Elimistölle on tarkkaa työtä säädellä kehon neste- ja suolatasapainoa. Pitkäaikaisessa stressissä, on se sitten laatuaan fyysistä, psyykkistä tai psykofyysistä, useinmiten tuota jälkimmäistä ellei jopa psykofyysissosiaalista kehon säätelyjärjestelmät ovat kovilla ja saattavat alkaa pettää.
Kortisolin liikatuotannosta tai vajaatuotannosta puhutaan jo jonkin verran ja sitä osataan funktionaalisessa lääketieteessä ja ravinto- ja yrttihoitojen parissa hoitaakin. Vähemmälle huomiolle voi kuitenkin jäädä aldosteroni varsinkin siinä vaiheessa kun lisämunuaisen kuorikerroksen hormonituotanto on alkanut osoittaa hiipumisen merkkejä.
 | |
| aldosteronihormonin molekyylimalli |
Lisämunuaisen kuorikerroksessa on kolmentyyppistä solukkoa, josta uloimmasta erittyy mineralokortikoideja, pääasiassa aldosteronia. Se on yksi elimistön hormoneista, jotka tarvittaessa nostavat verenpainetta. Se kuuluu elimistön nk. RAA-järjestelmään, joka osaltaan vastaa että verenpainetta on riittävästi. Kirjainkolmikko saa nimensä hormoneista reniini, angiotensiini ja aldosteroni. Kun munuaisten pienissä valtimoissa, jotka sijaitsevat nefronien eli munuaisten toiminnalten suodatusyksiköiden alkupäässä havaitaan että verenpaine laskee pidempiaikaisesti tai natriumin määrä pienenee alkaa erittymään reniiniä, joka puolestaan saa aikaan reaktioketjun jonka ansiosta muodostuu angiotensiiniä, jonka verisuonia supistava vaikutus nostaa verenpainetta. Angiotensiinin määrän lisääntyminen saa aikaan aldosteronin erittymistä ja aldosteroni lisää suolojen ja sitä kautta myös veden takaisinimeytymistä munuaistiehyistä, toisin sanoen pidättää kehossa suoloja ja vettä. Vettä pidättää myös hypotalamuksessa syntynyt, mutta aivolisäkkeen takalohkosta erittyvä antidiureettinen hormoni eli ADH. Tästä päästäänkin hypotalamuksen ja aivolisäkkeen osuuteen myös kehon suola- ja nestetasapainossa ja myös hypotalamus-aivolisäkeakseli vastaa osaltaan lisämunuaiskuoren hormonierityksestä.
 | |
| Lisämunuaisten sijainti ja rakenne |
Kun lisämunuaiskuoren kortikoidihormoneja, sekä glukokortikoideja eli mm. kortisolia, että mineralokortikoideja, mm. aldosteronia havaitaan olevan vähän, hypotalamus erittää CRH:ta (corticotropin releasin hormone, kortikotropiinin vapauttajahormoni), joka saa aikaan ACTH:n erittymistä (adrenocorticotropic hormone, kortikotropiinihormoni), joka saa aikaan kortikoidien erittymistä. Aldosteronin erittymiseen vaikuttaa moni asia, kuten käy ilmi tästä professorin vastauksesta oppilaalleen. Myös verenpaineen säätelyyn vaikuttavat muutkin kuin mainitut hormonit ja järjestelmät.
Vaikka aldosteronin erittymiseen vaikuttaakin moni asia on havaittu että monilla joilla lisämunuaiskuoren hormonieritys on vajaata on myös puutosta aldosteronista. En kirjoita tässä vain Addisonin tautia sairastavista vaan myös paljon isommasta joukosta ihmisiä joilla pitkäaikainen fyysinen, henkinen tai psykofyysinen rasitus on heikentänyt lisämunuaiskuoren toimintaa. Maailmalla tämän ilmion nimi on adrenal fatigue joka on saanut suomalaiseksi nimekseen lisämunuaisuupumus. Osaltaan nimi on harhaanjohtava, sillä paljon on merkitystä myös tämän asian suhteen sillä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta hypotalamuksessa ja aivolisäkkeessä. Voisiko siis jopa sanoa että kyse on enemmän aivoviasta kuin lisämunuaisviasta tai toimintahäiriöstä (disfunction)? Harvemmin kuitenkin lisämunuaiskuoren kudosten vaurioitumisesta on kyse. Jos keho ei pidätä tarpeeksi suoloja ja vettä, ihminen kuivuu vaikka joisi tarpeeksi. Millaisia oireita aldosteronipuutoksesta kärsivillä voi olla?
