Älä tuhlaa nuoruuttasi ulkonäkösi murehtimiseen!

Olin nuorena huomattavan kaunis. Ainakin sen perusteella millaisia kommentteja ja huomiota sain ja miltä omasta mielestäni näytän nuoruuteni kuvissa. Arvatkaapa mitä? En ollut silti oikein koskaan tyytyväinen ulkonäkööni.

Minä 17-vuotiaana. Tämä tyttö ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä. Hänellä oli mielestään mm. liian iso maha, liikaa painoa ja hän oli liian karvainen. Painon kanssa kikkailu erilaisilla dieeteillä johti myöhemmin jojolaihtumiseen, haitallisen ylipainon kehittymiseen ja aineenvaihdunnallisiin ongelmiin, jotka vielä korostuivat kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena. Kriittisyys omaa ulkonäköä kohtaan vei aikaa, energiaa ja synkensi elämää aivan turhaan. Oli toki kausia kun tyttö osasi myös iloita kauneudestaan ja nuoruudestaan. Olisipa niitä ollut enemmänkin! Kukaan muu ei ollut häntä kohtaan niin ankara kuin hän oli itseään kohtaan.

Olin liian karvainen, aina olisin voinut olla 5-10 kiloa hoikempi ja mulla olisi voinut olla pienempi maha. En kuitenkaan oikein koskaan saanut ns. itseäni niskasta kiinni ja mm. treenaamaan ja laihduttamaan niin että olisin ollut täysin tyytyväinen kroppaani. Olisi pitänyt täyttää jotkut minulle jotensakin epärealistiset mallimitat.

Ehkä ihan hyvä etten lähtenyt piiskaamaan itseäni huippukuntoon. Itseni tuntien se olisi voinut olla minulle vaarallista ja riistäytyä hallinnasta. Mukaan kuvioihin olisi voinut tulla syömishäiriötä ja ehkä sellaista on jossain vaiheessa vähän ollutkin jonkinlaisen ahmimishäiriön muodossa. Sen verran tuli myös joskus treenattua parikymppisenä kuntosalilla, että kärsin jonkinasteisesta ylikuntotilasta, joka sai mm. hormonitoimintaa sekaisin ja kropan keräämään nestettä ja rasvaa. Tapahtui siis juuri päinvastoin kuin olisi pitänyt ja mikä minulla oli toiveissa. Enpä silloin tiennyt mm. sitä, että stressihormonit saattavat lihottaa ja jos treeni on liian kovaa ja sen lisäksi elämässä muutakin stressiä, kuntoilu voi kääntyä itseään vastaan. En muista että silloin olisi juurikaan ollut puhetta mistään kunnon palautumisista tai ainakaan se ei ollut minulla kiinnostuksen kohteena. 

Liika ulkonäkökeskeisyys vaikutti jossain määrin nuorena minun hyvinvointiini sekä fyysisellä, että psyykkisellä tasolla, mutta toki tilanne olisi voinut äityä siitä vielä pahemmaksikin.

Aikakoneella menneisyyteen

Olen usein miettinyt, että olisipa vanhempi minäni tullut aikakoneella tulevaisuudesta takomaan päähäni järkeä. Hän olisi nimittäin sanonut minulle seuraavia asioita:

Ninni, tajuatko että jos vain esimerkiksi n. prosentti ihmisistä täyttää armottomat ja tiukat kulttuurimme nykynormit ulkonäön suhteen, on aika iso todennäköisyys, että juuri sinä kuulut siihen vähän tavallisemman näköiseen 99%:n jengiin?

Ninni, tarvitseeko sinun käyttää niin paljon aikaa ja energiaa hyvän ulkonäön perässä juoksemiseen, mm. siihen että peilailet peilin edessä, kokeilet erilaisia meikkejä, shoppailet tuntikausia kirppiksillä ja alennusmyynneissä ja selailet postimyyntikuvastoja? Normaaleja asioitahan nuo ovat, mutta voisiko niissäkin miettiä vähän tasapainoa? 

