaikeuksia. Näin siksi, että nämä lääkitykset vaativat onnistuakseen lääkäriltä melkoisen ison pakan hallintaa. Tietynlaiset puutteet ravitsemuksessa ja terveydessä estävät näitä lääkkeitä toimimasta kehossa tarkoituksenmukaisesti. T3-hormonia sisältävä lääkitys tuppaa tuomaan esiin kropassa moniakin vikoja, kuten sen jos kortisolia ei erity sopivia määriä tai jos rautatasot eivät ole riittävät. Silloin näistä lääkkeistä tulee kauhea olo eikä lääkitystä pystytä nostamaan sille tasolle, jolla kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet poistuvat, jos kroppa ei ole valmis tällaisen lääkityksen aloittamiseen.

Koululääketieteessä ollaan valovuosien päässä jotta tämä asia voitaisiin ymmärtää. Helpompaa on leimata kaikki muut kuin Thyroxin hoidot vaarallisiksi (koska niitä ei osata käyttää), humpuukiksi (koska muut kuin alan omat erikoislääkärit hallitsevat näitä hoitoja) ja muoti-ilmiöksi (koska yhä laajempi joukko potilaita haluaa äänestää jaloillaan ja tietoa on nykyään kaikkien saatavissa, ei vain lääkäreiden).

No mistä sitten apua voi löytää? Usein se lähtee potilailla vertaistuen etsimisestä ja kätevin tapa tähän tietenkin on netti ja sosiaalinen media. Kokeneemmat potilaat neuvovat lääkärit ja muut asiantuntijat joilta parhaiten voi apua saada. Valitettavasti monet spesialistit ovat niin suosittuja etteivät voi ottaa uusia potilaita. Mitä tämä kertoo? Minusta se kertoo siitä että potilaat eivät ole kiinnostuneita lääkärin erikoistumisalasta tai maineista. Heitä ei kiinnosta kuka on mielestään oikeassa. Heitä kiinnostaa kuka heitä osaa auttaa. Parasta hoitoa kilpirauhassairauksiin saa tällä hetkellä funktionaalisesta eli kokonaisvaltaisesta lääketieteestä, mutta tämäkään ei vielä riitä.

Sinä itse olet itsesi paras asiantuntija. Kun nyt olen seurannut sekä suomalaisia että kansainvälisiä vertaistukiryhmiä niin parhaiten ovat saaneet avun ne, jotka ovat ns. ottaneet lusikan kauniiseen käteensä. Osa potilaista sinnikkäästi etsii tietoa, verkoistoituu toisten potilaiden kanssa ja tekee kaikkensa ymmärtääkseen omaa tilannettaan ja etsiäkseen itselleen sopivaa apua. He keskustelevat toistensa kanssa, lukevat kirjoja, artikkeleita, seuraavat toinen toistensa edistymistä. He eivät luovuta vastuuta omasta terveydestään kenellekään toiselle, eivät edes sille parhaalle lääkärille. On hyviäkin lääkäreitä ja muita asiantuntijoita, mutta emme voi olettaa että heillä olisi pakka hallussaan aivan täydellisesti. On tärkeä ymmärtää ja hyväksyä myös tämä asia. Parhaimmillaan lääkäri on kanssakulkija ja auttaja. Sinä olet se, jonka kuitenkin tulisi olla oman elämäsi ratissa. Jos tuntuu ettet saa sitä apua mitä tarvitset, älä hukkaa energiaa epärealistisiin odotuksiin toisista ihmisistä, kuten lääkäreistä. Ota heiltä vastaan se mikä heillä on antaa ja tarvittaessa etsi muuta apua mikäli tarpeen ja mahdollista. Asioiden tutkimisen ja opiskelun tärkeyttä ei voi kyllin korostaa. Mitä enemmän sinulla on tietoa, sen epätodennäköisemmin tulet harhaanjohdetuksi ja sen todennäköisemmin tunnistat kuka osaa, kuka ei. Omasta kokemuksesta neuvon myös pitämään mielen avoinna. Joskus on hyvä myös muuttaa käsityksiään jos huomaa että siinä mitä on oppinut onkin korjaamisen varaa. Todennäköisesti käy niin että mitä enemmän opit, sen paremmin huomaat miten vähän vielä tiedät. Se on normaalia. Se on hyvä merkki siitä että on jalat maassa.

Myös monista luontaishoidoista on ollut ihmisille tosi paljon apua. Ravitsemuksen puolesta funktionaalisen lääketieteen ravitsemusosaajat ovat osanneet auttaa parhaiten, kuten FLT ravintovalmentajat ja ravintoterapeutit. Virallisen puolen ravitsemusterapeuteista on harvoin ollut ainakaan isompaa apua. Akupunktiota ja vyöhyketerapiaa on käytetty menestyksellisesti tukihoitona. Homeopatiasta voi olla myös taitavan homeopaatin johdolla merkittävää apua. Kustannustehokas hyvä tapa hankkia lisää tietoa kehonsa ja myös mielensä tarpeista on hakeutua Asyra-mittaukseen. Googlettamalla saa tästä lisää tietoa. Itseltäni tämä on säästänyt satoja euroja kalliita laboratoriotutkimuksia ja olen kokenut mittauksen täsmälliseksi ja luotettavaksi. Ainakin tulokset puhuvat puolestaan.

Monille on järkyttävää huomata ettei apua saakaan sieltä mistä sitä heidän mielestään olisi pitänyt saada. Tuntuu niin epäreilulta että veronmaksajien rahoilla ei saa kunnon hoitoa. Tämä on toki valitettavaa, mutta ei kannata missään nimessä luovuttaa. Apua on saatavilla kun sitä vain oikeista paikoista etsii ja ottaa itse vastuun omasta hyvinvoinnistaan!