mm. joitakin seuraavista:
-kylmät kädet ja jalat. Palelu ja kylmät periferiat liittyvät usein myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta ei aina siihen eikä aina pelkästään siihen. Voi myös olla tilanne, että kehon lämpötila on muutoin normaali vaikkapa kainalosta mitattuna, 37 asteen tuntumassa, mutta silti näpit on jäässä ja jalatkin kylmät, joskus nenäkin. Tämä johtuu kuivumistilassa siitä että elimistön kuivuessa keho viisaana supistaa verenkiertoa raajoista ja pinnasta varmistaakseen riittävän verenkierron ja hapensaannin tärkeimmille toiminnoilleen eli sisäelimille, varsinkin aivoille.
-alhaiset verenpaineet. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa kaikilla, sillä jollain voi olla korkea verenpaine muista syistä, joten joillain joilla on pulaa aldosteronista voi silti olla normaali tai korkea verenpaine.
-runsasta virtsaamista, varsinkin yöllä saattaa joutua heräämään vessaan useaankin kertaan.
-lämpöjen lievää nousua varsinkin iltaisin ja öisin
-hikoilukohtauksia varsinkin öisin. Tätä voidaan sekoittaa mm. vaihdevuosioireisiin tai autoimmuunityreoidiitin oireisiin.
-korkeat sykkeet, sykkeiden nouseminen vähästäkin rasituksesta (voivat liittyä myös mm. alhaisiin rautoihin, adrenaliinin liikaeritykseen, joka on tavallista kun kortisolit ovat alhaiset yms.) Jos plasmavolyymi eli veren tilavuus vähenee sydämellä on kova työ pumpata verta riittävän nopeasti ja kovaa.
-huimaaminen varsinkin noustessa
-jos on kortisonhoidolla alhaisten kortisolitasojen vuoksi, oikeaa fysiologista annostusta on vaikea löytää eikä lääkitys tunnu poistavan lisämunuaisuupumuksen oireita kokonaan.
Miten aldosteroniasiaa voidaan tutkia?
Jos ei vielä ole käytössä kortisonhoitoa kortisolivajeeseen voidaan ottaa useankinlaisia kokeita. Kortisonhoidot vääristävät tulosta. Usein aldosteronia mitatessa mitataan myös reniiniä ja jos epäillään aivolisäkeperäistä häiriötä voidaan tehdä myös ACTH-rasituskoe. Mahdollisimman tarkkojen tulosten saamiseksi voidaan käyttää tiukasti suolan suhteen säädeltyä ruokavaliota ennen aldosteronikokeen ottamista. Sen verran moni asia voi vääristää tulosta, että tässä tulisi kyllä olla tarkka. Voidaan saada epäluotettavaa dataa muutoin. Onneksi oireidenkin perusteella voidaan päätellä että ihminen voi kärsiä nestehukasta. Epäsuorasti kuivumiseen voi viitata myös esimerkiksi se että hemoglobiini on normaali tai korkea seerumin rautaan nähden. Jos oireet osoittavat siihen suuntaan että kuivumista on ja myös lisämunuaisen uupumisen oireet täsmäävät, myös lisämunuaisen toiminta-analyysi neljä kertaa päivässä otettavin sylkitestein on hyvä diagnostinen työkalu. Toki aina tulisi seurata etupäässä maastoa eli oireita eikä vain karttaa eli labrojen tuloksia. Labrat ovat hyvä renki, huono isäntä. Informaatiota voi saada myös elektrolyyttitasapainoja tutkimalla, kuten natrium ja kalium. Näiden kohdalla vain se, mitä verestä mitataan ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi ainakin kalium ja magnesium olisi järkevintä mitata punasoluista.
Miten voidaan hoitaa kuivumista ja aldosteronin puutetta?