Oletko Ninni miettinyt myös sitä, että se aika ja energia, jonka käyttää ulkonäköön panostamiseen ja siitä murehtimiseen voi olla pois asioista, jotka saattavat olla elämäsi kannalta antoisampia ja merkityksellisempiä, kuten terveys, henkiset ja hengelliset asiat, toisten auttaminen, luontoyhteys, yhdessäolo ystävien ja läheisten kanssa, uuden oppiminen yms.? Vanhempana sinuna ymmärrän myös, että nuoruutesi olisi onnellisempi ja huolettomampi ilman sitä ylimääräistä taakkaa, joka tulee pienen pömppömahan, karvaisuuden tai sen murehtimisesta että olet ruumiinrakenteeltasi jo lähtökohtaisesti ennemminkin vähän roteva kuin lihaksikas, suhteellisen vähärasvainen ja ohut.

Ulkonäkö voi olla vähän kuin hiukset. Ihmiset ei ole usein tyytyväisiä siihen millaiset hiukset heillä on syntyjään. Ohuthiuksinen haluaa paksummat hiukset. Paksuhiuksista tympii hiusten painavuus, hallitsemattomuus ja hidas kuivuminen. Suorahiuksinen haluaa kiharat, kiharahiuksinen suorat, tummahiuksinen vaaleat jne. Entä jos muuttaisitkin asennoitumista sen sijaan että toivoisit kovasti näyttäväsi erilaiselta? Mitä jos yrittäisitkin olla kiitollinen ihmeellisestä kehostasi ja kaikesta hyvästä, joka elämässäsi on? Tyytymättömyys ja kiitollisuus ovat molemmat asioita, jotka kasvavat kun niitä ruokkii. Kumpaa haluat ruokkia elämässäsi?

Mitäpä jos kerron sinulle, että nelikymppisenä et ole enää yleisten kauneusihanteiden mukaan yhtä kaunis kuin nyt olet, mutta sinulla on elämässäsi paljon ihmisiä, jotka rakastavat sinua. Sinäkin rakastat isoa joukkoa ihmisiä ja aivan erityisesti muutamaa ihan elämäsi spesiaalia ihmistä.. Sinulla kiinnostava työ, tyydytystä tuottavaa vapaaehtoistyötä, teet taidetta ja olet oppinut aika hyvin asettamaan ulkonäön tasapainoiseen asemaan elämässäsi. Sinä itsekään, et nyt etkä tulevaisuudessa valitse ystäviäsi heidän ulkonäkönsä mukaan. Miksi sinun pitäisi siis olla omaakaan ulkonäköä kohtaan niin kovin vaativa? 

Ninni, esitän sinulle nyt myös muutaman kysymyksen, josta toivon olevan sinulle apua. Sinun ei tarvitse vastata minulle vaan voit miettiä niitä itseksesi:

 

"Millaisena haluat ihmisten sinut muistavan?" Mitkä ominaisuudet sinussa ovat sellaisia, joita oikeasti haluat vaalia? Millaisten ihmisten haluat kiinnostuvan sinusta? Ulkonäkökeskeistenkö? Mistä elämässäsi saat tyytyväisyyttä ja mielekkyyttä? Millaista on hyvä elämä? Mikä on oikeasti sinulle tärkeää? Millainen olo henkisesti sinulle jää niistä hetkistä, jolloin murehdit ulkonäköäsi? Onko ulkonäön murehtimisesta sinulle jotain hyötyä? Tarvitseeko sinun miellyttää toisten ihmisten silmää ja jos niin miksi? Jos haluat tehdä toisiin ihmisiin vaikutuksen niin millä sen vaikutuksen oikeasti haluat tehdä? Tarvitseeko sinun erityisesti tehdä vaikutus vai mitä jos oikeasti olisit vain rennosti oma itsesi? 

Sitten vielä muutama neuvo. Rakas, nuori ihana ihminen: Pyydän, älä tuhlaa liian isoa osaa nuoruudestasi ulkonäkösi murehtimiseen. Toivon, että oppisit pian mm. sen, että vaikka onkin tasapainoista ja viisasta oppia sopivissa määrin pitämään itsestä huolta ja jossain määrin myös kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseemme, on hyvä välttää ns. liiallista oman navan tuijottelua ja pyrkiä elämässä myös asettumaan palvelemaan toisia ihmisiä ja jotain itseään suurempaa. Siitä nousee todellista tyytyväisyyttä. Et tarvitse elämääsi ihmisiä, joiden mielestä sinun ulkonäkösi ei ole riittävän hyvä!

Ehkä nuorempi minäni ei olisi kuunnellut minua. Se on hyvin mahdollista. Toivon silti, että edes yksi ihminen saisi hyötyä tästä minun kirjoituksestani.

Mitä jos olisikin mahdollista sanoutua irti sellaisesta ulkonäkökeskeisyydestä ja turhista epävarmuuksista oman ulkonäön suhteen, joka tuottaa pahoinvointia ja jopa mahdollisia fyysisiä tai psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia? Ehkä se alkaa keskustelusta ja sitä keskustelua onkin mielestäni jo ilahduttavasti. Jatketaan sitä. Iloitaan siitä että meitä on monenlaisia ja monenlaiset ihmiset voivat olla kauniita niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ehkä voisi tehdä jonkinlaisen vakaan päätöksen, jopa lupauksen siitä että sinä riität. Ulkonäkösikin puolesta.

Kirjaesittely: Satu Sjöholmin VHH ruoka- ja herkkuohjeita

Yhteistyö on kaupallinen siinä mielessä, että olen saanut kirjan käyttööni kustantajalta veloituksetta.

Tätä kirjoittaessa on lauantai ja poikkeuksellisesti olen päättänyt tehdä työtä. Nimittäin kirjoittaa Satu Sjöholmin kirjasta VHH ruoka- ja herkkuohjeita tänne blogiini. Näyttää nimittäin siltä että kirja on vihdoin vapaa eikä sitä käytetä tuolla kyökin puolella. Mies aikoo kuitenkin tehdä illaksi pitsaa, joten kohta se pitää taas luovuttaa hänelle. Pistetäänpä siis hösseliksi! Kirja on ollut meillä viime viikot supersuosittu. Supersuosittu se on ollut kaikenkaikkiaan muutenkin, sillä tämän Basam Booksin kustantaman kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun alta aikayksikön! En kyllä ihmettele yhtään. Kerronpa miksi.

Kauniit kirja, satu, herkut ja koirat

Minusta kirja näyttää hyvältä, siinä on ystäväni Satu Sjöholmin kauniina ja iloisena ja ihania ruokia ja herkkuja kannessa. Takakannessa on myös Satun kuva ja lisäksi hänen koiriensa Tuton ja Oven kuvat! Ainakaan minua ei haittaisi yhtään jos jokaisen kirjan kannessa olisi jossain kohtaa suloisten eläinten kuvia, oli aihe sitten mikä tahansa. Satu ja koirulit ovat tuttuja Satun suositusta blogista nimeltä Kutsu Vapauteen, jossa olen itsekin ollut muutaman kerran haastateltavana eri aiheista. Koska fanitan Satua ja olemme ystäviä, en voi kirjoittaa varsinaista kirja-arvostelua, koska se olisi varmasti puolueellinen! Siksi kirjoitan sen sijaan kirjaesittelyn.

Järkevä, informatiivinen ja fiksu Satu

Kirjan alussa Satu kertoo itsestään ja siitä millainen elämäntapa ja ruokavalio hänellä itsellään on. Lisäksi on monenlaista asiaa kirjan ohjeiden tueksi ja selitetään mm. vähähiilihydraattisia ruokavalioita, niiden eroja ja sitä miten eri tavoin kirjan ohjeita voi omassa ruokavaliossaan käyttää. On mm. hyvää asiaa makeanhimosta, liikunnasta, palautumisesta ja siitä miten hiilihydraatteja voi alkaa vähentämään turvallisesti. Kirjassa on myös vinkkejä miten resepteistä voi muokata maidottomia. Reseptit ovat jo valmiiksi gluteenittomia. Satu kirjoittaa myös painonhallinnasta ja pysyvästä elämäntapamuutoksesta ja painottaa myös, että jos sairastaa jotakin sairautta, on tärkeä keskustella ruokavalioasioista lääkärin kanssa. 

"Arvostan sekä tieteellistä tutkimusta, että yksilön omaa kokemusta erilaisista terveyteen ja ravintoon liittyvissä asioissa. Haluan kirjoittaa ravitsemusasioista mahdollisimman objektiivisesti ja kiihkoilematta. Mielestäni on tärkeää, että jokainen ihminen löytää sellaisen ruokavalio, joka sopii juuri hänelle, ei ole olemassa ruokavaliota, joka sopii kaikille."