Riippuen mistä elektrolyyteistä voi olla pulaa, oloa voi parantaa merkitävästi niiden saannin lisääminen, kuten magnesiumin, kaliumin ja suolojen. Magnesiumia on hyvä ottaa jossakin muussa muodossa kuin oksidina, joka imeytyy huonommin, mutta voi toimia erinomaisena ummetuslääkkeenä. Suoloista ei kannata käyttää mitään raffinoituja pöytäsuoloja vaan ainoastaan puhdistamattomia luonnonsuoloja, kuten ruususuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa. Paljon apua voi saada myös homeopaattisista solumineraaleista ja nämä voivat myös parantaa elektrolyyttien hyödyntämistä kehossa. Myös veden laadulla voi olla merkitystä. Itse kuulin hiljattain sellaisesta että kuivumista voi pahentaa hanavesi siinä missä lähdevesi olisi luonnollisempi vaihtoehto. Tätä haluaisin testata, sillä itsellänikin on kuivumisoireita jotka haluaisin hoitaa mahdollisuuksien mukaan luonnollisesti. Suolaa on tullut otettua viime aikoina liian vähän.
suolahoito:
Kannattaa aloittaa puolesta teelusikallisesta, joka sekoitetaan vesilasiin joka juodaan kerralla tai voi myös laittaa vettä kannuun ja juoda pitkin päivää. Jotkut ottavat suolaa pieniä määriä kielelle pitkin päivää. On vain hyvä muistaa juoda tarpeeksi kuitenkin, n. pari litraa vettä päivässä huomioiden että ruoista ja muista juomistakin kuin vedestä sitä saa ja sen tarve kasvaa kuumassa ja hikoillessa. Kivan terveysjuoman voi tehdä esimerkiksi siten että laittaa kannulliseen vettä suolaa, pari ruokalusikallista intiaanisokeria tai raakaruokosokeria tai hunajaa ja puristaa joukkoon yhden sitruunan mehun. Tämä on myös oivallista juomaa vatsatauti- ja ripulipotilaalle. Suolalla on puhdistavia ominaisuuksia, joten jotkut saavat puhdistumisreaktioina pahoinvointia ja päänsärkyä. Siksi on hyvä lähteä pienistä annoksista. Hyvänä nyrkkisääntönä voisi olla että ei kannata ottaa suolaa paria teelusikallista enempää päivässä eikä enempää kuin teelusikallinen kerralla. Määrien kasvaessa alkuannostuksesta voi olla myös hyvä tarkkailla verenpaineita. Ne voi nousta jos suolaa saa liikaa, mutta myös jos kerta-annos on liian korkea.
lisämunuaisten tukeminen vitamiineilla ja yrtein:
Jos emme tiedä ovatko kortisolitasot korkeat vai matalat kun lisämunuaiuupumuksen oireet ovat läsnä on erittäin viisasta silloin pidättäytyä adaptogeenisista yrteistä. (mm. aswaghanda, ruusujuuri, gingsengit, maca) Niistä on nimittäin usein enemmän haittaa kuin hyötyä jos kortisolitasot ovat alhaalla tai sekaisin, vaikka ne tilapäisesti saattaisivat piristää. Ne sopivat paremminkin tilanteesssa jossa erilaisten rasitustilojen vuoksi kortisolit ovat liian korkealla ja silloinkin maltillisina kuureina. Pidemmälle ehtineissä uupumustiloissa kun kortisolitasot ovat laskusuhdanteella tietyt piristävät adaptogeenit lakkaavat olemasta adaptogeeneja eli tasapainottavia yrttejä ja muuttuvat stimulanteiksi, jotka turhaan kiihdyttävät sympaattista järjestelmää ja kuvainollisesti ajavat lisämunuaiset vain pahemmin piippuun. (vrt. kahvi) Usein kun aldosteronit ovat puutteelliset myös kortisolit ovat alhaalla, mutta jos tätä ei tiedetä, kannustan tutkituttamaan asiat eikä jättämään arvailujen varaan. Kannattaa suosia em. sylkitestiä ja mahdollisesti kortisolin mittausta vuorokausivirtsasta. Yksittäinen verikoe on kenties huonoin ja epäluotettavin labrakoe kortisolitasoja tutkittaessa ja jättää usein vain lisäkysymyksiä vastausten sijaan. On melko lailla erilaista ravitsemuksen ja yrttilääkinnän keinoin hoitaa alhaisia kuin korkeita kortisolitasoja.
 | |
| Ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki. |
Tietyt vesiliukoiset vitamiinit ovat hyödyksi yleisellä tasolla lisämunuaisille, on sitten kortisolitilanne mikä tahansa tai aldosteroninkin tilanne. Tässä tärkeimmät:
-C-vitamiinia terapeuttisin annoksin. Elimistö ei välttämättä pysty hyödyntämään kerralla ihan mahtimääriä, joten laadukasta C-vitamiinia kannattaa ottaa esimerkiksi neljästi päivässä 500mg eli yhteensä pari grammaa. Esteröity C-vitamiini on sopinut myös monille herkkävatsaisille.
-B-vitamiineista erityisesti pantoteenihappo ja folaatti (täällä englanniksi mitä eroa on foolihapolla ja folaatilla) terapeuttisina annoksina ovat tärkeitä rasittuneille lisämunuaisille. Pantoteenihappoa voisi ottaa pari kertaa päivässä n. gramman yhteensä. Foolihappoa tiedän yhden lääkärin määränneet lisämunuaisuupuneelle potilaalleen reseptillä 5mg aamuisin hyvin tuloksin. Jos et ota sitä tällaisia määriä apteekista reseptillä voi folaatti toimia paremmin.
-Hyvä olisi myös olla jokin laadukas B-vitamiinivalmiste jossa on kaikkia B-vitamiinimuotoja.
Kaikissa vitamiineissa jos et vielä ole niistä kovin hyvin perillä suosittelen kääntymään koulutetun luontaisalan ammattilaisen puoleen joka osaa kertoa mikä olisi laadukas ja parhaiten kehossa toimiva tuote. Usein Mersua ei saa Ladan hinnalla, joten synteettisiin halpistuotteisiin ei kannata koskea, paitsi ehkä magnesium oksidin suhteen jos hoidat sillä ummetustasi.
Em. adaptogeeneista poiketen lääkinnälliset sienet, varsinkin lakkakääpä eli reishi ovat toimineet lisämunuaisuupumuksen kaikissa tiloissa hyvin. Helpointa niitä on saada instant-jauheina, jolloin sinun ei tarvitse keitellä sitä erikseen. Jotkut, joilla on penisiliiniallergia eivät voi käyttää mm. pakurikääpää tai lakkakääpää.
Lisämunuaisten hoidossa on myös henkinen aspekti. Itse uskon vahvasti siihen että elämämme tapahtumilla ja niihin liittyvillä tunteilla on paljonkin yhteyttä siihen että sairastumme. Myös ajattelutavallamme ja uskomuksillamme ja elämäntyylillämme. Stressi on lisämunuaispotilaan pahin vihollinen, on se sitten minkätyyppistä liiallista ja pitkäkestoista stressiä tahansa. Stressinhallinta ja tunteiden käsitteleminen ja yleensäkin elämänhallinta ovat tärkeitä asioita lisämunuaisten huomioimisessa. Itseä kiinnostaa tällä hetkellä NLP, Meta Health ja EFT, joskin kivijalan omalle elämälle muodostaa kristillinen vakaumukseni joka on kantanut läpi kaikkien vaikeiden aikojen eikä ole milloinkaan pettänyt.
Lääkehoito
Florinefin vaikuttavana aineena on fludrokortisoniasetaatti, joka on rakenteeltaan mineralokortikoidi ja sillä korvataan puutteellista aldosteronimäärää. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet lääkkeestä suuremmoisen avun mm. silloin kun glukokortikoidihoito, tavallisimmin hydrokortison tai joskus myös Prednisolon ei vie kaikkia lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan tai osittaisen vajaatoiminnan oireita pois. Florinefia määrätään Suomessa vielä tosi vähän, mutta siitä saattaisi olla hyötyä monelle. Aina on tietenkin parempi jos voidaan hoitaa ravitsemuksella, yrteillä tai elämäntapamuutoksella, mutta aina se ei riitä ja on silloin oikein ja inhimillistä helpottaa ihmisen oloa ja parantaa hänen toimintakykyään ja elämänlaatuaan lääkityksellä.