Mahdollisuudet monenlaiseen uuteen ja kiinnostavaan

Mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen osuus kirjan alussa on myös listaus ja selostukset joistain kirjan resepteissä käytetyistä ruoka-aineista. Monille kirjan anti voi olla myös jännittävä hyppäys aivan uudenlaisten ruoka-aineiden maailmaan. Itselleni uutta olivat mm. lupiinijauhot enkä ollut käyttänyt aikaisemmin omassa keittiössäni myöskään karppisokeria, vaikkakin muualla siitä tehtyjä herkkuja onkin tullut maisteltua. Myös perunakuitu pofiber on minulle uusi tuttavuus. Mascarpone-juustoakaan ei ole tullut muistini mukaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen ostettua.

Kirjassa on todella monia kiinnostavia ohjeita, laskin että yli 80. Niitä löytyy arkiruoista suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Varmasti jokainen löytää sieltä suosikkinsa ja kirjasta on pitkään iloa kunhan ei vahingossa unohda sitä käyttämättömäksi jonnekin hyllyn perukoille. Käyttökirjoja ei kannata säilyttää kirjahyllyssä. Kirjahylly on paikka, jonne moni hyvä kirja raahautuu kuolemaan aivan turhan päiten, koska me ihmiset olemme sellaisia ettei meidän kaalissa välttämättä pysy järin montaa asiaa kerrallaan.

Minä iloitsen kirjan ohjeissa siitä, että niistä löytyy niin paljon ideoita uudistaa omaa ruoanlaitto- ja leipomistapaa. Lisäksi monet ohjeet ovat hienolla tavalla myös muunneltavissa erilaisiksi. Olemme jo esimerkiksi kokeilleet kolmea erilaista tapaa reseptille, joka on alunperin kirjassa nimeltä kana-aurajuustopiiras. Aurajuuston tilalla olemme kokeilleet myös fetajuustoa ja lisäksi olemme kasviksina lisänneet myös pinaattia ja keitettyä parsakaalta ja vaihtaneet sipulin purjoon. On myös aina huomioitava, että vaikka reseptit kuinka hyvin testaisi, aina mm. ruoka-aineissa, uuneissa ja ruoanvalmistusastioissa voi olla eroavaisuuksia. Siksi mieheni, joka pääosin resepteistä kokkasi saattoi esimerkiksi seuraavan kerran muuttaa uunissaoloaikaa tai vaikkapa nesteen määrää reseptissä.

Kirjan anti meillä

Minun suosikkejani kirjan tähänasti kokeilluista resepteistä on ehdottomasti marjapiirakka, kana-aurajuustopiirakka, patonki, useatkin siemennäkkäreistä, pitsa ja suklaamousse. Vielä monet kirjan kiinnostavista ohjeista on kokeilematta ja odotamme kokkailua innolla!

Meillä on itse asiassa mieheni Kimmon kanssa koittaneet ihan uudenlaiset ajat elämässämme kun molemmat lapsemme ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Olemme ulkoilleet paljon yhdessä ja mm. sienestäneet ja teemme myös entistä enemmän ruokaa yhdessä. Se vähän vaihtelee kumpi kulloinkin on avustavissa ja kumpi pääkokin roolissa, mutta mikä ihana yhteinen harrastus!

Tykkäämme molemmat syödä terveellisesti ja kokkailla kotona terveysruokia. Monet Satun kirjan ruokaohjeista soveltuvat erityisesti viikonloppuruoiksi, joskin alkuinnostuksessamme olemme syöneet jälkkäreitä viikollakin. Myönnettäneen! Kuitenkin, jos syö vähähiilarista juustokakkua aamupalaksi, se ei ole ihan sama asia kuin jos söisi tavallista sokerijauhojuustokakkua, varsinkin jos ottaa kyytipojaksi myös marjoja, kuitujauhetta, vettä ja tuoretta inkivääriä sisältävää marjasmoothia tuomaan aterialle myös vähän tuoretta ja antioksidantteja. Marjasmoothie siis oma lisäykseni kirjan reseptiantiin.

Tänään lauantaina lounaaksi oli kanafetapinaattipiirakkaa kera runsaan raikkaan salaatin (oma sovellus), jossa oli salaattia, rucolaa, ituja, kurkkua, tomaattia, avokadoa ja paprikaa. Kylkeen myös hapankaalta! Namm!

Kiitos Satu ja Basam Books ihanasta kirjasta!

Muita kirjaesittelyjä tässä blogissa:
http://jalkeilla.blogspot.com/search/label/kirjaesittely